Kolumni vuodelta 2000

Uusi vuosisata

suurten muunnosten kausi?

Oppineet ovat jo pari vuotta kirjoittaneet katsauksia menneeseen vuosisataan ja vuosituhanteen. Historian asiantuntijat maalailevat kuvia tulevaisuudesta historiaan peilautuen. Kuitenkin nyt on melko käänteentekevä vuosisata tulossa. Vielä sata vuotta sitten emme olleet globaalista taloutta, vaan moni maa oli suurelta osaa omavarainen, varsinkin elintarvikkeissa. Maasta pumpattava öljy ei ollut keskeisessä asemassa tulevaisuutta ennustettaessa. Kasvihuoneilmiölle oltaisiin naurettu. (No ainakin enemmän naurettu.) Myöskään ihmisten väkiluku ei ollut niin ääripäässä sata vuotta sitten, että edes viimeisen sadan vuoden väkiluvun kasvu oltaisiin voitu ennustaa.

Lääketieteissä ollaan merkittävässä etapissa, jolloin tieteisromaaneilta vaikuttava säätely ja korjaus ruumiissa tulee mahdolliseksi. Samalla tuo hoito ryöstäytyy suurten massojen käsistä (samaten kuin nyt verratessa meitä kehitysmaihin) hintojen takia. Antibioottien käytöllä viimeisten 60 vuoden aikana on oleva kohtalokkaat seuraukset, ja parannuskeinot vähenevät ja niiden kustannukset nousevat.

USA:ssa voi ennustaa, että melko pian kaikissa kaupungeissa joukkoliikennettä on parannettava. Autoilla tehdään vain osa työmatkaa, ja niistä tulee pieniä. Autoilla ajetaan lomilla ja matkoilla vain korkeintaan 12 tunnin reissuja, ja juna sekä bussiliikenne paranevat. Lentoliikenne kallistuu ja jää varakkaiden ja liikematkustajien eduksi. Atlantin yli on tavallisella kansalaisella varaa lentää paljon harvemmin kuin nyt. Vapaa-aikaa tulee enemmän, joten niillä harvemmilla matkoilla voi viipyä kuukauden. Ihmiset alkavat pitää sapattivuosia eri uravaiheiden välillä. Koulutuksesta tulee jatkuvaa, lyhyitä kursseja tämän tästä.

Omakotitaloista amerikkalaiset siirtyvät hitaasti rivitaloihin lämmityskulujen ja ilmastoinnin takia. Pihaa taas riittää rivitalojen ympärillä, ja pihat muodostuvat taloyhtiön golkentiksi ja muiksi virkistysalueiksi. Taloissa laajennetaan halvemmin lämmitettyjä kellaritiloja asuttavaksi ja kodikkaiksi. Seinän ylärajassa on ikkunat ja joskus katossa. Maan yläpuolelle jäävät autotallit, pesukoneet ja muut mukavuudet, joita ei jatkuvasti käytetä.

Tietojen käsittely , tietenkin, saa keskeisen aseman koulutuksessa ja työelämässä. Viihteistä paisuu ainakin USA:ssa aina vaan isompi osa kansantaloutta. Nyt joutavan tuntuisesta näpertelystä muodostuu uusia ammatteja.

Hoitoala mekanisoituu väestön vanhentuessa. Ei vanhuksia sentän putkessa säilytetä, hoideta ja pestä (kuten eräs njettiläinen piruuttaan maalaili), mutta henkilökunnan puutteessa kehitys on siihen suuntaan. Laitteilla helpotetaan vammaisten ja vanhusten omatoimisuus. Internetistä tai sen seuraajasta tilataan monet palvelut suoraan ovelle tuotavaksi. Suuri osa ostoksista tehdään muutenkin kotoa käsin. Kaiken valmistavaran takia voi kysyä tuleeko ihmisistä monella tavalla uusavuttomia?

Muuta työtä tehdään yhdistettynä etätyönä ja työpaikalla olemisena. Kotona ei saa kuitenkaan lorvailla, vaan on istuttava tietokoneen ja kameran (ja mitä vielä niihin onkaan silloin yhdistetty) edessä kokouksissa osa päivästä. Kenties ylempi toimihenkilö viettää vain muutamia tunteja viikossa itse työpaikalla. Alempi tekninen henkilö on melko paljon samat tunnit paikalla kuin nyt, mutta esimerkiksi myynti suoritetaan mistä vaan.

Kehitysmaissa tulee suuria ongelmia ruokkia koko kansa, ja maanviljelyssä geenimuunnetut kasvit ovat sääntö eikä poikkeus. Kehittyneet maat omistavat tehtaat, tai ainakin niiden tuotantolinjat. Tehtaat antavat työntekijöille työn lisäksi kaikki palvelut päivähoidosta terveydenhoitoon. Ne onnelliset jakavat vaurauttaan jonkin verran lähipiirilleen, mutta muu kansa ympärillä on oman onnensa nojassa.

USA ja Eurooppa joutuvat liittymään poliittisesti ja taloudellisesti ja hallitsevat yhdessä maailmanmarkkinoita. Aasia tuotantopäänä on vastapainona, mutta Japani neuvottelee jokaisen kanssa erikseen sopimukset. Muut maat hankkivat partnerimaan rikkaiden joukosta ja tarjoavat työvoimaa. Partnerimailla on sama rahayksikkö. Venäjä vakautuu niin, että rikkaat maat sijoittavat sinne öljyyn ja kaasuun ja hoitavat niiden viennin.

Kauemmas tulevaisuuteen on vaikea ennustaa. Onko ihmisiä vielä maapallolla vuonna 3000?

Hiski Salomaa

siirtolaisten Woody Guthrie

1900-luvun alkupuoliskolla amerikansuomalaisten ja ajan suomalaisten muusikoiden ja esiintyjien välillä oli vilkas vuorovaikutus. Kuplettimiehet Tatu Pekkarinen ja Afu tanner kiertelivät Amerikoita. USA:ssa Columbia ja RCA äänittivät suomalaisia esiintyjiä ja jakelivat levyjä siirtolaisyleisälle. Yksi näistä oli Hiski Salomaa.

Salomaan (alkuperäinen nimi Hiskias Möttö) lapsuutta kuvaa tutkija Juha Niemelä. ”Anna Leena Möttö synnytti pojan 17.5.1891, jonka isäksi tiedettiin Anna Leenan sisaren Amandan mies Ananias Romo. Pojalle annettiin nimeksi Hiskias vanhan testamentin kuninkaan mukaisesti.” Aluksi Anna Leena asettui poikansa kanssa asumaansisarensa ja Romon pieneen savupirttiin, Tipsalon torppaan Kangasniemellä.

Siirtolaiseksi lähtenyt Hiski Salomaa oli suosittu haaleissa esiintyjä ja pääsi 1927 levyttämään Columbialle, aluksi pelkän harmonikan säestämänä. Hiskin levytyksissä, kaikkiaan 18 laulua, pääsee selville siirtolaisen elämästä, josta saa myös kuvan esimerkiksi Antti Tuurin kirjasarjan kautta, yleensä humoristisina kuvauksina. Hiskillä oli Vanhan piian polkka, Häät Remulassa ja Dahlmannin paartit kuvaamassa ajan työelämää ja huveja. Varsin aikaisin suomalaisia oli Miamin herrasväille piikomassa, ja suomalaisasutus on ollut alueella siitä asti.

Karrikoidusti tukkijätkän vaeltelua kuvaa Hiskin varsinainen hitti, Lännen lokari. Monista laulukirjoista löytyy siihen sanat, joissa yleensä on muutamia virheitä. ”Olen käynynnä Piuttissa (Butte, Montana), Luisissa (St. Louis), Retulaatsissa (Red Lodge, Montana), Miiamissa (Miami), laulaa Hiski. Montanan kaupungit ovat kaivosalueilla, joissa oli suomalaisia. Myös Friskossa, Orekonissa ja Palmpiitsillä ainakin Lokari on käynyt.

Suomessa alettiin tuntea Hiski vasta 50-luvulla, kun Pekka Tiilikainen soitti ohjelman tunnussävelenä Lännen lokaria, kunnes radion pääjohtaja Hella Wuolijoki halkaisi levyn ja laitti sen lyhyeeseen soittokieltoon. Hiski oli jonkin verran vaurastunut Amerikan vuosillaan ja kierteli Suomessa ’52-’53 jenkkiautollaan. Suomessa Hiskin tiedetään esiintyneen vain kerran vaimon kotipaikkakunnalla Vehmaalla. Sinne ja Hiskin kotiseudulle Kangasniemelle tehtiin useita matkoja.

Siirtolaismusiikkia tutkinut (tutkielma) Juha Niemelä kuvaa Hiskiä vilkkaaksi luonteeltaan. Hiski ja Aini asuivat Michiganin yläniemekkeellä (ainoa alue jossa suomalainen korostus on paikallistenkin puheessa), Rhode Islandissa ja New Yorkissa. Hiski kiersi laajalti esiintymässä suomalaishaaleissa.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Hiski oli alle vuoden aseistakieltäytyjänä Calumetin (Michigan) vankilassa. Hiski oli lähinnä työväen aatteen kannattaja ja aatteesta kuullaan lauluissa Vapauden kaiho ja Värssyjä sieltä ja täältä (käsittelee maailman politiikkaa). Hiski kuitenkin kelpasi kaikkien aatesuuntien haaleille esiintymään.

Niemelä kertoo: ”Vaikka Hiski esiintyi Amerikassa runsaasti (työväenliitto) IWW:n tilaisuuksissa ja oli myös tämän järjestön jäsen, tuntuivat suomalaisen ammattiyhdistysväen keskuudessa esiintyneet riitaisuudet kiusanneet Hiskiä siinä määrin, että hän kotimaassa mieluiten vältteli tätä keskustelunaihetta. Hiski arvosti politiikassa eniten rauhan säilymistä. Niinpä USA:n hallituksisat hän kiitteli republikaaneja, joiden aikana ei tällöin käyty sotia.”

Hiskin haikeimpia lauluja ovat Talvella maa on valkoinen sekä Taattoni maja, jotka käsittelevät siirtolaisen ja reissumiehen kaipuuta sekä samalla ankeita oloja kotikylässä. Hiski itse lähti USA:han 17 vuotiaana hänen äitinsä kuoltua. Niemelä kuvaa nuorukaisen vaikeuksia päästä maahan reissulla. ”Kangasniemeltä lähti syksyllä 1909 kohti lännen kultamaita monta matkaajaa, heidän joukossaan Hiskias. Matka sujui rattoisasti tutussa seurassa ensin hevoskyydillä Mikkeliin ja sieltä junalla Turkuun, missä sisämaan asukkaille ensimmäinen jännittävä kokemus oli oikean valtamerilaivan näkeminen. Taisipa monelle tulla koti-ikäväkin pahoinvoinnin yllätäessä Arcturus-laivan keinuessa myrskyisen meren yli Englantiin. Hiskin matka oli katketa jo Hulliin, missä viranomaiset yrittivät käännyttää hänet takaisin, epäillen heiveröisen näköisen nuorukaisen työkuntoisuutta. Vasta matkatoverien itsepintaiset suosittelut saivat viranomaiset vakuuttuneeksi Hiskin räätälintaidoista, ja niin matka sai jatkua edelleen junalla Liverpooliin ja siellä todelliseen valtamerenjättiläiskyntäjään, Majestic-alukseen. Amerikassa Hiski jatkoi räätälintyötään ensin muiden palveluksessa, perustaen vasta 1924 oman räätälinliikkeen, joka työllisti myöhemmin useita ompelijoita. Amerikkalaisille vaikeasti äännettävän ja kirjoitettavan sukunimensä hän muutti Salomaaksi ja avioitui Vehmaalta kotoisin olevan sievän suomalaistytön Aini Saaren kanssa, joka sitten myös toimi räätälinä yhteisessä yrityksessä.”

Hiskin musiikkia on vaikea sanoin kuvata, aivan kuin jossain Esa Pakarisen tapauksessa, mutta useimmat sanoitukset olivat onnistuneita, jos sävel ei Lännen lokarin luokkaa ollutkaan. Sävellyksessä Hiski käytti kornetti apunaan. Savolaista lupsakka menoa löytyi, akkojen puheen imitointia ja rempseätä menoa. Toisaalta musiikki ajan suomalaiseen viihteeseen, toisaalta siirtolaisen uuteen maailmaan ja muistoihin, fingliskalla esitettynä.

Hiski ei ehkä erottunut kovinkaan aikalaisista esiintyjistä, mutta juuri Lännen lokarin takia hän on jäänyt suomalaisten mieleen. Pekka Gronow on koonnut Siboneylle Hiski Salomaa kokoelman, jolta löytyy myös neljä muuta esiintyjää, mm. Antti Syrjäniemen Daytonian apinajuttu (tunnettu Tuomari Nurmion versiona).

Hiskin sävelmät:
Tiskarin polkka • Askon kolmirivinen • Laulu taiteilijoista • Vanhanpiian polkka • Savonpojan Amerikkaan tulo • Emännät piknekissä • Vapauden kaiho • Elisan valssi • Häät Remulassa • Dahlmannin paartit • Lännen lokari • Talvella maa on valkoinen • Kemppaisen avioelämä • Iitin Tiltu • Auvisen akkahommat • Ryöstöpolkka • Taattoni maja • Värssyjä sieltä ja täältä

Love records Hakemalla löytyy Hiskin kuva ja levyn selostus

Iitin Tiltun sanat

Juha Niemelän tutkimuksista on kenties tulossa julkaisu.Siirtolaisuusinstituutti ilmoittaa seuraavaa:
Amerikka on työmaa - Suomi on kotimaa - Amerikansuomalaisten laulujen identiteettikuva 1900-1930-luvulla USA:ssa
Tutkija Juha Niemelä pyrkii Turun yliopiston folkloritiikan laitokselle tekemässään lisensiaattitutkimuksessa kuvaamaan amerikansuomalaisen musiikkiperinteen kehittymistä vuosina 1890-1990. Hänen tarkoituksenaan syventää tutkimusta myöhemmin väitöskirjaksi. Aineisto perustuu pääosin Michiganissa, Minnesotassa, Wisconsinissa sekä Ontariossa Kanadassa tehtyyn keruumatkaan, jolta kertyi musiikkia, haastatteluja, sanoituksia, nuotteja, elämäkertoja ja paikallishistorioita.


Copyright 2001 E Järvi, paitsi Niemelän lainaukset

HERÄÄMÄSSÄ

Kuuluu ääntä. Poika on vessassa, se ottaa kohta suihkun. Vaimo, vieressä, herää. Tiedän että kello on noin kuusi. Silmiä en ole avannut. Ajattelin herätä seitsemältä.

Vaimo on noussut ylös, kuulen huoneessamme ääniä, aamutouhuja.

Molemmat ovat keittiössä. Olen ehkä nukkunut viisi minuuttia. Nyt olen hereillä. Avaan silmät, ei näe pimeässä paljon. Kellon viisreita en näe ilman laseja.

Kääntelen jonkin aikaa. Napsautan pöydän lampun päälle. On ehkä kulunut 20 minuuttia siitä kun ensin heräsin.

Aamiaiselle. Teetä ja muroja. Ovat molemmat keittiössä. Poika kaivaa lounastavaroita kaapista, valmista pakkauksissa.

uuden auton uusi vehje kertoo: rengaspaine vajaa

mikä rengas? ei se kerro
menen huoltoasemalle
valitsen yhden renkaan
kokeilen lisätä ilmaa
ei toimi...ilmaa tulee vain ulos..venttiili liian lyhyt
menen kotiin..otan ..etsimisen jälkeen..pari valve extenderiä mukaan
toiselle huoltoasemalle
täytän vajaan renkaan
valo edelleen kojelaudassa
täytän kolme muuta
kadotan pakkasessa kaksi venttiilin* hattua
mittaan..lukee 2.9 atm...renkaassa lukee 44 psi
kotiin...netistä painelaskuri
http://www.sengpielaudio.com/ConvPress.htm
niissä on siis 42 psi
autotallissa...toinen painemittari löytyi...kaikki renkaat 40 psi paineeseen

PERKELEEN PAKKASILMALLA RUPEAVAT VAROITUSMERKIT PELAAMAAN

UUSI KIIKARI

Me bongarit ostamme ja myymme kiikareita. Kaksi on myyty etä sain ProMasterin ED lasisen mallin joka matkii Swarovskin ulkokuorta.

Olisi vaan lämmin päivä kokeilla bongata. Kylmää ja harmaata.

No, on kokeiltu. Pakkasella tarkennussäätö kovin vaikea vääntää. Öljyt kai jäätyy.

Rauhallista joulua?

Vain jos asutte Suomessa.

Klo 4 raahaamme loput lahjat kuusen alle.

Nukahdan, herään klo 7.

Haemme joulusukat. Klo 8 syömme aamiaista, avaamme pikkutavaraa.

Lahjat jaetaan.

Lounas. Klo 14 elokuva teatterissa.

Drugstoresta varusteita tytölle, menee koulun bändin Floridan matkalle.

Ilta-ateria, taas kinkkua, uudet lisukkeet.

Katsomme elokuvan, tai osa katsoo koko filmin, DVD.

Jossain välissä nukuin tunnin.

Juon teetä, syön pullaa.

Klo 12 touhutaan tyttöä koululle.

Kolme bussia valmiina lähtöön. Bändin soittimia ym. haetaan.

Lapset busseihin klo 1. Saavat nukkua matkalla. Bussi pysähtyy joka 2 tuntia.

Noin 20 tuntia myöhemmin sängyssä.

Menen töihin, poikkean, huomenna. Herätyksellä ei väliä.

AUTO JA KIIKARI

No niin, taisin myydä yhden kiikarin taas ja koeajoin kahta autoa.

Niillä on semmoinen kiristysjuttu ettei päästä ovesta ulos jossei jotain allekirjoita. Paitsi sitten jotkut harvat merkit. En uskaltanut jenkkimerkkejä ollenkaan katsoa. Myyjä olisi varmaan tarttunut hampailla housunpunttiin ettei pääse ulos.

Selostin että vaimoni on Mrs. Krank, siitä filmistä, eikä sitä saa nyt paikalle kojeajamaan. Vaikka tää auto olis oikeesti mulle arkiajoon.

Oli siinä tilaa ainakin kuskille, korealaisautossa. Saatan sen jopa ostaa. Omalla ajalla.

Kävin TAAS ruokakaupassa. Ostin kinkun ja muuta. Satanen meni.

Sitten lapset pääsi joululomalle. Tyttö ja sen kaveri tahtoivat tietenkin kauppakeskukseen. Semmoinen sotku parkkihallissa. Pyöritään ympyrää 15 min ja sitten hyökätään vapautuvaa paikkaa vaatimaan.

Onneksi se otti vain tunnin. Mutta palatessa olin ajaa kolarin postilaatikon kanssa. Mäki talon edessä oli mennyt luistinradaksi. Tällaisella ilmalla yleensä autot ajaa meidän pihaan. Osaisi väistää taloaa ja ohjata puuhun.

Joulun alla

Oli tässä pari päivää lomaa. En halunnut tässä netissäkään roikkua 2 päivää. Aattona sitten on vähän kokkaamista. Vaikka keittiömme on pieni, ei sinne mahdu kuin pari tyttöä samalla kertaa kokkaamaan.

Meinaan olla vakituiselta nettitaululta noin viikon poissa.

Oli aamulla semmoinen olo, etten oikeen kuulu tänne tänään, ei ne oikeen odota olevani kotona ennen klo 17 arkena. Mutta ulkoa oli 20 pakkasta aamulla, ei ole mitään kohdetta, enkä lopulta edes kävellyt ulkona kun lämpeni lähemmäs nollaa. Mutta tuuli.

Vein pojan töihin, sillä ei ole autoa käytössä. Joku Suomessa ei ymmärtänyt miten kolme ihmistä kolmella autolla säästää bensaa. Haen pojan kello 16.

Oli ruokakaupan lista taskussa. Menin Toyatalle ja paukuttelin vähän ovia. Selvisi että Corollassa on vähiten tilaa edessä, jopa Yaris on hitusen parempi. Corolla pois listalta. Paras oli Matrix, Corollan luukkuperäveli.

Mutta en sitten meinannutkaan koeajaa vielä, ja kännykkäkin soi. Ei ollut ilmoitettu että ne ruokatavarat heti tarttis, sinne sitten.

On yksi meno johon perhe vie chiliä, nyyttikestit. En oikein tykkää mistään menoista jouluna ja uutena vuotena enää. Siellä on niin paljon kansaa liikkeellä. Joulu jossain maalla olis ihanin.

Tajunnanvirtaa preesenssissä

tyttö herättää...katto vuotaa...päätä särkee

herättiköhän luolamiehenkin tyttö sen, kun luolasta tuli märkä?

vilkaisen huoneeseen, otan pari pilleriä

pistämme ämpäreitä

tyttö nukkuu huoneessamme

aamulla herättyä kiipeän kattotilaan, ei selviä vuotoja..arvailen räystään kautta sitten

poistan räystäästä isoja jääklönttejä ja jäätynyttä lehtimoskaa

seison liian pienen tikapuun nokassa ja saan kaikki irti...räystäs tarttee kattaa paremmin

katto on suunniteltu väärin, räystästä ei saisi laittaa noin, kaikki vesi menee yhteen kulmaan

ajan duuniin, moottoritien muutosten takia keksikaupunki on klo 7:15-7:45 ihan tukossa

kierrän osan tukosta Broadwaylle

tämä Broadway menee teillisuusalueen läpi

teen duunia noin 7 tuntia...tulen 26. päivä myös tunniksi

päätä särkee edelleen jonkin verran

menen pojan kaverin talon ohi drug storeen

takas sinne, poika on siellä

menemme kotiin, syömme

kuskaan pojan samaan taloon

päänsärky ei oikein hellitä ja korvat soivat

HARMAA PÄIVÄ JOULUKUUSSA

En nukkunut hyvin. Ulkona lämpeni, ja sisälläkin oli liian lämmin vaikka termostaatti oli samassa. Kolme filttiä oli viime viikolta, liikaa.

Otin päänsärkyyn pilleriä kello 4.

Ajoin töihia aika hiljaa, oikeella, puoleksi unessa. Normaalisti ajan keskikaistaa.

tarttis jotain tehdä tossa kohta.

En jaksa. Nukkumaan vielä!

Reality Naputusta

PÄIVÄ 1
Tänään liikun teepaidassa, jossa on tasku, farkuissa ja sukissa, harmaissa. Olen kyllä liikkunut niissä tohveleissakin tänään, muun muassa postilaatikolle. Laitin sinne kirjekuoren, joka menee (nettiyhteisö) Etusivun jäsenelle. Nostin postilaatikon, American mailbox puisen tolpan päässä, punaisen viirin ylös postimiehelle merkiksi. Jos meille ei satu olemaan postia, hän tsekkaa laatikon ja ottaa kirjeeni lähetettäväksi.

Luin aamulla Jukka Ukkolan reality pakinan, jossa hän meni jopa vessaan. Muttei kertonut mitä siellä toimitti. Harjasin juuri hampaat Crestin Sensistivity merkillä, hammastahnalla. Syljen sen pesualtaaseen ja huuhdon sen kädellä pyyhkien reunat ouhtaaksi. Pesin kädet.

Kävin katsomassa veden lämmitintämme. Se sylkäisee varaventtiillin kautta vettä alumiiniämpäriin, jossa on nyt 3-4cm. Vettä tulee oikeastaan vain siloin kun joku ottaa suihkun tai pestään pyykkiä, tai molempia samalla.

Tsekkaan poikani lentokoneen aikatulua netistä. Se on ollut tunnin maassa Lontoossa, lähtemättä aikataulun mukaan. Kun soitan ATT:lle modeemin kautta, koneesta kuuluu hiljainen modeemiääni, khrrrrkkh. ”Sorry, there is no real-time flight information available
for the flight you selected.”

Fligtarrivals.com sen sijaan löysi lentomme:
London Gatwick Jun 29 02:18 PM St. Louis MO Jun 29 05:05 PM

JOKU TOINEN PÄIVÄ

Olin tunnin pari parvekkeellamme, porch you know, tein pikkasen korjauksia, aika paljon kosmeettisia. Aika paljon kyllästämätön puu lahoaa viidessä vuodessa.

Käytin sirkkeliä, vasaraa, hohtimia, maalisutia. Sain maalia paitaan. Ei ollenkaan tapojeni mukaisesti tein loppuhomman ilman paitaa kun olin sen ensin huuhdellut maalista.

Nyt kuulostaa suihku olevan vapaana, tai ainakin vesi lakkasi. Naisethan voivat olla suihkun jälkeen minuuttikaupalla kylpyhuoneessa!

JOKU KOLMAS PÄIVÄ

Nyt sitten on edessä Maanantai-reality. Tarttis jotain tehrä. Kyllä mä sen kokeen saan alkuun, mutta loppuosa keksiviikkona tarttee muutosta...

Istun tylsässä laboratoriossa L kirjaimen mallisessa kopperossa. Jos nousen seisomaan, näen ikkunasta ankean teollisuusmaiseman, paitsi että ikkunan edessä on laatikoita.

Huoneessa on aina humina, kun vetokaapit käyvät. Viihteenä vain pieni radio.

TAAS JOKU MUU PÄIVÄ

On tällaista aika turhaa näpertämistä loput 1,5 päivää tällä viikolla. Tarttee haastatella paikanhakijaa puoli tuntia tossa aamulla. Mulla on onneksi vierastuoli L mallisessa kopperossani labran kulmassa. Siinä on pieni tuuletin, jonka siirränkin lattialle. Noin.

Tulee sen verran kuuma, että päiväkävelyt ei niin innosta. Jotkut hullut hölkkää 95 asteessakin ulkona.

Labrakaveri menee tästä Tukholmaan (eri mantereelle!) konserttiin. Stonesit tulevat Helsinkiinkin, oliko 16. päivä, mutta viime talvena ei tänne meille! Ollaan niin takapajula. Chicago oli lähin.

SITTEN TAAS TÄLLAINEN PÄIVÄ
Istun täällä pyjamassa, luen nettiuutiset. Olen juonut kupin teetä herätäkseni. Toisen kupin kanssa syön murot.

Syön edelleen aamiaisen yksin viikolla ja kiireessä, vaimo on lasten kotona ollessa syönyt aamiaisen niiden kanssa. Viikonlopulla pitää odottaa että kaikki yhdessä.

Lapset ovat leirillä nyt toisen viikon, ja torstaina lähdemme ajamamaan Minnesotaan.

Olen sitten lomalla 2 viikkoa, ajelemme Kanadassa, Winnipegistä länteen.

JOKU ERI KERTA TAI VUOSI

Ei 70 luvun lopusta pärjännyt kuulematta DS biisiä Sultans of Swing, sitä soitettiin radiossa aika paljon. Nuoremmille tiedoksi että tämä "radio" oli sellainen vehje josta soitettiin musiikkia kun ei ollut KASETTIA mukana autossa.

Korvalappustereoita en oikein harrastanut paljon. Jollakin matkalla ostin sellaisen, halvan, kuullakseni pitkillä junaosuuksilla jotain. Oliko 84 tai 92, jompi kumpi. Sony Walkman lienee 70 luvun lopulta...

Muistan kuulleeni Weird Alin renkutuksen Smells Like Nirvana jo ennen oikeata Nirvanaa saksalaisesta radiosta Berliinissä. Sitten näin Nirvanankin videon.

V. 79 olin suurella ..se oli 2 viikkoa kai..Euroopan matkallani ykisn. Olimme sama ryhmä vaunussa Pariisista Tukholmaan. Kaunis laihan puoleinen suomalainen nainen oli tilapäisessä ryhmässämme. Kova naisten iskiä Rick ei onnistunut sen naisen kanssa, naisella oli poikaystävä matkan molemmassa päässä, yks ranskalainen ja toinen ruotsalainen.

Ruotsista Saksaan palatessai siinä junassa oli turkkilainen noin 15 v poika ruotslaisten kavereittensa kanssa matkalla etelään. Hänellä oli varusteina passi ja hammasharja ja aikeena ruveta gigoloksi, sanoi. Muilla oli pullo punkkua ja nuoret sammuivat ekaan luokkaan tyhjille penkeille. Lipuntarkastuksessa ne häädettiin taas meidän vaunuun aamulla.

AIKA HILJATTAIN

Tein duunia. Se on semmoinen hankala 12 tuntia kestävä kemiallinen prosessi. Kahdeksan tuntia tehty. Ettei sitten perjantaina tartte lounaan jälkeen kuin vähän raporttia kriipustaa. Se siis ei käy itse siellä yöllä, 4 tuntia puuttuu.

Bussipysäkillä duunin lähistöllä BIG SIZE styroksijuoma kansineen. Se on ollut samassa paikkaa kaksi päivää. Se jäätyy yöllä. Roskakoreja ei ole.

Kauppakeskuksen parkkihallissa. Pienen herraskaisauton, nainen luulisin, vieressä pussi jonne on tyhjennetty lounaan jämät ja paperit. Se on siististi laitettu kiinni paperipussiin ja auton kuskin paikan viereen. Missä on rouva itse? Lähimpään roskikseen on 50m ja se on matkalla ovelle.

Menen katsomaan sitä Supergrassiä. Kirjakaupassa ei ole. Katson onko alennuskupongilla mitään kirjaa. Ei ole, vaativat sitä ja tätä, ei ole ALL BOOKS 20% OFF kuponki kuten viime kerralla. En osta mitään, kupin kahvia.

Menen Best Buyhin. Siellä kaahaa muskeliauto parkkipaikalla. Pysäköin. Supergrassiltä 2008 levy. En ota. Tulee tutun singer-songwriterin live Teksasista, Austinista. Soitan sitä. Likaa hempeitä lauluja, erolauluja, haikeeta. Ulkona on pimeä, en jaksa tällaista. Apulanta soimaan. Ei siinä tartte joka sanaa kuunnella, kunhan rytisee. Menen loput matkaa kotiin.

Mitä teen ostamallani CD:llä. Myynkö, kopioinko? Helpoin ratkaisu laittaa hyllylle. Mutta kun siinä oli vaan kaksi uutta biisiä, muut oli studioversiona jo.

Ei pitäisi ostaa levyjä enää, en pidä kuin 10% ostamistani edes 5 vuotta. Kun tämäkin juttu alkaa olla vanha ja arvoa ei ole, miten niistä pääsee eroon.

Kenties toi mp3 juttu olis edullisempi. Mutta millä mä niitä kaikkia säilytän. Poltetut CD:t ei tunnu olevan pysyviä. Siis on mulla iPod ja iTunes, mutta en luota systeemiin ja kaikenmaailman back up asemiin.

Niin, se oli siis Richard Thompson CD josta tarttee päästä eroon.

TÄNÄÄN
Soitan pojalle. En tiedä missä se on. Kysyn mitä se haluaa huomisen lounaaksi Subwayltä. Kirjoitan lapulle voileivän, 12 inch SUB sandwich, kahden safkat. Meitä on 5 menossa.

Vaimo tulee puhelimeen ja kertoo omat valintansa. Tässä pisteessä tiedän missä he ovat. Menen keittiöön ja katson niitä kurkkimassa autotalliin. "Molemmat autot on tallissa. Missä se on?"
Sanon, takaa, että täällä. En mennyt vielä.

Canoe Trip


We have a three day trip planned from Ely Minnesota. I know they drop us off at Moose Lake, on the map. You go up Moose Lake and head west, then I have no idea. Maybe they pick us off a different lake in 3-4 days. I did not see where the roads go, that well.

CLICK the map to see it bigger.

Trip went OK, 4 days 18 miles. More later.

ROCK-FANIN MUISTOJA

Osa 1 : Koulussa

Olemme teinihipoissa Kulosaaren ruotsalaisessa koulussa. Istun lavan reunalla.Jussi Raittinen laahustaa tohveleissa lavalla, kamoja laitetaan esille. Rumpua paukutetaan. Joku sanoo, että ei ole OK, oli kuin pyllyyn läpsyttäisi. Jussi sanoo muutaman sanan lavan reunalla oleville. Keikka onnistuu, saksofonissa on Koivistoinen. Toisena bändinä muistan Roosters, mutta siinä ei ollut sen paremmin Wigwam miehiä enää. Ihan OK laulaja. Istun jumppasalin takareunalla, en uskalla tanssia, kaikki on vieraita ihmisiä. Olen vain sen vuoden Suomessa. Jimi Hendix ja Cream ovat kovia nimiä, vähemmän vielä USAssa.

Osa 2
Ruisrock, musiikillinen herätys.

Eletään vuotta 1970 ja jos se nyt tuli oikein, olin 16 ikäinen. Edellisenä vuonna ilmestyi Wigwamin single Must Be the Devil. Se teki melkein samantapaisen vaikutuksen kuin joku vuosi sitten Light My Fire. Luulosairaan olen hankkinut sen jälkeen. Tänä kesänä mielisinkut olivat John Mayallin the Bear, Stonesien Jumping Jack Flash ja Doorsien Hello I Love You. Osaisikin mennä tytön luo ja lausua jotain tyhmää ja sitten tuo hello I love you. Menin Ruisrockiin joka päivä bussilla ja olin melkein puoleen yöhön. Oliko se toinen vai eka päivä kun istuin vaaleatukkaisen tytön vierellä nurmella ja aloin jutella. Joku tytön kavereista oli kamalan ihastunut Niemenin, puolalaibändin, basistiin. Tein jopa treffit tytön kanssa seuraavaksi päiväksi. Hän ei ilmestynyt. Näin hänet sitten myöhemmin, mutta en halunnut jutella.

En tehnyt mitään treffejä minkään tytön kanssa ainakaan vuoteen. (Yks vähän lihava tyttö koulussa, ihan kiva kai, vähän seurasi minua sen kouluvuoden. Minulla oli kuulemma ihana kihara pitkä tukka.)

Ruisrockissa esiintyi Wigwam, soittivat jotain Band biisejä urkujen ja pianon takana. En oikeen muista tuosta musiikista mitään, muistot ovat kuvia. Luulen ostaneeni singlen Luulosairas sinä vuonna, mutta albumin ostin vasta jenkkipainoksena LP:stä. Samasta festivaalista muistan Made in Swedenin, soittivat instrumentaaliversion A Day in the Life biisistä. Se taisi olla kun istuin sen tytön kanssa. Sitten illalla oli hienoa kun Family soitti ja kansa juhli. Kansa hiljeni päivällä kun Konsta Jylhä soitti, hartaana oloa.

Jossain välissä Jussi soitti, taisi olla Badding solistina. Jussi jutteli mukavia yleisölle, toivoi sään kestävän. Tommi Mansfield änkesi lavalle kitara kädessä kun bändit vaihtoivat kamoja. Luulimme joksikin häiriköksi.

Mainittavan arvoinen oli energinen Burning Red Ivanhoe Tanskasta, ja Family, joista olen progepalstassa kertonut enemmän

Joku niistä päivistä äitini, tätini ja mummoni kävivät urkkimassa. Eivät nähneet minua, mutta sutturan näköiset meikatut tytöt ilveilivät heille aidan läpi, "eiks me olla kauheita". Sain seuraavana aamuna neuvoja poistua festareilta jos "sakilaiset" alkavat kahinoida. Yöllä oli ajettu telttoja nurin moottoripyörällä.

Kaksi viikkoa sen jälkeen menin USAhan takaisin kouluuni. Tylsä vuosi. Mutta onnistuin kasvattamaan pitkän tukan ilman että koulun rehtori puuttui asiaan.

 Kesällä ei varaa mennä Suomeen, ei edes töitä. Seuraavana syksynä aloitin yliopiston. Eka oikea konsertti oli Jethro Tull.



Osa 3
Kesällä 1975 olen Suomessa kaksi kuukautta. Kierrän yhden festivaalin Jyväsylässä. Virtanen ajaa lavan viereen henkilöautolla, jonka perävaunussa kamat on. Moog heittää muutaman vitsin. Lindholm leikkii Dylania vaatteillaan Rock and Roll Bandissä. Menen tapaamaan floridalaista tuttavaani Ouluun. Koko maa on kohta Dr. Feelgood kuumeessa, Virtanen varsinkin.

Juicen eka bändi heittää jäähyväiskeikan, Hurriganes vetää rutiinisetin. Virtanen pelleilee taas. Yrittävät heittää kitaraa lavan katolle. Täs on mun sukupolvi. Näen myös Hurriganesit (kuvassa Cisse). Olen tuttavien luona yötä.

Aamupäivällä kaverini oululaiset tuttavat ovat vähän humalassa. Osa tuttavan tuttavista kömpii ulos teltasta. Yhdellä tytöllä on merkkejä kaulassa edellisen yön touhuista. Autoradiossa soi Virve Rostin käännösbiisi the Night Chicago died. Disco taitaa olla tulossa, ei minua kiinnosta.

Toisen tuttavan avulla pääsen Pori Jazziin. Vaikuttavia ovat Piirpauke ja viime hetkellä buukattu Johnny Littlejohn, bluesmies. Häntä säestävät Pohjola ja Parkkonen.

Osa 4
Tapaan suomalaisen 60-luvun bändin basistin pikkuveljen Wisconsinissa. Pyörimme noin vuoden musiikiharrastuksissa. Opin paljon Suomen musiikkielämästä. Olen siihen asti lehtiä lukenut. Pikkuvelikin soittaa kitaraa. Minä kehnosti.

Vuosina 1975-1982 käyn ahkerasti konserteissa ja klubeissa. Dylanin ja Stonesit ehdin nähdä mammuttikeikoilla.

Osa 5
Jottei nyt väitettäisi että kuuntelen vain Wigwamia, Zappaa ja progea, tässä lista suosikeistani, suurin osa 70-luvulta. Esittäjiltä olen valinnut yleensä yhden kappaleen. Joidenkin kohdalla se on cover-versio, mikä ei tarkoita sitä, ettei heidän omatkin biisit kelpaisi.

Animals-Its My Life
Allman Brothers-Revival
Astronauts-If I had a Hammer
Blues Magoos-Aint Got Nothing Yet
Jeff Beck-Beck’s Bolero
Beatles-Please Please Me
Chuck Berry-Come On
Arthur Brown-Fire
Bonzo Dog-Piggy Bank Love
Black Flag-TV party
Jimmy Cliff-The Harder They Come
Dire Straits-Sultans Of Swing
Dick Dale-Miserlou
Fairport Convention-Walk A Mile
Eek A Mouse-Ganja Smuggling
Equals-Baby Come Back
Eric Clapton-Layla
Cheap Trick-Mandocello
Crickets-As Sweet As You Are
Cream-World of Pain
Chicken Shack-Some Other Time
English Beat-Mirror in the Bathroom/Twist and Crawl
Elvis Costello-Peace Love Understanding
Dead Kennedys-Holiday in Cambodia
Dylan-Like a Rolling Stone
Doors-Light My Fire
Devo-Whip It
Dr. Feelgoood-Roxette
ELO-Roll Over Beethoven
Fleetwood Mac-Show Biz Blues
Family-Weaver’s answer
Flying Lizards-Money
George Harrison-Cracker Box Palace
Gunclub-She's Like Heroin
Arlo Guthrie-Alice’s Restaurant
Genesis-Battle of Epping Forest
Strawbs-Winter’s Song
Horslips-Bim I stigh agol(gaelic)
Hurriganes-Get On
Grateful Dead-Touch of Gray
Hendrix-All along the watch tower
Elton John-Funeral for friend/Love Lies Bleeding
Jefferson airplane-Embryonic Journey
J Tull-Nothing is easy
Leo Kottke-Pamela Brown
Kraan-Holiday am Martterhorn
Kraftwerk-Showroom Dummies
Kinks-Waterloo Sunset
John Lennon-Instant Karma / Cold Turkey
Nick Lowe-So it goes
Laika and the Cosmonauts-Avengers Theme
Metallica-The Unforgiven
Taj Mahal-Johnny Too Bad
Paul McCartney-Maybe I'm Amazed
The Move-Do Ya
John Mayall-Room To Move/All Your Love/On Top Of The World Mountain-Travelling in the Dark Lou Reed-Sweet Jane The Nice-5 Bridges Alan Price-O Lucky Man Pink Floyd-Atom Heart Mother Police-Roxette Pentangle-So Clear Bonnie Raitt-You Got It Ringo Starr-It Don't Come Easy Richard Thompson-Nobody's Wedding Ramones-Rock and Roll High School Rolling Stones-Jumping Jack Flash Jonathan Richman-Roadrunner Iggy Pop-The Passenger Tom Petty-Gotta Move On Romeo Void-Fear to Fear Suburban Lawns-Janitor Stranglers-Always The Sun Sugarcubes-Regina Searchers-Don't Cha Know Dusty Springfield-I only Want To Be With You Traveling Wilburys-Tweeter and the Monkey Man Troggs-Wild Thing Trash, or Wild Trash-Illusion(Apple single) Toten Hosen-Scwartzwald Klinic Tasavallan Presidentti-Celebration of the Saved Nine Talking Heads-Don't You Worry About The Government Joanie Sommers-Johnny Get Angry Van Der Graaf Generator-Refugees Värttinä-Marilaulu Van Halen- Ain't Talking About Love Ventures-Walk Don’t Run /or/ Diamond Head Wall of Voodoo-Mexican Radio Who-I Can See For Miles Waitresses-I Know What Boys Like Wigwam-Tramdriver Neil Young- Like a Hurricane/This Note's For You Da Yoopers-Second Week of Deer Camp Zappa-Peaches en Regalia

Osa 6
Berkeley, Kalifornia. Punk on tullut, siinä on nuorille taas energiaa ja menoa. Kirjoitan jutun Soundille. He eivät maksa vähäistä palkkiota. Soittelen tunnin Berkeleyn radioasemalla suomalaisia levyjä. Ne tykkäävät eniten Säpinää biisistä ja parista muusta Maukan jutusta. Annan niille sen singlen, soittavat joka päivä. "Maukka Perussakka" tuttavani Rick sen aina lausuu. Joskus 1979 olen nähnyt Eppu Normaalin Turussa, Puolalanpuistossa. Esiintyivät keikkabussin edessä suurinpiirtein maassa, ilman lavaa.

Kirjoitan Soundiin artikkelin San Franciscon Yöt 1981. En saa palkkiota.

Osa 7
Tanska 1981 Olen tavannut tyttöystäväni Tanskassa ja olemme matkalla junalla Suomeen. Meillä on Kööpenhaminassa noin 5 tuntia aikaa, ennekuin aikaisin juna lähtee. Menemme muutamaan kapakkaan, juon kaksi olutta. Toisessa kapakassa bändi soittaa koulunsa päättäneille tanskalaisille, niillä on uudet ylioppilaslakit. On jotain discokamaa, mutta sitten ne soittavat Reggae OK, jota en ole vielä kuullut. Me vähän tanssimme. Nukumme asemalla matkatavara- vaa'an päällä muutaman tunnin, mikään ei ole auki. Tapaamme jotain tuttavia Suomessa, ei juuri musiikkia mahdu ohjelmaan Suomessa. Tanskassa paluumatkalla ehdimme pariksi päiväksi Roskildeen. Näen MA Nummisen. Näen myös tanskalaisen parin nurtsilla sukupuoliaktissa. Koko joukko tsiikaamme, ja Numminen kirjoittaa siitä kirjaansa.

Näemme lavalla Ian Druryn ja Pelle Miljoonan. Pelle soittaa aamulla, jolloin vain krapulaisia suomalaisia on katsomassa. Eräällä muusikolla on hame.

Olen lopettanut opintoni, teen tilapäistyötä.

Osa 8
Kansas City, joulukuu 99.Olen menossa Jim Pembrokea haastattelemaan. Juttu järjestyi ihan sattumalta juuri täksi päiväksi. Olen matkalla vaimon ja kahden pienen lapsen kanssa. Joudumme keksimään heille muutaman tunnin ohjelmaa. Lähellä on kauppakeskus, jonne voin jättää auton parkkitaloon. Kauppakeskuksessa on samat kaupat ja ravintolat kuin täällä aina. Istahdan ja selaan tavaroitani. Pahvikansiossa on artikkeleita Wigwam sivuilta ja kaksi artikkelia Musasta vuodelta 1974. Silloin kun oltiin NIIN edistyksellisiä. Minulla on uusi kännykkä, olen pitänyt sitä päällä, vaikken soittele. Ympärillä oleva väentungos joulun jälkeisenä maanantaina ja koko kauppakeskuksen hieman ahdas järjestely tuo mieleen lähinnä Turun tai Helsingin, näin keskikaupungilla. Esikaupunkien kauppakeskukset ovat erilaisia. Täällä siis Jim asuu. Toisissa asioissa ei ole suurta eroa Helsinkiin. Ulkona on aika kylmä tuuli. Rakennusrykelmän yhteydessä on luistelurata, lunta ei näy. Perhe jää tänne ja lähden sovittuna aikana etsimään osoitetta.Katselen karttaa, ajan ristiin rastiin. En ehdi kuunnella Wigwam kasettiani. Olen kuunnellut Jimin soololevyjä paremmin kuin olen ennen huomannut kuunnella. Mutta nyt täytyy löytyä tuo katu ja haen oikeaa numeroa . Olen väärällä puolella. Menen kaksi korttelia toiseen suuntaan. Löydän talon, tapaan Jimin. Jimillä on aika lyhyt harmaa tukka, päältä jo kaljuuntuva, parransänkeä. Mutta muuten ihan vireä. Puheääni on melko hiljainen, eikä sitä ollenkaan yhdistäisi lauluääneen. Siinä on sekä amerikkalaista että englantilaista korostusta. Juttelemme myös jonkun sanan suomeksi välillä, siinä ei ole korostusta.

Olen kyllä valmistautunut haastatteluun ja kelaan läpi bändin eri vaiheita. Rockilla ei ole enää elämässäni niin kamalan tärkeä rooli kuin alle 30 vuotiaana. Mutta yritän kaivaa jotain uutta ja positiivista esille bändin vaiheista. Sain sen vaikutuksen että Wigwam treenasi uusia biisejä kovasti ja meni studioon ja levy tuli ulos. Sen jälkeen Jim ei niitä erikoisemmin halunnut ainakaan levyltä kuunnella. Eräät biisit ovat unohdettuja, ja niitä ei edes kuunnella suosiolla. Teemme tätä niinkuin palveluna Wigwam faneille. Jim ei tietenkään pääse koskaan Wigwamista irti. Tuntuu kuitenkin, että täällä hän on siitä melko vapaa, oma itsensä. Paikalliset taidepiirit tuntevat parin ja Jim keikkailee klubeiisa satunnaisesti.

Teen haastattelun englanniksi, eikä Cady siten tunne olevansa ulkopuolinen. Sanoo käyneensä Suomessa kaksi kertaa. Loppupuolella haastattelua keksin kysyä Jimin muusikon urasta Suomessa. Bändihän tekee satunnasia keikoja kesäisin. Nyt on niin pitkään kulunut vilkkaista vuosista, että Wigwam on paljon kovempi nimi kuin Pembroke.

Pari tuntia kyselen ja nauhoitan. Menemme alakertaan Jimin studioon. Siellä on sähköpiano, miksauspöytä ja akustinen kitara. Otamme muutamia kuvia, Jim soittaa pianolla jotain, josta alkaa hahmottua Nuclear Nightclubin melodia. Jim heittää muutaman sanan laulua mukaan. Lopettelen ja käsken pariskunnan pitämään huolta toisistaan, kunnen muutakaan keksi.

Osa 9
Wigwamin lisäksi olen taas innostunut Zappankin musiikista. Hankin kymmeniä levyjä, joko kopioiden tai ostamalla. Kirjoitamme Turussa asuvan Juhanin kanssa artikkelin Zappan muutamista keikoista Suomessa. Tapaan Juhanin kesällä 2002 Turussa.

Samalla matkalla lopulta näen Pembroke-Rechardt mallisen Wigwamin. Katkelma
raportista:
Wigwam-fanit, melko nuoria, istuvat kahdessa etummaisessa pöydässä vasemmalla. Oikealle tulee pianonsa taakse Jim ja muutkin ovat näköjään paikalla. Tiskijukka on lopettanut Cherin ja muiden diskohittien (olisiko ollut Movetronia, ja paikalla on diskopallo!) soiton ja spiikkaa esityksen, “Wigwäm”.

Puolisen minuuttia Jimin mikistä ei lähde kuin muminaa ja Rekun kitara on kuin Veltto Virtaselle säädetty soinniltaan. Soundia paikkaillaan ja nyt saa sanojakin kuulla. Eka biisi, se puuroisesti alkanut on eräs suosikeistani, Bitesize, jossa Kotilainen soittaa kitaramaisen melodian. Jimin pianoa ei kuulu koko setin aikana, jossei seiso aivan sen edessä. Alkuosassa paikalle ilmestynyt kylähullu tarttuu biisin lopussa Jimin mikrofoniin kiinni ja mylvii sekaisia sanoja. Jim antaa järjestysmiesten hoitaa miehen sivulle.

Rekun soitto on aika paljon komppikitaraa. Joko kokonaisia sointuja, tai melodioita niistä poimien. Pientä sooloilua on monessa biisissä, mutta eka pitempi soolo on vasta Titans Wheel-biisissä."

Siitä on nyt vuosi, ja sillä välillä olen ehtinyt vain Leo Kottken ja Mike Gordonin duo keikalle. Musiikki jää paljon autossa kuunteluun

Muistellen BÄNDEJÄ joita ei enää ole, tai aika eläkkeellä:

Siis ehdin kuulla:
Family
Dead Kennedys
Ramones
Gentle Giant
Genesis with Peter Gabriel
Ventures..could be still around
The Ray Beats
Cheap Trick....50c bar gig before first record
Grateful Dead
Romeo Void
Sonny Terry and Brownie McGhee
Hounddog Taylor
John Lee Hooker
Luther Allison
Victor Borge...äidin kanssa mentiin!
Zappa 1975
Rockpile
C Gatemouth Brown
Burning Spear
Mac Davis...at state fair accidentally
Ian Dury 1980
Go Gos
Missing Persons
Boomtown Rats
Oregon

Copyright Esa Järvi 2003

Pariside

On varsin koettelevaa olla ihminen puberteetti-iässä. Justiin kun huomaa kiinnostuvan toisesta, tai vaikka omasta, sukupuolesta tulee kauhean ahdistunut olo, kun ei oikein tiedä mitä asian eteen pitäisi tehdä. Tai tietenkin on yksilöitä jotka oppivat jutut nuorempana ja ovat luontevasti sen toisen kanssa vaikka heti.

Petolinnuilla on kuulemma tuo koitos edessä joka kevät. Kun sukupuolihormonit eivät vaikuta talvella, voi elää vapaasti kesäisestä puolisosta välittämättä. Mutta sitten kun päivä pitenee, ne tunteet pamahtavat taas kerran ilman varoitusta päähän. Eikä haukkauros voi ihan heti kaveerata sen naaraan kanssa, sillä koiraalla tunteet ovat hieman aikaisemmin. Naarasta pitää suostutella viikkoja. Istahdetaan ensin samaan puuhun alemmalle oksalle. Kaarrellan yhdessä ilmassa, kun naaras noteeraa ensin jollain tavalla. Haukan silmistä saa kyllä selville mitä isompi naaras tuumaa. Ilmassa saatetaan lopulta siivillä kosketella vähän. Kynsillä kosketellaan ilmailunäytöksen aikana, jos hyvin käy. Kaiken temppuilun ansiosta naaras lopulta antaa koiraan istua samalla oksalla vierellään. Toista saa kosketella, pariside on taas muodostettu. Pesäpuuta silmäillään. Mutta ei mitään selkään hypätä heti, siihen se on liian aikaista.

On helppo otaksua että eläimillä on samanlainen tunne-elämä kuin ihmisillä, vaikka aivokemikaalit saa ttavatkin toimia eri tavalla. Ihmisillä ja eläimillä tunteet ja aivotoiminta ovat kehittyneet pitkän kehityksen seurauksena. On varsin itsekästä luulla että vasta ajattelevalla järkevällä ihmisellä olisi jossain pisteessä putkahtanut esille täysi tunne-elämä, joka oli aikaisemmassa vaiheessa piilossa. Kaikki yleensä kehittyy vähitellen, pienin askelin, biologiassa. Ja kotieläimiinkin on jalostettu tunteita joita ihmiset sitten tunnistavat vaikka koirassaan.

Monilla linnuilla parisuhde on kiinteämpi kautta vuoden kuin petolinnuilla, jotka ovat yksinäisiä eläjiä. Mutta siinähän ei ole silloin paljon mitään seksuaalista pesimäajan ulkopuolella. Laajemmat perhesuhteet saattavat kestää vuosia, kuten variksilla, kunnes poikaset katoavat omaa suhdetta solmimaan.

Hiljattain teattereissa pyörinyt Pingviinien marssi selosti suurimman pingviinin (Aptenodytes forsteri) pesimätohuja. Ensin kaikki marssivat melkoisen matkan pesimäalueelle, jossa ovat luultavasti itsekin syntyneet. Vasta siellä aletaan hakea paria. Pienemmät lajit pingiivineistä saattavat olla uskollisempia kivikasalleen, josta tulee pesä, kuin viime vuoden puolisolleen. Mutta tässä ei ole niin, sillä mitään pesää ei voi tehdä jälle, muna on aikanaan vain jalkojen päällä. Koiras vain mainostaa itseään trumpettimaisella ääntelyllä. Kun naaras huomaa esityksen tarpeeksi hienoksi, hän ilmestyy lähelle. Toista ei katsota silmiin, tai ei suoraan. Katsotaan yhdessä nokat pystyssä taivaalle useita minuutteja. Silloin pariside on sidottu, he marssivat sitten yhdessä parina. Yhdyntöjä tapahtuu. Täytyy odotaa munaa. Parin tunnin vanha muna siirretään uroksen haltuun ja tämä hautoo sen yksin. Uros kiintyy munaan ja siitä kuoriutuvaan poikaseen. Kovin vastahakoisesti hän luovuttaa sen naaraalle parin kuukauden jälkeen, mutta niin vain käy. Naaras on ehtinyt hakea sillä aikaa ruokaa ja uros on aika nääntynyt. Oleskeelee kuitenkin perheen kansa muutamia päiviä ennen kuin palaa mereen syömään. Matkoja tehdään useita, aina yksi vanhemmista jää poikasen kanssa.

Kaikki lintulajit eivät suinkaan ole uskollisia puolisoilleen mitenkään yleisesti, vaan tavallisemmin parittelevat monen kanssa. Sillä saattaa olla sellainen syy, että hedelmätön uroskin saattaa olla mukana perheen perustamisessa ja poikasten ruokkimisessa. Laji hyötyy tästä. Jos pari kuolee, toinen tulee helposti sijalle poikasia ruokkimaan. Tämä varmistaa puolison tuolla seuraavaan vuoteen.

Ja miten sitten ihminen? Onko ihmisen pariside-ongelmiin joku syy? Miksi Linda Lampeniuksen kihlaukset aina purkautuvat? On jotenkin outoa että kehittyneemmän eläimen parisiteet eivät olekaan niin paikalleen loksahtavia kuin esimerkiksi linnuilla.

Oli miten oli, ihmisellä näyttää olevan mahdollisuuksia solmia uusia suhteita ja adopotoida entisten suhteiden lapsia hoidettavakseen. Olemmehan aika tavalla laumaeläimiä. Tosin laumojemme määrästä miljoonien vuosien aikana ei ole tarkkaa tietoa. Tavallisin malli on yhden uroksen johtama ryhmä.

Mutta paltaan siihen puberteettiin vielä. Rakkaus ja tunne-elämä alkaa ensin, eikä yhteiskuntamme ole oikein valmis kovin nuorien avioliittoihin. On siis ensin vain totuteltava toisen sukupolven olemassaoloon. Rituaaleihin kuluu hauskanpito ryhmissä ja erilaisten kulttuuripohjaisten ryhmien muodostuminen. Kun Tyttö ja Poika tapaavat, saattaa olla että ensin verrataan mitä kummallakin on iPodissaan. Jos molemmilla on Relient K, my Chemical Romance, Black Eyed Peas, Rise Against, Fall Out Boy, Green Day ja Bowling For Soup, tunteet lämpenevät. Toinen on selvästi samalla aaltopitudella! Poika yrittää kertoa jotain hauskaa. Tyttö nauraa! Poika ei tiennyt tuota ennen että tytöilläkin voi olla huumorintaju. Ja tämä Tyttö on tosi ihana kun se pelaa jopa Nintendoja ja jotin vaikeampiakin pelejä. Ja vanhemmat ovat tietenkin niin mänttejä, niiden touhuja voi vertailla, ”mun vanhemmat ei päästäneet sinne.....uskot sä sitä?” Muista kavereista jutellaan. On tärkeätä että sietää myös Tytön parasta kaveria. Vanhemmat saisivat olla myös jotenkin siedettäviä. Kotiin tultua avataan IM ja aletaan jutella luokan kavereiden kesken, tytöt ja pojat. Sitten tulee ne ekat treffit. Jommankumman vanhemmat ajavat parin sinne yhteen kauppakeskukseen jossa on se elokuvateatterikin. Kotiin tullaan ennen kello 22:ta. Koulussa jo tytön kaverit supattelevat. Pari on nähty käsi kädessä usean kerran. Pariside, ainakin jonkunlainen, on muodostunut.

Jostakin parisiteestä saattaa tulla pysyvämpi. Tunteilla ei haluta kovin paljon leikkiä, kun huomataan että siteen lopettaminen onkin melko kivuliasta. Kumpikaan ei tullut ajatelleeksi että opiskelu lukion jälkeen saattaa viedä eri paikkakunnille. Mutta siellä taas ollaan neljä vuotta, joten side uuteen Tyttöön saattaa olla pysyvämpi.

2000-luvun angstia

Olen lukenut Tuusulan murhaajan, Pekka-Ericin manifestoa. Viime vuoden aikana olen myös lukenut Kurt Vonnegutin viimisen kirjan A Man Without a Country. 80-vuotiaan turhautuminen ihmiskuntaan on osittain samaa kuin 18+vuotiaan. Itse olen kirjoitellut samoja kuin Vonnegut. Vaikka olemme luultavasti keskivertoa älykkäämpiä, samaistumme kuitenkin tähän tyhmään massaan joka kahlaa arkipäivien läpi, lisääntyy ja lopulta kuolee. Politiikasta emme turhia odottele vaikka pidämme kunnia-asiana vastustaa konervatiivien politiikkaa.

Väkivalta kuitenkin on nuoren uhoa, liittyen siihen voimattomuuteen ja turhautumiseen siitä miten vähän yhteiskuntaan voi vaikuttaa. Meitä on kuusi miljardia. Ei vaikuta mitenkään, vaikka käännyttäisin 5000 aatettani kannattamaan. Mutta jos jostain asiasta sitten tulee trendi, voimme sanoa että ”kannatin sitä aatetta jo silloin ja henkilökohtaisesti toimin sen mukaan koko ajan.”

Turhautumisemme on siitä, ettemme näe ihmiskunnan ”voittokululle” muitakaan vaihtoehtoja. Vapaaehtoisesti emme ala vähentämään lastemme määrää ennen kuin ”bensa loppuu”. Mutta en tunne minkäänlaista sääliä ihmiskunnan kohtalolle, vaikka se lasteni takia jonkin verran harmittaakin.

Bisnesmies puhuu edelleen loputtomasta kasvusta. Kasvu on hyvää. Elinstaso ja hyvinvointi kasvavat loputtomasti, hän väittää. Eikä muita ennustuksia tartte usko, kun ne nyt ovat vain ennustuksia kuten kasvihuoneilmiötäkään. Joskus olen vihainen että koko ilmiö keksittin, koska sen faktoja ja metodeja on helppo kyseenalaistaa. Liikakaknsoitusta ei voi, ja sehän on pääongelma josta kaikki muut seuraavat.

”Yhteiskuntia hallitsevat populistipoliitikot, jotka perustavat päätöksensä massojen tunteisiin,” kertoo Auvinen. Niinhän se on, mutta mitä muutakaan politiikka olisi? Edustajat eivät ole siellä tekemässä järjen ja tehokkuuden ratkaisuja, vaan edustamassa äänestäjiä. Tämä on sitä tehotonta demokratiaa, jota Linkolakin kritisoi. Hieman viisaammat edustavat tyhmiä, pelkkiksiä. Kun kaikkea ei voi saada äänestäjälle ilmaiseksi (äänestäjä haluaa palvelutia ja säädöksiä ja turvallisuutta, ei näe niiden yhteyttä omiin veroihin), edustaja tekee parhaaksi katsomiaan kompromisseja.

Turhautuminen on luonnollista. Kärsivällisyys ja jonkilainen turtuneisuus tulee iän myötä.

Levylistani vuosilta 2006 ja 2007

London Sinfonia : Sibeliuksen sinfonia 2 (23.10.2007 klo 04:13:07) [Edit]

Academy of Ancient Music : Brandenburg Concertos (22.10.2007 klo 17:36:58) [Edit]

David Russell : Renaissance Favorites for Guitar (17.10.2007 klo 17:46:28) [Edit]

Andrés Segovia : The Baroque Album (17.10.2007 klo 15:38:12) [Edit]

John Fogerty : Creedence (17.10.2007 klo 14:27:44) [Edit]

Cream : Gold (12.10.2007 klo 15:42:42) [Edit]

Weird Al Yankovic : Greatest Hits Vol. 2 (10.10.2007 klo 15:50:31) [Edit]

Lindisfarne : Nicely Out Of Tune (08.10.2007 klo 15:51:15) [Edit]

Ringo Starr : Photograph (06.10.2007 klo 02:13:05) [Edit]

Ringo Starr : Goodnight Vienna (05.10.2007 klo 03:43:20) [Edit]

David Gilmour : AOL sessions (21.09.2007 klo 15:29:26) [Edit]

Yes : Fragile (13.09.2007 klo 16:24:57) [Edit]

Yes : Fragile (12.09.2007 klo 21:18:47) [Edit]

Wigwam : Titans Wheel (10.09.2007 klo 16:01:51) [Edit]

Yes : s/t (10.09.2007 klo 02:24:16) [Edit]

Juice Leskinen Grand Slam : Boogieteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten - lyhyt oppimäärä (07.09.2007 klo 16:00:44) [Edit]

Yes : Highlights (05.09.2007 klo 16:31:42) [Edit]

Derek and the Dominos : Layla (04.09.2007 klo 20:11:02) [Edit]

Eppu Normaali : Lyömättömät (31.08.2007 klo 17:27:33) [Edit]

Arbete&Fritid : 1969-1979 (24.08.2007 klo 17:28:57) [Edit]

Fairport Convention : What We Did On Our Holidays (21.08.2007 klo 01:06:19) [Edit]

Johnny Winter : Live Johnny Winter And (07.08.2007 klo 16:10:44) [Edit]

The Bonzo Dog Band : Best of (03.08.2007 klo 15:39:10) [Edit]

Jeff Beck : Best Of (26.07.2007 klo 16:03:21) [Edit]

The Police : The Police (25.07.2007 klo 16:41:48) [Edit]

Bloodwyn Pig : A Head Rings Out (18.07.2007 klo 02:16:12) [Edit]

Caravan : s/t (16.07.2007 klo 20:21:51) [Edit]

The Band : Rock of Ages (13.07.2007 klo 15:58:12) [Edit]

Adrian Belew : Mr Music Head (10.07.2007 klo 01:31:41) [Edit]

King Crimson : happy with what you have to be happy with (06.07.2007 klo 15:49:09) [Edit]

King Crimson : The Power To Believe (06.07.2007 klo 03:29:16) [Edit]

Adrian Belew : Salad Days (05.07.2007 klo 15:59:50) [Edit]

The Who : The Who Sell Out (03.07.2007 klo 16:05:32) [Edit]

Bob Dylan : Essential Bob Dylan (01.07.2007 klo 23:09:21) [Edit]

U2 : The Best of 1980-1990 (B-puolet) (28.06.2007 klo 16:07:06) [Edit]

Bob Dylan : Greatest Hits (27.06.2007 klo 16:05:21) [Edit]

The Band : The Best of a Musical History (26.06.2007 klo 16:42:43) [Edit]

Eri esittäjiä : Monterey Pop (16.06.2007 klo 04:12:48) [Edit]

Cream : Royal Albert Hall (15.06.2007 klo 04:08:57) [Edit]

Il Giardino Armonico : Concerti per liuto e mandolino, Vivaldi (14.06.2007 klo 16:20:15) [Edit]

John Mayer : Heavier Things (29.05.2007 klo 18:20:48) [Edit]

Wigwam : Hard N' Horny / Tombstone Valentine (22.05.2007 klo 16:23:20) [Edit]

Eri esittäjiä : Finnish Graffiti (21.05.2007 klo 06:13:21) [Edit]

Dave Matthews Band : TBOWA vol. 1 (15.05.2007 klo 06:54:39) [Edit]

The Band : s/t (05.05.2007 klo 01:53:48) [Edit]

David Gilmour : s/t (28.04.2007 klo 14:14:03) [Edit]

The Doors : s/t (28.04.2007 klo 14:03:58) [Edit]

The Doors : Scattered Sun (26.04.2007 klo 18:03:29) [Edit]

Frank Zappa : Imaginary Diseases (26.04.2007 klo 03:31:57) [Edit]

Genesis : Wind & Wuthering (16.04.2007 klo 17:19:06) [Edit]

Genesis : Live (16.04.2007 klo 14:12:45) [Edit]

Steve Hackett : Please Don't Touch (15.04.2007 klo 04:20:34) [Edit]

Pete Seeger : Dangerous Songs (09.04.2007 klo 21:11:44) [Edit]

Kraan : Tournee (05.04.2007 klo 16:34:27) [Edit]

Frank Zappa : Olympic Auditorium 1970 (17.03.2007 klo 02:18:20) [Edit]

Leo Kottke : One Guitar No Vocals (07.03.2007 klo 16:24:59) [Edit]

The Who : The Who Sell Out (03.03.2007 klo 02:02:14) [Edit]

Hasse Walli&Asamaan : African Sky (10.02.2007 klo 05:45:13) [Edit]

Jim Pembroke : Corporal Cauliflowers Mental Function (08.02.2007 klo 17:15:33) [Edit]

The Beatles : Past Masters 1 (08.02.2007 klo 05:45:33) [Edit]

Andrew York : Perfect Sky (08.02.2007 klo 01:36:23) [Edit]

Traffic : Welcome to the Canteen (04.02.2007 klo 20:14:06) [Edit]

Pete Seeger : Carnegie Hall 1961 (03.02.2007 klo 04:56:45) [Edit]

Death Cab For Cutie : Plans (02.02.2007 klo 03:18:40) [Edit]

Ry Cooder : Bop Till You Drop (01.02.2007 klo 23:31:24) [Edit]

Adrian Belew : Coming Attractions (17.01.2007 klo 16:30:36) [Edit]

John Fogerty : The Long Road Home (14.01.2007 klo 20:35:46) [Edit]

Wigwam : Nuclear Nightclub (02.01.2007 klo 18:44:01) [Edit]

Wigwam : Fairyport (30.12.2006 klo 15:39:54) [Edit]

Wigwam : Fresh Garbage (29.12.2006 klo 05:51:29) [Edit]

Kauko Röyhkä : Rock-'n'-roll klisee (18.12.2006 klo 17:53:21) [Edit]

Frank Zappa : Playground Psychotics (08.12.2006 klo 16:17:28) [Edit]

Eri esittäjiä : Helleaalto (07.12.2006 klo 16:05:43) [Edit]

Kauko Röyhkä : Kulta-aika (06.12.2006 klo 05:07:53) [Edit]

Miljoonasade : Käärmeenkantaja (05.12.2006 klo 16:08:58) [Edit]

Juice Leskinen : Kivi ja sämpylä (29.11.2006 klo 05:12:57) [Edit]

Juice Leskinen : Tähän saakka (28.11.2006 klo 15:34:55) [Edit]

Bo Hansson : Lord of the Rings (27.11.2006 klo 18:32:51) [Edit]

Spirit : Twelve Dreams Of Dr. Sardonicus (22.11.2006 klo 20:41:15) [Edit]

AMON DÜÜL II : Utopia (11.11.2006 klo 03:24:23) [Edit]

Cream : Gold (09.11.2006 klo 20:29:03) [Edit]

Frank Zappa : Son of Cheep Thrills (31.10.2006 klo 15:45:04) [Edit]

Israel Kamakawiwo'ole : Facing Future (24.10.2006 klo 03:01:27) [Edit]

Blues Section : 12 itekoottua (23.10.2006 klo 17:03:02) [Edit]

Frank Zappa : The Perfect Stranger (20.10.2006 klo 21:00:48) [Edit]

Ry Cooder : Bop till you drop (18.10.2006 klo 16:51:33) [Edit]

Amon Duul II : Die Lösung (12.10.2006 klo 17:48:13) [Edit]

Genesis : Foxtrot (06.10.2006 klo 15:34:19) [Edit]

The Move : Looking On (28.09.2006 klo 04:09:38) [Edit]

Roy Wood : Through The Years (26.09.2006 klo 17:58:52) [Edit]

Pete Townshend : Lifehouse Elements (22.09.2006 klo 21:55:09) [Edit]

The Move : The Move (22.09.2006 klo 15:45:14) [Edit]

Frank Zappa : Waka/Jawaka (18.09.2006 klo 15:40:34) [Edit]

Joni Mitchell : Hits (14.09.2006 klo 16:36:19) [Edit]

Bob Dylan : Modern Times (11.09.2006 klo 16:06:22) [Edit]

Peter Mulvey : Kitchen Radio (09.09.2006 klo 14:11:55) [Edit]

Bob Dylan : Modern Times (01.09.2006 klo 01:22:00) [Edit]

King Crimson : Cirkus (31.08.2006 klo 17:16:56) [Edit]

John Fahey : God, Time and Causality (25.08.2006 klo 17:02:04) [Edit]

Procol Harum : s/t (22.08.2006 klo 04:17:52) [Edit]

John Fahey : The Transfiguration of Blind Joe Death (21.08.2006 klo 15:13:51) [Edit]

The Doors : Morrison Hotel (17.08.2006 klo 15:15:53) [Edit]

Tuomari Nurmio : Punainen planeetta (14.08.2006 klo 16:43:42) [Edit]

Paul McCartney : Ram (06.08.2006 klo 21:14:39) [Edit]

John Lennon : Imagine (06.08.2006 klo 21:11:26) [Edit]

Wigwam : Titans Wheel (01.08.2006 klo 15:51:55) [Edit]

Emerson Lake & Palmer : Trilogy (31.07.2006 klo 04:31:31) [Edit]

The Doors : Greatest Hits (27.07.2006 klo 15:15:27) [Edit]

Ben Harper : Fight For Your Mind (25.07.2006 klo 03:09:55) [Edit]

Die Toten Hosen : Opel-Gang (22.07.2006 klo 04:21:05) [Edit]

Velvet Underground : The Very Best of The Velvet Underground (04.07.2006 klo 01:26:49) [Edit]

Nirvana : MTV Unplugged in New York (01.06.2006 klo 13:58:33) [Edit]

U2 : Achtung Baby (26.05.2006 klo 15:31:00) [Edit]

Pink Floyd : The Wall (30.04.2006 klo 03:36:45) [Edit]

Jethro Tull : A Little Light Music (21.04.2006 klo 15:35:41) [Edit]

Ian Anderson : Plays the Orchestral Jethro Tull (26.03.2006 klo 16:20:17) [Edit]

Buddy Holly : From The Original Master Tapes (22.03.2006 klo 04:02:00) [Edit]

Bloodwyn Pig : Getting To This (20.03.2006 klo 13:41:10) [Edit]

Apocalyptica : Apocalyptica (19.03.2006 klo 04:11:32) [Edit]

Béla Fleck : Tales From The Acoustic Planet (17.03.2006 klo 16:30:32) [Edit]

John Fogerty : The Long Road Home (09.03.2006 klo 18:13:28) [Edit]

Kari Peitsamo : Lähde autoiluretkelle suureen etelän kanjoniin - Kaikkien aikojen parhaat (08.03.2006 klo 15:50:30) [Edit]

Gentle Giant : Free Hand (07.03.2006 klo 15:42:31) [Edit]

Frank Zappa : Lumpy Gravy (06.03.2006 klo 14:15:20) [Edit]

Dave Brubeck : Ken Burns Jazz (03.03.2006 klo 04:48:12) [Edit]

Soft Machine : Third (26.02.2006 klo 18:08:19) [Edit]

Kari Peitsamo ja Ankkuli : Jatsin syvin olemus (25.02.2006 klo 21:05:17) [Edit]

Kari Peitsamo ja Ankkuli : Vedestä nousee kasvi (25.02.2006 klo 05:47:01) [Edit]

Roy Harper : Best Of (22.02.2006 klo 15:39:52) [Edit]

Skålmusik : Scandinavian Potluck (21.02.2006 klo 15:54:54) [Edit]

The Who : Live At Leeds (15.02.2006 klo 03:56:54) [Edit]

The Rutles : Archaeology (13.02.2006 klo 18:45:02) [Edit]

Robert Wyatt : Cuckooland (12.02.2006 klo 00:39:58) [Edit]

Nektar : Remember The Future (08.02.2006 klo 15:26:45) [Edit]

Yo-Yo Ma : Vivaldi's Cello (07.02.2006 klo 15:26:29) [Edit]

Burnin' Red Ivanhoe : W.W.W. (06.02.2006 klo 15:46:06) [Edit]

The Rolling Stones : More Hot Rocks (02.02.2006 klo 14:25:17) [Edit]

Apulanta : Mato (01.02.2006 klo 03:04:56) [Edit]

John Mayall : The Turning Point (27.01.2006 klo 16:24:55) [Edit]

King Crimson : Lizard (26.01.2006 klo 15:59:40) [Edit]

Ella ja Aleksi : Aarre (13.01.2006 klo 15:40:10) [Edit]

The Doors : Strange Days (10.01.2006 klo 15:59:49) [Edit]

Willie Nelson : The Essential Willie Nelson (09.01.2006 klo 15:35:54) [Edit]

Mountain : Climbing! (08.01.2006 klo 14:34:13) [Edit]

Brian Setzer : Rockabilly Riot! Volume One (05.01.2006 klo 15:48:50) [Edit]

1954-1971 vs 1991-2007

Isä oli lapsena perheen ainoa lapsi, kutsumme häntä kuitenkin isäksi. Se oli se 1954-1971 Suomessa. Isällä ei ollut omaaa huonetta vaikka perhe olikin keskiluokkainen. Isän isoäiti asui heillä jostain syystä. Sitä kesti semmoiset 7 vuotta kunnes isä vanhempineen lähti maasta siirtolaiseksi. Muuten isä ei ollut mitenkään köyhä, mutta ekstra raha vaatteisin ja muuhun taisi tulla äidin äidiltä.

Lapsuus oli normaali, mutta ajoittain ei ollut monia kavereita. Isä oli tätinsä ja isoäitinsä luona kesät, heillä oli mökki. Äitikin oli siellä yleensä.

Isän vanhemmat menivät joskus ulkomaille. Sinne mentiin bussilla tai laivalla. Molemmat menivät kavereidensa kanssa erikseen. Mutta kun äiti oli Kööpenhaminassa kavereiden kanssa, ei isä sentään ollut isänsä kanssa, vaan mökillä.

Kun isä oli noin 11 hän sai halvan kitaran ja kirjasen jossa oli ukkonnooaa ja muuta kitaralle. Sointumerkeistä isä ei paljon saanut selville, ne olivat nuotteja, ei kuvia. Muutama kaveri kerrostalossa kävi pianotunneilla, mutta eivät olleet suureksi avuksi.

Lapsia ei siihen aikaan viety kaikenmaailman harrastuksiin. Pyörä ja sukset, menkää siitä pihalle touhuamaan itse vaan.

Muutenttiin maata, ja isä saikin pysyvän homman elintarviketeollisuudessa noin vuoden päästä. Asunto jäi Suomeen ja suurin osa tavaroista. Ei nyt sentään köyhiä oltu, mutta perheessä oli vain yksi auto, ei kovin tavallista suuren maan kuvioissa. Isän äiti ei osannut ajaa.

Kun isä oli semmoinen 12, vanhemmat pitivät ensin kovaa kamppanajaa koululaitoksen kanssa, ja aluksi hommat menivätkin hyvin. Mutta perhe muutti melko usein, ja vuoden päästä isä joutui suurkaupungin kouluun, jossa ei ollut edes kirjoja. Ehkä yksi kappale opettajalla, tämä kriipusteli siitä taululle. Isän äiti piti jonkun neuvottelun miehensä kanssa ja niinpä oli muutettava. Isälle tuli pitempi työmatka esimaupunkiin. Taloon ei ollut varaa, se vuokrattiin. Perheen alhaisempi tulotaso oli osittain äidin työpanoksen puuttumisen syytä, hän arkaili työelämään paluuta. Perheelle hän antoi kaikkensa, leipoi ym. Isä ja tämän äiti puhuivat kotona suomea, sillä oli suuri merkitys.

Isä oli eräs kesä aika toimeton. Olisi ollut yliopistolla 4 viikon kurssi taiteessa hänen ikäisille. Hän selvitti miten sinne junalla pääsee. Mutta äiti ei kai ottanut asiaa puheeksi, taidekurssille ei päässyt. Oikeastaan isä ei ollut koko ikänänsä käynyt leirillä tai kurssilla, paitsi viikon uimakoulussa.

Tuli yliopiston aika eri paikkakunnalla, ja vaikka isän isä oli puolen vuotta työtön, hän maksoi pojan kulut siitä ja seuraavasta vuodesta. Kolmannen vuoden isä asui kotona, otti opintolainan.

Poika syntyi 91. Perhe oli melko varakas silloin, ja isä poikansa kanssa teki lyhyen matkan Suomeen tädin luo, sukulaisia ei ollut paljon jäljellä. Isä oli perheineen Saksassa ja Tanskassa muun osan lomasta. Poika oli ulkomailla alle vuoden ikäisenä.

Poika oli noin seitsemän vuotiaana uimakoulussa ja karatekurssilla. Maksullisessa esikoulussa hän oli ollut jo 3-5 vuotiaana. Noin 13 vuotiaana pojalle järjestyi People to People matka Lontooseen ja Ranskaan. Jostain syystä päätettiin että tämä oli tärkeä kokea. Poika itsenäistyisi. Sinä vuonna ei ollut varaa mennä koko perheen voimin lomalle kovin pitkälle. Yhdeksän kesää poika on ollut kielikurssilla eri paikkakunnalla, viimeksi 4 viikkoa.

Poika hankki omilla rahoilla kitaran, niitä oli säästynyt pihatöistä ja muist kotitöistä sadulla palkalla. Vahvistimen isä osti erään kaupan loppuunmyynnistä. Yhden lukukauden poika kävi kerran viikossa kitaratunteja vanhempien maksaessa. Hän ei jaksanut harjoitella. Muuhun soittamiseen tuli mahdollisuus kouluaikana, ja koulu lainasi jopa ison soittimen.

Melkein kaikki pitemmät menot pojalle 12-15 vuotiaana järjestyivät isän tai äidin autolla. Maassa ei ole kunnon julksisia kulkuneuvoja esikaupukeihin asti.

Perheesä on toinenkin lapsi, ja koko perhe on ollut naapurimaassa useita kertoja automatkalla, ja lentäen ulkomailla neljä kertaa.

So I'm a Metalhead Now

I figured that would get your attention. No, not any of this Children of Bodom, Nightwish or...yuk!...Him stuff. OK, Laiho is good, but I don't need their lyrics.

Siis rupesin kuuntelemaan Black Sabbathia oikein kunnolla ekan kerran. Ozziesta huolimatta. Ihan hauskaa rytinää, parempi kuin Led Zeppelin tai Motorhead.

Paranoid ja Master of of Reality kausi on nyt esillä, en taida eksyä Ozzyn jälkeiselle kaudelle ollenkaan. Kaupassa on 14 hitin kokoelma tarjolla, olis saanut kympillä, mutta se on vähän epätasainen leikkaus ja nää alkuajan albumithan oli parhaat. Ne pitäs kai hankkia kaikki tai kopioida kirjastosta. Mutta BS on kirjaton lainatuimpia ja kauheen naarmuuntuneita ovat olleet ne kaks kun tuli käteen.

Ihmisiä maailmassa

Olin taas kävelyllä ruokatunnilla, vaikka oli 30C ja lämpeni. Kävelen tehtaan nurkilla talojen varjossa. Moni bisnes on pientä verstasta ja pajaa ja metallin kierrätystä. Mutta joukossa on satavuotiaita taloja. Yhdessä asuu Vietnamin veteraani keksikmmäisessä kolmesta talosta. Niissä asui ennen useita perheitä, saksalaisia siirtolaisia 1900 luvun alussa. Tässä on naulattu ikkunat umpeen päätytaloissa ja vain keskimmäinen on käytössä. Hepulla on alakerrassa ilmastoinit ikkunassa, sillä viilentää pari huonetta. Ikkunan ulkopuolella on satelliittiantenni. Joskus mies korjaa aitaa tai puuhaa pihalla, mutta harvoin. Talvella tuota ei koskaan näy ulkona.

Jostain syystä rupesin muistelemaan ihmisiä eri puolilla maailmaa, mutta muista syrjässä asuvia. Newfoundlandissa Kanadassa, sen pohjoishuipulla, on viikinkimuseo L’Anse Aux Meadows. Lähettyvillä ei ole hotelleja, eikä suurella osalla saarta. Jonkun ravintolan jostain löytää, paikallisten paikkoja. Yövyimme pari kertaa bed and breakfastissa, vaikka harvoin niihin eksyimme lapsen kanssa. Poika oli 2-3 vuotias. Mutta sen yön olimme Marilynin Hospitaly Homessa. Siinä on 5 huonetta vieraille, lapset ovat kai aikuisia. Mies on kalastaja, harvoin kotona. Turskaa ei saa enää kalastaa, mutta hän troolaa muita meren eläviä.

Marilyn oli pikkasen juttutuulella, mutta lähdimme ravintolaan ja emme halunneet kotiruokaa muuta kuin sitten aamiaisen. Olimme ainoat vieraat. Aamulla siten juttelimme vähät jutut. Marilyn oli vasta pari vuotta pyörittänyt bisnestä, ja maksoi edelleen porakaivoa. Kanadan valtio oli sellaisen vaatinut että antoi luvan majapaikan pitoon. Talo itse oli omin käsin tai sillä tavalla koottu, tyypillinen amerikkalainen sisältä, ulkoa ja koristuksiltaan. Aika turhaan koristeltu joka nurkka. Mutta pihalla oli sepelinen tie autotallille ja koko piha oli kivenmurikoita siellä täällä ja ihan vähän rikkaruohoa. Taloja oli alueella kymmenkunta hujan hajan, ja asetelma oli jotenkin koominen siihen miten siistejä ja järjestyksessä ne olivat sisällä. Yksi lapsi näkyi parin talon päässä pihassa yksin leikkimässä. Yli kymmenen vuotta tuosta on kulunut. Lapsikin on kai kaupungissa tai pois saarelta jo.

Olimme kai yhden yön teltassa välissä ja sitten tuli semmoinen paikka kuin Corner Brook, jossa ei ollut taas motellia. Soiteltiin pariin paikkaan ja taas bed and breakfastiin. Siinä oli iankin kolmet asiakkaat. Yksi oli vanha piippua polttava opettaja joka oli opettanut alueella aikoinaan. Hänellä oli kaikenlaista juttua alueelta ja turistit olivat juttusilla hänen kanssaan tuntikaupalla olohuoneessa. Ei tarttenut avata telkkaria. En muista mitä ajankulua poajlle keksittiin tylsässä talossa.

Oli melkoinen homma keksiä tarpeeksi työtä alueella, ennekuin nykyaikeinen kalstus keksittiiin. Koko saaren asutus oli pitkään juuri Euroopasta tulleita siirtolaisia, irlantilaisia ja saksalaisia kai. Nykyään saarella oleva St Johns toimii provinssin pääkaupunkina ja sitä kautta ohjailee myös Labradorin erämaita, mantereen puolella. Noin sata tuhatta asutaa pääkaupungissa. Kansallisuukista saa jonkun idean Wikipedian taulukosta.

Irlantilaisia 29.92%, skottilaisia 7.90%, ranskalaisia , 4.16%, suuri osa katsoo olevansa vain kanadalaisia

Life Is Good

Otsikko on lainattu ja jopa Trade Mark, http://www.lifeisgood.com/

Lapset noita harrastavat, tarroja ja mun lippalakki. Olen viime vuosina innostunut lukemaan kaikenlaisia biologian kirjoja. Muutkin maapallon ja ihmiskunnan toiminnat ovat alkaneet lopulta selvitä. Politiikkaa olen seurannut epäsuositun presidentin kauden aika tarkkaan. Selvisi sekin ettei politiikalla, missään, ole totuuksien kanssa paljonkaan tekemistä.

But that’s not what I came here to talk about, I came to talk about the draft. No, Alice’s Restaurant. No, hippies. Ok, wrong movie. But we will get back to the hippies.

Olin ostamassa taas kotimatkalla Starbuckista kahvin. Semmoinen paha tapa tullut viivytellä kotimatkalla, vaikka kotona on loputtomasti tekemistä. Hankin sieltä Monterey Pop CDn. Nuori muodikas kaveri myö kahvin ja kuuntelimme McCartneyn CDn pätkän, hän pisti sen soimaan, ei olut kiire.

Nuoret tuntuvat edelleen saavan elämästä saman irti kuin mekin nuorina. Festivaaleja kävin 71-75 ja viimeksi isompi 1981. Niissä tosiaan oli sellainen fiilis joka hippikautena levisi tuollaisissa tilaisuuksissa, ainakin Suomen ulkopuolella, nuorten keskeen. Meillä meni kivasti, olimme jonkin verran samaa aatetta. Huumeita jotkut polttivat, mutta nekin olivat rauhanomaisia nautiskelijoita, samaa hippikansaa. Ekassa omassa asunnossani oli alakerrassa hieman pitkätukkainen ja partainen Stanley Cox, herra Cox Tree Service. Asui yliopiston reunalla, ja siiihen aikaan opiskelijat ja hipit ja duunarit tulivat toimeen, ei suurta kateutta, ei juppeja, ei Young Republicans. Olin siellä aina silloin tällöin, tunsin joskus oloni epäturvalliseksi yksin asuessa ja olivat melkein ainoat tutut korttelissa. Stan ja vaimo grillasivat pihvit ja uuniperunat, jos oli hyvä vikko puunkaadon alalla. Stanilla oli yksi tai kaksi apuria. Ja en nyt koskaan nähnyt Stanilla huumeita, mutta hippi se oli. Stan and his old lady.

Tällaisia muistoja Woodstock sukupolvelta, johon olin pari vuotta liian nuori. Kuuntelen sitä Monterey Poppia ja aika hyvä tuo on. Ehkä Isle of Wight kuitenkin äänitysten puolesta paras festivaali.

Viime vuonna kävimme Coloradossa, laskimme koskea kumivenellä oppaan avulla. Nuoria palkataan sinne kesäksi jännään hommaan, johon ei muuten ole varaa. Tänä keväänä kiipesimme rinkkojen kanssa Grand Canyoniin ja olimme yötä joella. Poika oli viikon viime kesänä New Mexicon patikkaleirillä vuoristossa. Yks isä melkein kääkähti korkeudessa, mutta selvisi, life is good. Mutten ollut mukana. Menimme sen jälkeen Coloradoon ja saimme olla ulkona aika paljon. Mutta ajamista tuli vähän liikaa.

Lapset ovat nyt kesällä kuukauden suomen kielen leirillä. Saunaa ja järveä ja mökkielämää. Life is good. Olen vähän kateellinen.

Kesä on Suomessa parasta aikaa. Älkää nynnikö sisällä ja paikallanne. Ei sitä voi ihan kalpeana mennä festivaalillekaan. No voi, mutta karmeaa katseltavaa nää kalpeat nuoret.

Olen nyt vähän liikkeellä itsekin, mutta kuten sanottu en pääse lasten leirille. Mutta ei tartte viikkoon sentään duuniin mennä.