Olemme eläneet jo vuosikymmeniä tietokoneiden kanssa, ja ihmisillä on selvät käsitykset mitä odottaa läppäriltä, selaimelta ja oman kännykän toimilta. Me sitä ennen koneita käyttäneet luotimme täysin koneiden tehtäväksi annettuihin laskutoimituksiin. Kännykät aluksi tahtoivat kirjoittaa puolestamme, kun olimme vasta muutaman kirjaimen ruutuun naputtaneet. Siinä jo huomasimme, että se vain arvailee. Tekoäly on tullut mukaan vähän salaa monessa sovelluksessa. Vasta 2022 kun saatiin ensin ChatGPT koekäyttöön ilmeni että ne puhuvat nyt meille ihan ymmärrettävää kieltä muutaman kappaleen. Ajatukset oli ihmismäisesti jopa koottu tarinaksi.
Kirjoja aiheesta on tusinoita. Tämäkertainen kirja on oikeastaan Google AI:n suosittelema. Se ehdotti myös kahta muuta. Sanoin että noin 20 dollarin hinta. Itse olen tottunut kysymään englanniksi, mutta kysymyksiä voi aivan hyvin esitellä suomeksi. Lainatut lähteet kuitenkin ovat useimmin englanniksi. Kirja on varsin samalainen kuin tekoäly itse. Ethan Mollick on kyllä oikea ihminen, mutta on toiminut tekoälyn partnerina jo vuosia. Hänen alansa on lähinnä bisnes, mutta eniten häntä on kiiinnostanut kielen kehitys ja automaattiset käännökset koneen tekemänä. Mutta myös pelit kiinnostavat häntä. Kirjassa ei kuitenkaan ole peleistä paljonkaan.Muut kirjat osaavat visusaaliseti selostaa AI:n käytön peleissä. Kirja ei myöskään käsittele AI:n tekemiä kuvia ja videoita muuta kuin ohimennen. Kielen puolesta Mollick selostaa perustellisesti miten tekoälyt opetetaan puhumaan ja toimimaan. Niiden opetukseenkin kuluu melkoinen kasa aikaa ja rahaa. Ne osaavat selostaa asiansa melkein kaikilla kielillä. Jos jotain kysyy suomeksi, vastaus on kirjakielellä, usein melko oppineella tasolla. Koska AI juttlee niin sujuvasti, voi aloittelija erehtyä heti luottamaan vastaukseen. Niissä on edelleen virheitä, vaikka väitteille usein annetaan linkki johonkin sivuun netissä. Tekoäly voi myös käyttää tiedonlähteenä sivustoja, jotka meille olisivat maksullisia. Ne virheet ovat samankaltaisia kuin iltapäivälehdissä. Tekoäly tahtoo käyttäjän palaavan ensi kerrallakin kysymään, ja vastaus saattaa olla arvailua ja väritettyä kuvaa tilanteesta. Kulttuurissa ja viihteessä (siis kaikki viihde ja draamat) tuo on ehkä luvallista, mutta sitten ihmiset kysyvät vakavia henkilökohtaisia asioita, jopa terveyteen liittyvää.
Tapa jolla tekoälyjä kehitetään tuottaa nuo oudot luonteenpiirteet. Sitä ei ilmeisesti kehittäessä voi rajoittaa, sillä ohjelman on opittava itse. Samaten sen käsittämä tehtävä itselleen on osin koneen oppimisjakson tuote. Sen tehtävä asiakkaan kanssa on sitten myös täysin itsenäistä tietojen selaamista. Jonkunlainen filtteri voidaan laittaa käyttöjärjestelmään suojaamaan asiakasta tai ihmisiä, joiden yksityisyyttä loukataan.
Kirjan alussa on kappale ”Aligning the Alien.” Olemme siis kehittäneet olennon, jota ei ennen ollut. Aligning-sana viittaa ohjailuun. Kun tekoälyistä tulee aina vain älykkäämpiä, niin kutsuttu General Intelligence-taso saatetaan saavuttaa. Silloin ohjailu on tarpeen. Skenariot tulevaisuudesta voi kuvitella kaikista scifi kirjoista ja elokuvista. Kappale loppuu mainintaan valtioista ja säätelystä. Mitään tarkkaa ei voi ennustaa vielä tästä säätelystä.
Jos tottuu käyttämään tekoälyä, huomaa, ettei samaan kysymykseen aina tule ihan samaa vastausta kahtena eri kertana. Tietomäärä jota se käytää on jokseenkin sama, mutta päätavoite on tuottaa jonkinlainen vastaus mielenkiintosesti esitettynä. Jonkun verran vilppiä ilmenee aivan ensi viikkoina kun jotain tekoälyä käyttää. Mollick väittää, että AI kerää tiedot ja tietää heti mikä tieto liittyy kysymykseen, mutta ei voi jälkeenpäin selostaa miten se keräsi tiedot. Se olisi kuitenkin vain lista osoitteista jossain tietokoneissa. Aivan samalla tavalla emme mekään osaa selostaa miten aivomme toimivat. Tekoäly toimii vaikkapa Googlen laajemmassa systeemissä osana.
Tekoälylle voi antaa tehtävän olla hauska, ja se sitten suorittaa sen muun tehtävän, vaikka mainoksen, vitsikkäästi. Ne vitsit saattavat olla jostain lainattuja, ja se osaa sen verran näytellä. Ei sillä kuitenkaan ole mitään peroonallisuuksia, se vain yrittää olla asiakkaan puolella. Se voi myös kysellä tarkempia tietoja tehtävästä ja siitä mitä aiot vastauksilla tehdä. Niissä se voi tehdä suosituksia ja yrittää olla aina varsin iloinen ja tukea asiakkaan ideoita ja päämääriä. Jos kirjoitat jollekin yleisölle tai tahdot esittää tulokset vaikka luokalle, tekoäly kannustaa esittämään asioita, joista ihmiset yleensä tykkäävät.
Tekoäly voi olla partnerina jossain työhön liittyvässä, ja silloin työnantaja luo tilin jolla saa kaikkein parhaimman version Claudesta tai ChatGPT:stä. Työtä voi jatkaa saman ongelman kanssa päivästä toiseen. Voidaan olla luomassa ohjelmaa tai nettisivua tai mitä tahansa tietokoneeseen liittyvää tai jopa mainontaa. Tekoäly ei välttämättä tiedä jostain kapeasta alasta niin paljon kuin alan ihminen. Se ei myöskään kovin syviä analyysejä. On siinä kuitenkin lyhyen selostuksen jälkeen tarkempaa tietoa, ja kohta ”diving deeper” antaisi lisää tietoa ja linkkejä. Mutta se osaa kuitenkin kumppanina jossain työssä toimia yleisapurina. Sillä on tiedot äkkiä käsillä. Ekspertti sitten siirtyy siitä eteenpäin. Meille muille nyt tarjolla olevat tekoälyt eivät vielä ole tällaisessa kiinteässä työsuhteessa. Luuelen, ettei ilmaiset versiot ole esillä pitkään, vaan on tehtävä jonkinlainen vuosisopimus, kuten vaikka Mircosoftin ohjelmissa.
Kaikkea ei kannata tekoälyltä kysyä. Esimerkiksi politiikassa se saattaa vain toistaa mielipiteitä, jotka se havaitsee asiakkaan omaavan. Mollick joutui kuitenkin eräässä tapauksessa tekoälyn kanssa riitaan, ja mitään keskustelua ei enää asiasta käyty. Se vain ilmoitti ”I’m sorry, but I don’t think we can have a productive conversation anymore.”
Omalta kohdaltani en ole oikeastaan joutunut Googlen tekoälyn kanssa erimielisyyksiin. Joskus olen korjannut virheen, ja se heti myönsi olevani oikeassa. Jotenkin hullunkurista on keskustelun lopettaminen, sillä selostan, että siirryn nyt töihin ja pari muuta sanaa. Siltä tulee aina viimeinen kommentti. Täytyy vain kirjoittaa, että ”ensi kertaan” ja sulkea luukku.
Kirjan sisältö selvittää kaiken sen mitä tekoälyn kanssa voi odottaa, tai joskus olla yllättynytkin tuloksesta. Tämä kokeilu käyttäjänä lienee se tapa, jolla suuri osa meistä asiaan tutustuu ja aikanaan löytää sopivan käytön. Jos haette teknisempää selostusta miten AI tosiaan oppi ja toimii, suosittelen hieman vanhempaa Artificial Intelligence -- A Guide For Thinking Humans. Siinä ne pelitkin selostetaan. Kirjoittaja on Melanie Mitchell. Kirjassa tuodaan esille yksi mielenkiintoinen ongelma. Me ihmiset pian totumme tekoälyn tuottamaan tekstiin. Se voi vaikka teeskennellä olevansa tyhmä ja puhella arkikieltä. Mutta meillä on edelleen taju siitä mikä teksti on "oikeaa" ja mikä tulee tekoälyltä. Juuri radiossa kuulemassani raportissa nuoret ihmiset ovat tässä meitä vanhempia etevämpiä. Täytyy sitten mukautua tilanteeseen ja harkita mitä osia tekoälyn teksteistä lainaamme suoraan. Mitchellin kirjasta selviää, että AI pärjää kuvien kanssa huonommin kuin tekstin.
Googlen tekoälyä voi kokeilla Chrome selaimella. Pääruudun isossa kentässä on suurennuslasi ja ”AI mode” sanat. Niitä klikkaamalla aukeaa AI-versio.
I've had this album for some time, and now with the Danish 1976 recording out I have to point out that this Töölönranta is probably the best live set we will have with the 1975 line up. The radio had a time limit, so not all the songs are the length they would be in a normal set. But then on the other hand they sound a lot like the album they had released.
I was in Finland in 1975 in the summer, but missed seeing the band on that trip. This is what it would have been like, I came home with the 1975 album Nuclear Nightclub. It was probably that line up's best studio album. It was a fresh start and they spent money to record it in Stockholm.
In the 70s Jim's voice was still holding out well, so his parts are great. You hear a little of his keyboard, not much. Well, at most times Jim does the chords, what a rhythm guitar would do. Pedro does the synthesizer.
The book Pembroke wrote covers this era and Nuclear Nightclub as the happy years of the band. Once drummer Ronnie died, all that ended.
The venue is outdoors with a small audience and the YLE recorded sound is quite good for that time.
Now, the sad part. Yes, Jim was at time pessimistic about his personal issues, despite the band doing quite well.
In the set here we start with A Better Hold (And A Little View). The song is the story of Jim's failing relationship with his Finnish wife. The couple had one child, Emma, who is mentioned later in Emma's song. Here there is some hope expressed to carry on. I have the lyrics from the live set below. The recorded version on his solo album had a comical character Igor in it, mainly to just mix up what the song was about. It was very well arranged with a marimba riff that was also played on keyboard in live sets. But this live track is nevertheless the best version they recorded. It really come across with some energy as the set opener.
Oh my sweet Elisa (or Liza)
Something that I had to say
And I don’t think it can wait
Till tomorrow.
I’ve been lately coming down
With those same old no good blues
And I don’t think I can take it…very long.
I waited through the summer,
All that winter too,
And I haven’t got a clue about…what went wrong,
I’ve been lately coming down
With those same old no good blues.
And I don’t think I can take it very long.
Woo-oo, I need you honey and I want to say,
Every night and day,
…ain’t no knowing and it’s just as well,
But time will tell, but I know it,
To my soul,
Before we go and lose control,
So we’ve got to get a better hold….
…got to get a better hold…
Oh oh oh..
Oh my dear sweet Elisa
Something that I had to say
And I don’t think it can wait
Till tomorrow.
I’ve been lately coming down
With those same old no good blues
And I don’t think I can take it…very long.
Need your love and I got to say
Every night and day,
…ain’t no knowing and it’s just as well,
But time will tell, but I know it,
To my soul,
Before we go and lose control,
So we’ve got to get a better hold….
…got to get a better hold…
(repeats)
One more time
Other tracks cover the major songs from Nuclear Nightclub. The odd song from the album is Bless Your Lucky Stars. Like Do or Die or Pig Storm, it is mostly an instrumental. It seems that Jim's vocal line was a sort of last minute addition. But Jim does sing through a good part of the song. The distorted vocals on sthe studio version must have been difficult to reproduce live. The guitar solo is fine and I think this is the only live version of the song I am going to play very much.
The album does have some spoken introductions, with the host asking Måsse a few things. It does summarize their positive attitude at this point. I play the whole thing without skipping any parts.
if you live in the US or Canada. Cover below. More details when I have it.
I think fans have had these tracks, or most of them, for years now. At least we had some from 1975. We get a professional attempt by Svart to get the best out of a reel to reel tape. The concert was in 1976. The odd thing was that the studio album Lucky Golden Stripes And Starpose had been recorded in January of 1976. Reviews of it came out April and May. How this fits in with what we hear, I don't know.
Anyway, the tracks are from a short Danish tour late that year. The vocals are decent and the guitar comes through pretty clearly. However, the overall sound has some muddyness left from what was available. I can hear all the instruments at times, other times it blends into a bit of a distorted noise. The drums do not come through as well as the Töölöranta concert recorded by YLE.
Grass For Blades has the final vocal verse come in at 8 minutes and there is yet another guitar solo to the end. Do or Die runs longer than the version we had in the Töölönranta live a year earlier. The Danish shows did not have time limits, apparently. We get more of Pedro on synth this time. We get a version of A Better Hold, which was recorded with these lyrics, more or less, with sweet Igor as the random character thrown in (recorded in 1977 with much of this line up). It really is not better than the earlier live version of this song in the Töölönranta disc. Never Turn You In is developing here. But not quite the precise arrangement it got in the studio in 1976 (recorded at Virgin). Colossus is surprisingly finalized here, and even the recorded sound is good.
Lucky Golden Stripes And Starpose is mostly there. Or it actually is a slightly different arrangement. After about three plays this has become my favorite track. The guitar parts have a surprize tremolo bit in the middle that never made it to the record. The title of the song has always been a mystery, as it really was a meaningless phrase to start with. Jim explained it a bit in his book. Mats Huldén tried to help us with the cover of the album. It was equally a mystery but fun nonetheless. In his book Jim says he never asked Rekku about the mystery title. He says that it definitely had nothing to do with the American flag that Virgin put on the cover. The Huldén cover had been rejected, perhaps as too confusing. No New Games was standard in their sets. I can't say this is the best, but Pedro has a nice short solo. Again, Töölönranta is what I got used to, mainly Rekku's solo. Jim's vocal is a bit weak in spots. It was two years old by now, from Pigworm. It seems the band never tried to repeat the arrangement of the solo work, which had Gustavson and Pembroke on keyboards. The vocals on the closing Bless Your Lucky Start are fine.
So what is the typical fan likely to get from this? It features songs that had come out on Lucky Golden Stripes And Starpose with the 1975 Wigwam lineup. There are moments of hearing some fun happening on stage. Jim's stage banter is surprisingly minimal. Occasionally he would speak at length in other concerts. One slip is amusing, a song is announced as "Lucky Golden Stripes And Star Noise." So since we cannot go back to 1975 and 76, it will be a fun disc to play a few times. I will probably play it more than the 2001 live album, which had a compressed sound I really could not stand.
I myself just added a few songs from this to my Wigwam 75-76 playlist, the ones not in the Töölönranta set. But leaving out Grass for Blades. There is a difference in the recorded sound from the Töölönranta set. I will play the Töölönranta set on headphones, but the Denmark set took a bit of testing to get the right headphones to be comforable.
We have the next live album from 1991 at Provinssirock. I think the band was a bit better rested that day and perhaps enthusiastic about that brief reunion period. They had not played for Finnish fans for a while. Drummer Ronnie was gone and Pedro appeared but did not stay to record the next studio album. Here we see the move to some accordion from Pedro. The version of Grass for Blades there is far better than the one here. Though my favorite of that song live is the four man band that played at Liisankatu studios ("Pop-Liisa 3").
Aside from that song, where I probably favor Jukka Gustavson to any other keyboard player, I have to say Pedro Hietanene did quite well here. The parts he plays are not too long and he is playing quite well together with Rekku. That did not always happen. He did well on the studio album too. His contribution to Dark Album varied, depending on the track.
There is a booklet describing the Danish end of things and how we got these tapes at all. But sorry to say, very little of Denmark comes through in this recording. Probably a rather small audience. If we had a recording of Roskilde in 1976, that probably came across a bit stronger. I was only at Roskilde only once. I think the tendency was to put the Finnish band early in the morning, when drunk Danes were still recovering but Finns always show up for their band. Mine was Pelle Miljoona.
A note on lyrics:
Jim's lyrics are well known for most of the songs. I would just add that there was usually a satirical look at great powers. My other blog entry sheds light on the content of Lucky Golden Stripes And Starpose. Not directly, but the flag business. I had asked about Cheap Evening Return:
"Yes, in eighteen twenty-four
Somebody had won a war for sure, he thought
And there'd been flags and ribbons waving."
Here the wars could be these according to Google AI: This likely refers to the First Anglo-Burmese War (1824–1826) or the final stages of the Spanish American wars of independence (such as the Battle of Ayacucho in 1824). The lyrics depict a distant, "heroic" era of flags, ribbons, and statues of lancers.
Jim probably did not refer to a particular war, but just the coloneal era and the British Empire. The steam shovel in the next lines gives us an idea. But AI has the idea, roughly.
Itse biisin sanat voitte kaikki googlata helposti. Pistin tuon biisin kokeeksi, sillä en ole kysynyt Google AI:lta mitään muuta suomeksi.
"Poltan loppuun tupakin" (1980) on Eppu Normaalin varhaistuotantoa, jonka sanoitukset ovat Mikko Saarelan käsialaa. Kappale on tyylillisesti sekoitus mustaa huumoria ja nuoruuden apatiaa, mikä oli tyypillistä yhtyeen uuden aallon punk-vaiheelle.
Sanoitusten merkitystä voi tarkastella useasta näkökulmasta:
Absurdi kontrasti: Laulun kertoja tekee äärimmäisen väkivaltaisen rikoksen ("Eilen illalla kultani murhasin / paloittelin ja upotin sementtiin") ja suhtautuu siihen täysin tunteettomasti. Suurin huoli ei ole syyllisyys, vaan kylmyys ja se, että tupakka-aski on tyhjenemässä.
Aikuistumisen kieltäminen: Huolimatta "aikuisten" teosta (murha), kertoja palaa välittömästi lapsen rooliin kävelemällä "äidin luokse tietenkin" syömään. Tämä korostaa hahmon kypsymättömyyttä ja vastuunpakoilua.
Kulutusyhteiskunnan kritiikki: Sanoissa mainitaan "beiben" halunneen mieluummin väritelevision kuin ruokaa, koska naapurillakin oli sellainen. Tämä viittaa 80-luvun alun materialismiin ja siihen, miten pinnalliset asiat voivat ajaa ihmissuhteet kriisiin.
Viimeinen hetki: "Tupakin loppuun polttaminen" symboloi tässä yhteydessä ajan pysäyttämistä tai viimeistä viivytystä ennen väistämätöntä kiinnijäämistä tai seuraavaa elämänvaihetta.
Kappale ei siis ole ylistys väkivallalle, vaan pikemminkin ironinen ja groteski kuvaus vieraantumisesta, jossa vakavat teot ja arkiset tarpeet (ruoka, tupakka, televisio) asettuvat hämmentävään tärkeysjärjestykseen.
Google: Haluatko analyysia jostain muusta Akun tehdas -albumin kappaleesta?
Minä: Ei tarvita. Tämä on pop bändi, jonka sanoja oteta kovin vakavasti. Muilla albumeilla on jonkun verran vakavampia ajatuksia, mutta nekin ovat lähinnä esittäjän ja kuuntelijan välistä asiaa. Ei tarvita kolmatta osapuolta siihen, biisi on lähinnä henkilkohtainen. Sen kuuleminen myös tuo kuuntelijalle joitakin muistoja mieleen.
Noin 20 vuotta
sitten Internet oli hauska uusi vehje, josta sai tietoa ja viihdettä. 30-vuotta
sitten oli jo jonkinlainen Internet, mutta värillisten valokuvien laatu oli
vielä heikko uutisissa. Ja kaikki oli hidasta. Nyt Internet on kaikessa osana.
Maailman energiakulutukseta menee nyt 5-10% pelkästään sähköiseen
kommunikointiin. Tekoälyn tuomalla uudella työkalulla energian kulutus vain
nousee.
Scott Gallowayn
kirja keskittyy neljään firmaan, ja se on kirjakaupassa bisnes-osastolla.
Apple, Google, Facebook ja Google saavat alussa nimen Ilmestyskirjan
ratsastajien mukaan. Ei nyt olla ihan maailanlopun edellä, mutta kirjoittaja
tahtoo kertoa, että firmat ovat yhtä paljon hyvän kuin pahan asialla. Niiden
murskaava tie johtoon ei paljon vastustajista välittänyt. Apple tähtäsi suoraan
kuluttajiin, teknologia sai olla piilossa kun me ihastuimme helppokäyttöiseen
kännykkään. Ja Applen toiminta keskittyy paljon edellen kännykkään, kun
kotitietokoneesta ei ole niin paljon käyttöä vaikkapa sosiaalisen median
välineenä. Otetaan lyhyitä videoita ja lähetetään ne vaikkapa Tik Tokiin.
Facebook taas keksittyy kokonaan sosiaaliseen mediaan ja mainostamiseen siinä
ohella. Google taas vie suurimman osan mainosrahoista maailmalla. Haemme sieltä
tietoa, mutta samalla mainokset haetusta asiasta tulevat meille perille.
Amazon on jonkin
verran erilainenyritys. He tosiaan
myyvät aitoa tavaraa ja sen kuljetusta kotiin. Paikalliset liikkeet myyvät
tavaraa, kuten vaatteita, mutta kaikkea ei saa kaupoista ollenkaan. Heillä on
perustavarat, joita tarvitsemme heti, mutta ei niin laajassa valikoimassa kuin
ennen. Target ja Wal Mart ovat paikallisia marketteja, joista tuota tavaraa voi
etsiä. Jopa tietokoneisiin ja kännyköihin liittyvät tavarat saa helpoiten
Amazonista. Jos ei tavaraa tarvita ihan tänään, sen saa luultavasti kotiin
huomenna Amazonista, jos ei asu ihan maalla.
Kirjan
talouselämän tietoa on vaikea koota tähän lyhyesti. Facebookin 25 000
työntekijää toimii firman jokapäivän toimissa, ja firman arvo on $21 miljoonaa
per työntekijä. Tehdas joka tuottaa tavaraa, vaikkapa autoja, pääsee numeroon
$300 000 per työtekijä.
Firmat jotka
tuottavat perinteisesti toimivat vuosikymmeniä samoissa tiloissa, joka täytyy
silloin tällöin korjata toimivaan kuntoon. Kun teknologia paranee huimaa
vauhtia vuodesta toiseen, tietokoneita ja muuta mitä tarvitaan noiden firmojen
ylläpitoon uusitaan koko ajan. Vaikka siihen kuluu rahaa, se on pientä siihen
mitä tulot ovat. Kaikki neljä firmaa ovat jatkuvasti teknologiansa huipulla, ja
mitään rapistuvaa ja vanhanaikaista ei jää käyttöön. Myös henkilökunta on
alansa huippua. Kun teknologiafirman tehtävä muuttuu, sekin tehdään helposti ja
asiakkaat ja firma löytävät toisensa muutoksen jälkeen. Sen lisäksi vaikkapa
Applen ei tarvitse kaikkea keksiä itse. Kännykkään tekee sovelluksia
lukemattomat pikkufirmat.
Olemme olleet
johtavassa sijassa pitkän aikaa, ja firmat, valtio ja yliopistot ovat pitäneet
huolta siitä, että kaikki nuo firmat saavat parhaiten koulutetun väen.
Yliopistoja ei pidä rankaista nykysen presidenttimme tavoin. Mutta firmat
palkkaavat väkeä muuallakin, ja kaikki neljä toimivat aluella joka kattaa
Pohjoisamerikan ja Euroopan ja muut kehittyneet maat. Suhde Kiinaan on
erikoinen, sillä firmoista Apple on eniten riippuvainen siitä. Kännykät tehdään
siellä ja tehokkaasti. Jos pelkästään kännyköitä vertaa, niin Samsung tuottaa
kännykkänsä yleensä muualla kuin Kiinassa. Amazonin tavaroista suuri osa tulee
Kiinasta.
Google on
firmoista ehkä parhaiten kansainvälistynyt, sillä se on kerännyt tietoa
vuosikymmenet ja arkistoinut sen tietokoneisiinsa. Kun menee ulkomaille ja avaa
kännykän ja hakee jotain, ei pidä hämmästyä, jos Googlen sivu on eri kielellä.
Se tietää missä olet ja voi tarjota tietoja sillä kielellä. Saksan Google on
Google.de. Mutta jos nyt olet netissä omalla kännykällä ja kirjautunut google
selaimeen tai hakukoneeseen, silloin se tarjoaa edelleen englantia tai muuta
kotikieltä.
Miksi Microsoft,
joka edelleen suorittaa tietokoneiden tehtävät ja tarjoaa toimistotyöhön
ohjelmat, ei ole neljän suuren klubissa mukana? No, se ei päässyt mukaan
kännyköiden kipailussa Applen tai Samsungin tyyliin. Microsoft yritti omaa
Windows kännykkää ja osti jopa Nokian nimen niihin, mutta se oli kai myöhäistä.
Android on vallannut niin kännykät kuin tabletit. Kun Amazon kehittelee omia
lukulaitteita kuten Kindle, kelvollisia myös peleihin, sekin on Android laite.
Verizon ja muut
kännykkäpalvelut eivät pääse jättifrimojen klubiin, koska eivät toimi
maailmanlaajuisesti.
Kirjan
loppupuolella kerrotaan myös meidän riippuvaisuudesta noista firmoista. Google
on onnistunut tarjoamaan sähköpostiosoitteen monelle, ja sieltä saa jopa
ilmaista nettitilaa tiedostoilleen. Google Driven ilmainen versio antaa 15GB
muistia asiakkaalle. Microsoftin vastaavat palvelut ja ”pilvi” ovat
vuosittaisen tilauksen alaisia, vaikka siellkin on sama 15GB ilmainen. Molemmat
tarjoavat videokokouksia ja muuta bisnespalvelua. Apple taas antaa asiakkaan varastoida
kuvia omassa pilvessään. Amazon Web Services on lähinnä vuokrattavaa tilaa
firmoille ja yksitysiyrittäjille, mutta heidänkin pilvi on lähes rajaton. Siellä
toimii monen koko yritys. Monet valtiot ovat tehneet sopimuksia Amazonin kanssa
tietojen tallennuksesta. Usein data center on samassa maassa.
AI has received a lot of flack and probably correctly so. We have had enough conspiracies, people believing fantastic things that go against science. But while we have it, I thought that I could get some help with songs, literature and all that. I'm not in college anynore, so a little rusty on the arts side. Actual college students have been using AI to write their term papers for some time. That is why this Google AI is experienced in lyric and poetry analysis ("The Kite as a Symbol of Resilience") and breaking down parts.
Here I gave it examples from the songs of Jim Pembroke. The bands are Blues Section and Wigwam.
There is one more catch about doing this. If you have a favorite song, something that may have memories and personal meaning, don't do this AI analysis. Wigwam recorded a single prior to the album they made, and I had the single but not the album. I have been carrying the Must Be The Devil 45 with me for 55 years. I am never doing those lyrics.
At the end of my blog I asked once more about Cheap Evening Return as it has cryptic historical references. Sine I am not a paying customer of AI it does not keep a record of my chats. So I reminded AI that we did this before. The final comment is left to Google AI:
That makes sense—once you dive into the Wigwam catalog, it’s hard not to get hooked on those surrealist lyrics and keyboard-heavy grooves. They definitely occupied a unique space in the 70s prog scene, especially with Pembroke's British wit mixed into the Finnish sound.
I asked Google AI to explain the lyrics to this song:
The lyrics go:
When I close my eyes I think about it
When I woke today I thought about it
When I dream so bad I think about it
When I feel so bad I wanna shout it
Chorus:
Don’t you know you’d be all right
Don’t worry ‘bout tomorrow night
The time will come to see the light
And when does I’m only dreaming
I’m only dreaming
Things with wings and bats that sing surround me
Girls with nails and snails with curls around me
Snakes with teeth with gold beneath astound me
Apes with saws and dogs with claws have found me
Repeat chorus.
[(Sax solo) Repeat second verse and chorus]
It came back sort of like an English Professor:
The song explores the blurred lines between reality and a surreal dream state, utilizing a shift from repetitive anxiety to psychedelic imagery.
Obsessive Thought (Verse 1): The opening lines ("When I close my eyes... when I woke today") depict a state of persistent, intrusive thought. The speaker is haunted by an unnamed idea or feeling that persists through both waking and sleeping hours.
False Comfort (Chorus): The chorus offers a seemingly optimistic message ("don’t you know you’d be all right"), but it is immediately undercut by the revelation "I'm only dreaming". This suggests the comfort found in the lyrics may itself be an illusion or a mechanism to escape a "bad dream".
Surrealist Imagery (Verse 2): The second verse transitions into "Alice in Wonderland"-style surrealism. Inversions of Nature: Creatures are given unnatural traits—bats that sing, snails with curls, and snakes with teeth. Threat vs. Wonder: The imagery oscillates between the wondrous ("gold beneath") and the predatory ("apes with saws and dogs with claws"), reflecting the unpredictable and often frightening nature of deep subconscious dreaming.
The same songwriter, with what I took to be life in a basement apartment. Remains to be Seen. (The next song on the album is Subterranean Sunrise)
REMAINS TO BE SEEN (Pembroke) Well, as the day it breaks he wakes and slowly turns
To see the door ajar and a distant light that burns
Down a winding hall to somewhere far away
While in his head he’s out to lunch somewhere today
As if enchanted by this lasting longest flight
He follows on to find the day has turned to night
Is it the same old tale, or is it something new
Or is life a dream we drift through?
Chorus:
Y’drag yourself up
You dust yourself down
Stick your chin in
It’s time to face the world
Yuh pull that comb
Yuh brush that tooth
Yuh lift that bag
Call your best girl
Just when you think you have it
It’s the part
Someone comes along
And upsets the apple cart (Short chorus) And now the stairway’s empty, dreamers still in bed
He’s sitting with the keys to try and unlock his head
And when he thinks he’s finally got it in his sight
Someone down the hall turned on the light
(Repeat chorus with variations)
Remains to be seen, remains to be seen
(Hello honey, is that you? Can you buy me an ice-cold beer? ... Why, I feel
better already. Well, I think I’ll go out and buy a newspaper ... Bye bye ...)
I have not cut and pasted it that well. The lyrics with lines go more like this:
Google AI:
The song explores the surreal, often disorienting transition between the internal world of dreams and the external demands of reality.
The Dreamer vs. Reality: The opening verses depict a protagonist caught in a "dream we drift through." The imagery of a "door ajar" and a "winding hall" suggests a mind that is physically present but mentally "out to lunch." The passage of time is fluid and confusing, as a "lasting longest flight" causes day to turn into night without the protagonist noticing.
The Ritual of Mundanity: The chorus shifts tone, using rhythmic, colloquial language ("Y’drag yourself up," "Yuh pull that comb") to describe the mechanical nature of daily routines. It emphasizes the effort required to "face the world" and the performative nature of adulthood.
Disruption and Loss of Control: The bridge ("upsets the apple cart") highlights the fragility of this forced stability. Just as the protagonist feels they have a grasp on reality, external forces or sudden realizations disrupt their progress.
The Search for Clarity: The final verse finds the protagonist alone, trying to "unlock his head." The "empty stairway" contrasts with the earlier "winding hall," suggesting a return to a starker, lonelier reality.
The closing line—"Someone down the hall turned on the light"—serves as a metaphor for a sudden, perhaps unwanted, awakening or realization that shatters the dream state once more.
I gave some hints about the basement. It came up with this:
The "Distant Light": In a basement apartment, natural light is often limited or comes from a distance (like a window-well or a street lamp above). Seeing a "distant light that burns" likely refers to the streetlights or the first rays of morning hitting the pavement outside at eye-level.
"The Day Has Turned to Night": Living partially underground can distort one's sense of time. Without direct, sweeping sunlight, the transition between day and night becomes blurred, making it easy for a songwriter lost in their work to find that hours have slipped by unnoticed.
The Literal "Apple Cart" Street Life at Eye Level: With windows at ground level, the protagonist's view of the "world" is quite literally the feet of passersby, car wheels, and street activity.
Then we get to a well known song: GRASS FOR BLADES
I had asked AI before about "debag Goliath." We are pulling off the trousers from Goliath.
[Verse 1] Atomic man embossed on hues of Money greens that swell and ooze will Scratch his chin as if to muse that All this winning meant to lose 'Though he worked and paid his dues Here he was, no time to choose A way to change and try to fuse him- self into the way the queues around him
[Verse 2] "Attack you fools!" the captain bawls "I'll have your heads upon my walls!" Rows of heroes crouch to crawls They bomb the bamboo huts and village halls They smash ping-pong bats with cannon balls Ali-Baba's and the sheiks and the Sauls They debag Goliath as he falls While the Statue Of Liberty climbs and mauls everything
[Verse 3] I said "Champagne for the hero whore Watch your step, man, in all that gore Not too much, he will scream For more Though he's filled from skin to core It's not enough he will whine for sure, so Say it's we who keep the score, and Nail him back upon the floor, that should do it"
[Verse 4] So there he works, and he's still at large Behind his smiles and his camouflage Nice white coats and the college grades That hide blue suits and golden braids And though I hope that smell just fades It does not go but it leads to raids on Bamboo huts on the country glades Where the people use the grass for blades, ain't that something
AI ANALYSIS
The lyrics provide a surrealist critique of global power dynamics, military aggression, and the dehumanization of war: The "Atomic Man" and Modern Greed: The opening depicts an "Atomic man" obsessed with "money greens". This figure represents a modern, powerful industrial or political leader whose drive for "winning" ultimately leads to loss, suggesting the hollow nature of capitalist or military victory.
Military Imperialism and Dehumanization: The song describes a "Captain" demanding the "heads" of his enemies and "rows of heroes" bombing "bamboo huts". This imagery strongly evokes the Vietnam War era, contrasting high-tech military force ("cannon balls") against rural, peasant life.
Cultural Absurdity: References to "Ali Baba," "sheiks," and the "Statue of Liberty" climbing walls create a chaotic, "Alice in Wonderland" style landscape where global icons and stereotypes are mangled by conflict.
The Title's Core Meaning: The phrase "grass for blades" refers to the victims of these raids—people in "country glades" who are so impoverished or peaceful that they use "grass" in place of weapons (blades), yet they remain the targets of the "blue suits with golden braids".
The Persistence of Evil: The final verse describes the aggressor "still at large," hiding behind a "camouflage" of respectable titles, college grades, and "nice white coats" while continuing to orchestrate raids.
BITESIZE
I did not ask AI about this. This is probably my favorite song on the album. But its lyrics are all over the place. There have been some sinister lyrics in this album, and a bit of it makes it through here. It started with word play. Doug's scullery came from skullduggery.
Jim listened to things and would capture a word or phrase. Bitesize you would hear in TV ads. Doug is cooking up a storm in his scullery and suddenly we have Fred the Budgerigar.
Here we have, finally, something bitesize. It's Fred, being fed to the pup.
GREASY KIDS STUFF
I was listening to this song again, a fun little thrown together b-side. It struck me that the phrase had to be something in the 60s. It was. Mostly it is connected with a Vitalis hair tonic. The common hair product was greasy and Vitalis was marketed as not "greasy kid stuff." The phrase is Greasy Kid Stuff. The phrase was picked up for a song then and few times later, such as Steve Vai instrumental. Jim seems to have referred to it as something connected to childhood, such as blowing bubbles. Bubbly and sticky do take up a few words of a dreamlike line. Railroad Sam and Simon Brown are presumably kids. Who else would ride a "hot rod" made out of a pram? He just did not want to name the song I Wanna Blow Bubbles. The bubble blowing is in the lyrics as just an example of a fad. Here is the 60s song:
[Verse 1] I tried to follow all the trends Imitate all my friends Buy my gear just the same To find that they’ve all changed I asked my friend Bill what’s the score He said, man don’t worry more Just blow bubbles everywhere Then you won’t be square
[Chorus 1] I wanna blow bubbles, I wanna blow bubbles I wanna blow bubbles, blow bubbles everywhere I wanna blow bubbles, I wanna blow bubbles I wanna blow bubbles, blow bubbles everywhere
[Verse 2] I lent somе cash from Railroad Sam Jumped into my hot rod pram Ran the enginе to a roar Down to Henry’s candy store Felt the wind go through my hair Bubbles, bubbles everywhere What goes up must come down Thank you kindly, Simon Brown
[Bridge] Yeah, this is the part So bubbly... so greasy... So sticky... (Yuck, eugh so sticky, I can’t believe it. Everywhere sticky, oh)
[Chorus 2] I wanna blow bubbles, I wanna blow bubbles I wanna blow bubbles, bom-bom-bom-bom-bom-bom-bom I wanna blow bubbles, I wanna blow bubbles I wanna blow bubbles, blow bubbles everywhere, whoo!
[Guitar Solo]
AND BACK TO THE 1975 HIT ALBUM...and KITE
Pine your so lonesome sighs
As murmured questions rise in line
And weave their voices and entwine
As breezes their disguise . . .
Willow cast your silent souls I see them ride on every beam Spirit from the forest teem
And reassume their roles
Spiders roam your jewelless nets Empty void of morning's haul Where diamonds hung now missing all With the thief, the sun, who sets Willow cast your silent souls I see them ride on every beam And spirit from the forest teem
Reassume your roles
I asked Google AI. Spoiler: it may ruin the song for you. It breaks it down to pretty much "fluff" lyrics.
Context within Wigwam
"Kite" is a standout track for its unique blend of progressive rock and "psych-folk" influences. While Wigwam's music often dealt with socio-political themes (especially on the album Being), "Kite" leans into a more internal, poetic space that allows for multiple interpretations ranging from reincarnation to the simple loss of innocence.
Key Themes and Imagery
The lyrics employ "word painting" to create a melancholic, almost spectral forest landscape.
Personification of Nature: Trees like the "Pine" and "Willow" are given human emotions—sighing and casting "silent souls". This suggests a world where the environment is an active witness or a repository for spirits and memories.
The Passing of Time: The sun is described as a "thief" who steals "diamonds" (morning dew) from spider webs. This highlights the fleeting nature of beauty and the inevitable transition from light to dark.
The Kite as a Symbol of Resilience: The recurring refrain "No wind, no light / No sun in sight / Love hold me tight / I'll fly my kite" serves as an emotional anchor. The "kite" represents the narrator’s attempt to find joy or purpose even when conditions (the "wind") are unfavorable.
Structural Analysis
Atmospheric Verses: The verses focus on external, almost mystical observations of the forest, using words like "teem," "entwine," and "reassume their roles" to suggest a continuous, hidden natural order.
Simple, Urgent Chorus: In contrast to the complex imagery of the verses, the chorus is direct and rhythmic. It shifts from observing nature to a personal plea for connection ("Love hold me tight"), emphasizing human dependency in a vast, indifferent world.
Cheap Evening Return
Just posting a summary:
Lyrical Themes
The "historical event" is viewed through the eyes of a character named Daemon (a recurring figure in Pembroke’s lyrics), who sits in a café watching everyday life—children with ice cream and "rings of smoke"—while contemplating the senselessness of repeating history. The "Cheap Evening Return" of the title likely refers to a train ticket, symbolizing a short, cyclical journey that returns you to where you started, much like the wars described.
Chimney shadows of the factories
Grey walls across the floor
Telegraph poles and sandy coves
Running down and into alone to the shore
Yes, and the statue by the quayside
Of the lancer once so proud and brave
All in remembrance of his heroic deeds
As he lies at peace in his grave
Yes, in eighteen twenty four
Somebody had won a war for sure, he thought And there'd been flags and ribbons waving
Here the war very likely is according to AI:
This likely refers to the First Anglo-Burmese War (1824–1826) or the final stages of the Spanish American wars of independence (such as the Battle of Ayacucho in 1824). The lyrics depict a distant, "heroic" era of flags, ribbons, and statues of lancers.
AI explains 1934:
1934 ("Somebody had lost a war"): While not a year of a major world war's start or end, 1934 was a period of intense "trial and tribulation" globally. It marked the height of the Great Depression, the rise of Nazi Germany (Hitler becoming Führer in August 1934), and the Chinese Civil War's "Long March."
I grew up in the Midwest, my high school was outside a major city. It was 60s and 70s suburbia. I had an idea of what America was and a sense of Americans.
But then Trump happened, and Fox News before that. Who are these people? They are not happy with anything. Trump most of all. Other than enjoying babbling to crowds or the press, the rest of his day is spent with hate and revenge.
I avoided these people for most of my life. But for 50 plus years I did not even know they were there in that number, 30-40 million voters. There are entire communities consisting of nothing but MAGA voters.
We had hippies and college and all sorts of experiments going on in the early 70s.
Our bands poked fun at the establishment. We were content doing our own thing most of the time. Politics was not much. We had a bad president, we got rid of him.
America swings left and right in some 8-10 year cycles. The current extreme right authoritarians only won by 1.5%. Yet they cannot stand us or pretty much anyone who is not a white Christian. And education is apparently bad.
We invented most of the nice things you are enjoying. Technical stuff, cancer cure etc. We went to college for that. It was not good enough for them.
We were never so persistent in our efforts to wipe out the opposition as Trump is. to keep himself out of jail. But he only has the MAGA hatred tools to do it with.
So, to simplify our hippie ideal of the 70s, and compare it to now, we are in a new swing in politics. Not just right and left. Now it is love and hate. They have absolutely no tolerance. Democracy is tolerance. That they have forgotten.
