1954-1971 vs 1991-2007

Isä oli lapsena perheen ainoa lapsi, kutsumme häntä kuitenkin isäksi. Se oli se 1954-1971 Suomessa. Isällä ei ollut omaaa huonetta vaikka perhe olikin keskiluokkainen. Isän isoäiti asui heillä jostain syystä. Sitä kesti semmoiset 7 vuotta kunnes isä vanhempineen lähti maasta siirtolaiseksi. Muuten isä ei ollut mitenkään köyhä, mutta ekstra raha vaatteisin ja muuhun taisi tulla äidin äidiltä.

Lapsuus oli normaali, mutta ajoittain ei ollut monia kavereita. Isä oli tätinsä ja isoäitinsä luona kesät, heillä oli mökki. Äitikin oli siellä yleensä.

Isän vanhemmat menivät joskus ulkomaille. Sinne mentiin bussilla tai laivalla. Molemmat menivät kavereidensa kanssa erikseen. Mutta kun äiti oli Kööpenhaminassa kavereiden kanssa, ei isä sentään ollut isänsä kanssa, vaan mökillä.

Kun isä oli noin 11 hän sai halvan kitaran ja kirjasen jossa oli ukkonnooaa ja muuta kitaralle. Sointumerkeistä isä ei paljon saanut selville, ne olivat nuotteja, ei kuvia. Muutama kaveri kerrostalossa kävi pianotunneilla, mutta eivät olleet suureksi avuksi.

Lapsia ei siihen aikaan viety kaikenmaailman harrastuksiin. Pyörä ja sukset, menkää siitä pihalle touhuamaan itse vaan.

Muutenttiin maata, ja isä saikin pysyvän homman elintarviketeollisuudessa noin vuoden päästä. Asunto jäi Suomeen ja suurin osa tavaroista. Ei nyt sentään köyhiä oltu, mutta perheessä oli vain yksi auto, ei kovin tavallista suuren maan kuvioissa. Isän äiti ei osannut ajaa.

Kun isä oli semmoinen 12, vanhemmat pitivät ensin kovaa kamppanajaa koululaitoksen kanssa, ja aluksi hommat menivätkin hyvin. Mutta perhe muutti melko usein, ja vuoden päästä isä joutui suurkaupungin kouluun, jossa ei ollut edes kirjoja. Ehkä yksi kappale opettajalla, tämä kriipusteli siitä taululle. Isän äiti piti jonkun neuvottelun miehensä kanssa ja niinpä oli muutettava. Isälle tuli pitempi työmatka esimaupunkiin. Taloon ei ollut varaa, se vuokrattiin. Perheen alhaisempi tulotaso oli osittain äidin työpanoksen puuttumisen syytä, hän arkaili työelämään paluuta. Perheelle hän antoi kaikkensa, leipoi ym. Isä ja tämän äiti puhuivat kotona suomea, sillä oli suuri merkitys.

Isä oli eräs kesä aika toimeton. Olisi ollut yliopistolla 4 viikon kurssi taiteessa hänen ikäisille. Hän selvitti miten sinne junalla pääsee. Mutta äiti ei kai ottanut asiaa puheeksi, taidekurssille ei päässyt. Oikeastaan isä ei ollut koko ikänänsä käynyt leirillä tai kurssilla, paitsi viikon uimakoulussa.

Tuli yliopiston aika eri paikkakunnalla, ja vaikka isän isä oli puolen vuotta työtön, hän maksoi pojan kulut siitä ja seuraavasta vuodesta. Kolmannen vuoden isä asui kotona, otti opintolainan.

Poika syntyi 91. Perhe oli melko varakas silloin, ja isä poikansa kanssa teki lyhyen matkan Suomeen tädin luo, sukulaisia ei ollut paljon jäljellä. Isä oli perheineen Saksassa ja Tanskassa muun osan lomasta. Poika oli ulkomailla alle vuoden ikäisenä.

Poika oli noin seitsemän vuotiaana uimakoulussa ja karatekurssilla. Maksullisessa esikoulussa hän oli ollut jo 3-5 vuotiaana. Noin 13 vuotiaana pojalle järjestyi People to People matka Lontooseen ja Ranskaan. Jostain syystä päätettiin että tämä oli tärkeä kokea. Poika itsenäistyisi. Sinä vuonna ei ollut varaa mennä koko perheen voimin lomalle kovin pitkälle. Yhdeksän kesää poika on ollut kielikurssilla eri paikkakunnalla, viimeksi 4 viikkoa.

Poika hankki omilla rahoilla kitaran, niitä oli säästynyt pihatöistä ja muist kotitöistä sadulla palkalla. Vahvistimen isä osti erään kaupan loppuunmyynnistä. Yhden lukukauden poika kävi kerran viikossa kitaratunteja vanhempien maksaessa. Hän ei jaksanut harjoitella. Muuhun soittamiseen tuli mahdollisuus kouluaikana, ja koulu lainasi jopa ison soittimen.

Melkein kaikki pitemmät menot pojalle 12-15 vuotiaana järjestyivät isän tai äidin autolla. Maassa ei ole kunnon julksisia kulkuneuvoja esikaupukeihin asti.

Perheesä on toinenkin lapsi, ja koko perhe on ollut naapurimaassa useita kertoja automatkalla, ja lentäen ulkomailla neljä kertaa.