Tekoälyt tulivat suuren yleisön käyttöön vuonna 2022 kun ChatGPT lanserattiin. Sitä ennen hakukonefirma Google oli varovasti siirtänyt tekoälyä esimerkiksi kielenkääntöön. Suomea se käänsi jo mainiosti samana vuotena.
Vuosi ennen tuota akateemikko Emily Bender ja muutama Googlelta lähtenyt tutkija julkaisivat varoittavan artikkelin, jossa otsikon Stochastic Parrot viittasi siihen, että tekoäly on papukaijan tapaan vain toistamassa sen, mitä opetusmateriaali kielestä sille keräsi. Sana stochastic viittaa siihen, että tulos ei ole ennustettavissa. Hätäisesti tekoälyfirmat alkoivat säädellä keksintöjään. Niistä piti poistaa rasistinen ja muu vahingoittava aines. Benderin mukaan ne myös näkivät maailman vain miesnäkökulmasta.
Toinen kirjottaja samassa artikklissa on Timnit Gebru. ” Gebru on ottanut laajasti kantaa sen puolesta, että vääristymien havaitsemiseksi tutkijoiden, kehittäjien ja lähtödatan pitäisi olla monimuotoisia. Hän työskenteli Applella 2004–2013 signaalinkäsittelyn parissa. Applen jälkeen hän jatkoi tutkimustyötä Microsoftilla, jossa hän keskittyi tekoälyn yhteiskunnallisiin vaikutuksiin.”
Parmy Olsonin juuri kauppoihin saapunut (pehmeäkantinen) Supremacy kirja kerää tekoälyn historiaa viimisen 20 vuoden ajalta. Open AI (jolta tuli ChatGPT) ja Deep Mind firmat ovat keskeisessä asemassa. Sam Altman loi suhteen Microsoftiin, että ChatGPT ollenkaan saatiin valmiiksi. Kehittäjien rooli firmoissa selviää lukijalle. Deep Mind oli yritys Englannissa ja Google ohjasi täysin sen tarjoamat ohjelmat yleisön ja Googlen käyttöön. Deep Mind aloitti rajoitetusti sairaaloihin liittyvän tekoälyn käytön. Siinäkin oli jo skandaalia potilaiden tietojen käsittelyssä ulkopuolisessa firmassa. DeepMind kehitti Streams-nimistä älypuhelinsovellusta. Sen tavoitteena oli seuloa potilaiden laboratoriotuloksia ja hälyttää lääkäreille välittömästi, jos potilaalla havaittiin merkkejä akuutista munuaisvauriosta (AKI, acute kidney injury) tai sepsiksestä.
Start-up firmat olivat päässeet teknologiassa melko pitkälle omin varoin, mutta päätyivät joko Googlen tai Microsoftin kontrolliin. Googlen omat tutkijat olivat kehittämässä tekoälyä ja 2023 Deep Mind sulautui Googleen.
Benderin akateemisessa jukaisussa puitiin tekoälyn ominaisuuksia ja tapaa, miten se oppii. Kirjoittajat eivät myönnä ohjelmien ajattelevan. Se minkä me koemme vastauksissa ajatuksina on näyttelemistä. Ohjelman tarkoitus on miellyttää ihmistä. Voi myös kuvitella, että ne sanat ja kieli jota käytämme ovat jo sellaisenaan ajattelua. Jos osaa muodostaa lauseen, se pitäisi toiseten mielestä olla jo melkoinen saavutus. Mutta tekoäly osaa varsin hyvin kerätä lauseita, jotka liittyvät yhteen asiaan. Sanotaan että kysymme jostain jääkiekkojoukkueesta. Se hakee tietoa henkilöistä ja heidän kyvyistään. Jopa juorut saattavat tulla mukaan. Näin saadaan kokoon kertomus, jossa asiat esitetään oikeasa järjestyksessä ja saadaan pieni tarina. Tekoäly tekee johtopäätöksi ja esittää lopuksi yleistyksiä. Kappaleiden on tapana loppua positiiviseen ilmaisuun. Käyttämäni Gemini ehdottaa aina jotain asiaan liityvää josta saisin lisää tietoa. Jopa suomeksi asiat esitetään vasin nasevasti ja turhia sanoja ei tarvita.
Koska tekoälyn ”ajattelu” koostuu vain sen keräämistä sanoista aiheesta, se saattoi kerätä loukkaavaakin tietoa. Sopimaton aines piti johdonmukaisesti siivota. Hienosäätöä ja ihmisten tulkintaa tarvittiin apuun.
Ennen suurelle yleisölle tullutta tekoälyä Googlella oli kielimalli LaMDA rajoitetussa käytössä. Tarina löytyy lähes jokaisesta tekoälyyn liittyväst kirjasta. Se oli tarkoitettu keskusteluun, joten käyttäjä ja kone naputtivat siihen lyhyitä repliikkejä. Tietokoneelle saatoi antaa nimen ja se sai olla vaikka nainen tai mies. Käyttäjä oli saanut uuden kaverin. Se muisti kaiken mitä edellisillä kerroilla oli keskusteltu. Koekäyttäjät alkoivat kokea sen ihmisenä ja näyttivät sille lomakuvia. ”Tahtoisin nähdä vuoristoa” sanoi LaMDA. Eräs koekäyttäjä teki niin ja matkusti vuorille. Muutama käyttäjä rupesi aivan vakavasti ihmissuhteeseen koneen kanssa. Tässä pisteessä täytyy mainita keksijä Turing. ” Turingin koe on Alan Turingin vuonna 1950 esittämä tapa kysymyksen "voivatko koneet ajatella?" ratkaisuun. Koe on tarkoitettu mittaamaan tekoälyn ihmismäisyyttä asettamalla se keskustelemaan kokeen tarkkailijana toimivan ihmisen kanssa.” Mitään selvyyttä ei ole, onko koe enää hyödyllinen. Jonkin tasoinen älykkyys varamasti saavutetaan. Koneet (ilman nettiyhteyttä) osaavat jo nyt läpäistä erilaisia sisäänpääsykokeita, kuten esimerkiksi lääketieteelliseen tarvittava koe. Nyt puhutaan enemmän tietoisuudesta, koska kone on edelleen kone. Sillä ei ole mahdollista aistia maailmaa ihmisen tavoin. Kuvia sille voi lähettää ja se tulkitsee ne. Mutta aistit eivät ole ihmisen kaltaisia.
Kirja keskittyy sisäpiirien maailmaan. Kehittäjillä oli ehkä jalo aate auttaa ihmiskuntaa, ja yleinen tekoäly on edlleen tavoite. Siinä kone olisi yhtä älykäs kuin ihminen, vaikka se ei muuten olisi ihmismäinen. Muut kirjat ovat lisänneet uuden aiheen, datakeskukset, jotka ovat jo poliittinen aihe kautta maailman. Parmyn kirjassa on muutenkin hyvin vähän itse laitteista. Rahoituksen tarve on tässä käsitelty, ja yleistys on, että tekoäly jatkaa vain jos se tuottaa teknologian firmoille tuloja. Noin ylesisesti tekoälyn vaikutus maailmaan ja vaadittavat resurssit on kuvattu varsin seikkaperäisesti Franklin Foerin kirjassa ”World Without Mind.” Kirjan mukaan se että koko teknologia on jäänyt muutaman firman käsiin on jo selvä vaara. Onko se lainsäädännöllä enää rajoitettavissa? Foerin kirjasta on vaikea laatia samanlainen kuvaus kuin Parme Olsonin kirjasta, mutta luen sitä melko tarkkaan.
Olsonin kirja loppuu siihen, että melkein kaikki kahdessa kuvatussa firmassa ovat siirtyneet muualle. Open AI:n johtaja näytti siirtyvän Microsoftiin, joka omistaa neljänneksen firmasta. Altman kuitenkin jäi. ChapGPT ja Open AI ovat erillinen osa Microsftia, eikä se ole tuottanut vielä voittoa. Työntekijöitä on yli neljä tuhatta.
No comments:
Post a Comment