Finnish Metal

 I'm past 60, but it does not stop me from looking at bands that formed in the 1990s and the 2000s. The ones in Finland singing in English are hit and miss for me.

Amorphis is pretty good. The lyrics are derived from Finnish mythology. The Bee is from the Lemminkäinen legend.

How to play the riff etc. 

Mokoma I have known about since 2009. I follow them mainly as they always sing in Finnish. They have fans as far as Japan. A compilation of their summer gigs with the studio version of Kesytä Perkeleet. The scenes with the gas "bell" (gas holder) behind the festival area are at the Tuska festival in Helsinki.

The festivals are rather harmless fun in the summer. There is nothing like standing in the rain drinking beer on Midsummer while your favorite band comes on at midnight.

Jim Pembroke, Wigwam frontman, 1946-2021

 

Vuonna 1999 tulin tietoiseksi Jim Pembroken asumisesta Kansas Cityssä. Pembroke toimi rock yhtyeen Wigwam laulajana ja säveltäjänä, mutta sen lisäksi oli merkittävä tekijä musiikkimaailmassa Suomessa. Siellä ei ollut kovinkaan monta pätevää laulujen tekstittäjää englanniksi. Kun Wigwamin aikalainen Tasavallan Presidentti vaihtoi laulajaa Jussi Raittiseksi, ei enää ollut tekstittäjää. Jim tekstitti toisen Raittisen levyttämistä albumeista, Milky Way Moses. Siihen jäi sitten Jussin ura progressiivisessa rockissa. Jim sävelsi myös pari Euroviisua, joista parempi oli Riki Sorsan Reggae OK.

Kolmekymmentä vuotta Suomen talvea alkoi rasittaa Jimiä, ja bändikin hajosi osittain 90-luvulla. Häenen matkustuksensa veivät Kansas Cityyn, jossa rock-promoottori ja taksikuski Rick auttoi Jimiä tunnustelemaan musiikin menoa siellä. Musiikki jäi jokseenkin paussille, mutta Jim meni kuitenkin siellä naimisiin. Haastatellessani Jimiä joulukuussa 1999 Wigwamia viritettiin uudestaan eloon ja Jim levytti pari albumia Suomessa bändin kanssa. Vielä hän levytti soololevyn Kansas Cityssä suomalaisten muusikoiden avulla 2014. Tuottaja Otto Donnerin viiminen työ sai nimen If The Rain Comes, ja pääsi Suomen listoille. Jimin kappaleita käännettiin jonkin verran suomeksi ja kokonainen levykin tehtiin Kojon kanssa. Muutoin Jim ei laulanut suomeksi.

Jim Kuoli nyt lokakuun alussa Kansas Cityssä 75-vuotiaana. Hän sai Suomesta taiteilijaeläkkeen pitkän uran jälkeen.

Lyhyt pätkä haastattelusta videolla:

Koko haastattelu englanniksi on täällä.

http://www.wigwam.fi/members/jim_london_helsinki_kc1.htm

Aikaisempi blogimerkintä visiitistäni:

https://esajii.blogspot.com/2006/12/wigwamin-jljill-kansas-city-joulukuu.html

Lyhyt pyöräilyloma lännessä

 (NOTE: THERE ARE BLOG ENTRIES BOTH IN FINNISH AND ENGLISH. THE BLOGSPOT RULE DOES NOT ALLOW ME TO LIST THEM BOTH.)

Nyt ollaan viidettä päivää kesälomalla Amerikan lännessä. Reissaamme pyörien kanssa pienellä maasturilla. Kun reissu sitten oli ohi, laskin että bensaa oli mennyt 140 gallonaa.

Ensimmäisenä päivänä kadotimme luottokortin huoltoasemalla. Hyvä se on olla autokin, mutta nykymaailmassa ei pärjää ilman luottokorttia ja kännykkää. Minulla oli onneksi toinen luottokortti, joka on kotona vähemmässä käytössä. Mutta minä jouduin siis maksamaan kaiken siitä eteenpäin. Kolmantena olisi ollut shekkitiliin liitetty debit kortti.

Koronaa vältimme, ja onneksi me ja muut käytimme maskia Oregonissa, jossa eniten joutui ihmisten kanssa olemaan. Valitsimme matkalla pysähdykset pyöräilyn ja KOA-mökkimajoituksen perusteella. Utahiin saavuimme iltapäivällä, poljimme mökeiltä lenkin ja nukuimme. Aamulla ajoimme kansanpuistoon jossa poljettiin 30 mailia ja sitten oli lähtö. Mutta olin saanut renkaaseen jo toisen puncture weed-kasvin siemenen, jossa on piikki. Piti pysähtyä pyöräkaupassa ja ostaa sisäkumeja. Ja tuo tapahtui oikeastaan neljä kertaa, kunnes Oregonissa hylkäsin piikkejä täynnä ovat renkaat (kaivoin niitä piikkejä pois linkkuveitsellä iltahuviksi) ja sain kokonaan uudet renkaat.

Idahossa meillä oli molemmilla rengasrikkoja, ja vaimoltani jopa loppui varakumit. Pyöräkauppaan piti taluttaa pyörää kilometrin verran. Näitä piikkikasveja ei ole kaikkialla, ja riesasta pääsisi polkemalla asfaltilla, jossa autotkin ajavat. Mutta sopivia teitä ei ollut, emmekä tahtoneet tapella vielä autojen kanssa. Rengasongelmista huolimatta huomasin Bosemanin olevan melko kiva paikka lännessä. Jostain syystä se nurkka Idahossa kasvaa väkiluvussa, ja on jo Seattlen ja Portlandin seuraaja väkiluvussa. Moottoriteillä on jo ruuhkaa heti kun on tietöitä.

Portlandin puolelle piti ohittaa vuoret itäisessä Oregonissa. Sen jälkeen moottoritie seuraa Columbia-jokea. Haimme pojan Portlanidn Amtrak asemalta pyörineen. Aseman nurkilla ja kaikialla hyljätyillä alueilla oli kodittomien telttoja, ihan kuten Seattlessa. Sitten tunnin matka etelään, jossa vaimoni Edie ja poika Kerry polkisivat 85 mailia.

Sen päivän olin itse luonnonsuojelualueella lyhyen matkan etelään, lähellä Corwallista. Löysin lintuja 30 lajia, ja niistä viisi oli nk. ”eliksiä.” Palasin tunnin ennen meidän sankareiden paluuta odottamaan maaliin. He olisivat luultavasti saaneet poljetuksi 100 mailia, mutta tämä oli poikani pisin matka joten emme halunneet rasittaa häntä. Vaimoni ajoi kaksi tuntia automatkaa, pyörämme telineessä. Poikani nukahti, ja ajoi sitten 80mph vauhtia loput kaksi tuntia ajamista. Se olikin varsin jännää Seattlen nurkilla. Poikani ja tyttäreni mies, niin erilaisia kun he ovat muuten, ajavat samalla nuoren miehen tyylillä.

Olisimme kantaneet pyörät asuntoon itsekin, mutta poikani määräsi kaikki camping tavarat, kassit ja muut kannettavaksi asuntoon. Heidänkin lähellä, puistoissa ja moottoritien reunalla asuu kodittomia. Kodittomat rikkovat auton ikkunan yöllä ja varastavat pienimmänkin esineen, jos sillä on vaihtotavarana mitään arvoa. Näin tapahtui heille kun kaksi ostoskassia oli takapenkillä. Seattlea emme jääneet tutkimaan pandemian takia, ja näimme sen jo kaksi vuotta sitten.

Paluukin oli melkoista kiirettä vuorien yli, ensin Spokaneen ja siitä Idahon pohjois-osaan. Poljimme taas siellä 25 mailia, mutta varoin niitä piikkikasveja kovasti sen retken. Mökkimajoitus sinä iltana tarjosi heikon wifi yhteyden. Vaimoni läppärillä olimme tehneet varaukset päivän eteenpäin. Siinä oli helposti omat tiedot jo valmiina KOA lomaketta täytettäessä. Mutta nyt jouduin tarjoamaan wifi:n vaimolle oman kännykkäni kautta, sillä yhteys majoituksen kautta oli liian hidas. Niin kutsuttu hot spot toimi hienosti. Minua tarvitaan näissä reissuissa lähinnä avustajana teknisissä hommissa. Itse en pannut tavoitteeksi polkea 50 mailia joka osavaltiossa kuten vaimoni. Nyt niitä on kertynyt 10 vuodessa 26 osavaltiota. Joissakin reissuissa vain tyttäreni on ollut mukana.

Paluu oli taas vuoristoa päivän ja sitten jonkin verran helpompaa ajoa Wyomingin läpi. Koronan tapausten kasvaessa jätimme pois kaksi päivää ohjelmasta. Kaupungeissa elettiin normaalia elämää ilman pandemian keskellä. Kun on saatu rokotteet, tautia ei enää pelätä. Ja ne loput sitten ovat uhmalla vain ”ei se minua tapa” asenteella. On se kumma kun ei edes pandemiaa osata hoitaa ilman kahtia jakaantunutta kansaa.

Viiminen päivä tuli kymmenen tuntia ajoa, ei juuri pyörää katsottu. Olen edellisinä kertoina jo polkenut läntistä Nebraskaa, joten se ei olisi ollut kummallekaan uusi. Laskin että autoon tuli reissulla 3500 mailia mittariin.

Rokkia ja iskelmiä

 

Yritän muistella kymmenen vuotta sitten poikani kanssa tekemääni Suomi-matkaa. Tuli mieleen kun jossain keskusteltiin Yö-yhtyeestä.

Poikani oli ollut kielileirillä Minnesotassa monet kesät ja oli kokeillut vaihto-oppilaana oloa pari kuukautta Jämsässä. Matka katkesi hänen koti-ikävän takia. Menimme tapaamaan isäntäperhettä Jämsässä ja pääsimme Ouluun asti sinä kesänä. Itse olin Turussa järejestelemässä tätini asuntoa. Täti oli jo vanhaikodissa ja olin ainoa perijä. Lähetin pojan Jämsään pari päivää etukäteen, sillä hän osasi tarpeeksi suomea pärjätäkseen arkipäivän asioissa. Isäntäperheen Päivi oli tullut jo itselleni tutuksi puhelimessa.

Itse tulin sitten Jämsään sopivasti perjantaina. Poikani isäntäperhe omisti hotellin ja alueen jossa Himos-festivaali pidetään joka kesä. En ollut edellisillä lomilla 90-luvulla juuri ehtinyt kuulla kuin yhden bändin lavalla. 70-luvulla näin Juice Leskisen ja muita suomeksi laulaneita yhtyeitä. En ollut kaikista asioista Suomessa kovin kinnostunut, mutta juuri Juice sai itseni kiinnostumaan tuosta musiikista, ja sitten heti perään aika pian löysin Eppu Normaalin. Olin kyllä kuunnellut suomalaista musiikkia koko 70-luvun, mutta etunenässä Wigwamit ja Tasavallan Presidentit. Hiljattain huomasin, että englanti on edelleen itselleni noin 50 vuoden jälkeen vieras kieli! Opin englannin yhdessä kesässä 12-vuotiaana, ja 15-vuotiaana olin amerikkalaisten tasolla ainakin kirjoittaessa. Mutta siis kun kuulen jonkun laulun suomeksi, saan sanoista heti selvää, ja rupean selvittämään mistä laulussa on kysymys. Englanniksi lauletusta musiikista kuulen ensiksi melodian ja huomaan kaikki nokkelat mutkat sävelmässä ja soittajien niksit. Ihan viimiseksi rupean mielessäni seuraamaan laulun sanoja.

Poikani tuntemat suomalaiset olisivat Eppu Normaali, koska soittelin sitä autossa, ja J Karjalainen sekä Tehosekoitin ym sen ajan 80- 90-luvun bändit. Niitä laulettiin Salolammen kielileirillä Minnesotassa.

Himoksessa kuulimme Apulantaa, jonka kappaleet jokseenkin tunsin, ja yleisö selvästi tiesi sanat, kun se lauloi mukana. Taisi olla juuri juahnnus kun peinessä tihkusateessa lavalle astui Yö. Yö oli näiden varakkaiden isäntiemme suosikkeja, ja esiintyi usein mös iskelmäfestivaalilla. Rakkaudestakin laultaaan, mutta sekin on niin vaikeaa.

Alkuperäinen studioversio:

En osaa koskaan oikein selostaa tätä suomalaista laulun sanoitusta ulkomaalaisille. Meillähän on perinteenä nämä tangot, joissa ei koskaan riemuita. Ja asioista vain haaveillaan: jospa kerran sinne satumaahan käydä vois, niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois. Tästä perinteestä jonkin verran ammenetaan myös rock-kappaleisiin. Yö oli tuossa mestari. Yön alkuperäinen sanoittaja ja laulaja oli Jussi Hakulinen. Lintuharrastaja-kaverini Karri oli Hakulisen luokalla koulussa Porissa. Jussi vetääntyi yhtyeestä sävellettyään Joutsenlaulun ja pari muuta klassikkoa. Laulu alkaa surumielisellä viululla. Tekijä kertaa elämänsä aikana tapahtuneita asioita, kaikki on vain siellä menneisyydessä, vuosisadan rakkauksia myöten. Toinen Yön vakiohittejä on Laulu rakaudelle. Olli Lindholm sävelsi sen 80-luvulla ja lauloi Yön konserteissa aina 2019 asti, jolloin hän kuoli 54-vuotiaana. Tämän jälkeen Tampereella pidettiin vielä konsertti, jossa esiintyivät Wikipedian mukaan ”Jussi Hakulinen, Asko ”Daffy” Terävä, Jukka ”Frogley” Mänty-Sorvari ja Jukka ”Jay” Lewis. Lisäksi lavalla nähtiin Yön viimeiseen kokoonpanoon kuuluneet soittajat.”

Lindolmin Rakkauslaulu kertoo tavallisista miehen ongelmista Suomessa. Kertaussäkeistö mainitsee

”laulu rakkaudelle, tosi koville hemmoille, tytöille

jotka uskaltavat tunnustaa, kuinka paljon merkitsee, kun on joku jota rakastaa.”

Yö:n CD-levyjä ja digitaalisia vesioita on edelleen netissä, esim Spotify:ssä, jos sellaista harrastaa. Itse olen jostain hankkinut kahden levyn kokoelman Yön valoisa puoli.

Jämsän festivaalissa esiintyi myös poikani suosikki Tehosekoitin, jonka laulua Maailma on sun laulettiin Minnesotan kesäleirillä kaikki ne kesät jotka lapsemme kävivät siellä. Ihmeeksemme laulaja oli lavalla humalassa. Vaikka kappaleen sanat ovat jonkin verran valoisammat, siinäkin saa sen kuvan, että elämästä nautitaan vain hetikttäin: 

” Nosta kasvot ylös sateeseen, Katso lintujen lentoa, Ne ei kylvä, Ei ne satoa korjaa, Mut niil on tarpeeks kaikkea. Kiivetään kukkulalle, Sieltä näkee ohi kaupungin, Silloin, muistat mistä tullut oot, Ja minne palaat takaisin.”

Tyttäreni oli myös puoli vuotta Suomessa, ja muistaakseni hän kuunteli vain iloisempaa pop-musiikkia. Annoin hänelle PMMP duon parin levyn kokoelman lahjaksi yhden reissun tuliaisina. Tytöistä Paula Vesala jatkoi edelleen sanoittajana vuodesta 2015 eteenpäin, Mirasta en ole niinkään kuullut. Mutta hienoa että Suomessa on näitä vahvoja naisiakin esiintymässä, ettei kaikki jää näitten Yön kaltaisten miesten ja metallia soittavien tuskaisten miesten jörötykseen.

Mutta tässä kuitenkin se iskelmä.

No niin, se popista. Jäädään tähän.