Luonto

On nettikeskustelussa kysytty mihin uskon. Kenties on joku sanaton yhteys elollisilla olioilla ajatustensa kautta, aistien ja vaistojen. Kun huomaa luonnon olevan tärkein voima maailmassa, joutuu muuttamaan ajatteluaan. Samalla huomaa, että entiset elämän ohjekirjat eivät ehkä ole täysin kohdallaan. Niissä ei esimerkiksi puututa ekologisiin asioihin, eikä vastuuseemme sellaisista asioista. Kun kirjat on kirjoitettu tuhansia vuosia sitten, nuo asiat eivät olleet silloin ajankohtaisiakaan. Uskon luontoon. Luonto on se suuri voima, jonka Einstein havaitsi.

Noita vihreitä ja energia-juttuja ajtellessa tulin taas miettineeksi elämän alkua planeetallamme. Maassa on paljon lämpöenergiaa säilöttynä, mutta kuoren alla. Kuori viileni, ja siitä alkoi elämään johtaneet muutokset. Kehitysopin mukaan päädyimme tänne monen muutoksen jälkeen.

Ihmeellisimpiä luonnonhistoriassa on se varsin aikainen DNA tai RNA koodaus ja solujen jakautuminen, jatkuvuus. Aivan ensimmäiset solut toimivat vain kuluttamalla aineita joita löytyi, ei tuottamalla energian avulla ainetta. Sen jälkeen melko pian on aivan ihmeellistä fotosynteesin kehitys. Se oli ainoa energia, jota solut pystyivät tallentamaan. Systeemi on kemiallisesti varsin mutkainen. Siitä sitten kehitysopin tie oli all downhill, ei suuria mutkia matkassa.

Kaikki käyttämämme energia, paitsi ydinenergia johtaa auringosta. Kun opimme käyttämään hiiltä ja öljyä, kehitys johti väistämättä ihmisen nykyiseen voittokulkuun. Hyvinvointia pumpataan öljynä maasta. Muuten olisimme entisen maatalousyhteiskunnan tasolla. No, junan ehkä olisimme keksineet, muttei autoja. Polttomoottoreilla olisi paljon vähemmän käyttöä vaikka olisi keksittykin, jos ei olisi öljyä. Etanoli on melko kallista tuottaa polttoaineeksi.

Kun katsot ikkunastasi ulos, näet kaiken sen, jossa luonnon lait hallitsevat. Luonto hallitsee planeettaamme ja sen elämää. Luonto on voima, joka on aina muutoksessa. Mantereet kaikki liikkuvat edelleen hitaasti, mikään ei ole miljoonien vuosien aikana täysin muuttumaton. Luonnon lait koskevat kaikkea ainneellista maailmassa. Materiaalin lisäksi maailmassa on erilaisia energioita, säteilyä, järjestystä ja tietojen tallennusta. Elävien olentojen kohdalla on tätä hämmästyytävää järjestystä ja tietojen säilytystä, jota muualla luonnossa ei siinä määrin ole.

Olemme oppineet mittaamaan, ennustamaan ja käyttämään luonnontietoa. Osaamme melko hyvin ohjailla tiettyjen kemikaalien käyttöä. Mutta kaikki tuo on pientä. Emme edes pysty varmistamaan ihmisen tulevaisuutta seuraavan ilmastollisen katastrofin ohi, mikä sen sitten aiheuttaa.

Luonnossa ei ole hyvää eikä pahaa, se on ihan ihmisten välisessä tekemisessä tullut käsite, kuten moraalitkin. Luonnossa on vain pyrkimys oman lajin säilyttämiseen ja DNA perimän säilyttäminen. Siinäkään ei ole hyvää tai pahaa, kaikki elävät olennot ja kasvit tekevät niin. Ja rooliimme ravintoketjun huipussa on vain totuttava.

Oltuani kemian alalla 25 vuotta se molekyylipää alkoi jonkun verran kyllästyttää. Biologiaan liittyvän osan suurinpiirtein tunnen. En lue mitään tiedekirjallisuutta kapean alani ulkopuolella. Hiljattain kuitenkin kasvit ja eläimet ovat alkaneet jonkin verran kiinnostaa harrasteena. Luen niistä kirjoista, luonnonhistoriaa. Chris Laversin kirja Why Elephants Have Big Ears (kirja selostaa liskoeläinten ja nisäkkäiden eroja) on kiinnostava. En ole koskaan ollut niitä, jotka tykkäsivät nuorempana kerätä perhosia, leikellä sammakoita uteliaisuuttaan, ja sellaista. Mutta mielestäni luonnon katseleminen on monin verroin kiinnostavampaa jos ottaa luonnonhistorian mukaan tulkintaan. Jämähtänytkin tulkinta selvittää mitä luonnossa on, ja miten eläimet käyttäytyvät, joten en meinaa asiasta riidellä. Ja luonnon kauneudesta ja kauheudesta, riippuen tapauksesta, olemme kai samaa mieltä.


Copyright E. Tero Järvi.
Pakina on julkaistu aiemmin Njet.netissä.