ATEISTIT RAKASTUVAT

Tarmo ja Sirpa olivat rakastuneet Helsingissä metallibändin konsertissa. Sieltä oli päässyt käymään ulkona kavereiden kanssa, ja Tarmon kaveri oli konsertissa Sirpan kaverin kanssa. Sirpa oli tullut yksin, mutta tuli heti sen toisen tytön luo juttusille. Nyt heitä oli neljän porukka jonkun aikaa, ja tapasivat näin parina iltana. Kahden viikon päästä Tarmo ja Sirpa olivat erottamattomat. Niistä muista kavereista ei niin enää välitetty.

Tarmo oli matemaatikko, opiskeli nyt fysiikkaa, koska ei halunnut mihinkään talouden puolellekaan. Matematiikka ja musiikki oli Tarmolle kaikki kaikessa. Pari vuotta sitten hän oli jonkin aikaa jopa bändissä basistina. Ei hän mikään basisti ollut, paremminkin pianisti, mutta osasi homman.

Sirpa oli pikkukaupungista, äiti oli eläinlääkäri. Sirpa oli opiskelemassa biologiaa. Elämän ja luonnon asiat olivat läheisiä, mutta uskonnolliseen isään Sirpa ja tämän äiti olivat katkaisseet suhteensa. Tytön ja tämän välit olivat riitaisia tytön ollessa 15-vuotias, eikä Sirpa voinut ymmärtää koko uskonnon asennetta luontoon ja eläviin olentoihin. Elämässä hienointa oli vapaus ja tyttö laati omat moraalinsa. Äiti ei riitaan edes puuttunut, ja oli edelleen luterilaisen kirkon jäsen.

Pari oli jokseenkin yhdenmukainen ajatuksissaan elämän syvistä kysymyksistä. Rippileirin ja muut kolulun vaaditut kurssit käytyään molemmat olivat ilmoittaneet olevansa agnostikkoja. Mutta nyt jonkin aikaa älykköpiireissä oltuaan he olivat ilmoittaneet olevansa ateisteja.

Tarmo kannatti lähinnä vapauden aatteita hieman oikestolaisin käsittein verosta ja muusta. Polittiikka ei häntä suuresti kiinnostanut, mutta kerran hän luki Zappan kirjan, ja oppi siitä hauskoja sanontoja joita poliittisessa keskustelussa käytti. Sirpa taas oli keskustaan kallistuva sosiaalidemokraatti, mutta kannatti myös vihreiden aatteita, jos ne tuntuivat käytännöllisiltä. Valtio oli saatava järkiin esimerkiksi metsäasioissa. Ateistisia kommunismin aatteita kumpikaan ei tunnistanut omikseen, eikä mitään valtion puolesta määrättyä ajatusta.

Sängyssäkin heillä meni mainiosti, ensi kertaa lukuunottamatta. Tarmo oli tehnyt jotain pilaa lähetyssaarnaajista sen aikana, ja Sirpakin sattui olemaan neitsyt. Tarmonkin edelliset kokemukset olivat jääneet yhteen ainoaan kertaan ja tyttöön tuttavan bileiden jälkeen. Kokemuksesta hän oli saanut tippurin.

Mutta nyt siis yhdynnät olivat erinomaisia. Orgasmin hetkellä Sirpa ulvoi eläimellisesti ja päästi eläimen itsessään irti. Kun Tarmo taas laukesi, hän näki mielessään alkupamauksen, big bangin.

Asuntoa koristettiin, kutsuttiin tuttavia, ryypättiin. Vuoden ajan elämä molemmilla oli ihana, elettiin täysin rinnoin. Mitään tulevaisuutta ei rakennettu eikä tuosta edes puhuttu.

Sitten Sirpa paneutui biologian opintoihin ankaralla tahdilla. Hän oli alasta innoissaan, mutta Tarmo ei enää osannut lukion pohjalta aiheesta keskutella, tämä oli korkealla tasolla. Tieteessä oli hänelle outo lähestymistapa, terminologia ja liikaa pikkutietoa. Immuunisysteemistä kun Sirpa puhui, se oli kuin vierasta kieltä.

Aamulla oltiin hyvällä tuulella, mutta Tarmo ei illalla oikein saanut mitään sanotuksi. Katsottiin sitten vain teeveetä tai vuokraelokuvia. Tarmo ajatteli, että onko tämä nyt sitä ”kasvettiin erilleen” vaihetta, josta hän oli jossain lehdessä lukenut.

Eräs arkipäivä Sirpa oli tullut kotiin heti lounaan jälkeen. Kun Tarmo tuli kotiin, oli kaikki jo pahvilaatikoissa. Sirpa ei paljon sanonut, mutta joku mies tuli kantamaan tavaraa kadulla portaikon edessä olevaan pakettiautoon. Viimeinen tavara lähti, ja Sirpa ei kunnolla sanonut kuin hei sitten. Ei se sanonut hyvästi. Tarmo oli sanattomana seurannut alas, ja jäi lasioven sisälle rappukäytävään. Auto lähti.

Tarmo jäi asuntoon ja eleli elämäänsä. Parin viikon päästä hän sai kuulla, että Sirpan mukana ollut mies oli opiskelija hänkin, sosiaalidemokraattien aktivisti, ja mitä pahinta teologian alalla.

Copyright Esa Järvi 2004