Monday, October 26, 2009




MY ROCK ARTICLE-ROCK ARTIKKELINI
An Older Story, salvaged from a defunct site

In 1980-82 I lived in Berkeley and wrote an article in Soundi (cover above, not mine), which they gave 2 titles for, one was San Francisco Nights. I took a picture of Jonathan Richman on the right on the Berkeley campus playing for spare change. He was a recording star! Another picture I took, right, was of the Waitresses.

Below is a poster by Psychotic Pineapple, who played hard rock in clubs, and old Coasters hits and 50s rock on the street for spare change.

I did go to some punk clubs and other music clubs, where I was impressed by Romeo Void, for example.

Also saw John Fahey, Jorma Kaukonen, the 3 day Dead Fest at the Greek Theater. Well, at least one night. We heard the other 2 days from a university balcony.

Reggae Sunsplash was also at the Greek Theater.

I could post bigger pics, but the text is in Finnish.

Saturday, October 10, 2009

Interview with my mom in 1978

Life in working class quarters in Turku in the 1920s

Haastattelin äitäni vuonna 78 jo silloin ikivanhoista asioista. Hän oli niitä asioita mielessään kerrannut ja kertoillut, joten hän muisti asiat paremminkin USAssa kuin Turussa asuvat sukulaiset. Keskeisenä oli työläiskorttelit Raunistulan Peltolanlinjalla, joissa asui kyllä monenlaista väkeä, ja usein kovin värikästä. Ennen nykyisiä viihteitä pistäydyttiin naapurissa koska vaan. Perheessä oli isä Harry, äiti Aili ja tyttäret Lea ja Laila(äitini). Muilta henkilöiltä olen yleensä jättänyt sukunimet pois.

-Mikäs teidän talon osoite oli?
-Peltolanlinja.Enkä mä muista numerooka.
-Oliko puutalo vai...
-Puutalo. Yks kerros. Ja siin oli... toisel pualel oli kaks huanet ja toisel pualel oli yks huone. Se oli niinku kaks erillist huaneusto. Me asuttin siin kahdes huanees. Ja sit oli vintti. Ja pihal oli sauna rakennus, ja se sauna rakennus oli kyl sisält kivinen... ainaki.. täytys olla kivinen.Siihen mailman aikka saunat tehti kiviset.Mut kyl siin oli ulkoseinät puiset.Puku huoneet ja nee oli ja se koko rakennus, mut se sisäsauna oli jollain tavalla niinku kivest tehty, muurattu.
-No.Minkä ikäsiä sinun vanhemmat sillon oli?

Tästä keskustelimme ja päätimme että äitini oli noin 10 ja hänen äitinsä 32, vuonna 38 kun he muuttivat Raunistulaan. Isoäitini Helanderin suku piti julkista saunaa, joka oli siinä pihassa.

-Ketäs teil oli lähin naapuri?
-Meil oli..Annaliisaki asus siin ihan lähel, oike lähel meit. Simmottis kulmittaisi me olti naapurei.Tiän toisel pual he asus, mut se oli semmone iso rakennus kompleksi jos oli paljo vuakrahuanei. Ettei se olu heiän talo yksin. Siin oli kaks erillist taloo ja paljo vuakralaisi.Sit oli meitä vastapäätä Stramperi, semmone vanha talo jos oli vanha pariskunta ko emäntä asus vinttihuaneis vaik ne oli entine aviopari mut ell niinku kaks erillist yksinäist ihmist ... Sahlperi se oli ... Saahlperi juu..Saahlperi asus yksikses taas alakerras ja se tarjos meil omenii ain, se oli siält puutarhast ottamu omenii ko niil oli pihal puutarna ja se säilytti niit jossai vaate kaapis jos oli naftaliinisii vaattei ja ne omenat maistus aina naftaliinil. Ei niit voinu syädä. Ne oli hauskane pariskunta tosiaan ne asus samas talos eri huaneis kumpiki piti omaa huushollii. Ja sit siin samas talos asus semmone Aino, Aino mikä oli sen miähen tytär joka vuokras sitä Helanterin saunaa ja piti sitä saunaa jonku aikaa. Enkä mä edes sitä tiedä kuka sen vuakra rahan peris. Koska se oli. sen perikunnan talo.
-Miten Harry tuli Helanterien kans toimee?
-Aika hyvin, en mää tiä...et mitää erityist kitkaa hell olis koskaa ollu.Pikemminki Helanterin veljekset keskenäs joskus kahinoitti.Emmätiä, meiäm pappa ei ollu simmone...ei see riidelly kenenkä miesten kans
-Såä olet joskus sanonu et teil asui Helge (isoäitini veli).
-Helge asus meil.
-Nii,olisko se ollu sit niin nuari?Ei se silt valkuttanu. Se oli tyäs ainaki Waahlruusin metallitehtaas jo ja ja ja samoin oli Onni. Molemmat asus meil, ymmärräks? Ku ne oli semmosii nuarii miähii, Onniki varsinki, silloli joku heila eikä ne aina kotoo ollu Mut se oli niil kuitenki se peruspaikka misä...kyl se oli valtavan piänis tilois mis me asuttii, ajatella, meiän neljän hengen perhe ja viäl Helge ja Onni.Mut sit tuli sota, ja ne oli sodas, pois siält asumast.Onni oli vanhempi ku Helge; jonkun vuade, emmää tiä tarkkaan. Helge ei ollu niin semmone kaverilline meiän isän kans, mut Onni oli kaukian hyväluantone et see tuli kaikkien kans toimee ja kyl mää tiädän et meiän isä taas Arvon kanski kaveeras ku me oltii moottoripaatil paljo saares. Arvol oli moottoripaattti ja me käytii jo aikasemmi Kaarinankadult Paraisil jossai. Mää en see saaren nimee tiedä mut me mentiin ihan säännöllisesti joka viikonloppu jos oli kaunis kesä. Niitten täytys tulla toimeen ku me asuttiin sillon viäl Kaarinankadul ja mee mentiin sinne Aurajoen rantaa ja treffattiin siäl. Arvo tuli taas Raunistulast, hän asus sillo siäl.
-Mis hän oli töis?
-Hän oli kans Waahlruusin ruiskutehtaal. Ja Onni oli. Siäl oli kaikki töis.Niin mä muistan ainaki.
-Sit oli meiän isän, sill on ko me asuttii jo vakituisesti Raunistulas, niin isäl oli semmone kaveri, sen mä muistan varmaan et oli semmone parempi kaveri.. ni oli Rinnen Allani.. asus siin-sanottiik sitä isotaloks vai keskitaloks-se oli semmome aika iso rakennus siäl keskel peltolanlinjaa mis oli paljo vuakrahuanei ja siäl asus ne Irja ja Allani, semmone aviopari ja sen Allanin kans pappa kävi urheilupuistos kattomas jalkapallo-ottelut ja he oli simmossii penkkiurheilijoi. Allani oli kauhian isokokonen rauhallinen ja huumorintajunen seki oli ja meiän pappa oli tietenki lyhyt.

Pappa oli semmone huumorintajune miäs. Jokaine aina nauroi ko näkiki häne et häne aina kuulus vitsailla jotta. Mut sit ko ajattelee hänt kotoon perheen kekuudes, ei hän sillon vitsaillu Monet huumormiehet on semmosi et vaa vieraitten kans laskevat leikkii mut sit ko ne on kotiväen kans ne ovat ihan tavallissii, ei siält mittän tul, huumori on kaukaa. Mä ajattelen..ei hän kovin puheliaskaan tainnu olla.Hän kuunteli radioo paljon ja sillon Kaarinan kadun aikoihin ko oli semmonen kaveri Virtala muistaakseni se oli ja mää tykkäsin et se kuului laulukuaroon, rautatien lauluhuaroon Ja Virtala oli semmone vanhapoika, hiljane, ei se meiän naisten kans pal puhunu, mut ne istus pappan kans yhdes ja...ko mä olen koittanu ajatella et soittik ne huuliharppuu vai lauloik ne. Mut jompaa kumpaa ne tekivä yhdes ainaki hissuksi siäl ja taisivat ottaa vähä plöröi siin samas. Ja se oli taas semmonen kaveri hämel sillom. Ja sit mentiin..mää muistan sen ku asuttiin Kaarinankadul, meil oli kovin vilkas ..seuraelämä... ja siis perhe tommonen miks sitä sanois. Neolivat kaikki naimisis ja asusivat vähän eri pualil.Nee kävi taas vuarostas meil ja nee pelas marjapussii. Mihin ikinä mentiin ni aina ne pelas marjapussii ihan aamutunneil asti . Ja me saatii.. lapset, kyl..meil ens oli kovin hauskaa ko oltii virkei, mut sit alko väsymä ja sai nuakkuu jossaki vaa niinkaua ku heit huvitti pelaa ja sit ei sillon ollu mittä liikenneneuvoi yäl eikä mittä taksikaa raskittu ottaa.Käveltiin jostan Nummenpakalt. Mää muistan Aarno ja Aino oli ne ko asus Nummenpakal ni kerran me tultii aamu tunneil kotti ja sit ko tulti pihal sai peljätä ko siäl oli se (eräs) Yrjö joka oli meiän pappan vihamies. Jos se sattus olemaan taas semmosel hautoval tuulel et se vihojas hautos ni sai peljätä et .. siäl oli semmonen porttikonki ko mentiin sisään ja siäl oli semmonen kulma ja ain ajatteli et tualt se nyt hyäkkää Ja tämä oli niin kauhia miäts, et kerran ko me nukutaan kaikki koton siäl Kaarinankadul rauhas ni yäl herätään siihen et joku kilkuttaa meiän ikkunan takaa ja tämä hakkaa jollan vasaral, hiljaa naputtaa nii et not ikkunahakat pomppais auki ja hän tulis sisäl keskel yätä. Se oli aina vaanimas. Ja ykski kerta meiän pappa..mä olen tänki sul kertonu... vissi sai tulla, ko hänel oli joskus vuarotyö rautatiel..hän oli sillo vissi vaihteis mä luule..ja hän ajo ain pyäräl työhö ja taas takas ja tämä Yrjö oli totanoinii siihe mailma aika..mä luule..emmä muista olik se sillo jo pirssiautonkuljettaja mut.. tai olik se linjaautonkuljettaja..jompaa kumpa..tai olik sil joku kaveri joka ajo linjaautoo..mut joka tapaukses linjaautol ne oli ruvennu pappaa seuraama ko hän tuli pyäräl. Ja ne oli hänt seurannu ja seurannu ko hän ajoi polkupyäräl ..hänen perässäs .Ja pappa sai ne jollan taval..tai sit ne jotenki oli kadonnu ..tai hän oli pystyny ne eksyttämä jotenki mut hän ei kuitenka ollu varma jos ne oli ehtiny enne hänt kotipihal. Ni hänen täytys tulla kotti sisään kamarin ikkunan kautta.Nostetti pyärä ja kaikki kun ei voinu mennä sinne pihal ko niit oli kaks miästä. Kyl mar ne olis häne hakannu. Tämmmöst meiän elämä oli.

Ne asus siin samas pihas (Naapuri) ja ne oli ikuisesti meiän vihamiehii nii et me olti oike onnellisii kn me saati muutta pois Kaarinankadult..et semmone pelko jäi sinne taakse.
-No mikä se viha sit..olik se poliittine?
-Ei..emmä tiä mittän muuta mut see me muistetan et meiän pappan siskon poika Lasse oli saman ikäne ko Naapuril oli yks nuarempi poika enkä mä muista sen nimee. Ja Naapuriska,sen Yrjön äiti oli semmone lihaava nainen, ain otti,vähä ryypiskeliki. Ni se kerran tarjos semmost heiän nuaremman pojan takki Lassel. Et he olis niinko myyny sen.Se vanha takki ko oli käyny sel piäneks. Ja se oli koin syämäki.Ja noit ei ostanu sitä. Ilmeiseti se oli myynnist ja ostamisest kysymys ..koska mää en ymmärrä muuten Mun miäleeni, mun lapsen miäleeni on jääny et sillon puhutti et ne siit ottivat niinpal nokkas ett oltii nii koppavii ettei se kelvannu ja siit alkoi semmone kauna, mut kai siin oli muitaki syit,emmä tiäää mitä ne olis ollu.

Kerran Naapuriska heitti likaämpärin meiän isän pääl. Hänel oli kalansuamui ja mitä kaikkii sin likaämpäris mahtoi olla. Ja hän meni suaaraa päätä poliisil näyttämää sitä, ittetäs märkänä ja meinas hakke poliisin sinne ja poliisit sanos "ei siit saa mittä asiaa ko se oli lika vettä, mut jos seois heittäny puhdast vettä ni täst olis saanu asian". Ei hän saanu sillonkaa niit sit rankaistuu. Semmone laki oli

-Mitäs vihamiähiä oli Raunistulas?
-No siäl,siäl ko oli paljo kommunistei ja jotenki ne vissii yleisesti tiäs et..mä en tiä kuinpal ne puhus,meiän pappa,politiikast mut yleisesti ne ihmiset tietää ja ilmeisesti hän ei ollu kommunisti..ni totanoinii ..semmone XXXtala mä luulen et sen nimi oli,semmone miäs ko oli oiken semmone tulipalokommunisti.See ei ollu mikkän suurikokone miäs mut se oli hirmusen häijyn näkone jaa sil oli häijyn maine, Ja joku sano et se oli..meil oli semmone kivipaalu maantien reu..meiän kamarin ikkunan alla. Ja joku sano et se oli sen kiven pääl seissy ja ja kironnu kauhiaste siäl et kyl hän ton Peitsiön..hän leikkaa sen..emmää tiä mää en voi mennä sanomaa ihan tarkkaa tämmössii ihan tarkkaa..mut jottaa ainaki leikkaa-tai puukottaa .. tai jottan to mmost..tappaa tai-kauhioi sanoi käyttäny siäl ikkuna alla. Emmää tiä et se ikinä kuitenka pappan pääl olis kuitenkaa hyäkänny. Selläki oli semmone viha sit. Ja sit toine oli XXXXvaara joka oli oikein kommunisti-see tapas käydä meil joskus istumas-ja ko ne miehet ko ne oli ryypyl Raunistulas ni ne vois sillon tulla noi vaa sisäl juttelemaa...et haki seuraa vissii ja tulivat juttelemaa ja sillon vissii ne XXXXvaaraki paasas sitä kommunismias. Radio oli auki ja siält tuli "Vapaa Venäjä" ..mikä sen laulun nimi on? Eik se o vapaa Venäjä?...kansallislaulu niin..se nosi seisomaa. Juhlallisen näköne..ni mä en tiä..tekik se kunniaaki..ni se kans ei tykänny meiän pappast ko epäili et hän ei o kommunisti ainaka. Ja sit siäl oli kaikenlaissi.Sit siäl oli simmone,voi mikä, XXXisen Urho. Se oli semmone kauhu ku Peltolanlinjal sai peljätä. Se oli rikas miäs. Se omisti just sen koko talokompleksin mis Annaliisaki asus..kaks rakennust ja useita vuakralaisii.Se oli ilmeisesti asunu siäl aikaisemmin, siin yhdes huanees, mut onneks ne oli muuttanu pois ko kerranki se oli nii häijynä ollu et se heitti vaimos lasiruudun läpitte ulos. Se oli semmone KAUHU.Ko se oli humalas se oli ihan järjetön ja teki järjettömii tekoi.Sit se tuli sinne Peltolanlinjal muitakseni hevosen kans kauhian rähinän kans ja kärryjen kans.Ja jokaine pisti oves lukko ja oli niinku ei olis kotonaskaa ko Urho oli liikkeel. Ko tiedettiin et Urho oli humalas ja likkeel nii jokaine meni sisäl ja oli hyvin hiljaa .Kyl se oven taakse vois tulla riehumaa ja siel ko oli matalal ikkunat ni ei sitä tienny koska se tulee ja 1yä ikkunat sisäl et se pääsee sisäl. Se oli tämmone. Ja kerranki se oli tullu, semmone on mul kerrottu vaa-mää olin pikku flikka..ei me asuttu Raunistulas me olti vaa kyläilemäs nii Urho oli sillon kans tullu sinne ja sil oli pyssy ja se oli ampunu sen ja se oli menny siält meiän uunin yhden kaakelin läpitte, siäl oli jonkunlainen jälki. Oli onneks sinne menny. Mut se oli simmone kauhu se Urho se oli oikke. Sit se muutti pois. Selvänä se oli ihan mukava rauhalline miäs, mut ku se oli humalas se oli kauhia.

Äitini selostaa asioita miten sattuu muistamaan, ja asiat eivät tule aina tapahtumajärjestyksessä. Raunistulan talo oli ilmeisesti sen verran isolla tontilla, että siinä oli isä Harry kasvattanut kurkkua ja tupakkaa pihalla. Lopulta selvisi, että äitini oli asunut aluksi Helanterien talojen pienemmällä puolella ja sen jälkeen keskemmällä Turussa Kaarinakadulla ja taas samassa Raunistulan talossa isomassa puoliskossa. Vesi kannettiin sisälle, viemäri oli, mutta ulkohuone oli pihalla.

ÄIDIN VARHAISVUODET JA KOULU
-Kuinpaljo Helanterilaisiii siäl sit asus?
-Ei siäl sillo, siäl asus aina eri aikana eri ihmisii. Kerrallas siäl ei asunu koskan muuta ko niis kahdes huanes kaks perhet.
-Mis asu se mummun äiti?
-Se on asunu ilmeisesti siin isommas huaneustos sillo, juu.Sillon ko mee oltin piäni lapsi, mää olen ollu ihan pikkune. Ja meiän äiti oli tyäs. Ja Leea oli kans piäni. Ni mee asutti siin yhdes huanes, Helanterin torpas, ja heiän äiti ja isä asus siin toises huaneustos, oo.Ja heiän äiti piti hualta meist, ko meiän äiti meni töihin. Sen mä muistan et mä parkusin aina kauhiaste äitin perää. Et hän sai lähtee salaa töihi, etten mää vaa huamannu ko hän lähti. Kaipasin äitiäni.
-Ja hänen äiti piti sitä saunaa?
-Näin hän sano et heiän äiti piti sitä saunaa. Mää en muista täst ajast, mää olen niin piäni sillon ollu. Sillon (myöhemmin) ko Nurmi piti sitä saunaa mee asutti siin isommal pualel...
-Ja siält kaukaa Nurmi pisti meiän hakema juatavaa, me tehtii hänel palveluksii. Hän anto meil sit juamarahaa, ja mee päästi ilmaseks saunaa. Ni haettii juatava korei, kottkärryn kans. Saunapäivinä. Mee tehti paljo tyätä. Ei mee oltu mittä laiskoi nuari.
-Juatavii?
-Nii.Korin kans tuatii limsaa kato. Saunaan, et asiakkaat sai ostaa. Hän piti saunaa siihe aikka ko mee asutti siäl.
-Koska te sit Kaarinan kadul asuitte?
-Nii mut kato ko mä olen ollu, mee ollaan asuttu kaks eri kertaa Raunistulas. Mee asutti siäl sillon ko mää olen ollu ihan piäni, siin yhdes huanees. Ja sit me muutettin Kaarinankadul. Ja sit mää kasvoin siäl ylös kouluikään siihen kolmantee vuatee (luokkaan) asti. Ja sit me muutettin takas Raunistula.
–Kaarinankadul (asuttaessa) ni mikä sun koulu siäl sit oli?
-Kerttulin koulu ja se olis ollu hyvä koulu jos mää olisin siäl saanu käydä ni mää olisin varmaan ylioppilaaks lukenu.

Mauno Koivisto kävi tätä Kerttulin koulua muutama luokkaa ylempänä, mutta äitini ja tätini eivät muista Maunoa kouluajoilta.

-Ketä sun opettaja oli?
-Voi,siäl...kaikenlaissi opettajii. Joka ainees oli eri opettaja. Alakoulus ensin oli opettaja Kesä joka oli kauhian kiva. See opetti kyl alakoulus, ensmäsel luakal kaikkii aineit. Mut ko mää menin siihen mää aloin kolmat luakka [noin 1937]. Se on kumma et mää muistan siit kolmannest luakast et mää ehtisin siin ajas niin pal tehdä. Mää muistan näin pal et meil oli piirrustuksen opettajana Liisa Tanner joka on kuuluisa taiteilija. Se opetti meil...tehtii jo siin vaihees, ymmärräksä vesiväri maalaust varjostuksen kans. Siin tulee semmonen kiilto, valo, kuviin. Täytys tehdä kaikki..maalata...mää muistan kaikenlaissi vaikei meiän täytys piirtä siäl ja tehdä. Ja sit meil oli totanoinii, musiikki opettaja oli Katri Stigel, joka oli hyvin tunnettu musiikki piireis. Meil oli kaikis aineis eri opettaja, et se oli semmone oikke niinko mallikoulu, ihan. Sen mää muistan et voimistelusaliinka ei saanu mennä ko ihan puhtil kummitossuil et se oli semmone lakattu puhdas ja meil oli eri opettaja. Pistetti voimistelupuku pääl oike ja kaikki. Se oli täynnä sääntöjä, se oli hyvä koulu. Semmä muistan et se on siäl alkanu kolmas luakka jollemmä ollu loppujenlopuks jo neljännel ko me menti Raunistula. Jommal kummal ni oli opettaja Törmä. Ja se oli vanha, kiukkune opettaja, hermostunu. Mut sikko mää lähdin siält pois keskel vuatta, ni mä muistan, mun täytys koko luakal sanota kädest näkemii. Sit opettaja tuli sinne käytävää mun kanssani ja halas munt siäl käytäväs ja anto mul viis markka rahaa, vai olik se enemmän? Mää muistan sen,see oli niin suuri raha ja meiän täytys osta heteka ko me muutetti Raunistulaa. Ja mun täytys antaa se raha siihen, se tarvitti siihen hetekasse. Kerran mä löysin kaksköt markkaa, lensi siäl mäes, siäl Kerttulin mäes. Tuules. Ja mää oli onnellinen. Sil täytys mul takki teettää taas jossa räätälil, mun täytys anta se siihen. Et kyl sit vähän piukas on raha ollu. Ei se simmost ollu ku sul on nykyään et mummu lykkä aahaa joka pualt. Sillo sai, joku antoi jotta kuparirahoi ja pistetti pankkii nee ensi ja sit kaivetti veitin kans pankist ulos ko menti Kupittal uima. Et päästii sisään. Siäl Kaarinankadul mee olti Leean kans sen ikässi joo et mee mentin sit uimakouluun. Menti aina kupittaal uimakoulu. Siäl mää oppisinki uima. Ja siäl täytys aina maksata se sisäänpääsy jos meni omi aikoihi (uimakoulun jälkeen). Mut ku oli uimakortti ni sillon pääsi sen uimakortin kans. Se oli tärkiä. Sul oli ilmeisesti tual Ruissalos samanlainen (niin oli-Esa). Sinne uimalaitokseen paäsi..Siäl oli kauhian likanen vihreä levänen uima allas.Semmonen paksu liaju. Kupittaal. Mut siäl sitä vaa uiti. Siäl oli kaks osaa. Miäste ja naiste.

Kysyin myös Raunistulan koulusta.
-Mikä koulu?
-Raunistulan kansakoulu.
-Siäl Raunistulan kansakoulus oli monikerroksinen kivinen koulutalo.
-Mikä oli opettaja ?
-Jämpti. Mul oli yks opettaja ja sit oli käsityän opettaja, mä en muista sen nimee. Mää muistelin sitä yks päivä, kuin kiva se oli.
-Olik siäl Rehtori?
-Kyl siäl rehtori kans oli mut emmä muista sitä. Rehtori ja nee luakat oli siin kivises osas. Me oltiin siin puukoulus, puutalos meiän luakat. Emmätiä mist syyst. Emmämuista mikkä luakat oli siäl kivikoulus. Samas pihas ne oli mut mää olin siin puuosas. Siin oli kolme erillist rakennust Raunistulan koulus. Sit oli käsityäluakat taas eris rakennukses.

Kodin sisutuksesta sain seuraavaa selville.
-Meiän kamaris oli semmone oiken kaunis vihreä kaakeli hella, mihin saatii valkia laittaa,se oli semmot kulmas. Se oli lämmitys hella, kaakeliuuni,sil vaa vois lämmittä, lattialt katto. 0ike semmone kiiltävä kaakeli, kaunis. Mihin se Tähtisen Urho ampui kerran. Ja sit me tapiseerattin kerran se Peltolanlinjan koti ihan täysin. Oli ko nukke koti. Laitetti verhot, ostetti Vanust(Turun Vanu) semmoset villaverhot keittiöö. Ja keittiöö ostetti uudet mööpelit ja ostetti pirttikalusto, semmone piironki ja pöytä ko oli saman väriset. Et hyvin vaatimattomasti. Oli meil siäl semmone soikion malline pöytä ja tualit ympäril kamaris ja kaks semmost nojatualii joll oli puu käsinojat. Ja radio oli hyvin tärkiästi jossan, tais olla ikkunan alla. Ja sit meil oli piironki semmonen iso, kaks tornimaist kaappii sivul. (Siis iso mööpeli jossa ne kaapit oli osana sivuilla).

RAUNISTULA...jatkuu
-Sit siäl oli semmone Brantelin leipomo ..se vissi oli.. se oli keskel Peltolanlinjaa. Hihhulit, kaks siskost piti sitä. Ja siäl oli nii hyvä haju. Ne tekivät marjaleipii ja kaikkii tommoasii käyti ostamas, tuarei. Ne oli simmosis suuris puisis leivinlaudois jähtymäs ja muistakseni silkkipaperi pääl tai jottan paperii pääl tai kankas tais olla, hantuuki, ko ne oli uunist just tullu. Mentin tuarei munkei tai jotta muuta tuaret ostamaa suaraa siält leipomost, oli nii ihana tuaksu.
-Kukas semmonen tyyppi oli ku te katolle menitte?
-Se oli Kartsi.Emmä muista olik heil muita poikii. Nee asus ihan Peltolanlinjan toises pääs, ja oikee siistei ihmisii, se asus kotonas, se oli vanhapoika, ei se ikinä naimisiin menny. Se oli PIITKA ja aina sil oli semmonen muistaakseni musta puku, liituraitane puku ja lätsä pääs. Ja joka viikonloppu se oli humalas, ja Kartsii jotenki peljättiin kans sen koon tähden,tai sen tähden et se piti semmost rähjäämist. Sit se aina sanoi joskus sit ku see oli vähän niinku paremmal tuulel ku se ei kiroillu tai ollu nii pahan näköne, se sanos et "tahdokte likat markan" tai jotta semmost ko sil oli ollu tilipäivä ja menti katonpääl ja huudetti sel et "heitä markka Kartsi, heitä markka ja vedettiin tikapuut pois ettei se päässy sinne sit meiän peräs et siäl me oltin turvas siäl katol. Ja Kartsi heittää jottan, mut ei ne mittän markoi ollu ja hihitti semmosel taval ko se nauroi nii hauskasesti.
-Kenen kans se asus?
-See asu perhees kans..siis oman äitis ja isäs kodis. Se oli sillon jo kolmiskymmenis, et kyl se selvästi vanhapoika oli. Jokatapaukses mää luulen et see on just Kartsin talo minkä meiän Helge omistaa. Ne on laittanu oiken kauniiks sen pihan ja kaik, korjannu sen kuntoon, siin oli hyvä talo.

-Meiän isäst viäl semmonen asia. Siihen aikaan ko me ollaan jo oltu pois, äiti ja pappa oli eronnu, ni tota, meiän pappa vaan kerto ko me käytii joskus siäl Raunistulas kattomas siäl Peltolanlinjal... joo hän jäi sinne ensteks yksikses asumaa..nii mee mentii kattomaa ja hakemaa jottan tavakaa ni hän kertoo tämmössii. Sodan jälkee Ruatsi otti semmossii kummi-kaupunkei Suamest ja Turku oli Göteborgin kummikaupunki.ja sit tuli semmonen komitea siält Göteborgist kattomaa. Viaraili ja katteli et misä on köyhimpii perhei, toivat niil niinko lahjatavara pakettei ja avustivat. Ja ne tarvitti sit jonkun oppaakses, nee tuli Raunistulaan ja siäl ei ihmiset ruatsii osannu eikä ne viaraat osannu suame, mut ihmiset tiäsi jollan taval et Pappa oli semmosest ruatsalatisest perheest ja jollan kummal taval meiän pappa ymmärsi hyvin ruatsii. Mut hän ei itte pystyny ruatsii puhuma. Aiti puhus paremmin ruatsii (oppi työssä kukkakaupassa). Ja totanoinii hän meni niitten oppaaks ja hän nauroi ko hän vei ne simmoseen talossen ko oli ihan simmottis niinko sen peltolanlinjan päätys, se tontti, tai simmottis kulmittaisi tiän päs. Vastapäätä Kartsii ja niitten taloo. Nii siin oli simmone, niil oli aina kanala, ne hoiti kanoi, mä em muista nyt niitten nimii, mut siin oli simmone perhe ko oli valtavasti piänii mukulii ja ne oli .. mä en sitä miästä muista mut jotenki mä muistan sen naisen hahmon, et se oli semmone surkkian köyhä ja paljo lapsii synnyttäny ja väsyny. Ja kanoi niil ain oli. Pappa vei ne sinne sit. Hän sanos et kyl oli surkkian näköme. Oli pottu lattial ja kakkaa siin. Hän sanos et kyl se tarppeks köyhält ainaki näytti ja komiasti komitea vierä sinne ja hän oli opas.
-Siäl Peltolanlinja yhdeksäs asus semmoset XXXXmannit.Niitten xxxxannien..niil oli Helle ja Jenny tyttäret ja vaanha äiti niil oli ko ne muutti ja sinne pappa vei viaraat kans, ne ties et ne oli aika köyhii. Nee oli vähä, Jenny ja Helle oli semmosii ,vähän semmosii kevyytkenkäsii tytöi tiädä mitä ne oikei oli, ja niitte äiti oli köyhä, eli jollan kunnan avustuksel, ni sinne hän vei kans ne ruatsalaiset.
-Sit siäl oli yks kiva karakteeri siäl Peltolanlinjal semmone Vikke. Ja Alhosen kauppa oli Peltolanlinjal semmone yks tärkiä, Alhosten talo ja kauppa siin samas yhteydes ja Alhon Agda (sanottiin Akra) oli myymäs siin kaupas. Just siihen tämä Vikke sit ihastu, mut Alhoska ei tykänny Vikkest ollenkaa ja Agda ja Vikke oli paljon meil aina visiiteil sillon ko tahtos treffata toisias ja joskus Alhoska oli oven takaa ja piti kauhian hysteerist parkumist ku tiäsi et Vikke oli siäl ja Akra et hän koitti erottaa niit, mut sit myähemmäs vaihees ko Agda ja Vikke meni naimisiin ni, ja he adoptoivat yhden pojan ja mä olen kuullu et see oli (eräs) avioton lapsi ku ne oli adoptoinu, kunnei Agda nii vanhana vissi lasta saanu..oikken kiva poika kuulemma oli ni...Alhoska rupes niinpal Vikkest tykkämä et mää luule et sen jälkeen ne tuli paremmi toime...et sit hän hyväksys myähemmin. Vikke oli oiken kiva miäs, ei siin mittä vikka ollu. See oli sotaväes ja kerran se tuli hevosen kans, sotaväen hevosen ja kärryjen kans sinne Peltolanlinjal. See kävi meil aina kyläs ja oli meiän oike semmone kaveri. Ja ei se huamannu ko se oli ottanu ryyppyy ni pyärä meni semmosen kivitolpan pääl..ison korkian kivipölkyn pääl ja kärryt tiätenki meni ihan kallellas ko ei hän huamannu ko pyärä meni kivipaalun ylitte ja jokane katto kui tos ny käy. Hyvä ettei talon kulma menny ko Vikke tuli hevoskärryjen kans.
Sit me mentin kerran..tai hee meni..mää olin liian piäni ...hee menivät tanssima..Raunistulas oli joku tanssipaikka .Ja Vikke ja Leea ja Agda ja joku muu siin oli kans, olikse joku Leean flikkakaveri. Ja kuitenki, Vikke tanssii Leean kans. Ei Vikke nii hyvi osannu tanssita ni he meni jotta fokstrotti seinästä seinää koko aja.Ei he osannu kääntää ollenka. Sitä samaa he meni vaa niin kauan yhteen suuntaa ko soitto jatku. Ja rupes menemää nii hyvin et Vikke tanssi vallan Lean kans, eikä Agda ollenkaa tykänny, hän oli vähä mustasukkane. Mut Leea oli Agdan hovikampaaja. Hän kampas Agdan tukan sillon ko he meni naimisiin, ja Agdal oli tekokukkasii kädes ja hyvän näköne se vihkikuva oli kuitenki. Juu tämmöt.
-Kerronny mitä sä aina kerrot siit tupakkatehtaast ja laatikoist.(Rettingin tupakkatehtaalta)
-Meiän isä oli siäl töis. Ja Maary -äti oli Rettingin tupakkatehtaal. Ja Margit oli ja meiän isän sisko, molemmat oli siäl töis. Jaa..mää luulen et mee saatiin yhdelt ihmiselt ko asus siin..Ni siin asus simmot viäl meiän vastapäätä, tai jossan lähel joku ihmine ko oli Rettikil töis ja se anto meil peltissi..noit..varmaste noit pikkusikarilaatikoi. Sit ko tuli sota, ni mee mentii Raunistulan koulul, siäl oli semmonen kokoontuminen sotilail ..sinne ensin tulivat ko koulu ei enää ollu käynnis ja mee menti sinne myymä näit et "tää o hyvä rintamal, tupakat pysyy kuivina". Ja me tianattin kovasti.Nee osti nii halukkaasti meiän peltiset askit.

Sit mee kerätti juhannuskukkassi, meil oli aina piäntä bisnest. Tiädettin ne pellot misä oli ..ko tiädät kummone pelto on ko see on rikkaruahot kasvanu täytten, semmost juhannuskukka valtavat pensaat. Mee tuatti semmoset kauhiat paalit meiän pihal. Eihän mee pellol ruvettu nyppimä. Pihal tuatii ne ensin paalit. Sit istuttin pihal ja nypittin kaikki ne kukkaset eri kasoihin.Ja se oli kova nyppimine. Ja kädet oli ihan mustat ja kamalan hajuset. (ilmeisesti myytiin apteekkiin). Sai kerätä see vertta et sai jotta seittemä markka ja viiskööt penni. Sil sitä sit menti ostama jätskii ja menti Ruissaloo hiakkarannal ja pidetti hauska.
-Sillon te jo alotte käymää Ruissalos?
-Uimas. Se oli meiän hiakka ranta, Ruissalo, lähin. Sillon ko me käytin äitin ja isän kans, mee menti enemmäkse Littoste hiakkarannal.Sillon me mentii just..see oli sitä aikaa ko meil oli se seuraelämä niitten äitin serkkujen perheen kans. Ni mee menti oike isot joukot oike Littoste hiakkarannal. Ni mää muista semmose et siäl oli kerran missi..Miss Littoste hiakka ranta kilpailut. Ja meil o valokuvaki ko ne missit ovat semmoset piänet kepit kädes mis lukee joku missi tai joku perintö prinsessa. Tiätenki meiän miähet..meiän pappa ja Arvo oli komia nuar miäs ja meiän äitin yks serkku. Nee olivat näitten missien kans valokuvauttaneet ittetäs kovasti .Ja olivat niin tärkiänä lätsä pääs ja mustat uimahousut niitten missien viäres. Mää muistan tämmöset valokuvat. Ja sinne me menti, otettin kaikki eväät mukka ja mää muistan et me olti jopa yätä jossan teltas. Mee menti sinne jo lauanta, sillon oli ihanii kesii. Kesät oli semmosii sateettomii et uskalsi lähtee tonne luanto. Otetti ruuat ja priimukset muka ja keitetti ruaka siäl ja olti siäl se koko viikonloppu. Et sillon ei just ollu tyätä kukkakaupas, ko meiän äitiki pääsi. Kesät menti aina hiakkarannal. Mut mee käyti sit Raunistulast Ruissalos polkupyäril. Mää lainasin meiän isän pyärän ja kauhiat kettinkit, ettei sitä vaa varasteta. Mä ihmettelen ko meiän isä oli aika tarkka. Et kui se anto mun ajata hänen pyärän kans, sen miästen pyärän kans ko mul ei ollu omaatani. Ni mä kaatusin sen kans monta kertaa ja siin oli kaikki kyäräys (ohjaus) tankot vääränä tai jottan sattu aina. Mut sitä hän taas sit korjas. Mut sen mä muistan meiän pappa oli siisti miäs vaatteistas ni hänel oli aina pyykkipoika tual lhkees. Ettei tullu rasvaa ko hän ajo pyäräl tyähö.
-Palataan ny Raunistulaa. Sää sanot ettei teiän isän tuloist ollu teiän perheel tarpeeks vai?
-Kyl varmaste ei olis riittäny. Ko oike ajattelee. Eihän meil koskan mittän kerääntyny omaisuut nuuta, ni kyl se kaikki meni mitä Ailiki tianas. Ja ainaki me syätin paremmin ...
-Mut eik isäl ollu hyvä paikka?(rautatiellä)
-Kyl mar, emmä tiädä..eik niil aina ol se sama...ei sunka ne kovin huanosti ollu palkatui. Kyl hän antoi mitä hän vois antaa, mut ei se sit vaan riittäny. Tai olik se sit nii et meiän äiti ei koskan ollu kotto ni ei se taloden hoito ollu niin taloudellist.
-Eik sillon ollu tämä pula-aika?
-Juu, oli.Juu juu, se oli just sota-aikaa. Koska mee oltiin Leean kans sotaa paoski. Neljäkööt viis?

-Siäl Raunistulas oli niit hirmui niin kauhiaste. Niil oli kaikil nii hauskassi nimii. Siäl oli semmone tavallise surkian näkone Roope ..mä vaan tiädän et sen nimi oli Roope, emmä tiädä sen sukunimee. Ja se ei ollu kyl mitään tappelevaine, mut se oli oikken retku. Se oli aina humalas. Se oli viä senki jälkee ku mee muutettin pois. Ko se kerran oli (vuosien jälken) Leeaa vastaan tullu toril, se tunsi Leean ja tervehtis ja sanos et "onk sul antaa markka et mää pääsen raitiovaunuu.” Sit siäl oli Fainari. Fainari oli taas oike semmone villi nuari miäs, semmone kahdenkymmene ylitte ja joutui tappeluihi aina viikonloppusi. Mä muistan kerran Fainari oli kauhias tilas, ko joku tappeli sen kans siäl Raision tiäl. Raision tiä oli se valtaväylä. Meni siis turusta Naantaliin asti. Ensin Raisioon ja sitten Naantaliin. Ni siäl se makas siäl asfallttitiäl ja joku hakka sitä toomosel kivimolkul.(mukulakivii) kasvoihin. Et sen oli kasvot kaikki ihan verimöykkynä. Ja ei slit sil sit kuitenka mitään vammoja jää ny,sen kummemmin, ku se hoidetti, kai se sairaalaan viätiin. Tämmöne oli siäl ihan jokapäiväst. Ei jokapäiväst ko viikonloppust. Aina ko oli tilipäivä ni ne joivat aina viikonlopul. Ja tiätenki ko sitä juati ni sitä jossan tapelti ja reuhatti ja.. Sit siäl oli semmone Miinu Heke... Mintta Hekeks sitä sanotti.Sen äiti oli Miiinu tai Mintta, ni sitä sanotti Mintta Hekeks. Mintu Heken oli kaik asiat sii vaihes elämäs vähä huanosti.Se oli päättäny et hän lopettaa elämäs.Ja oli menny vaatakaappii ja pistäny narun kaulas. Ja meinannu et hirttää ittes. Ja naula putoski. Ei pitänykkää eikä Heke sit hirttänykkä. Mut kaik tiäsi et se oli meinannu sitä. Ja sit siäl oli semmone kauhia röttelö talo. Asus vallan vanhoi ihmissi.Sen mää tiädän et ne oli kaikki semmosi ikälopui vanhoi ja siäl kans sit yks vanha miäs lopult tappoi ittes.Yhdes niis talois. Ja aina sitä taloo peljätti ko menti ohitte, ko tulti illal myähä kotti ko ajatteli et siäl oli joku ittes lopettanu.
-Sit oli simmone Sylvi joka oli valtavan piänen kokkone nainen, semmone oikke huippupiäni. Mut terhakka, semmonen terävä. See oli raitsakanrahastaja. Sil oli se harmaa raitsakan rahastajan puku pääl ja laukku ja koppalakki. Ja sit sil oli sulhane asus sen kans yhdes. Kerran Edwin Laine, se kuuluisa filmiohjaaja kävi niitten tykö, et se oli jottan sukuu niil. Ja Edwin Laine tuli meil kysymäs et jos hän saa soitta meiän puhelimel, kunnei Peltolanlinjal vaa joka talos puhelint ollu. Oli meiän kammaris soittamas kerran, jollei kakski.
-Minkälainen puhelin?
-Semmone ko seinäst veivatti.Ja sit otetti luuri ja sit sanotti, pyydetti,numero.
-Kuka sen sanos?
-Siäl oli keskus. Emmätiä misä se keskus oli. Joo,meil oli ain, se puhelin oli ain. Ja mee saatiin kans olla ku yleinen palvelumuato. Siäl oli semmone miäs ko oli tullina satamas, laivatullina, ja sen poosu soitti jatkuvasti aina, pyysi meiä viämä sil sanaa, et sen tarttis tulla soittamaa. Ja mee juasti niit viästei aina ja palvelti. Ja kerran tämä poosu tuli, siält satamast käymä tämän tykö ja se lupas ain et hän joskus antaa palkkion ko to näätte vaivan. Se tuli lopult sit, ja mää muistelisin et se olis antanu jottan mitättömän vähän, et meikäläinenki ajatteli et se oli nii vähä.

-Ja sit oli Kallu. Kallu sal uuden rannekellon, se oli sillon aika epätavallist. Sitä täytys yhtä mittan kysytä Kallelt et mitä kello on, et hän sai sanno. Hän ittekki vitsaili "haluaks tiätä mitä keno on?" ja taas se kattos. Sit ko olii pula-aika, eikä ollu mittä hyvä, ni Kalle vois sanota et menes kattoman teiän ikkunalaudal, ko meil kesäl oli ikkunat kaik auki. Menti katto. Siäl oli semmone kirja ja kirjan ravos oli pepe-leivoksii. Ne oli tehny jotta hyvää kotoo semmost ..ihan semmost hyvää massaa täynnä ja niil oli joku semmone resepti ihanko jäätelö olis ollu. Hän toi vähän meil maistiaisii. Muisti vissin likkakavereitas. Mut ei kukkan oike Kallleen flikoist ihastunu, nee vaan kiusas Kallee. Ja kerran (eräs) Maire (jolla oli sulhanen) teki Kallel kiusa et nyt mä tulen ja pussan sunt Kalle. Ja Kalle juaksi niin pal perunamaal edel pakko, ko hän pelkäs oike et semmoseen tilanteeseen joutuu. Ja Maire juaksi peräs. Maire oli tyäis aina jossaki...Turun saippuas Maire oli tyäs sillon. Ja ajoi pyäräl ja sil oli housuhame. Et se oli semmone reipas naine. Ja se soitti haitarii. Osas vissi pari kolme laulu soitta sel. Maire oli semmone ihmine et se osas hyvin organisoida.Se käski meiät mukulat siivoomaa heil. Osa otti mattot ulos ja pudisti pihal. Yks lakasi. Ja Maire kauppaa vaa ja osti pitkon ko oli perjantai tilipäivä. Keitti kahvit ja sit saatin pala tuaret pitko ja kahvii, ja mee siivottiin koko husholli hetkessä siistiksi.See oli Mairen oiken tapa viikonloppusin saada paikat kunto.

TEINI-IKÄISENÄ
Ja meil oli grammari, ja grammarilevyi. Ja mee ruvetti sit tykkämä oppima tanssima. Ja mää en sit tiä kui, mil konstil me saatiin, ne oli semmosii tavallisen karskei tyypei. Nee tuli meil tanssimaa. Pistetti mattot syrjää ja meiän kammaris sois grammari ja tanssitti niin pahuksest siäl, oli kotihipat. Mut ei Helge (tyttöjä vain hieman vanhempi setä) siihen joukkon tullu, tahtonu olla meiän kans missän tekemisis. Hän oli hyvin tärkiä ko hän oli nuari miäs siihen aikaan, et ei hän kaveerannu. Sillon hän oli tärkiä ja semmone luataan tyäntävä, semmonen omis oloissas elävä.

Sit mee käyti leffas kauhian usse, mää entiädä mist ne rahat... Turus menti ain kaikki filmit kattomaa. Otetti näkkileipää, palotelti (siihenaikaan oli näkkileipä semmosis isois ruuduis) ni paloteltii semmosiks piäniks paloiks valmiiks pusseihi. Ja koko aja jauhetti sitä näkkileipä elokuvis, et sit ko tuli pois, ni maha oli ihan paisunu näkkileiväst. Mut kyl elokuvarahat saatii aina.

Raunistulas oli kaks kauppaa. Siäl toises pääs oli Alhon kauppa ja sit oli kans Väreen kauppa.Ja se oli niinku suurempi kauppa et maitokauppa eriksee. Oli Alhon kaupas kans kaks osasto, mut se oli pal pienempi kauppa. Ja sit siäl oli yks kauppa siäl Waahlroosin ruiskutehdast vastapaatä.
-Siis ruiskutehdas oli Raunistulas?
-Joo. Ei se ollu Peltolanlinjalt pitkältikä sinne Raisioon päin. Se oli aika lähel.
-Asuk siäl sentakia ihmiset, sen tehtaan takia?
-Emmätiä kuinmonta miästä siäl olis mahtanu olla. Kyl siäl aikamonta miästä tyäs oli.
-Ei kovin monikaa kulkenu Turus sit töis?
-Juu. Kyl maä luulen et paljo ihmissi Turus kävi tyäs. Eihän se olu pitkä matka raitsakal. Raitiovaunu tuli Peltolanlinjal tai sinne Raunistulal aika lähel.
-Eihän siäl enää pitkii aikoihin o kulkenu.
-Oon, sillon tuli ainaki. Emmä nyt tiä. Sit siäl on ilmeisesti ruvennu linja-autot kulkema, senjälke jos raitsakka lopetti. Mut siäl oli sillon ainaki viäl ko mee asutti ,ja sen jälke pitkä aika raitsakka. -Minkälaine tiä? Eik se santatiä ollu
-Ei. Se oli tommone asfalttitiä, se Raisiontiä oli asfalttitiä sillo.
-Olik?
-Kyl mä ainaki muistan. Jossei se ollu asfalttitiä ni sit se oli semmone mukulatiä, jompaakumpaa, ko mää tiädän et mää olen kaatunukki siin, niis rautatiäkiskois pyärän kans, ko meni pyärä sen välii, jälkeenpäin kun emmä enää asunukka Raunistulas. Ajettiin kerran Raisioo piknikil ja mää kaatusin just siin, ko se kääntyy se kisko.

Me mentii Naantalii kesäsi jo Raunistulan aikoihi, meidän äiti vuakras, ja mee käytin siäl jo, minä, Leea, ja Annaliisa oli paljo meiän kans siäl kans. Meil oli kaks eri paikkaki ko vuakratti. Sillon se alko olla just niis vaiheis, meiän elämä semmost hajanaist, et, ilmeisesti, vaikkemmää sitä sillon tiänny, ni sillo alkoi meiän äitin ja isän välit mennä huonommiks.

Isoäitini Aili ja Harry erosivat, ja ensin Aili muutti pois. Vuokrahuone järjestyi.
-Entä mööpelit?
-Ei ollu motta Raunistulast. Aili hankki kaikki uudet. Ihan kaikki. Ainoa mitä me tuatin mukanamme, ko Aili oli lähteny ni...Kato ko Aili oli lähteny, ei hän sanonu meil suaraa neuvoi. Mee vaa menti Leean kans kerra meiän omaisuus... me olti vähä epätiatosii, et mihin me täs sit kuuluta. Ei me oike Pappan kans tykättäs jäädä kans Peltolanlinjal. Ja me otetti meidän patjat mukaa ja pistetti jolla narul kiinni kassa ja meil oli kummalki patja kainalos a meiän vaattet, mitä meil oli sit, semmossi, ja mentin kukkakauppa. Et täsä mee ny olla.
-Ni hän oli töis ..
-Aitil oli sillo jo sil oli se oma kukkakauppa Sallin kans se Anemoone. See oli Eeerikinkadul.

Isä Harry jäi asumaan Raunistulaan ja olen jopa kuullut, että hän olisi asunut sellaisessa talossa, josta puolikas purettiin tietyön takia. Äitini ja tätini olivat kampaajakoulussa ja pian tuon jälkeen itsenäistyivät, joten Raunistula jäi melko pian unohduksiin. Kuitenkin olen tuntenut jopa Nurmet kesämökin naapurina. Isoisääni en koskaan tavannut.

Sunday, June 28, 2009

BONGAUSTA SUOMESSA 2009

Turku, Tampere and then a bit North, then Hauho area. The ones from 26 to 54 were found with birder Karwin, without whose bird song ID I would not have IDd them probably. Also, knowing the song, we did not have to chase every bird, just new ones.

1. FINLAND AND SWEDEN 2009 Blackbird, mustaratsas LIFER
2. FIELDFARE räkättirastas LIFER
3. HOODED CROW, varis
4. MAGPIE, harakka
5. HERRING GULL (Eur.), harmaalokki (Add to EUROPE)
6. COMMON (MEW) GULL, kalalokki, LIFER
7. LESSER BLACK-BACKED GULL, selkälokki
8. PIED WAGTAIL, västäräkki
9. CHAFFINCH, peippo, LIFER
10. BLUE TIT, sinitiainen, LIFER
11. SONG THRUSH, laulurastas, LIFER
12. BLACK HEADED GULL, naurulokki
13. SISKIN, viherpeippo, LIFER
14. REDWING, punakylkirastas
15. PIED FLYCATCHER, kirjosieppo, LIFER
16. ROBIN, punarinta, LIFER
17. willow warbler, pajulintu, LIFER
18. THRUSH NIGHTINGALE, satakieli, LIFER
19. SPOTTED FLYCATCHER, harmaasieppo, LIFER
20. WOOD PIGEON, sepelkyyhky, LIFER
21. SWIFT, tervapääsky, LIFER
22. JACKDAW, naakka, LIFER
23. GREAT SPOTTED WOODPECKER, käpytikka, LIFER
24. BLACK-THROATED DIVER, kuikka, LIFER
25. HORNED or SLAVONIAN GREBE, mustakurkku-uikku(add to EUROPE)
26. COOT, nokikana, LIFER
27. COMMON TERN, kalatiira (add to EUROPE)
28. Eurasian Wigeon, haapana, LIFER
29. EURASIAN TEAL, tavi, LIFER
30. GREAT CRESTED GREBE, silkkiuikku, LIFER
31. MOORHEN, liejukana
32. NORTHERN SHOVELER, lapasorsa (add to EUROPE)
33. MEADOW PIPIT, niittykirvinen, LIFER
34. YELLOWHAMMER, keltasirkku, LIFER
35. COMMON GOLDENEYE, telkkä, (add to EUROPE)
36. OSPREY, kalasääksi (add to EUROPE)
37. COMMON CUCKOO, käki, LIFER
38. DUNNOCK, rautiainen, LIFER
39. COMMON SANDPIPER, rantasipi, LIFER
40. TREE PIPIT, metsäkirvinen, LIFER
41. CHIFFCHAFF, tiltaltti, LIFER
42. CRESTED TIT, töyhtötiainen, LIFER
43. RED-THROATED LOON (DIVER), kaakkuri (add to Finland list)
44. CURLEW, kuovi, LIFER
45. LAPWING, töyhtöhyyppä, LIFER
46. RED-NECKED GREBE, härkälintu, LIFER
47. WOODCOCK, lehtokurppa, LIFER
48. NIGHTJAR, kehrääjä, LIFER
49. SEDGE WARBLER, ruokokerttunen, LIFER
50. MARSH HARRIER, ruskosuohaukka, LIFER
51. MUTE SWAN, kyhmyjoutsen, (put in place of MISSOURI lifer?)
52. REED BUNTING, pajusirkku, LIFER
53. COMMON WHITETHROAT, pensaskerttu, LIFER
54. WILLOW TIT, hömötiainen, LIFER
55. GREAT BLACK-BACKED GULL, merilokki, (add to Finland list)
56. BARNACLE GOOSE, valkoposkihanhi, LIFER
57. COMMON EIDER, haahka, (add to Finland list)
58. EURASIAN OYSTER CATCHER, meriharakka (add to Finland list)

There was about 2 days of intense birding, then some hours each day.

Monday, March 16, 2009

SIIRTOLAISENA

Olin pyydetty pitämään lyhyen esitelmän siirtolaisuudesta seuralleni Ohiossa. Keräsin tusinan diaa alkuajoistamme Minnesotassa. En kuitenkaan koskaan ole päässyt selville siitä, mikä oli se sysäys, joka johti meidän muuttoon USA:han vuonna 1966. Asiasta vain ilmoitettiin minulle, 12-vuotiaalle.

UUSIA HAASTEITA (1966-1970)

Isäni oli OTK:n margariinitehtaalla Helsingissä teknillinen johtaja. Vaikka hänellä oli laborantteja apuna, hän oli myös firman "tutkimusosasto". Kaupallisen pomon kanssa hän toi markkinoille tuotten nimeltä "Solive", joka taitaa edelleen olla tuotenimike. Isälleni olisi ollut turvattu työpaikka kymmeniä vuosia, ja hyvä eläke. Opinnot olivat häneltä osittain jääneet kesken, ja sen perusteella hän haki stipendiä Minnesotassa, ja sai sen, 40-vuotiaana. Kävi ilmi, ettei oppiarvot Suomessa ja USAssa olleet aivan samoja. En usko opintojen olleen mikään pääsyy, mutta ilmeisesti hän halusi "uusia haasteita", kuten sanotaan.

Olen siirtolaisuuttamme jonkin verran pohtinut vuosien aikana. Tuttavani Hans piti puheen siitä, miten hän tuli perheineen Ohioon vuonna '52. Isälläni ja Hansilla kummallakaan syy ei ollut niinkään talodellinen. Kumpikin oli saanut "Amerikan kuumeen" yli kymmenen vuotta ennen muuttoa. Isäni oli Oklahomassa vuoden opiskelemassa 50-luvun alussa. Vuotena '66 kun lähdimme, Suomesta muutti pois noin 2000 henkeä muualle kuin Ruotsiin. Isäni lähti Austiniin, Minnesotaan ennen äitiäni ja minua tammikuussa '66 ja lähetti kuvan itsestään valtaisan tuntuisen Ford Galaxien edessä. Sen hän osti käytettynä. Kuvien perusteella elämä oli kuin Leave it to Beaver-sarjassa televisiossa. Saavuimme New Yorkiin äitini kanssa syntymäpäivänäni, ja katsoimme Amerikkaa autoreissulla viikon verran. Minnesota oli kuten olin odottanut, joten aloin elää tätä Leave it to Beaver-elämää.

Aikamoinen shokki oli asettua Minnesotan pikkukaupunkiin Helsingin alueen jälkeen, jossa liikuin jo kaverin kanssa bussilla kaupungilla. Amerikkalaiset nuoret ovat edelleen aika riippuvaisia vanhempiensa kyyditsemisestä 15 vuotiaaksi asti. Esitelmääni valikoin tältä ajalta dioja, joista Kodakin kehittämät olivat säilyneet hyvin. Jotkut halvelmalla kehitetyt olivat haalistuneet, ja värit muuttuneet oudoiksi. Vähän samoin on käynyt muistikuvilleni tuosta ajasta. Tunteelliset seikat ovat jotenkin hämärässä, mutta muistan käytännön asioita melko hyvin.

Muistan, että uuden kielen puhumienen oudostutti ainakin kuukauden. Sen jälkeenkin arkailin vastata vaikkapa koulutunnilla. En alussa millään halunnut mennä esimerkiksi ostamaan jotain. Jo yhden jäätelön osto oli tuskaisa. Vanhempani käskivät mennä ostamaan itselleni tötterön jäätelöä. "Vanilia ice cream", pyysin. Vanilia ei ilmeisesti kuullostanut ”vanillalta”. Pölhön tuntuinen finninaama toisti vain "huh?", kun yritin sitä ostaa. Lopulta osoitin sormella.

Silloin alkuviikkoina isäni jopa maksoi 2 senttiä sanasta jotka puhuin vieraille englantia. Pihapiirissä aloin puhua lapsille. Lapsia oli pienessä vuokratalossa muutamia. Eräs pari vuotta vanhempi tyttö rupesi jopa opettamaan mulle jostain kirjasta englantia. Kun en sitä niin osannut (koulussa siihen asti oli vuosi ruotsia ja olin opiskellut kotona englantia äitini opastuksella), hän opetti minulle matematiikkaakin, ja hämmästyi kun osasin kaikki hänenkin luokan laskut. Olin koko ensimmäisen kesän koulussa. Siellä oli luokka lukuhäiriöisille, niiden kanssa olin pari tuntia joka päivä. Opin sinä kesänä sen verran englantia, ettei se sitten ollut ongelma syksyllä kouluun mennessä.

Meitä auttoi kovasti sopeutumaan erittäin ystävälliset naapurit. Mies oli älykäs ja perhe muutenkin ihan mallikelpoinen. Joskus vanhempani menivät niiden kanssa johonkin baariin ja isäni pelasi kai biljardia. Olin lastenvahtina niiden poikien kanssa. Muistan soittaneeni siihen baariin, kun vessanpytyssä oli ongelma ja mua neuvottiin korjaamaan se henkarin kanssa, ettei se juokse ja täyty loputtomasti.

Muistan, että äitini kärsi kovasti siitä, että piti ostaa halpoja astioita ja huonekaluja. Emme olleet vielä päättäneet jäädä tänne pysyvästi, ja ensimmäisenä kahtena vuotena olemisessa oli tällainen tilapäinen henki. Äitini halusi aina pitää kodin kauniina, ja nyt piti tinkiä vaatimuksista. Lisäksi pikukaupungissa oli vaikea löytää vähän modernimpaa tavaraa. Tavaroita, omiani, en muista erikoisemmin kaivanneeni Suomesta. Koskaan ei sitten tuotukaan lisää tavaraa Suomesta, vaikka esimerkiksi vaatteita saatettiin matkoilla tuoda uusia.

Kerran ensimmäisen vuoden aikana pidimme tuttaville ja isän työtovereille kutsut Minnesotassa. Silloin piti vuokrata pitopalvelusta täysi astiasto, ja luulen että tässäkin oli joku tuttava auttamassa. Naapurit olivat parhaita ystäviä, ja sen parempia tuttuja ei sitten tullutkaan moneen vuoteen.

Kun ajattelen tarkkaan, huomaan, että monen uuden asian on täytynyt olla pelottavaa sen ikäiselle, esimerkiksi koulun. Muistan joutuneeni ottamaan jonkunlaisen älykkyyskokeen, että pääsin vanhempieni vaatimalle luokalle koulussa. Kokeesta selvisi, kun ymmärsi kuvat, joilla ongelma selostetiin. Muista siirtolaisista ei siinä kaupungissa ollut merkkiäkään. Mutta koulu oli hyvä, ja sain aidon "lockerin" kuten Beaver teeveessä. En muista mitään ongelmia muussa kuin enlannintunnilla. Omalla ajallani luin Tom Sawyerin ensin suomeksi, sitten englanniksi. Hieman opittuani en juuri sanakirjaa enää katsonut, paitsi sitä, joka oli luokassa. Asuin Minnesotassa vain yhdeksän kuukautta, enkä erikoisemmin kavereita saanut.

Sinä aikana vanhempani olivat kerran toisessa, isommassa, kaupungissa noin 12 tuntia Jouluostoksilla. Olin yksin kotona. Pimeän tultua olin varma, että he olivat olleet onnettomuudesssa. Miksi he eivät soittaneet? Mitä teen tässä maassa yksin? Naapurin mies valisti vanhemmilleni heidän palattuaan mitä olisi tarvinnut tehdä, hän oli nähnyt hermoiluni.

Isäni oli hankkinut meille siirtolaisviisumit alustapitäen ja haki Minnesotan vuoden jälkeen pysyvää työtä. En muista siitäkään mitään keskustelua, en ainakaan riitaa. Muutimme Chicagoon. Jouduin siellä kehnoon kouluun vuodeksi. Mutta siihen aikaan sellaisessakin koulusssa sai oppimisrauhaa, ja muutama opettaja oli meitä kannustava, jotka halusimme oppia.

Noin kahden vuoden sisällä minulle ja äidilleni selvisi ettei isä tahdo koskaan palata Suomeen, kun taas mentäessä asia tuntui tilapäiseltä. Meillä oli jotenkin USA:n vastainen asenne asuessani kotona, isällä myönteinen. Tietenkin arkipäivän elämäkin sujui, mutta äidilläni oli siinä hankaluuksia, hän ei ajanut autoa kymmeneen vuoteen täällä. Mutta ei meillä ollut edes varaa kahteen autoon.

Äitini kapinoi aina Amerikassa-oloa vastaan. Asuin sen vuoden Suomessa hänen kanssaan alkuajalla, johon kyllä oli muitakin käytännön syitä. Mahdollisesti hän harkitsi silloin Suomeen jäämistä ja eroa. Mutta palasimme ja sen jälkeen alkoi hidas sopeutuminen. Siinä pisteessä myimme osakehuoneuston Helsingissä.

Pistimme tavaramme Suomessa varastoon isän tuttavan tehtaan ullakkohuoneeseen. Tavarat olivat sitten siellä, koko huusholli, vuosia. Kai oli tarkoitus jättää paluumahdollisuus. Lopulta tavara oli vain vanhaa romua. Joitakin lelujani kuten sähköjunasarja varastettiin, ehkä varkaan lapsille "joululahjaksi". Loppu tavara suurinpiirtein annettiin pois 15 vuotta varastossa oltuaan.

VÄLIVUODET, 1970-1990

En selosta kaikkea, mutta pääpiirteittäin kävi näin:

Isäni toimi viitisen vuotta Chicagon alueella elintarvikefirmassa. Firma ei menestynyt, ja sulki tutkimuspuolen.Isäni oli sen jälkeen Ohiossa kaksi vuotta elintarvikealalla. Työstä oli tullut vain leipätyötä, kuten Suomessa. Mitään ylennyksiä tai haasteita ei isälleni auennut.

Kävin high school tasolla koulua kolme vuotta Chicagon lähiössä ja vuoden välissä Suomessa. Tässä vaiheessa aloin tiedostaa itsessäni mikä oli suomalaista. Luin melko paljon kirjoja suomeksi ja kuuntelin Suomesta hankkimaani musiikkia. Elämäni ensimmäiset rock-musiikkiesitykset koin Suomessa. Vertaamalla itseäni muihin nuoriin ympärillä osasin suomalaisuuteni määritellä. Suomalaisuuden tunne vahvistui juuri siirtolaisuuden takia. Vahvana tukena oli äiti, jota edelleen kaikki Suomessa kiinnosti.

Vuonna '75 isäni alkoi yksityisyrittäjäksi. Hän kasvatti akvaariokaloja "farmilla" Tampan lähellä. Noin kymmeneen vuoteen vanhempani eivät ottaneet pidempiä lomia, hyvä kun pari päivää saivat. Isäni vaikutti tyytyväisemmältä, silti.

Nyt äitini sai lopulta Floridassa oman kodin. Floridasta tuli pisin asettumisen kausi, ja vanhempani jotenkin sopeutuivat paikalliseen elämään. Ystäviä oli myös suomalaisia siirtolaisia. Eräät hyvät tuttavat asuivat Gainesvillessä, olin heidät vanhemmilleni esittänyt. Pariskunnan nuorehko nainen opasti äitiäni kovasti näkemään hyvääkin Amerikoissa, vaikka heillä oli esimerkiksi saman tyylinen maku sisustuksessa, siis suomalainen, moderni. Kävin Floridassa noin kerran vuodessa, ja asuin muutaman kuukauden keväällä 75.

Minä opiskelin parissa paikkaa Keskilännessä, löysin sitten työpaikan, menin naimisiin 1983. Niin minulta kuin vanhemmiltanikin "kiertolaisuuden" tunne oli tässä vaiheessa kadonnut. Lopulta olin Ohiossa ensin vaimon ja sitten kahden lapsen kanssa, ja taas oli muutto selvänä edessä.

Äitini asui USAssa 66-90. Isäni kuoli 1989. Äitini sairasteli ja joutui muuttamaan Suomeen. Hänen kaikki lähimmät tuttavat Amerikan vuosina olivat suomalaisia. Äitini asui lyhyen aikaa Suomessa, ja sekin muistojen kaunistama maa sitten jotenkin romahti, epäkohdat oli enemmän mielessä.

RUUKUSSA

Olin matkalla työpaikkaa etsimässä. Joku kysyi matkan aikana vapaammassa tilanteessa(haastattelussa) mitä harrastan. Jotenkin piti selostaa, ettei sitä pikkulasten kanssa mitään omia aikuisten asioita ehdi harrastella, lapset on se harrastus.

Täten raportoin silloin tilannetta ('96): Suurempi homma sitten on valmistaa huushollimme muuttoon siinä ohella.Kun kerran lähtee siirtolaiseksi, ei ne juuret koskaan ole aivan yhtä syvällä kuin ennen. Muutamia tuttavia on tullut tässäkin kaupungissa, mutta juuret on jo taas revitty irti. Muutto johonkin suuntaan on ennen syksyä edessä. Istumme nyt kukkaruukussa, ja odotamme mihin meidät voisi nyt istuttaa. Olen näitä keskilännen kaupunkeja verrannut, ja itselleni joku Indianapolis, Columbus, Cleveland, Cincinnati, St.Louis , Minneapolis tai Milwaukee on se ja sama. Lähinnä vertailen miten liikenne pelaa ja miten työmatka sujuisi. Jos olisin samassa tilanteessa Suomessa, täytyisi töitä hakea Ruotsia, Tanskaa ja Saksaa myöten. Moniko suomalainen on sellaiseen valmis? Täällä USA:ssa onneksi puhutaan koko maassa samaa kieltä.

Löysin työpaikan, muutimme St.Louisiin.

MOVING ON

Olimme käymässä entisessä kotikaupungissamme Ohiossa. Poikani, 5-vuotias,oli innokas näkemään parhaan kaverinsa Annie-tytön.Itsellämme oli sekavammat tunteet, emmekä edes ilmoittaneet kaikille tutuille tulevamme.Kävimme vähän ostoksilla, mutta muuten en ole kaivannut mitään tästä entisestä kaupungistamme.Kaikki samat liikkeet ja palvelut löytyy uudesta kaupungistamme. Missään nimessä en halunnut nähdä entistä työpaikkaani, on kuin olisi ottanut siitä eron. Vanhaa taloammekaan emme halunneet nähdä. Jotenkin siirtolaisena on jo tottunut olemaan kiintymättä tavaraan. Hyvät tuttavamme mahtuivat yhden pöydän ääreen, vaikka pari puuttui. Sen enempää ei siteitä ole jäänyt.

Kävimme sen jälkeen toisen kerran Ohiossa, ja huomasin, että kun entinen työnantajani oli poistunut kuviosta, tämäkin oli lopulta ihan kiva paikka. Olin kateellinen suomalaisille, sillä heitä on suuri ja toimelias joukko.Tuttaviakin oli ikävä.

Wednesday, March 04, 2009

Kevättä ilmassa

Voi jo kävellä pusakalla jokunen päivä viikossa. Linnut laulaa. Lapsilla on kohta kevätloma. Kelloja siirretään. Siitä se sitten jatkuu, voi iltaisin jo jotain tehdä pihalla. Nurmikkoa pitää alkaa korjaamaan ja sitten tulee taas ruohonleikkuukin.

Kokeiltu iTunesin Suomi osastoa. Pohjolaa ja Tolosta löytyi, pari Piirpauketta. Ei kovin paljon mitään suomeksi laulettua.

Tarjonta on osin maakohtaista. Kaikkea ei saa kaikkialla.

Wednesday, February 11, 2009

Vanhat kotinurkat Kävin kaikki kouluni Suomessa Roihuvuorella, jossa olin yhteiskoulussa 11 ja 14 vuotiaana. Lopetin nk. "keskikoulun" ja muutimme taas maata sen jälkeen. En ole ylioppilas! Koko sen ajan asuimme kerrostalossa Lumikintiellä, kuvassa merkin vasemmalla. Asunnossa, pieni, asui myös isäni äiti, ainoa jolla oli ihan oma huone. Neljäs kerros ilman hissejä. Saunat vuorona kellarissa, meidän oli torstaina. Asunto oli noin vuoden vuokralla muille ja myytiin 1970 pois. Tavaramme olivat kymmenkunta vuotta Raatalassa tutun tehtaan vintillä. Jotain oli jäljelläkin, osa oli pöllitty sieltä.



Thursday, February 05, 2009

Helmikuu


on jonkun verran valoisampaa
mutta pimeää kello 17 30 kun palaan kotiin

kirjakaupassa ilmaisjakelulehti

kahvin kanssa luen sen pari sivua ja sarjakuvat..takas pinon alle kun se on siisti vielä
silmäilin koiranpentujuttua siinä, bokotti on koiratehtailua vastaaan

autoni vieressä Jesus pakettiauto
luottaa Jeesukseen mutta ei ihmiseen, ratissa on CLUB tanko ja lukko

ruokakaupassa asiakas pistää silmiin
nuori nainen tavallisissa vaatteissa mutta silmät meikattu mustiksi

kotiin...yks auto on pihalla
selvitän missä ollaan
saan lähteä hakemaan pikaruokaa
valitsen...ajoreitin mukaan..Arbys
olisi pitänyt kuulemma ajaa Taco Belliin

ajakoot itse ens kerralla

Tuesday, January 27, 2009

Snow day

(koulut on peruutettu, lapset nukkuvat vielä kello 7)

normaali herätys kello 6
muroja ja teetä
köröttelen töihin lumisohjossa neljääkymppiä
..lähes tunnin kesti

katselen mitä kuuluu..kaikki näyttää olevan duunissa
aloittlen reaktiota
jarruttelen vähän
kello käy kymmenen
olen juuri aikeissa lisätä viimisen reagenssin soppaan
työkaveri tulee ovesta: mennään kotiin
osaston pää soitti, oli kai itse jäänyt kotiin jo aamulla
"working from home", nehän vaan pyörittää paperia
JOSKUS näinä päivinä me aar and dii pellet pääsemme kaikki kotiin, tieto tulee noin klo 13

pillit pussiin, kaasupullo, typpeä, kiinni
rapataan auton ikkunaa me kaikki lähdössä olleet
kotiin saa jaa pikkasen nopeammin
rekat ajaa yli 50, muut noin 45
vasemmalla kaistalla kolari..pick up ja joku saabisti
pickup on väärään suuntaan, molemmat silti kaistansa sisällä

käyn kotimatkalla postissa
gallona maitoa drug storesta
kukaan ei lähde paitsi maasturilla
tytär kävelee mäkeämme kaverin talolle*, 3km
voidaan ehkä hakea se ennen pimeää
sillä maasturilla

*kaveri oli liian laiska kävelemään meidän talolle

Sunday, January 25, 2009

Hip Hop naapuri

novelli
Tuolla mäen päällä on noin vuoden asunut kummallinen perhe. Siellä on noin 20 isohkoa taloa, hintaa kaksi kertaa meidän talon hinta. Se mies on yleensä kotona, sillä on studio kellarissa. Mies on valkoinen ja vaimo musta, mutta kun ne tapaa, ihon väri on ainoa ero. Se mies on jonkunlainen rap-musiikin tuottaja. Meidän tyttö on käynyt kaverinsa luona siinä tän rap-perheen naapurissa. Heti kun nää hiphopparit muutti sinne, naapurit alkoi ostaa aseita. Aloin silloin epäröidä tytön leikkimistä siinä naapurissa. Eihän nää siis itse mitään rähinöi, mutta siellä on aina kaikenlaista väkeä. Paikalliset DJ:t ja jopa Kaliforniasta asti tulevat tähdet tulevat käymään. Joskus tää hiphoppari vain lisää efektejä niiden musiikkiin, ylimääräisiä raitoja. Nää paikallisetkin uudet toivot hengailevat siellä. Hiphoppari joskus avustaa niitä tunnin pari ilmaiseksikin. Tekevät kuulemma “party tapes”. Yhdelle kävi huonommin, mutta siitä myöhemmin. Joten jos siellä on iso musta auto parkkeerattu eteen, jotain on sisällä meneillään. Ne tekee levyihin ensin taustat, beats, ja muualla lauletaan päälle sanat. Siellä ei kai ole niin hienot mikrofonit. Kaikki elektroniset soittimet ja tietokoneet toimivat siellä, kun ei tartte eristää ääntä mistään muusta. Toinen joka siellä käy on eräs nuori pikkasen musta mies vanhalla autolla, myy hiphopparille vinyyliä. Olin kerran pihalla ja multakin se olisi ostanut koko vinyylilevykokoelman satasella! Abbat ja kaikki, mitä ne niillä tekee? Sämplääminen on parempaa jossei käytä aivan tunnettuja kappaleita. En vielä tiennyt juuri mitään tästä musiikkimeiningistä, kun tyttömme oli sen hiphopparin naapurissa kaverinsa luona yökylässä. Keskellä yötä saimme sieltä puhelun. En oikein tiedä mitä vaimo sanoi tai kuuli, mutta kun kuulin sanan gun, lähdin autolla hakemaan tyttöä. Se on mäkeä ylös korttelin ja sivukadulle. Siellä oli sen perheen isä pihalla pyjamoissa ja kaksi asetta kädessä. Hiphopparien talossa oli kellarissa valo ja pihalle oli sammunut musta mies. Se musta mies oli huumeessa tai kännissä ja oli ammuskellut pihalla jänistä. Se naapuri haki oman aseen (en tiennyt että niillä on ase) ja otti mustan miehen aseen pois. Muutaman viikon päästä olin lopulta siellä sen hiphopparin talossa, ja se pyysi anteeksi asejuttua. Väitti ettei itse omista asetta, ja on ollut aikaisemmin jonkin aikaa kasvissyöjä. Se ammuskelija oli myös pidätettynä, oli ryöstänyt 7-11 kaupan, kun DJ ura ei oikein lähtenyt liikeelle. Tietyillä alueilla liikuessa tuolla Saint Lousin puolella sillä on aseistettu turvamies mukana. Itse se ajaa kuitenkin, sellaista isoa mustaa maasturia. Aivan uusi. Katselin ympärille. Vaimoa ja vauvaa ei näkynyt. Mies oli paistanut munia ja pekonia, söi niitä paistinpannusta Bud Lightin kanssa. Sain lyhyen kierroksen hänen studiossa. Onpahan pelit ja vehkeet. Itse en juuri ole CD:itä ostanut, paitsi ne Beatles ja Stones CD:t jotka ostin kymmenen vuotta sitten. Mutta ihan samaa tää on kuin MTV:n ohjelmissa.

Vieraana synnyinmaassa

kesällä 2002
Vaikka seuraankin Suomen asioita melko tarkkaan (paljon enemmän kuin tavallinen siirtolainen), olimme lomamatkallamme kesällä 2002 enemmän vieraita kuin kotonamme. Olen yksin suomalaisuutta ylläpitänyt, lapseni eivät koskaan nähneet siirtolaisvanhempiani. Koti-ikävä vaivasi minua matkoillani Suomeen 1966-1980 ja heti niiden jälkeen tänne palattuani. Sitten se ei ole jostain syystä enää vaivannut. Lapsilleni, jotka ovat muutaman kesän käyneet Minnesotassa kielileirillä, sain esitellä Suomen eksoottisena, mutta hauskana lomakohteena. Johon meillä sentään on muutamia ihmis-siteitä. Mutta ajan mittaan sekin on muuttunut, ja joskus käy niin, että olemme suurimman osan ajasta hotellissa. Silloin alkaa yleensä kokea Suomen kalliina maana.

Nyt kuitenkin olimme viimeisen lähisukulaisen, tätini, luona. Jenkkiperheelleni kaikki asuminen Suomessa on ahdasta ja pyykin kuivattaminen parvekkeella outoa mutta ensin erikoista.Turun esikaupunki kerrostaloineen oli lapsille jopa kiintoisa. Kiipesimme läheisen kallion (niin, Suomessa on paljon kiveä!) päälle ja katselimme näkymiä, tuomiokirkkoon ja Tähtitornin mäelle asti. Kiivetessämme alas huomasin alueen kasvavan vain pihlajaa ja mäntyjä. Talojen läheisellä leikkipuistolla ei juuri ollut elokuussa lapsia, olivat maalla.

Helsingistä ei vaimoni saanut tällä kertaa erikoisen positiivista kuvaa. Nuoria juopuneita oli kaikkialla. Vanhempia juopuneita istuskeli terasseilla. Tanskassakin olemme tuohon tottuneet, mutta he ovat jotenkin hauskemmalla tuulella! Olimme muutama vuosi sitten kaksi viikkoa Tanskassa. Täytyy itsekin myöntää, että pidän itse aika paljon Kööpenhaminasta Helsinkiin verrattuna. Pidän myös Turusta, mutta siinäkin on jo alkanut esiintyä kaupunkielämän varjopuolet. Pitää vain tulla viimeisellä bussilla keskikaupungilta ja sitä jo näkee.

Kesämökkejä emme ehtineet näin lyhyellä lomalla kokea, vaikka olsihan sitä pari paivaa mennyt. Sen pidemmällä oleskelulla perheeni kyllästyy (eivät ymmärrä tämän sortin ajankulua), ja tämä onkin parempi elämys teille, joilla on viikkokaupalla kesälomaa. Vietin ensimmäiset 12 kesääni joko Ruissalossa tai Paraisten-Naantalin suunnalla. Kesät olivat kivaa vaihtelua pimeälle ja joskus lumettomalle talvelle. Ruissaloa näimme tällä kertaa muutaman tunnin pyörällä.

Soittelin kaupungista parikin kertaa, että tulemme Tammenterhoon vuokraamaan pyörät bussilla. Että onko teillä nyt varmasti yksi lasten kokoinen? On, on. Perillä sain itse katsella lasten pyöriä. Yhdestä saatiin lukko auki, mutta takakumi oli puhki. Toinen oli parempi, mutta lukossa ja avain kateissa. Vuokrapyörät kuulemma “hoitaa” ja omistaa joku muu yritys. Vaihdoin paremman pyörän etumaisesta pyörästä sisäkumin siihen toiseen taakse. Itse rengaskin oli heikko, mutta piti sen matkan. Maksoimme vuokraa sitten vain kolmesta muusta pyörästä! Alue jossa olin nuoruudessani on nyt varakasta aluetta ja ateljeita ja sellaista. Vuokralla olimme aikoinaan erään huvilan palvelijoiden osassa. Se ja päähuvila paloivat jo aikoja sitten.

Mikä Suomessa enää kiinnostaa? Olin aikoinani kiinnostunut esimerkiksi Suomi-rockista 70-luvulla, kirjoista pitemmän aikaa (mennyt heikommaksi), ja vähiten filmistä ja televisiosta. Filmejä oli vaikea täältä käsin ennen videoaiakaa nähdä. Saatte pitää Salatut elämänne ja Bumtsibuminne. Liian amerikkalaista jo mulle. Televisiota katsoin yleensä vain aamulla, ennen kuin muut heräsivät. Onko MTV3:n meteorologi tosiaan Pekka Pouta? No kidding?

Hääräily ruuan, pyykin ja muun kanssa ihmisten kodeissa muutaman viikon oli ihan kivaa. Kävimme Prismasta ostamassa ruuat, Aku Ankkoja, Legoja ja sellaista. Lopulta kyllä pyykin kuivatteluun parvekkeella tuskastui. Nukkumiseen oli melko ahtaat tilat.

Turusta piti käydä lyhyesti Tampereella. Hain rautateiden numeroa. Se ei ollut valkoisissa eikä keltaisissa sivuissa. Kuljetus, huolinta ja liikenne? Ei. Entä junaliikenne? Ei. Numero löytyi lopulta erillisestä luettelosta nimeltä Kaupunki info. Tilasin liput lauantaiksi, samaksi päiväksi ei saa, ja luottokortilla ei tehdä varauksia. En huomannut bussiliikenteen olevan harvempaa lauantaina, ja melkein jäimme junasta. Tampereella menimme Särkänniemeen ja muutamaan muuhun paikkaan. Huvipuisto mainostaa suurin mainoksin “ELÄMYKSIÄ”. Mitä jos itse kokee vain “elämyksen”? Kiertelevä klovni pestasi poikani ja suomalaisen pojan avustajikseen kadulla, huvipuistossa, pitämään esitykseensä. Paukuttelivat ja painoivat torvea yhteistyössä. Museossa poikani sai Ihanaa Leijonat lippalakin ja sai lyödä jääkiekkoa aiheeseen liittyvällä osastolla.

Tutustuimme Turkuun, Tampereeseen ja Helsinkiin, melko vaivatta, ja tuttavien avulla. Autoa emme halunneet vuokrata. Ilman kännykkää olimme heikommassa asemassa kuin kaikki muut ympärillämme. Puhelinkortteja ostin neljäkin, kun unohdin ne aina korttipuhelimeen. Linnanmäellä tarvittiin isäntäperheen kaksi kännykkää että osasimme ohjailla kahden ryhmän eri huvitteluvehkeitä ja sitten yhteisen aterian.

Muutoksia oli puhelin- ja pankki- ja postialoilla tullut edellisestä kerrasta. Viimeksi en käynyt Turun pääpostissa. Sitä ennen pääpostissa oli vanhanaikaiset luukut kuin entisajan pankissa. Niin, olihan sekin Postipankki. Nyt koko postin alakerta oli muutettu kaupaksi. Oli kirjoja ja kirjoitustarvikkeita. Vapaamuotoisen tiskin takana oli virkailija, ystävällinen mies. Tosin näimme hänet myöhemmin kaupungilla, ja silloin hän oli sitten off duty, mutisi vain jotain. Mutta postissa virkailija tuli ihan tiskin takaa ja alentui tavallisen asiakkaan tasolle, neuvoi pakkaustarvikkeissa ja naruissa ja sellaisessa. Neuvoi jopa edullisimman koon paketille postimaksun puolesta. Tämä oli hämmästyttävä muutos entisaikaan verrattuna. Postin kulman ympäri käveltyä näkyi erillinen postipalvelu yritykislle takana, ja sinne sai jopa ajaa autollaan.

Tulimme Suomeen samaan aikaan kuin Martti Turunen Japanista. Näimme vain Turusen vaimon kukkineen lentoasemalla. Turunen meni matkallaan Joensuuhun katsomaan jätteiden käsittelyä Suomessa, ympäristö kuulemma on hänen erikoisalaansa politiikassa.

Eräs päivä selasin sanomalehteä, jonka löysin bussista. Muuan Martti Hirvonen on kaupannut käytettyjä kodin koneita Venäjälle yli 100 000 kappaletta. Nyt hänen kuorma-auto koneineen oli ryöstetty uimarannalta. Hirvonen oli jäänyt rannalle uikkarit ja kännykkä varusteinaan. Auto löytyi Kuljusta, Tampereelta etelään.

Lähdemme lopulta junalla Helsinkiin, jossa olemme muutamia päiviä. Menemme taksilla asemalle, ja taksit ovat Suomessa muuhun verrattuna aika halpoja. Ostamme Aku Ankkoja asemalta ja joku Muumijuttu tytölle. Pääsemme vaunuun jossa on perhetiloja. Kaksi naista ovat matkassa, toisella näyttää olevan neljä lasta, alle 5 vuotiaita. Lapset kailottavat “me mennää” ja “tuut sä mun kaa?”. Lapseni osaavat ihan vähän suomea, ja saan selostaa mitä ne kailottavat. Poikani nauraa kun noin kaksivuotias osoittaa äidilleen lähes kaiken ikkunasta näkemänsä: rekka, bensa-asema, bussi, setä menee pyörällä. Turussa olimme käyneet katsomassa Monster Inc. suomeksi, ja lapseni olivat siitä jonkin verran ymmärtäneet repliikkejä.

Helsingissä olemme kolme päivää. Ehdimme tavata vanhat tuttavat. Nettituttaviani vaimoni ei edes tunne. Itse ehdin silti kuulemaan bändiä Espoossa, tai Tapiolassa oikeastaan (katso erillinen juttu, Wigwam Espoon kapakassa). Sinne oli jännä mennä bussilla, sillä venäläinen (luultavasti) kuski ei osannut juuri sen vertaa suomea, että olisi neuvonut missä jään pois. Palasin sieltä taksilla.

Viimeisenä iltana haemme keskustasta jonkin aikaa ravintolaa, muuta kuin McDonaldsia. Kebabkaan ei kelpaa, päädymme Raxin pizzeriaan. Jostain syystä koko perheelle sopivat ravintolat ovat toisissa kerroksissa, juottolat katutasolla. Ostamme viimeiset ostokset tunnelin Anttilassa, jossa on kesäiltana hiostavan kuumaa. Aamulla lentoasemalle mennessä tilaamme isomman taksin, kun matkalaukkuja on neljällä hengellä. Saamme pienen pakettiauton kuskiksemme. Matka Vantaan läpi esittää meille amerikkalaistyylisiä isoja marketteja, kalusteliikkeitä ja puutarhatavaran keskuksen.
Kolumni vuodelta 2000

Uusi vuosisata

suurten muunnosten kausi?
Oppineet ovat jo pari vuotta kirjoittaneet katsauksia menneeseen vuosisataan ja vuosituhanteen. Historian asiantuntijat maalailevat kuvia tulevaisuudesta historiaan peilautuen. Kuitenkin nyt on melko käänteentekevä vuosisata tulossa. Vielä sata vuotta sitten emme olleet globaalista taloutta, vaan moni maa oli suurelta osaa omavarainen, varsinkin elintarvikkeissa. Maasta pumpattava öljy ei ollut keskeisessä asemassa tulevaisuutta ennustettaessa. Kasvihuoneilmiölle oltaisiin naurettu. (No ainakin enemmän naurettu.) Myöskään ihmisten väkiluku ei ollut niin ääripäässä sata vuotta sitten, että edes viimeisen sadan vuoden väkiluvun kasvu oltaisiin voitu ennustaa.

Lääketieteissä ollaan merkittävässä etapissa, jolloin tieteisromaaneilta vaikuttava säätely ja korjaus ruumiissa tulee mahdolliseksi. Samalla tuo hoito ryöstäytyy suurten massojen käsistä (samaten kuin nyt verratessa meitä kehitysmaihin) hintojen takia. Antibioottien käytöllä viimeisten 60 vuoden aikana on oleva kohtalokkaat seuraukset, ja parannuskeinot vähenevät ja niiden kustannukset nousevat.

USA:ssa voi ennustaa, että melko pian kaikissa kaupungeissa joukkoliikennettä on parannettava. Autoilla tehdään vain osa työmatkaa, ja niistä tulee pieniä. Autoilla ajetaan lomilla ja matkoilla vain korkeintaan 12 tunnin reissuja, ja juna sekä bussiliikenne paranevat. Lentoliikenne kallistuu ja jää varakkaiden ja liikematkustajien eduksi. Atlantin yli on tavallisella kansalaisella varaa lentää paljon harvemmin kuin nyt. Vapaa-aikaa tulee enemmän, joten niillä harvemmilla matkoilla voi viipyä kuukauden. Ihmiset alkavat pitää sapattivuosia eri uravaiheiden välillä. Koulutuksesta tulee jatkuvaa, lyhyitä kursseja tämän tästä.

Omakotitaloista amerikkalaiset siirtyvät hitaasti rivitaloihin lämmityskulujen ja ilmastoinnin takia. Pihaa taas riittää rivitalojen ympärillä, ja pihat muodostuvat taloyhtiön golkentiksi ja muiksi virkistysalueiksi. Taloissa laajennetaan halvemmin lämmitettyjä kellaritiloja asuttavaksi ja kodikkaiksi. Seinän ylärajassa on ikkunat ja joskus katossa. Maan yläpuolelle jäävät autotallit, pesukoneet ja muut mukavuudet, joita ei jatkuvasti käytetä.

Tietojen käsittely , tietenkin, saa keskeisen aseman koulutuksessa ja työelämässä. Viihteistä paisuu ainakin USA:ssa aina vaan isompi osa kansantaloutta. Nyt joutavan tuntuisesta näpertelystä muodostuu uusia ammatteja.

Hoitoala mekanisoituu väestön vanhentuessa. Ei vanhuksia sentän putkessa säilytetä, hoideta ja pestä (kuten eräs njettiläinen piruuttaan maalaili), mutta henkilökunnan puutteessa kehitys on siihen suuntaan. Laitteilla helpotetaan vammaisten ja vanhusten omatoimisuus. Internetistä tai sen seuraajasta tilataan monet palvelut suoraan ovelle tuotavaksi. Suuri osa ostoksista tehdään muutenkin kotoa käsin. Kaiken valmistavaran takia voi kysyä tuleeko ihmisistä monella tavalla uusavuttomia?

Muuta työtä tehdään yhdistettynä etätyönä ja työpaikalla olemisena. Kotona ei saa kuitenkaan lorvailla, vaan on istuttava tietokoneen ja kameran (ja mitä vielä niihin onkaan silloin yhdistetty) edessä kokouksissa osa päivästä. Kenties ylempi toimihenkilö viettää vain muutamia tunteja viikossa itse työpaikalla. Alempi tekninen henkilö on melko paljon samat tunnit paikalla kuin nyt, mutta esimerkiksi myynti suoritetaan mistä vaan.

Kehitysmaissa tulee suuria ongelmia ruokkia koko kansa, ja maanviljelyssä geenimuunnetut kasvit ovat sääntö eikä poikkeus. Kehittyneet maat omistavat tehtaat, tai ainakin niiden tuotantolinjat. Tehtaat antavat työntekijöille työn lisäksi kaikki palvelut päivähoidosta terveydenhoitoon. Ne onnelliset jakavat vaurauttaan jonkin verran lähipiirilleen, mutta muu kansa ympärillä on oman onnensa nojassa.

USA ja Eurooppa joutuvat liittymään poliittisesti ja taloudellisesti ja hallitsevat yhdessä maailmanmarkkinoita. Aasia tuotantopäänä on vastapainona, mutta Japani neuvottelee jokaisen kanssa erikseen sopimukset. Muut maat hankkivat partnerimaan rikkaiden joukosta ja tarjoavat työvoimaa. Partnerimailla on sama rahayksikkö. Venäjä vakautuu niin, että rikkaat maat sijoittavat sinne öljyyn ja kaasuun ja hoitavat niiden viennin.

Kauemmas tulevaisuuteen on vaikea ennustaa. Onko ihmisiä vielä maapallolla vuonna 3000?


Hiski Salomaa

siirtolaisten Woody Guthrie

1900-luvun alkupuoliskolla amerikansuomalaisten ja ajan suomalaisten muusikoiden ja esiintyjien välillä oli vilkas vuorovaikutus. Kuplettimiehet Tatu Pekkarinen ja Afu tanner kiertelivät Amerikoita. USA:ssa Columbia ja RCA äänittivät suomalaisia esiintyjiä ja jakelivat levyjä siirtolaisyleisälle. Yksi näistä oli Hiski Salomaa.

Salomaan (alkuperäinen nimi Hiskias Möttö) lapsuutta kuvaa tutkija Juha Niemelä. ”Anna Leena Möttö synnytti pojan 17.5.1891, jonka isäksi tiedettiin Anna Leenan sisaren Amandan mies Ananias Romo. Pojalle annettiin nimeksi Hiskias vanhan testamentin kuninkaan mukaisesti.” Aluksi Anna Leena asettui poikansa kanssa asumaansisarensa ja Romon pieneen savupirttiin, Tipsalon torppaan Kangasniemellä.

Siirtolaiseksi lähtenyt Hiski Salomaa oli suosittu haaleissa esiintyjä ja pääsi 1927 levyttämään Columbialle, aluksi pelkän harmonikan säestämänä. Hiskin levytyksissä, kaikkiaan 18 laulua, pääsee selville siirtolaisen elämästä, josta saa myös kuvan esimerkiksi Antti Tuurin kirjasarjan kautta, yleensä humoristisina kuvauksina. Hiskillä oli Vanhan piian polkka, Häät Remulassa ja Dahlmannin paartit kuvaamassa ajan työelämää ja huveja. Varsin aikaisin suomalaisia oli Miamin herrasväille piikomassa, ja suomalaisasutus on ollut alueella siitä asti.

Karrikoidusti tukkijätkän vaeltelua kuvaa Hiskin varsinainen hitti, Lännen lokari. Monista laulukirjoista löytyy siihen sanat, joissa yleensä on muutamia virheitä. ”Olen käynynnä Piuttissa (Butte, Montana), Luisissa (St. Louis), Retulaatsissa (Red Lodge, Montana), Miiamissa (Miami), laulaa Hiski. Montanan kaupungit ovat kaivosalueilla, joissa oli suomalaisia. Myös Friskossa, Orekonissa ja Palmpiitsillä ainakin Lokari on käynyt.

Suomessa alettiin tuntea Hiski vasta 50-luvulla, kun Pekka Tiilikainen soitti ohjelman tunnussävelenä Lännen lokaria, kunnes radion pääjohtaja Hella Wuolijoki halkaisi levyn ja laitti sen lyhyeeseen soittokieltoon. Hiski oli jonkin verran vaurastunut Amerikan vuosillaan ja kierteli Suomessa ’52-’53 jenkkiautollaan. Suomessa Hiskin tiedetään esiintyneen vain kerran vaimon kotipaikkakunnalla Vehmaalla. Sinne ja Hiskin kotiseudulle Kangasniemelle tehtiin useita matkoja.

Siirtolaismusiikkia tutkinut (tutkielma) Juha Niemelä kuvaa Hiskiä vilkkaaksi luonteeltaan. Hiski ja Aini asuivat Michiganin yläniemekkeellä (ainoa alue jossa suomalainen korostus on paikallistenkin puheessa), Rhode Islandissa ja New Yorkissa. Hiski kiersi laajalti esiintymässä suomalaishaaleissa.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Hiski oli alle vuoden aseistakieltäytyjänä Calumetin (Michigan) vankilassa. Hiski oli lähinnä työväen aatteen kannattaja ja aatteesta kuullaan lauluissa Vapauden kaiho ja Värssyjä sieltä ja täältä (käsittelee maailman politiikkaa). Hiski kuitenkin kelpasi kaikkien aatesuuntien haaleille esiintymään.

Niemelä kertoo: ”Vaikka Hiski esiintyi Amerikassa runsaasti (työväenliitto) IWW:n tilaisuuksissa ja oli myös tämän järjestön jäsen, tuntuivat suomalaisen ammattiyhdistysväen keskuudessa esiintyneet riitaisuudet kiusanneet Hiskiä siinä määrin, että hän kotimaassa mieluiten vältteli tätä keskustelunaihetta. Hiski arvosti politiikassa eniten rauhan säilymistä. Niinpä USA:n hallituksisat hän kiitteli republikaaneja, joiden aikana ei tällöin käyty sotia.”

Hiskin haikeimpia lauluja ovat Talvella maa on valkoinen sekä Taattoni maja, jotka käsittelevät siirtolaisen ja reissumiehen kaipuuta sekä samalla ankeita oloja kotikylässä. Hiski itse lähti USA:han 17 vuotiaana hänen äitinsä kuoltua. Niemelä kuvaa nuorukaisen vaikeuksia päästä maahan reissulla. ”Kangasniemeltä lähti syksyllä 1909 kohti lännen kultamaita monta matkaajaa, heidän joukossaan Hiskias. Matka sujui rattoisasti tutussa seurassa ensin hevoskyydillä Mikkeliin ja sieltä junalla Turkuun, missä sisämaan asukkaille ensimmäinen jännittävä kokemus oli oikean valtamerilaivan näkeminen. Taisipa monelle tulla koti-ikäväkin pahoinvoinnin yllätäessä Arcturus-laivan keinuessa myrskyisen meren yli Englantiin. Hiskin matka oli katketa jo Hulliin, missä viranomaiset yrittivät käännyttää hänet takaisin, epäillen heiveröisen näköisen nuorukaisen työkuntoisuutta. Vasta matkatoverien itsepintaiset suosittelut saivat viranomaiset vakuuttuneeksi Hiskin räätälintaidoista, ja niin matka sai jatkua edelleen junalla Liverpooliin ja siellä todelliseen valtamerenjättiläiskyntäjään, Majestic-alukseen. Amerikassa Hiski jatkoi räätälintyötään ensin muiden palveluksessa, perustaen vasta 1924 oman räätälinliikkeen, joka työllisti myöhemmin useita ompelijoita. Amerikkalaisille vaikeasti äännettävän ja kirjoitettavan sukunimensä hän muutti Salomaaksi ja avioitui Vehmaalta kotoisin olevan sievän suomalaistytön Aini Saaren kanssa, joka sitten myös toimi räätälinä yhteisessä yrityksessä.”

Hiskin musiikkia on vaikea sanoin kuvata, aivan kuin jossain Esa Pakarisen tapauksessa, mutta useimmat sanoitukset olivat onnistuneita, jos sävel ei Lännen lokarin luokkaa ollutkaan. Sävellyksessä Hiski käytti kornetti apunaan. Savolaista lupsakka menoa löytyi, akkojen puheen imitointia ja rempseätä menoa. Toisaalta musiikki ajan suomalaiseen viihteeseen, toisaalta siirtolaisen uuteen maailmaan ja muistoihin, fingliskalla esitettynä.

Hiski ei ehkä erottunut kovinkaan aikalaisista esiintyjistä, mutta juuri Lännen lokarin takia hän on jäänyt suomalaisten mieleen. Pekka Gronow on koonnut Siboneylle Hiski Salomaa kokoelman, jolta löytyy myös neljä muuta esiintyjää, mm. Antti Syrjäniemen Daytonian apinajuttu (tunnettu Tuomari Nurmion versiona).

Hiskin sävelmät:
Tiskarin polkka • Askon kolmirivinen • Laulu taiteilijoista • Vanhanpiian polkka • Savonpojan Amerikkaan tulo • Emännät piknekissä • Vapauden kaiho • Elisan valssi • Häät Remulassa • Dahlmannin paartit • Lännen lokari • Talvella maa on valkoinen • Kemppaisen avioelämä • Iitin Tiltu • Auvisen akkahommat • Ryöstöpolkka • Taattoni maja • Värssyjä sieltä ja täältä

Love records Hakemalla löytyy Hiskin kuva ja levyn selostus

Iitin Tiltun sanat

Juha Niemelän tutkimuksista on kenties tulossa julkaisu.Siirtolaisuusinstituutti ilmoittaa seuraavaa:
Amerikka on työmaa - Suomi on kotimaa - Amerikansuomalaisten laulujen identiteettikuva 1900-1930-luvulla USA:ssa
Tutkija Juha Niemelä pyrkii Turun yliopiston folkloritiikan laitokselle tekemässään lisensiaattitutkimuksessa kuvaamaan amerikansuomalaisen musiikkiperinteen kehittymistä vuosina 1890-1990. Hänen tarkoituksenaan syventää tutkimusta myöhemmin väitöskirjaksi. Aineisto perustuu pääosin Michiganissa, Minnesotassa, Wisconsinissa sekä Ontariossa Kanadassa tehtyyn keruumatkaan, jolta kertyi musiikkia, haastatteluja, sanoituksia, nuotteja, elämäkertoja ja paikallishistorioita.


Copyright 2001 E Järvi, paitsi Niemelän lainaukset

Saturday, January 24, 2009

HERÄÄMÄSSÄ

Kuuluu ääntä. Poika on vessassa, se ottaa kohta suihkun. Vaimo, vieressä, herää. Tiedän että kello on noin kuusi. Silmiä en ole avannut. Ajattelin herätä seitsemältä.

Vaimo on noussut ylös, kuulen huoneessamme ääniä, aamutouhuja.

Molemmat ovat keittiössä. Olen ehkä nukkunut viisi minuuttia. Nyt olen hereillä. Avaan silmät, ei näe pimeässä paljon. Kellon viisreita en näe ilman laseja.

Kääntelen jonkin aikaa. Napsautan pöydän lampun päälle. On ehkä kulunut 20 minuuttia siitä kun ensin heräsin.

Aamiaiselle. Teetä ja muroja. Ovat molemmat keittiössä. Poika kaivaa lounastavaroita kaapista, valmista pakkauksissa.

Thursday, January 15, 2009

uuden auton uusi vehje kertoo: rengaspaine vajaa

mikä rengas? ei se kerro
menen huoltoasemalle
valitsen yhden renkaan
kokeilen lisätä ilmaa
ei toimi...ilmaa tulee vain ulos..venttiili liian lyhyt
menen kotiin..otan ..etsimisen jälkeen..pari valve extenderiä mukaan
toiselle huoltoasemalle
täytän vajaan renkaan
valo edelleen kojelaudassa
täytän kolme muuta
kadotan pakkasessa kaksi venttiilin* hattua
mittaan..lukee 2.9 atm...renkaassa lukee 44 psi
kotiin...netistä painelaskuri
http://www.sengpielaudio.com/ConvPress.htm
niissä on siis 42 psi
autotallissa...toinen painemittari löytyi...kaikki renkaat 40 psi paineeseen

PERKELEEN PAKKASILMALLA RUPEAVAT VAROITUSMERKIT PELAAMAAN

Wednesday, January 14, 2009

UUSI KIIKARI

Me bongarit ostamme ja myymme kiikareita. Kaksi on myyty etä sain ProMasterin ED lasisen mallin joka matkii Swarovskin ulkokuorta.

Olisi vaan lämmin päivä kokeilla bongata. Kylmää ja harmaata.

No, on kokeiltu. Pakkasella tarkennussäätö kovin vaikea vääntää. Öljyt kai jäätyy.