Sunday, February 04, 2007


NE SOITTIVAT KUIN RIIVATUT SILMÄT PÄÄSSÄ PYÖRIEN

Ranskalaisten barokkiaikaisten lausunto italialaisista.

Olen ollut jostain 16-vuotiaasta kiinnostunut barokkimusiikkiin. Olin kyllä kuullut klassillista musiikkia, mutta vasta tämä barokkijuttu kolahti. Sattui olemaan eräs Vivaldin fagottikonsertto, jonka kuulin filmissä koulussa. Sen jousien tutti-osissa oli melkoinen meno päällä. Otin selville musiikista, tiesin vain säveltäjän nimen.

Kuningas Louis XIV Ranskassa piti yllä hienostunutta musiikkikulttuuria, johtajina Lully, Delalande ja Francois Couperin. Hienon tanssimusiikin sijasta italialaiset soittivat vaativia konserttoja:

”The Italians played as if possessed, with their eyes rolling in their heads.” (ranskalaisten lausunto). Viittaus sopisi Vivaldiin, joka astmastaan huolimatta oli melkoinen velho viulussa. Suuren osan urastaan Vivaldi opetti orpokodissa, johon vapaasti jätettiin ei toivotut vauvat, tytöille musiikkia. Maaliskuussa 1740 siellä oli konsertti Puolan prinssille, jossa esitettiin viimeiset neljä Vivaldin sadoista konsertoista. Konsertot olivat Vivaldin onnistuneimpia, mutta niissä ei soitettu kuin riivatut. Pian sen jälkeen Vivaldi ja pieni seurue muutti Wieniin, jossa säveltäjä kuoli köyhyydessä. Noin kymmenen vuotta myöhemmin kuoli Bach, ja barokin kausi oli loppu. Mozart ja Haydn astuivat sijalle.

Mutta aikanaan musiikki oli suuri osa Venetsian viehätyksestä, ja siellä asui prinssejä ja kuninkaita kuukausikaupalla paikallisissa riennoissa.

Viulukonsertoissa Vivaldilla on tietenkin kuuluisat Neljä vuodenaikaa. Sen Talvi-konsertossa nähdään monia tyypillisiä vivaldimaisuuksia, ja jopa largossa (joissa yleensä otetaan pienet nokoset) on hieno oma melodia. Syksy-konserton ratsastusrytmi alkoi itseäni tusinan kuuntelukerran jälkeen pitkästyttää. Mutta jos täti-ihmiset kuuntelevat barokista vain Neljä vuodenaikaa ja Bachin Brandenburg-konsertot, hyvä se niinkin on. Vivaldilla vain on paljon enemmänkin tarjottavana, monenlaisille kokoonpanoille, muille kuin viululle. Nämä konsertot ”con molti instrumenti” käyttivät puupuhaltimia (oboe, klarinetti, fagotti, chalumeau), muita puhaltimia, mandoliinia, luuttua ja erikoisia jousiakin.

Barokkimusiikia nykyään esittävät pienet orkesterit ovat rokkifanille kiinnostavampia kuin muu klassinen maailma, tosi bändejä. Ei ole mitään sinfoniamaista jäykkyyttä ja kalliita sooloisteja. Jopa 5-6 soittajaa voi saada konserton esitetyksi. Telemann sävelsi sarjan harrastajille, eri kokoisille ryhmille, nimeltä Tafelmusik. Ihan kivaa taustalle, mutta ei sekään mitään tapettimuiikkia ole.

Musica Antiqua Köln oli 80- ja 90-luvuilla ahkerasti levyttävä ja esiintyvä kokoonpano (koko hommaa ei voi rahoittaa, jossei ole tarpeeksi levyn ostajia kautta maapallon). Ryhmää johti viulisti Reinhard Goebel monet vuodet. Hän sitten tärveli kätensä tennispelissä, mutta NO PROBLEM! Hän siirtyi attoviuluun. Muissa kokoonpanoissa useinkin on eri soittimia soittavia monitaitureita (renesanssimusiikissa noita on vielä enemmän).

Muita merkitäviä kokoonpanoja oli mm. Il Giardo Armonico (menköön I Musici vanhoine tyyleineen eläkkeelle!), joka pisti Neljä vuodenaikaa pirstaleiksi )levyä on melkein tuskaista kuunnella), mutta hiljensi sitten vauhtia ja levytti monta mainiota kokoelmaa. Sen lisäksi Tafelmusik ja Freiburger Barockorchester ovat erinomaisia. Esittäjiä on monessa kokoonpanossa samojakin, ja toiset ehtivät joka puolelle. Esimerkiksi Andrew Lawrence-King lykkää barokkiharppuaan kaikkialle (Ludovicon harppumusiikki levy oli hieno). Toiset soittavat jotain unohdettua soitinta, kuten cornettoa, joka muistuttaa trumpettia, mutta on tosiaan eri peli.

Continuo soittimina on cembalo ja luutut sekä moni muu. Jakob Lindberg on saanut luutuista isoja ryhmiä, ja musiikki tosiaan svengaa.

Alkuperäiset soittimet saavat aikaan parhaan, energisen menon. Kyllä nykyisilläkin soittimilla saa barokkimusiikkia soitetuksi, mutta pieniä muutoksia jouseen ja soittotyyliin tarvitsee tehdä. Puhaltimet ilman nykyisiä mekanismeja saavat erilaisen soundin, niissä joskus travitsee tosi taidot. Muutama vaskipuhallin on kamala väärin soitettuna.

Olen aiheesta kirjoittanut hieman eri tavalla muualla:
http://njet.net/palstat/article.phtml?art_id=399

Siellä on myös juttu Ensemble Ambosiuksesta, joka olisi hyvä välivaihe esimerkiksi rock-fanille totutella barokkisoittimiin:
http://njet.net/palstat/article.phtml?art_id=282

No, en jaksa jaarittelua loputtomiin. Tässä on lista vain yhdeltä kapellimestarilta. Samoja kappaleita on useita kelvollisia levyjä muiden esittämänä. Kokeilkaa ensin kirjastosta.

http://www.earlymusic.org.uk/
varhaan musiikkin saitti

http://www.roygoodman.com/discography.htm
eräs kapellimestari

Ja hänen ja esityksiä Brandenburg Consortin kanssa, ja muiden:
VIVALDI
Complete Concertos and Trios for Lute and Mandolin
O’Dette/Jeffrey/Parley of Instruments/Goodman
Hyperion CDA 66160

TELEMANN
Musique de Table III (complete)
Amsterdamse Bach Solisten
ABS 9705

TELEMANN
Recorder Suite in a minor/Concertos in C & F/Sinfonia
Holtslag/Parley of Instruments/Goodman
Hyperion CDA 66413

MUFFAT
5 Sonatas ‘Armonico Tributo’ (1682)
Parley of Inmstruments/Goodman
Hyperion CDA 66032

PURCELL
Complete ‘Ayres for the Theatre’ (1697)
Parley of Instruments/Goodman
Hyperion CDA 67001/3

HANDEL
6 Concerti Grossi opus 3
Brandenburg Consort/Goodman
Hyperion CDA 66633

HANDEL
Organ Concertos Opus 4 and Opus 7
Nicholson/Brandenburg Consort/Goodman
Hyperion CDA 67291/2

VIVALDI
Complete Concertos and Trios for Lute and Mandolin
O’Dette/Jeffrey/Parley of Instruments/Goodman
Hyperion CDA 66160

BACH
Six Brandenburg Concertos
Brandenburg Consort/Goodman
Hyperion CDD 22001

BACH
Four Orchestral Suites and Four Sinfonias
Brandenburg Consort/Goodman
Hyperion CDD 22002
VANHOJA BLOGIPÄTKIÄ VIIME VUOSILTA

Keräsin tähän alle muutamia hauskempia, siinä on päivämäärät

Marraskuu 2004
Älkää tänne tulko


Tämä on vain tällainen Helsingin kokoinen tylsä kaupunki täällä keskilännessä. Ja sitten tänne aina tuppaa aina joku tulemaan. En mä osaa mitään turistinähtävyyksiä näyttää. Keskikaupungilla on se kaari ja joessa on jokilaivoja joilla on kasinot. Jos sellanen kiinnostaa, en ole käynyt.

Yksikin sukulainen oli tulossa ja halusi kaikenlaista tietoa ja tapaamisia. Ja ehdotti sitten yhtä iltaa keskellä vikkoa, käydessään täällä liikematkalla. Ja meidän muka pitäs piipahtaa päivällisellä. Me ollaan 40 km keskikaupungilta.

Hän voi kyllä varata hienon hotellin keskikaupungilla, mutta sekin on aika kuollutta iltaisin. Jos joku peli on, niin niissä voi olla väkeä. En osaa edes neuvoa ravintoloita keskikaupungilla, vaikka ajelen siitä läpi. Ei siellä ole mitään paikkaa parkkeerata halvalla. Kun me joskus mennään töistä lounaalle, mennään muualle, mutta niitä on vaikea turistille neuvoa.

Niin että jos joku meille nyt kuitenkin tupppa, niin varatkaa aikaa. Jos esimerkiksi henkilön liikeasiat ovat länteen menevän moottoritien varrella, se on ainakin jumissa. Sieltä ei pääse kaarta katsomaan jossei ole sellaiseen aikaan, että ei ole liikennettä, pari tuntia aamulla, pari iltapäivällä. Ja ainoa kehätie joka menee kokonaan ympäri (toinen on vain puolikas) on ruuhkassa myös jumissa. Voit siellä tunninkin istua madellen eteenpäin, riippuen suunnasta. Yksi suunta tukossa aamulla, yksi illalla. En viitsisi kuin kerran päivässä ajaa jonnekin.

Jaa että sieltä olisi koko perhe tulossa. No, huvipuisto on rajoitetusti auki viikonloppuisin. Muita en osaa neuvoja. Lasten tekemiset ovat ihan niiden omia, enkä osaa teitä niihin mukaan lykätä. Eikä me niin paljon liikutakaan. Kamala vaiva viedä pyörät johonkin viralliselle pyörätielle. Meidän alueelta ei ole turvallista tietä sinne. Asuinalueemme teitä ajamme varoen, mutta päätiellä kaahaavat tonnin painoiset maasturit illoin aamuin päivin. Ja reunoja ei ole.

Ai että kauppakeskukseen? No tossa semmoinen on. Sinne pääsee bussilla tai autolla, ei jalan. Siellä on California Pizza Kitchen. Voitte katsoa kun siirtolaiset valimistavat kokkihatut päässä teille pizzaa.

Ai että klubeja ja musiikkia ja kahviloita ja kirjakauppoja.Semmoista löytyy yliopiston reunalla. Piirrän kartalle, saatte itse ajaa. Mainitsinko jo että meillä ryöstetään 100 autoa vuodessa käsistä aseellisesti uhaten? Näitä carjackingejä tehdään lähinnä iltaisin. Muutama niistä omistajista murhataan. Varastetusta maasturista otetaan yleensä alumiinivanteet kun on ensin pikkasen romutettu koria. Tässä turvallisemmassa alueesa olisi tuo megakirjakauppa Borders, kahvilakulttuuria. Ja joskus harvoin jotain musiikkia. Meille esikaupunkilaisille.

Jaa että kiipeilyä. Sekin voi järjestä, siellä on melkein keskellä semmoinen entinen varasto, jossa on kiipeilyseiniä laitettu.

Kesällä jos tulette, niin entinen Riverbend, uutta nimeä en tiedä, on Missourin sillan luona, sinne tulee neilyoungit bobdylanit aerosmithit. Kamala tungos sieltä ulos kun konsertti loppuu. Talvella muutama harva konsertti football ja jääkiekkohalleissa keskikaupungilla. McCartney kävi viime vuonna, The Who peruutti.

Ei tämä siis mitenkään harvinaisen kehno paikka asua ole näin jenkkikaupungiksi. Monella tavalla parempi kuin entinen Cincinnati, jossa asuimme. Täytyy vaan ymmärtää täkäläinen meininki, ja että me kaupungissa työssä käyvät emme ole oikeita kaupunkilaisia. Korkeintaan viikonlopulla päivällä löydämme teille jotain.

Ja ei sitten mitään kommentteja, perkele.

Matkan rutiinia 2005

Tyomatkalla...perheen kanssa ihan eri rutiini. Mutta yksin tama sama saattaa olla muillakin matkoilla.

Olen alani kokouksessa. Matkustamisen rutiini on muodostunut vuosien kokemuksella. Salkussa on muutamat paperit, lehtio, kynia, ohut kirja lennon ajaksi, muutama purkki laaketta, partakone, sukat, kalsarit ja teepaita. Sopii sellaisenaan tai aluspaidaksi. toiset silmalasit. Kameraa en yleensa tuo tyomatkalle, mutta kia sellaine vois olla kannykassa.

Matkalaukussa on partasvesi ja muut laakkeet ja hammasharjat sun muut. Vaatteet, varakengat, sateenvarjo ja sadetakki joka menee pieneen pussiin. Pari kirjaa, kun telkkari huoneessa viihdyttaa korkeintaa 30 minuuttia kerralla. mp3 soitin olisi kiva, en omista viela.

Paikakunnalla en mene viihdejuttuihin yleensa, mutta jos ulkona sa liikkua, voin menna puiston, elaintarhaan, liikkua metsolla tai raitiovaunulla. Istuskella ulkona. Musiikkia ei ole paljon kuin viikonlopulla ja kokoukset alkaa sunnuntaina, loppuu torstaina.

Kotimatkalla salkussa on vain kirja ja partakone ja pullo vetta, kaikki muu matkalaukussa. Vaatteet on joko paalla tai pyykkipussissa (laukussa) jonka otin hotellihuoneesta. Lippalakki paasa jos on aurinkoinen paikka.

Toukokuu 2005 Me Pojat

Poika selvisi rock konsertista, se Green Day siis (ja hittibiisi American Idiot, kai presidentistämme?) ja heräsikin aika hyvin jo lauantaina, oli tennistunti ja pidimme garage-salea jonkin aikaa. Siellä oli roinaa ihan autotallissa, ei sen edessä, koska satoi. Aina kun oli menoa, laitimme autotallin oven kiinni. Joku aika oli autotalli auki, mutta me olimme talossa. Kun tavaroissa oli hinnat, joku oli ottanut kirjoja ja jätti pöydälle $2.50. Air hockey pöytää ei saatu myydyksi, se on tossa keskellä huonetta nyt mun takana ihan.

Ei meillä kummempaa ohjelmaa ollut kahden , naiset oli muualla. Meni kaverinsa luoksi pariksi tunniksi illalla. Hain pojan klo 23 kaverin luota, etteivät pelaa pelejä klo 3 asti.

Sunnuntaina sain pojan hereille. Otin mukaan raittiiseen ilmaan bongaamaan. Tässä hän on:


pitkähkö tukka ainakin näkyy. Oli vain 15 C astetta, mutta piti olla shortseissa joen rannalla tuulessa. Kävimme ostamassa Targetista pojalle korvakuulokkeet, siinä meidän miesten shoppailu.

Pyykkiä emme pesseet kunnemme muistaneet koneen normaalia toimintaa. Vaihdoimme silti sänkyihin uudet lakanat. Naiset palasivat partiotyttöjen jutusta sunnuntaina klo 18. Saimme juuri ja juuri ohjeet hakea safkaa ravintolasta kun kännykkä alkoi pätkiä.

Elokuu 2005
Näitä ihmisjuttuja

En minä ihmisiä vihaa, mutta kolme tai neljä kerrallaan on ihan tarpeeksi minulle.

Tulivat kysymään että lähdenkö. Tai oliko siinä mitään neuvoteltavaa? Naiset olivat jo päättäneet että mennään näin kesiviikkona ravintolaan. Minua tarvittiin lähinnä kuskina, kun lapsia oli viisi menossa ja meidän autoja tarvittiin kaksi. Toiste lasten äiti oli vielä töissä ja tuli suoraan sieltä.

En siis näistä suurten joukkojen menoista juuri välitä..no ehkä konserttiin muttei muualle...enkä varsinkaan viikolla tia perjantaina. Perjantain meno tarttee olla tosi erikoinen että viitsin. Lauantaina paremminkin.

Mutta siellä me sitten oltiin Texas Roadhousessa, me kolme aikuista ja lapset. Saimme lasten mekastuksen yli jopa vähän jutellla.

Tunnin istuttuamme tyttö piti viedä lentopalloon ja poika Game Stoppiin. Olivat siellä noin puolisen tuntia sisällä. Yksi isä oli innokaasti pelien kanssa myös kokeilemassa. Menin katsomaan kaupppaan ja loppujen lopuksi jouduin ajamaan yhden pojan kotiinsa. Olisi muuten jäänyt kauppaan kännykän kanssa. Toisella poikani luokkatoverilla oli 16 vuotias sisko kuskina. Tytöllä oli aika uusi auto ja oma nimi rekkarissa.

Viiskymppisen kuteet 2005 syyskuussa

Tässä on minun paita:


Naurakaa vaan. Miksi sen tasku roikkuu? Siinä on lompakko, kolikot ovat kolikkokukkarossa muussa taskussa. Olen sitä pitänyt siinä taskussa kun kortit alkoivat taipua takataskussa.

Tässä on minun housuja:


Paitoja on värikäämpiäkin, mutta housut ovat tällaisia. Useimmiten vaaleat kesällä ja tummat muu osa vuotta. Joskus jopa silitän niitä.

Päässä on liikkuessa lippalakki kesät talvet, paitsi jos on kylmä, sitten on myssy.

Katsoin itseäni peilistä kun ostin viimiset housut. Olin aika pitkän näköinen, mutta mitään muuta erikoista en nähnyt. Uppoasin täysin väkijoukkoon ilman että kukaan osaisi tunnistaa sieltä.

Vyötärön koko on suurempi kuin haaranpituus, mutta se on sen takia kun en pidä tiukkoja housuja enää. Housut roikkuvat ja vyö kannattaa niitä. Ei siis laahaa kuten osalla nuoria. Mutta hosut pitää olla suorat, ei missään nimessä joka jenkkiperseeseen sopivat relaxed fit housut. Viimiset housut on farkut. Pidän talvella jos kovasti tuulee ja pakkastaa.