Tuesday, October 03, 2006

JEREMY SPENCER

Fleetwood Mac, se Peter Greenin versio, soitti aluksi bluesia 60-luvun lopulla. Suositeltavia albumeja joilla siihen voi tutustua:

1968 Peter Green's Fleetwood Mac
1968 Mr. Wonderful
1969 Blues Jam in Chicago
1969 Then Play On (Spencer ei mukana)

Kokoelma: The Original Fleetwood Mac

1970 Kiln House
Live at the BBC (60 luvun lopussa)

Olin Suomessa vuosien ‘68 ja ‘69 aikana, kun Fleetwood Mac kuume oli korkeimmillaan. Bändit halusivat soittaa Albatrossia ja Jig Saw Puzzle Bluesia. En päässyt heitä näkemään Helsingissä, mutta muistona on Suosikin juliste jossa bändi poseeraa suurkirkon edessä.

Vasta vuosia bändin levyjä kuunneltuani selvisi miksi siinä piti olla kolme kitaristia. Sencer ei nimittäin juuri soitellut, jossei ollut itse laulamassa, korkeintaan soitti pianoa joskus Greenin laulaessa. Tarvittiin Danny Kirwan Peter Greenin tueksi. Myös levyillä oli sama työnjako. Vaikka Spencer soitta slidea Albatrossin videossa, se oli vain lip sync tapahtuma, he eivät soittaneet videossa. Green taas soitti Spencerin raidoilla joskus, ja soitti mm. banjoa tämän soololevyllä. Mistään riidasta ei tainnut olla kysymys.

Esiintyjänä Spencer oli värikäs Elmore James, Elvis ja Buddy Holly imitoija. Koomillisia tilanteita sattui Chicagon levyllä, jossa Spencer laulaa jenkkienglantia, mutta selostaa mustille ukkeleille soitettavan Can’t Hold Out (lausuen sen ”kaant hould aut”). Spencer laitti huumorin musiikkiin, sillä puhuessa juttu ei lavalla oikein sujunut. Fleetwood Macin sivuilla (http://www.fleetwoodmac.net/penguin/jeremy.htm) kuvataan Jeremyn touhuja alapäähuumorin sävyttämänä. Varmasti helpotti Greeniä, että ei tarvinnut koko showta yksin vetää. Kun Spencer otti jonkun biisin soittaakseen, siinä oli sellainen tunne, ettei Greeniä erikoisemmin tarvita. Moni blues on melko hyvin esitetty, vaikkapa Love That Woman ja omatkin bluesit toimivat siinä aitojen vierellä. Mies ja kitara ja rytmiä, ei siinä muuta tarvittu.

Säveltäjänä Spencer tyytyi tuttuihin kuvioihin ja osa vaikuttaa kovasti harmittomalta 50-luvun rockilta, Jenny Leet ja Lindat ja Surfing Girlit. Mean Blues on hauska blues parodia, mutta Don’t Go, Please Stay on todella saavutus valkoiselle bluesin esittäjälle. Noita on valitettavsti vain Lp:llä, mutta muutama on otettu Live at the BBC kokoelmalle. Bändin Man of The Worldin b-puolella on Jeremyn alter ego, Earl Vince, esittämässä Somebody’d Gonna Get Their Head Kicked In Tonight rockarin jossa on taas Elvis-muminaa.

Then Play On albumi oli osaksi bluesia, osaksi uutta suuntaa hakeva levy, varsin hyvä Greenille ja Kirwanille. Spencerin kovin perinteinen tyyli ei kai sopinut albumille, ja niin hän ei ole mukana kuin kuvassa.

Green sekosi ja jätti bändin. Kirwanin ja Spencerin oli koottava yhdessä Kiln House albumi. Spencer on mukana puolessa raidoista, ja bändillä oli aika hyvä yhteinen henki. Basisti McVien vaimo Christine oli astumassa mukaan touhuun. On lännen hupailuja (Blood On The Floor) ja Kirwanin balladeja ja instrumentaali. Muutaman raidan saa kuulla BBC kokoelmassa, eikä tämä ole niin kovin tärkeä teos, jossei kaikkea halua.

Spencerin tekeleissä on muutamia aivan sekopäisiä juttuja kuten Man of Action tai If I Could Swim The Mountain, mutta eivät ne menoa kovin hidastuttaneet.

Kun bändi muutti USA:han ja alkoi läpimurtoaan AORalalla (Kirwan jaksoi mukana pari albumia), Spencer katosi melkein heti jeesusfriikkien matkaan. Siellä Children of God ryhmässä hän levytti pari Lp:tä aikoina jolloin Christian Rock ei olut vielä rahasampo. Ne olivat lähinnä Kiln House tyylin jatketta. Mies on edelleen jotenkin kosketusksissa musiikkiin, ja raportteja konserteista Intaissa on ilmestynyt (http://jeremyspencer.com/). Asuu jossain Eteläamerikassa suurperheensä päänä. Kannattaa kuunnella Preachin’ raidat BBC kokolemalla, jossa lauletaan baptisti-pastoriksi tulemisesta.

Sooloalbumin selostus:

http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&uid=UIDCASS80311111914192927&sql=Asy3m96oo3ep8

BBC Live raidat
1. Rattlesnake Shake (Green) - 7:39
2. Sandy Mary (Green) - 5:00
3. Believe My Time Ain't Long (Johnson) - 3:00
4. Although the Sun Is Shining (Kirwan) - 2:31
5. Only You (Kirwan) - 2:51
6. You Never Know What Your Missing (Spencer) - 2:52
7. Oh Well (Green) - 2:26
8. Can't Believe You Wanna Leave (Price) - 3:25
9. Jenny Lee (Spencer) - 2:19
10. Heavenly - 2:37
11. When Will I Be Loved? (Everly) - 2:13
12. When I See My Baby (Kirwan) - 2:11
13. Buddy's Song (Holly) - 2:09
14. Honey Hush (Turner) - 3:08
15. Preachin' - 3:05
16. Jumping at Shadows (Bennett) - 3:35
17. Preachin' Blues - 1:59
18. Need Your Love So Bad (Little Willie John) - 3:48
19. Long Grey Mare (Green) - 2:53
20. Sweet Home Chicago (Johnson) - 3:10
21. Baby Please Set a Date (James/Sehorn) - 2:59
22. Blues With a Feeling (Little Walter) - 2:56
23. Stop Messin' Round (Adams/Green) - 2:17
24. Tallahassee Lassie (Crewe/Picariello/Slay) - 3:24
25. Hang on to a Dream (Hardin) - 2:56
26. Linda (Spencer) - 2:03
27. Mean Mistreatin' Mama (Carr) - 4:03
28. World Keep on Turning (Green) - 2:39
29. I Can't Hold Out (James) - 2:27
30. Early Morning Come (Kirwan) - 2:29
31. Albatross (Green) - 2:48
32. Looking for Somebody (Green) - 2:40
33. A Fool No More (Green) - 3:40
34. Got to Move (James/Sehorn) - 2:57
35. Like Crying Like Dying (Kirwan) - 2:33
36. Man of the World (Green) - 2:49

Copyright 2004 Esa Järvi

No comments: