Brenda

Brenda oli lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä. Hän oli menossa Rolling Stones konserttiin. Kyllä hän nuorempana seurasi uudempiakin bändejä, ja vielä viime vuonna hän oli ollut innokas Monster Magnet -fani. Mutta Earl oli jo yli 35 vuotias, ja hänen musiikkimaku oli häntäkin vanhempaa, Aerosmithiä, Scorpions ja sellaista. Jos se nyt enää häntä kiinnosti. Hän oli eniten baseballin ja footballin kannattaja, ja hänen kaverinsa sietivät vain perusrockia. Viimeksi he olivat käyneet Eric Claptonia kuulemassa ja sitä ennen Cheryl Crowta. Earl kiinnostuu jonkin verran enemmän, kun on naisesittäjä lavalla.

Brenda laittoi Andyn, melkein vuoden vanhan, heidän Ford Expedition maasturiin takapenkille vauvanistuimeen ankkuroituna. Earl olisi halunnut Ford Excursionin, 10-sylinterisen hirmun, mutta se tuntui liian isolta ajaa Brendalle, ja olihan Earlillä isokokoinen pick-up, tarpeeksi miehekäs jokapäiväiseen ajeluun. Mitään Eddie Bauer juppiversiota Earl ei huolinut.

Paljon oli tapahtunut viiden vuoden aikana. Brenda oli 23-vuotiaana muuttanut kaupunkiin ison lääke- ja kemianfirman töihin. Hän oli opiskellut osavaltion yliopistokaupungissa sadan mailin päässä. Töissä hän oli farmakologin assistenttina annostellut hiirille lääkkeiksi tarkoitettuja kemikaaleja. Ensimmäisellä viikolla oli tapahtunut sellainen kömmähdys, ettei siitä päässyt vuosiin eroon. Brenda leimattiin heti bimboksi, ja kaunis ja vaaleakin hän oli.

Stan oli farmakologi, ja hänen luokseen tuli intialainen kemisti Roy. Roy oli parin kuukauden aherruksen jälkeen saanut kokoon 5g ainetta, jota he kaavailivat kolesterolia alentavaksi lääkkeeksi. Stan oli tuonut sen suoraan hänelle, valkoinen takki päällä. Stan pisti sen päälle tullessaan laboratorion puolelle, mutta ei hän oikeastaan mitään töitä omin käsin enää tehnyt. Stan sanoi pikaisesti ohjeet. Roy ja Stan vetäytyivät toimistoon, ja kuuluivat juttelevan lasten esikoulusta, kun ovi työnnettiin jalalla kiinni.

Brenda oli saanut ohjeet tehdä kemikaalista liuos joka oli vahvuudeltaan 0,1 mol/L. Brenda ei tykännyt kemikaaleista. Hän punnitsi sen ja laittoi koko näytteen yhden litran pulloon, johon laitettaisiin puhdasta vettä viivaan asti, tasan litra. Sitten Stan saisi auttaa laskemaan miten siitä laimennetaan se 0,1 vahvuinen liuos, näin ekana kertana. Brendalla oli matematiikka heikko aine, ja kaavat sai laittaa hänelle valmiiksi, ja sitten tyhjä aukko siihen mihin paino grammoissa laitettaan.

Odottaessaan Brenda laittoi osan vedestä pulloon, nähdäkseen miten aine liukenee. Lopulta Roy lähti Stanin toimistossa, jäi juttelemaan Brendan työkaverin, intialaisen, kanssa. Brenda selosti ongelman.

Brenda kyllä muistaa tapahtumat sen jälkeen kuin filminä, kaikki yksityiskohdat. Stan oli aivan hämmästynyt. Ainetta oli niin vähän, että se olisi pitänyt liuottaa 100mL pulloon! Nyt ihmiset tulivat monesta toimistosta nauramaan Brendan litran pulloa. Roy otti lopulta pullon, että hän saisi ongittua kemikaalin vedestä ja taas kiinteään muotoon, jotta se voitaisiin punnita uudelleen ja laimentaa oikealla tavalla. Aina kun Roy tuli tuomaan Brendalle kemikaaleja sen jälkeen, laboratorion miehet tulivat heti tarjoamaan Brendalle litran pulloa naureskellen ja ilveillen.

Kyllähän ne hommat siellä mammuttikemikaalifirmassa sujuivat hyvin muutaman vuoden ajan, ja Brenda sai palkankorotuksia, mutta kuitenkin hänet nähtiin vain ahkerana mutta simppelinä työntekijänä. Lopulta tutkimuslaitoksen lääkeosasto liitettiin toiseen amerikkalaiseen firmaan, ja sen jälkeen vuoden päästä se suljettiin. Stan muutti toiseen osavaltioon firman mukana. Brenda sai kuuden kuukauden palkan käteen.

Brendalla oli ollut muutaman vuoden poikakaveri, mutta eipäs valikoima kemistien ja biologien joukossa ollut kovin erikoinen. Suurin osa oli jonkinlaisia nörttejä, loput turhan machoja. Ensin Brenda oli ajatellut erästä firman nuorista patentti-asianajajista, mutta kilpailu tämän kohdalla oli melko rankkaa. Hänen poikakaveri oli eri alan mies, mutta assistenntitasoa kuten hänkin. Mies kuitenkin osasi erään laitteen käytön niin hyvin, että siirrettiin firman mukana muualle. Kun mies oli melko uskovainen katolinen ja Brenda protestantti, Brenda ei sitten mennyt miehen mukana.

Jonkun verran vakautta toi lopputili, mutta kahden kuukauden jälkeen ei löytynyt töitä. Brendalle tarjottiin laborantin hommia, mutta hän ei oikein ymmärtänyt modernin HPLC laitteen päälle, ja siinä varmasti olisi tarkat laskemiset ja kemikaaleja sai punnita ja analysoida päätyökseen. Brenda oli melko hyvä biologiassa.

Sitten tuli eräs tuttava, entisen työtuttavan ex-vaimo, kauppakeskuksessa vastaan. Hän jutteli vain hetken, kun jo kännykkä soi. Helen oli sanonut tarjoilevansa ravintolassa, Hooters-nimisessä. Hän kaivoi kännykkään puhuessaan ravintolan kortin ja Brenda lähti kiitettyään siitä.

Niin Brendasta tuli moderni puputyttö, Hooters-girl. Asuna oli oranssit piukat shortsit ja toppina valkoinen piukka teepaita. Shortsien alla oli sukkahousut. Tarjoilivat toivat drinkit ja ruuat, joita oli etupäässä Buffalo wings, kanaa, ja muukin ruoka oli lähinnä appetizer-tyylistä. Miehet tulivat ravintolaan katsomaan teeveestä urheiluohjelmia.

Brenda ei ollut kovin halukas lähtemään komeiden miesten kanssa, ja ehdotuksia tuli loputtomasti. Brendan ongelma oli hieman monimutkainen, mutta sanotaan nyt että edellisen miehen kohdalla orgasmit voisi sormin laskea. Ja miehet olivat yleensä hätäisiä koheltajia tai sitten Brenda tunsi miehen kokeneen jo liikoja. Hän mieluiten kouluttaisi sopivan miehen itse.

Ensimmäisenä kertana Earl tuli kavereineen Hootersiin juhlimaan jotain työprojektin loppua, Earl oli insinööri. Hän oli aika humalassa sen kerran, eikä huomannut Brendaa erikoisemmin muiden tarjoilijoiden joukossa. Seuraavina kertoina Earl ei ollut erityisen humalassa, ja joi vain Bud Lightia. Brenda pani miehen kuitenkin merkille. Jotain henkilökemiaa heidän välillään oli. Earl oli harvasanainen.

Brenda oli sitten ostamassa pientä joulukuusta asuntoonsa, kun samassa paikassa oli Earl ostamassa jotain kukkalaitetta äidilleen jouluksi. Brenda sanoi jotain kuusesta ja koristelusta Earlille, joka ei tuntenut Brendaa ilman tarjoilijan asua. Brenda sanoi lopulta ”It’s me, your favorite bartender.” Hooters-nimeä Brenda ei koskaan lausunut työn ulkopuolella. Earl hymyili. Sen jälkeen tuli selvitetyksi, että Breanda ajoi kotikaupunkiinsa Missourissa jouluksi vanhempiensa luo, mutta halusi silti kuusen kotiinsa. Mainitsi sen auttavan vähän yksinäisten iltojen kohdalla. Earl ei ollut täysin tomppeli, vaan pyysi Brendaa heti lounaalle. Kuusi heitettiin Earlin pick upiin ja he ajoivat ravintolaan, joka oli Friday’s. Lounas oli aivan mukava, ja he keskustelivat tunnin, vertaillen lapsuuden kokemuksia ja kouluaikoja. Olivat asuneet muutaman vuoden samassa kaupungissa samaan aikaan. Lounaan lopuksi Earl ajoi kiireesti kuusen Brendan luo, mutta ei tullut sisään. Lupasi soittaa. Ja soittikin, joka ilta.

Ensimmäiset treffit olivat football otteluun TWA Domessa (sisällä), ja Earl oli jopa niin herrasmies, että lähti ennen pelin loppua, kun se ei Brendaa näyttänyt kiinnostavan. Mutta Earl hommasi seuraavaksi viikonlopuksi kaverilta vaihtamalla liput jääkiekkoon ja siitä Brendakin tykkäsi. Ja sitten siinä kävi vain sillä lailla. Niin he olivat pari. Earl aika pian määräsi, ettei Brenda saa jatkaa Hooter-tyttönä.

Pari vuotta tuon jälkeen Brenda synnytti Andyn, ja aiemmat häätkin olivat ihan säädylliset ja komeat. Brendan äiti oli Brendan luonteinen, mutta isä oli ulkomaalainen mies, joka oli tekninen osaaja, mutta erakkomainen. Urheilua hän ei sietänyt, eikä kovinkaan yrittänyt Earlin kanssa kaveerata. Brendan äiti sen sijaan aina ylisti kunnollista Earliä.

Nyt olivat vauvan ruuat ja kamppeet kaupunkimaasturissa ja Earl tuli ja starttasi. Earl ajoi aina kun he olivat liikkeellä yhdessä. Nyt ajettiin noin 30km keskikaupungille, mutta puolivälissä, Webster Grovesissa, pysähdyttiin Earlin vanhempien luo. He olisivat pitäneet vauvaa yönkin yli mielellään, mutta aamulla Brendalla oli työpaikkahaastattelu, ja hän halusi Andyn päivähoitoon aikaisin, ja Earlin vanhemmatkin menivät töihin. Brenda haki taas samalle kemian firmalle, joka oli saanut mainetta Frankenstein-viljallaan. Brendan hakema paikka oli paljon raporttien kirjoitusta, mutta vaati biologian tuntemuksen.

Isovanhemmat olivat iloisia, ja vauvakin oli hyvällä tuulella. Konsertin jälkeen hän olisi nukkumassa eräänlaisessa pussissa, jossa oli hihat, ja hänet saisi helposti autoon taas.

Vanhempiensa lähellä Earl halusi pysähtyä Quick Trip bensa-asemalla. Oli tulossa rännänlaista taivaalta ja pyyhkijänestettä tarvittiiin lisää. Earl oli tarkka autojen kunnosta. Lisäksi he eivät olleet syöneet. Quick Tripillä Earl ehdotti chili-hot-dogia. Brenda otti jonkun muun voileivän ja lämmitti sen mikroaaltouunissa. Juomaksi he ottivat cocista, Brendalle lightia. Brenda ei oikein ymmärtänyt Earlin simppeleitä ruokatottumuksia, ja tuokin hot dog oli kierinyt pienessä uunissa lämpimänä pysymässä kenties puolisen päivää. Earl laitti chiliä päälle ja sipulia ja raastettua juustoa. He menivät autoon ja starttasivat. Mittarien luona oli melkoinen tungos. Maasturi ei päässyt keskeltä ulos, ja heidän edessä nokka heihin päin odottamassa oli auto. Se halusi heidän bensamittarilleen. Samaten halusi heidän takana oleva toinen maasturi. Edessä ollut auto oli ollut kauemmin, eikä missään nimessä tahtonut peruuttaa. Sen kohdalla oleva pumppu ei toiminut. Viereisillä mittareilla oli iso pick-up, jossa oli perävaunu. Perävaunussa oli halkoja ja puun kaadon jätteitä. Se oli niin huolimattomasti jätetty, ettei keskeltä voinut ohittaa. Pick upin omistaja oli sisällä ostamassa kartongin tupakkaa ja kolme korkeaa oluttölkkiä. Bensaa hän ei edes tarvinnut. Koko alue oli autoja täynnä. Päädyssäkin odotti vanha Impala, siinä oli musta mies ratissa, jengiläisen näköinen. Auton tuulilasista oli oikea kolmannes hajoamaisillaan, se oli koossa roudarintepillä. Earl rupesi syömään chilidogiaan, odottaessaan kartonkimiestä pick upiin. Lopulta mies tuli, ja Earl kurvasi aggreesivisesti pois, tielle, hotkien hotdogin loput samalla. Muut jäivät ohjailemaan autojaan bensamittarien luo, ghetton mies ensimmäisenä, savua nousi heti pakoputkesta melkoinen pilvi. Miehet rupesivat tankkaamaan, kaiuttimista tuli Britney Spearsiä paikalliselta asemalta.

Oltiin taas moottoritiellä. Melkein perillä Earl otti aikaisemman exitin. Hän ajoi ekaan bensa-asemaan, se oli taas Quick Trip. Chili Dog oli ruvennut vaivaamaan, hän meni juosten vessaan. Takaisin hän tuli kalpeana. Brenda ajoi lopun matkaa, ei nyt yli 50 dollaria maksaneita Stones lippuja noin vain haaskata, konserttiin oli mentävä. TWA Domen luona piti hakea pysäköintiä. Päädyttiin rampille, jossa Brenda ei saanut maasturia kahden samanlaisen väliin, no kahden Chevy-maasturin kuitenkin. Toinen oli jopa heidän esikaupunki-tankkiaan isompi. Earl pysäköi auton. He kävelivät kymmenien tuhansien ihmisvirran mukana TWA Domelle.

Brenda oli innoissaan. Heillä oli nykyään kosketisoitin pienen talonsa olohuoneessa. Teini-ikäisenä Brendalla oli jopa sähkökitara. Hän osasi kaikista kuulemistaan biiseistä sanoa sointujen nimet korvakuulolla, se oli vain sellainen luonollinen lahjakkuus. Komppikitaristina hän oli keksinkertainen, ja oli vain kerran esiintynyt tuttaviensa bändin kanssa lavalla. Mutta siltikin! Earl tykkäsi rockista, mutta hänellä ei ollut mitään musiikillisia lahjoja.

Nuorempana Brenda oli joidenkin tuttavien kanssa nähnhyt Stonesit kaksi kertaa, Earl ei oikeastaan koskaan. Mutta toki hän musiikin tunsi, heillä oli viimeinen CD soinut matkalla moottoritiellä. Ja vanhempi hittikokoelma. ”Start me up.”

Earl voi taas paremmin ja kysyi voisiko Brenda ajaa kotiin. Hän halusi pari olutta. Mikäs siinä. Konsertti oli tosi mainio, täydellä ammattitaidolla tuotettu. Mahtavat lavat mekaanisine laitteineen ja valot toimivat mutkatta. Oli hiljaisempi osa, jossa runko-Stones soitti pikkulavalla ilman avustajia. Konsertti meni yli keskiyön vierailijoineen ja encoreineen. Klassikot Miss You, Honky Tonk Women, Tumbling Dice, Start Me Up, Jumping Jack Flash ja Gimme Shelter piti saada ohjelmaan mukaan. Uudempia oli Flip The Switch ja videona pyörinyt Anybody Seen My Baby ja Saint of Me ja nekin toimivat.

Earl oli juhlatunnelmissa koko ajan ja kotimatkallakin hän rämpläsi Cd-soitinta koko matkan. Bassot kovaksi, takaa kuului mahtava jytinä. Vasta vauvan haettua stereot suljettiin. Brenda lauloi muutamia Stones hittejä ajaessaan.

He saapuivat pieneen taloonsa Kirkwoodissa. Autot olivat molemmat pihalla, yhden auton autotallissa oli Earlin moottoripyörä. Vauva vietiin huoneeseensa. Sen jälkeen ei ollut nuorella lemmellä esteitä.

Copyright 2001 Esa Järvi