Snow day

(koulut on peruutettu, lapset nukkuvat vielä kello 7)

normaali herätys kello 6
muroja ja teetä
köröttelen töihin lumisohjossa neljääkymppiä
..lähes tunnin kesti

katselen mitä kuuluu..kaikki näyttää olevan duunissa
aloittlen reaktiota
jarruttelen vähän
kello käy kymmenen
olen juuri aikeissa lisätä viimisen reagenssin soppaan
työkaveri tulee ovesta: mennään kotiin
osaston pää soitti, oli kai itse jäänyt kotiin jo aamulla
"working from home", nehän vaan pyörittää paperia
JOSKUS näinä päivinä me aar and dii pellet pääsemme kaikki kotiin, tieto tulee noin klo 13

pillit pussiin, kaasupullo, typpeä, kiinni
rapataan auton ikkunaa me kaikki lähdössä olleet
kotiin saa jaa pikkasen nopeammin
rekat ajaa yli 50, muut noin 45
vasemmalla kaistalla kolari..pick up ja joku saabisti
pickup on väärään suuntaan, molemmat silti kaistansa sisällä

käyn kotimatkalla postissa
gallona maitoa drug storesta
kukaan ei lähde paitsi maasturilla
tytär kävelee mäkeämme kaverin talolle*, 3km
voidaan ehkä hakea se ennen pimeää
sillä maasturilla

*kaveri oli liian laiska kävelemään meidän talolle

Hip Hop naapuri

novelli

Tuolla mäen päällä on noin vuoden asunut kummallinen perhe. Siellä on noin 20 isohkoa taloa, hintaa kaksi kertaa meidän talon hinta. Se mies on yleensä kotona, sillä on studio kellarissa. Mies on valkoinen ja vaimo musta, mutta kun ne tapaa, ihon väri on ainoa ero. Se mies on jonkunlainen rap-musiikin tuottaja. Meidän tyttö on käynyt kaverinsa luona siinä tän rap-perheen naapurissa. Heti kun nää hiphopparit muutti sinne, naapurit alkoi ostaa aseita. Aloin silloin epäröidä tytön leikkimistä siinä naapurissa. Eihän nää siis itse mitään rähinöi, mutta siellä on aina kaikenlaista väkeä. Paikalliset DJ:t ja jopa Kaliforniasta asti tulevat tähdet tulevat käymään. Joskus tää hiphoppari vain lisää efektejä niiden musiikkiin, ylimääräisiä raitoja. Nää paikallisetkin uudet toivot hengailevat siellä. Hiphoppari joskus avustaa niitä tunnin pari ilmaiseksikin. Tekevät kuulemma “party tapes”. Yhdelle kävi huonommin, mutta siitä myöhemmin. Joten jos siellä on iso musta auto parkkeerattu eteen, jotain on sisällä meneillään. Ne tekee levyihin ensin taustat, beats, ja muualla lauletaan päälle sanat. Siellä ei kai ole niin hienot mikrofonit. Kaikki elektroniset soittimet ja tietokoneet toimivat siellä, kun ei tartte eristää ääntä mistään muusta. Toinen joka siellä käy on eräs nuori pikkasen musta mies vanhalla autolla, myy hiphopparille vinyyliä. Olin kerran pihalla ja multakin se olisi ostanut koko vinyylilevykokoelman satasella! Abbat ja kaikki, mitä ne niillä tekee? Sämplääminen on parempaa jossei käytä aivan tunnettuja kappaleita. En vielä tiennyt juuri mitään tästä musiikkimeiningistä, kun tyttömme oli sen hiphopparin naapurissa kaverinsa luona yökylässä. Keskellä yötä saimme sieltä puhelun. En oikein tiedä mitä vaimo sanoi tai kuuli, mutta kun kuulin sanan gun, lähdin autolla hakemaan tyttöä. Se on mäkeä ylös korttelin ja sivukadulle. Siellä oli sen perheen isä pihalla pyjamoissa ja kaksi asetta kädessä. Hiphopparien talossa oli kellarissa valo ja pihalle oli sammunut musta mies. Se musta mies oli huumeessa tai kännissä ja oli ammuskellut pihalla jänistä. Se naapuri haki oman aseen (en tiennyt että niillä on ase) ja otti mustan miehen aseen pois. Muutaman viikon päästä olin lopulta siellä sen hiphopparin talossa, ja se pyysi anteeksi asejuttua. Väitti ettei itse omista asetta, ja on ollut aikaisemmin jonkin aikaa kasvissyöjä. Se ammuskelija oli myös pidätettynä, oli ryöstänyt 7-11 kaupan, kun DJ ura ei oikein lähtenyt liikeelle. Tietyillä alueilla liikuessa tuolla Saint Lousin puolella sillä on aseistettu turvamies mukana. Itse se ajaa kuitenkin, sellaista isoa mustaa maasturia. Aivan uusi. Katselin ympärille. Vaimoa ja vauvaa ei näkynyt. Mies oli paistanut munia ja pekonia, söi niitä paistinpannusta Bud Lightin kanssa. Sain lyhyen kierroksen hänen studiossa. Onpahan pelit ja vehkeet. Itse en juuri ole CD:itä ostanut, paitsi ne Beatles ja Stones CD:t jotka ostin kymmenen vuotta sitten. Mutta ihan samaa tää on kuin MTV:n ohjelmissa.

Vieraana synnyinmaassa

kesällä 2002

Vaikka seuraankin Suomen asioita melko tarkkaan (paljon enemmän kuin tavallinen siirtolainen), olimme lomamatkallamme kesällä 2002 enemmän vieraita kuin kotonamme. Olen yksin suomalaisuutta ylläpitänyt, lapseni eivät koskaan nähneet siirtolaisvanhempiani. Koti-ikävä vaivasi minua matkoillani Suomeen 1966-1980 ja heti niiden jälkeen tänne palattuani. Sitten se ei ole jostain syystä enää vaivannut. Lapsilleni, jotka ovat muutaman kesän käyneet Minnesotassa kielileirillä, sain esitellä Suomen eksoottisena, mutta hauskana lomakohteena. Johon meillä sentään on muutamia ihmis-siteitä. Mutta ajan mittaan sekin on muuttunut, ja joskus käy niin, että olemme suurimman osan ajasta hotellissa. Silloin alkaa yleensä kokea Suomen kalliina maana.

Nyt kuitenkin olimme viimeisen lähisukulaisen, tätini, luona. Jenkkiperheelleni kaikki asuminen Suomessa on ahdasta ja pyykin kuivattaminen parvekkeella outoa mutta ensin erikoista.Turun esikaupunki kerrostaloineen oli lapsille jopa kiintoisa. Kiipesimme läheisen kallion (niin, Suomessa on paljon kiveä!) päälle ja katselimme näkymiä, tuomiokirkkoon ja Tähtitornin mäelle asti. Kiivetessämme alas huomasin alueen kasvavan vain pihlajaa ja mäntyjä. Talojen läheisellä leikkipuistolla ei juuri ollut elokuussa lapsia, olivat maalla.

Helsingistä ei vaimoni saanut tällä kertaa erikoisen positiivista kuvaa. Nuoria juopuneita oli kaikkialla. Vanhempia juopuneita istuskeli terasseilla. Tanskassakin olemme tuohon tottuneet, mutta he ovat jotenkin hauskemmalla tuulella! Olimme muutama vuosi sitten kaksi viikkoa Tanskassa. Täytyy itsekin myöntää, että pidän itse aika paljon Kööpenhaminasta Helsinkiin verrattuna. Pidän myös Turusta, mutta siinäkin on jo alkanut esiintyä kaupunkielämän varjopuolet. Pitää vain tulla viimeisellä bussilla keskikaupungilta ja sitä jo näkee.

Kesämökkejä emme ehtineet näin lyhyellä lomalla kokea, vaikka olsihan sitä pari paivaa mennyt. Sen pidemmällä oleskelulla perheeni kyllästyy (eivät ymmärrä tämän sortin ajankulua), ja tämä onkin parempi elämys teille, joilla on viikkokaupalla kesälomaa. Vietin ensimmäiset 12 kesääni joko Ruissalossa tai Paraisten-Naantalin suunnalla. Kesät olivat kivaa vaihtelua pimeälle ja joskus lumettomalle talvelle. Ruissaloa näimme tällä kertaa muutaman tunnin pyörällä.

Soittelin kaupungista parikin kertaa, että tulemme Tammenterhoon vuokraamaan pyörät bussilla. Että onko teillä nyt varmasti yksi lasten kokoinen? On, on. Perillä sain itse katsella lasten pyöriä. Yhdestä saatiin lukko auki, mutta takakumi oli puhki. Toinen oli parempi, mutta lukossa ja avain kateissa. Vuokrapyörät kuulemma “hoitaa” ja omistaa joku muu yritys. Vaihdoin paremman pyörän etumaisesta pyörästä sisäkumin siihen toiseen taakse. Itse rengaskin oli heikko, mutta piti sen matkan. Maksoimme vuokraa sitten vain kolmesta muusta pyörästä! Alue jossa olin nuoruudessani on nyt varakasta aluetta ja ateljeita ja sellaista. Vuokralla olimme aikoinaan erään huvilan palvelijoiden osassa. Se ja päähuvila paloivat jo aikoja sitten.

Mikä Suomessa enää kiinnostaa? Olin aikoinani kiinnostunut esimerkiksi Suomi-rockista 70-luvulla, kirjoista pitemmän aikaa (mennyt heikommaksi), ja vähiten filmistä ja televisiosta. Filmejä oli vaikea täältä käsin ennen videoaiakaa nähdä. Saatte pitää Salatut elämänne ja Bumtsibuminne. Liian amerikkalaista jo mulle. Televisiota katsoin yleensä vain aamulla, ennen kuin muut heräsivät. Onko MTV3:n meteorologi tosiaan Pekka Pouta? No kidding?

Hääräily ruuan, pyykin ja muun kanssa ihmisten kodeissa muutaman viikon oli ihan kivaa. Kävimme Prismasta ostamassa ruuat, Aku Ankkoja, Legoja ja sellaista. Lopulta kyllä pyykin kuivatteluun parvekkeella tuskastui. Nukkumiseen oli melko ahtaat tilat.

Turusta piti käydä lyhyesti Tampereella. Hain rautateiden numeroa. Se ei ollut valkoisissa eikä keltaisissa sivuissa. Kuljetus, huolinta ja liikenne? Ei. Entä junaliikenne? Ei. Numero löytyi lopulta erillisestä luettelosta nimeltä Kaupunki info. Tilasin liput lauantaiksi, samaksi päiväksi ei saa, ja luottokortilla ei tehdä varauksia. En huomannut bussiliikenteen olevan harvempaa lauantaina, ja melkein jäimme junasta. Tampereella menimme Särkänniemeen ja muutamaan muuhun paikkaan. Huvipuisto mainostaa suurin mainoksin “ELÄMYKSIÄ”. Mitä jos itse kokee vain “elämyksen”? Kiertelevä klovni pestasi poikani ja suomalaisen pojan avustajikseen kadulla, huvipuistossa, pitämään esitykseensä. Paukuttelivat ja painoivat torvea yhteistyössä. Museossa poikani sai Ihanaa Leijonat lippalakin ja sai lyödä jääkiekkoa aiheeseen liittyvällä osastolla.

Tutustuimme Turkuun, Tampereeseen ja Helsinkiin, melko vaivatta, ja tuttavien avulla. Autoa emme halunneet vuokrata. Ilman kännykkää olimme heikommassa asemassa kuin kaikki muut ympärillämme. Puhelinkortteja ostin neljäkin, kun unohdin ne aina korttipuhelimeen. Linnanmäellä tarvittiin isäntäperheen kaksi kännykkää että osasimme ohjailla kahden ryhmän eri huvitteluvehkeitä ja sitten yhteisen aterian.

Muutoksia oli puhelin- ja pankki- ja postialoilla tullut edellisestä kerrasta. Viimeksi en käynyt Turun pääpostissa. Sitä ennen pääpostissa oli vanhanaikaiset luukut kuin entisajan pankissa. Niin, olihan sekin Postipankki. Nyt koko postin alakerta oli muutettu kaupaksi. Oli kirjoja ja kirjoitustarvikkeita. Vapaamuotoisen tiskin takana oli virkailija, ystävällinen mies. Tosin näimme hänet myöhemmin kaupungilla, ja silloin hän oli sitten off duty, mutisi vain jotain. Mutta postissa virkailija tuli ihan tiskin takaa ja alentui tavallisen asiakkaan tasolle, neuvoi pakkaustarvikkeissa ja naruissa ja sellaisessa. Neuvoi jopa edullisimman koon paketille postimaksun puolesta. Tämä oli hämmästyttävä muutos entisaikaan verrattuna. Postin kulman ympäri käveltyä näkyi erillinen postipalvelu yritykislle takana, ja sinne sai jopa ajaa autollaan.

Tulimme Suomeen samaan aikaan kuin Martti Turunen Japanista. Näimme vain Turusen vaimon kukkineen lentoasemalla. Turunen meni matkallaan Joensuuhun katsomaan jätteiden käsittelyä Suomessa, ympäristö kuulemma on hänen erikoisalaansa politiikassa.

Eräs päivä selasin sanomalehteä, jonka löysin bussista. Muuan Martti Hirvonen on kaupannut käytettyjä kodin koneita Venäjälle yli 100 000 kappaletta. Nyt hänen kuorma-auto koneineen oli ryöstetty uimarannalta. Hirvonen oli jäänyt rannalle uikkarit ja kännykkä varusteinaan. Auto löytyi Kuljusta, Tampereelta etelään.

Lähdemme lopulta junalla Helsinkiin, jossa olemme muutamia päiviä. Menemme taksilla asemalle, ja taksit ovat Suomessa muuhun verrattuna aika halpoja. Ostamme Aku Ankkoja asemalta ja joku Muumijuttu tytölle. Pääsemme vaunuun jossa on perhetiloja. Kaksi naista ovat matkassa, toisella näyttää olevan neljä lasta, alle 5 vuotiaita. Lapset kailottavat “me mennää” ja “tuut sä mun kaa?”. Lapseni osaavat ihan vähän suomea, ja saan selostaa mitä ne kailottavat. Poikani nauraa kun noin kaksivuotias osoittaa äidilleen lähes kaiken ikkunasta näkemänsä: rekka, bensa-asema, bussi, setä menee pyörällä. Turussa olimme käyneet katsomassa Monster Inc. suomeksi, ja lapseni olivat siitä jonkin verran ymmärtäneet repliikkejä.

Helsingissä olemme kolme päivää. Ehdimme tavata vanhat tuttavat. Nettituttaviani vaimoni ei edes tunne. Itse ehdin silti kuulemaan bändiä Espoossa, tai Tapiolassa oikeastaan (katso erillinen juttu, Wigwam Espoon kapakassa). Sinne oli jännä mennä bussilla, sillä venäläinen (luultavasti) kuski ei osannut juuri sen vertaa suomea, että olisi neuvonut missä jään pois. Palasin sieltä taksilla.

Viimeisenä iltana haemme keskustasta jonkin aikaa ravintolaa, muuta kuin McDonaldsia. Kebabkaan ei kelpaa, päädymme Raxin pizzeriaan. Jostain syystä koko perheelle sopivat ravintolat ovat toisissa kerroksissa, juottolat katutasolla. Ostamme viimeiset ostokset tunnelin Anttilassa, jossa on kesäiltana hiostavan kuumaa. Aamulla lentoasemalle mennessä tilaamme isomman taksin, kun matkalaukkuja on neljällä hengellä. Saamme pienen pakettiauton kuskiksemme. Matka Vantaan läpi esittää meille amerikkalaistyylisiä isoja marketteja, kalusteliikkeitä ja puutarhatavaran keskuksen.

Kolumni vuodelta 2000

Uusi vuosisata

suurten muunnosten kausi?

Oppineet ovat jo pari vuotta kirjoittaneet katsauksia menneeseen vuosisataan ja vuosituhanteen. Historian asiantuntijat maalailevat kuvia tulevaisuudesta historiaan peilautuen. Kuitenkin nyt on melko käänteentekevä vuosisata tulossa. Vielä sata vuotta sitten emme olleet globaalista taloutta, vaan moni maa oli suurelta osaa omavarainen, varsinkin elintarvikkeissa. Maasta pumpattava öljy ei ollut keskeisessä asemassa tulevaisuutta ennustettaessa. Kasvihuoneilmiölle oltaisiin naurettu. (No ainakin enemmän naurettu.) Myöskään ihmisten väkiluku ei ollut niin ääripäässä sata vuotta sitten, että edes viimeisen sadan vuoden väkiluvun kasvu oltaisiin voitu ennustaa.

Lääketieteissä ollaan merkittävässä etapissa, jolloin tieteisromaaneilta vaikuttava säätely ja korjaus ruumiissa tulee mahdolliseksi. Samalla tuo hoito ryöstäytyy suurten massojen käsistä (samaten kuin nyt verratessa meitä kehitysmaihin) hintojen takia. Antibioottien käytöllä viimeisten 60 vuoden aikana on oleva kohtalokkaat seuraukset, ja parannuskeinot vähenevät ja niiden kustannukset nousevat.

USA:ssa voi ennustaa, että melko pian kaikissa kaupungeissa joukkoliikennettä on parannettava. Autoilla tehdään vain osa työmatkaa, ja niistä tulee pieniä. Autoilla ajetaan lomilla ja matkoilla vain korkeintaan 12 tunnin reissuja, ja juna sekä bussiliikenne paranevat. Lentoliikenne kallistuu ja jää varakkaiden ja liikematkustajien eduksi. Atlantin yli on tavallisella kansalaisella varaa lentää paljon harvemmin kuin nyt. Vapaa-aikaa tulee enemmän, joten niillä harvemmilla matkoilla voi viipyä kuukauden. Ihmiset alkavat pitää sapattivuosia eri uravaiheiden välillä. Koulutuksesta tulee jatkuvaa, lyhyitä kursseja tämän tästä.

Omakotitaloista amerikkalaiset siirtyvät hitaasti rivitaloihin lämmityskulujen ja ilmastoinnin takia. Pihaa taas riittää rivitalojen ympärillä, ja pihat muodostuvat taloyhtiön golkentiksi ja muiksi virkistysalueiksi. Taloissa laajennetaan halvemmin lämmitettyjä kellaritiloja asuttavaksi ja kodikkaiksi. Seinän ylärajassa on ikkunat ja joskus katossa. Maan yläpuolelle jäävät autotallit, pesukoneet ja muut mukavuudet, joita ei jatkuvasti käytetä.

Tietojen käsittely , tietenkin, saa keskeisen aseman koulutuksessa ja työelämässä. Viihteistä paisuu ainakin USA:ssa aina vaan isompi osa kansantaloutta. Nyt joutavan tuntuisesta näpertelystä muodostuu uusia ammatteja.

Hoitoala mekanisoituu väestön vanhentuessa. Ei vanhuksia sentän putkessa säilytetä, hoideta ja pestä (kuten eräs njettiläinen piruuttaan maalaili), mutta henkilökunnan puutteessa kehitys on siihen suuntaan. Laitteilla helpotetaan vammaisten ja vanhusten omatoimisuus. Internetistä tai sen seuraajasta tilataan monet palvelut suoraan ovelle tuotavaksi. Suuri osa ostoksista tehdään muutenkin kotoa käsin. Kaiken valmistavaran takia voi kysyä tuleeko ihmisistä monella tavalla uusavuttomia?

Muuta työtä tehdään yhdistettynä etätyönä ja työpaikalla olemisena. Kotona ei saa kuitenkaan lorvailla, vaan on istuttava tietokoneen ja kameran (ja mitä vielä niihin onkaan silloin yhdistetty) edessä kokouksissa osa päivästä. Kenties ylempi toimihenkilö viettää vain muutamia tunteja viikossa itse työpaikalla. Alempi tekninen henkilö on melko paljon samat tunnit paikalla kuin nyt, mutta esimerkiksi myynti suoritetaan mistä vaan.

Kehitysmaissa tulee suuria ongelmia ruokkia koko kansa, ja maanviljelyssä geenimuunnetut kasvit ovat sääntö eikä poikkeus. Kehittyneet maat omistavat tehtaat, tai ainakin niiden tuotantolinjat. Tehtaat antavat työntekijöille työn lisäksi kaikki palvelut päivähoidosta terveydenhoitoon. Ne onnelliset jakavat vaurauttaan jonkin verran lähipiirilleen, mutta muu kansa ympärillä on oman onnensa nojassa.

USA ja Eurooppa joutuvat liittymään poliittisesti ja taloudellisesti ja hallitsevat yhdessä maailmanmarkkinoita. Aasia tuotantopäänä on vastapainona, mutta Japani neuvottelee jokaisen kanssa erikseen sopimukset. Muut maat hankkivat partnerimaan rikkaiden joukosta ja tarjoavat työvoimaa. Partnerimailla on sama rahayksikkö. Venäjä vakautuu niin, että rikkaat maat sijoittavat sinne öljyyn ja kaasuun ja hoitavat niiden viennin.

Kauemmas tulevaisuuteen on vaikea ennustaa. Onko ihmisiä vielä maapallolla vuonna 3000?

Hiski Salomaa

siirtolaisten Woody Guthrie

1900-luvun alkupuoliskolla amerikansuomalaisten ja ajan suomalaisten muusikoiden ja esiintyjien välillä oli vilkas vuorovaikutus. Kuplettimiehet Tatu Pekkarinen ja Afu tanner kiertelivät Amerikoita. USA:ssa Columbia ja RCA äänittivät suomalaisia esiintyjiä ja jakelivat levyjä siirtolaisyleisälle. Yksi näistä oli Hiski Salomaa.

Salomaan (alkuperäinen nimi Hiskias Möttö) lapsuutta kuvaa tutkija Juha Niemelä. ”Anna Leena Möttö synnytti pojan 17.5.1891, jonka isäksi tiedettiin Anna Leenan sisaren Amandan mies Ananias Romo. Pojalle annettiin nimeksi Hiskias vanhan testamentin kuninkaan mukaisesti.” Aluksi Anna Leena asettui poikansa kanssa asumaansisarensa ja Romon pieneen savupirttiin, Tipsalon torppaan Kangasniemellä.

Siirtolaiseksi lähtenyt Hiski Salomaa oli suosittu haaleissa esiintyjä ja pääsi 1927 levyttämään Columbialle, aluksi pelkän harmonikan säestämänä. Hiskin levytyksissä, kaikkiaan 18 laulua, pääsee selville siirtolaisen elämästä, josta saa myös kuvan esimerkiksi Antti Tuurin kirjasarjan kautta, yleensä humoristisina kuvauksina. Hiskillä oli Vanhan piian polkka, Häät Remulassa ja Dahlmannin paartit kuvaamassa ajan työelämää ja huveja. Varsin aikaisin suomalaisia oli Miamin herrasväille piikomassa, ja suomalaisasutus on ollut alueella siitä asti.

Karrikoidusti tukkijätkän vaeltelua kuvaa Hiskin varsinainen hitti, Lännen lokari. Monista laulukirjoista löytyy siihen sanat, joissa yleensä on muutamia virheitä. ”Olen käynynnä Piuttissa (Butte, Montana), Luisissa (St. Louis), Retulaatsissa (Red Lodge, Montana), Miiamissa (Miami), laulaa Hiski. Montanan kaupungit ovat kaivosalueilla, joissa oli suomalaisia. Myös Friskossa, Orekonissa ja Palmpiitsillä ainakin Lokari on käynyt.

Suomessa alettiin tuntea Hiski vasta 50-luvulla, kun Pekka Tiilikainen soitti ohjelman tunnussävelenä Lännen lokaria, kunnes radion pääjohtaja Hella Wuolijoki halkaisi levyn ja laitti sen lyhyeeseen soittokieltoon. Hiski oli jonkin verran vaurastunut Amerikan vuosillaan ja kierteli Suomessa ’52-’53 jenkkiautollaan. Suomessa Hiskin tiedetään esiintyneen vain kerran vaimon kotipaikkakunnalla Vehmaalla. Sinne ja Hiskin kotiseudulle Kangasniemelle tehtiin useita matkoja.

Siirtolaismusiikkia tutkinut (tutkielma) Juha Niemelä kuvaa Hiskiä vilkkaaksi luonteeltaan. Hiski ja Aini asuivat Michiganin yläniemekkeellä (ainoa alue jossa suomalainen korostus on paikallistenkin puheessa), Rhode Islandissa ja New Yorkissa. Hiski kiersi laajalti esiintymässä suomalaishaaleissa.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Hiski oli alle vuoden aseistakieltäytyjänä Calumetin (Michigan) vankilassa. Hiski oli lähinnä työväen aatteen kannattaja ja aatteesta kuullaan lauluissa Vapauden kaiho ja Värssyjä sieltä ja täältä (käsittelee maailman politiikkaa). Hiski kuitenkin kelpasi kaikkien aatesuuntien haaleille esiintymään.

Niemelä kertoo: ”Vaikka Hiski esiintyi Amerikassa runsaasti (työväenliitto) IWW:n tilaisuuksissa ja oli myös tämän järjestön jäsen, tuntuivat suomalaisen ammattiyhdistysväen keskuudessa esiintyneet riitaisuudet kiusanneet Hiskiä siinä määrin, että hän kotimaassa mieluiten vältteli tätä keskustelunaihetta. Hiski arvosti politiikassa eniten rauhan säilymistä. Niinpä USA:n hallituksisat hän kiitteli republikaaneja, joiden aikana ei tällöin käyty sotia.”

Hiskin haikeimpia lauluja ovat Talvella maa on valkoinen sekä Taattoni maja, jotka käsittelevät siirtolaisen ja reissumiehen kaipuuta sekä samalla ankeita oloja kotikylässä. Hiski itse lähti USA:han 17 vuotiaana hänen äitinsä kuoltua. Niemelä kuvaa nuorukaisen vaikeuksia päästä maahan reissulla. ”Kangasniemeltä lähti syksyllä 1909 kohti lännen kultamaita monta matkaajaa, heidän joukossaan Hiskias. Matka sujui rattoisasti tutussa seurassa ensin hevoskyydillä Mikkeliin ja sieltä junalla Turkuun, missä sisämaan asukkaille ensimmäinen jännittävä kokemus oli oikean valtamerilaivan näkeminen. Taisipa monelle tulla koti-ikäväkin pahoinvoinnin yllätäessä Arcturus-laivan keinuessa myrskyisen meren yli Englantiin. Hiskin matka oli katketa jo Hulliin, missä viranomaiset yrittivät käännyttää hänet takaisin, epäillen heiveröisen näköisen nuorukaisen työkuntoisuutta. Vasta matkatoverien itsepintaiset suosittelut saivat viranomaiset vakuuttuneeksi Hiskin räätälintaidoista, ja niin matka sai jatkua edelleen junalla Liverpooliin ja siellä todelliseen valtamerenjättiläiskyntäjään, Majestic-alukseen. Amerikassa Hiski jatkoi räätälintyötään ensin muiden palveluksessa, perustaen vasta 1924 oman räätälinliikkeen, joka työllisti myöhemmin useita ompelijoita. Amerikkalaisille vaikeasti äännettävän ja kirjoitettavan sukunimensä hän muutti Salomaaksi ja avioitui Vehmaalta kotoisin olevan sievän suomalaistytön Aini Saaren kanssa, joka sitten myös toimi räätälinä yhteisessä yrityksessä.”

Hiskin musiikkia on vaikea sanoin kuvata, aivan kuin jossain Esa Pakarisen tapauksessa, mutta useimmat sanoitukset olivat onnistuneita, jos sävel ei Lännen lokarin luokkaa ollutkaan. Sävellyksessä Hiski käytti kornetti apunaan. Savolaista lupsakka menoa löytyi, akkojen puheen imitointia ja rempseätä menoa. Toisaalta musiikki ajan suomalaiseen viihteeseen, toisaalta siirtolaisen uuteen maailmaan ja muistoihin, fingliskalla esitettynä.

Hiski ei ehkä erottunut kovinkaan aikalaisista esiintyjistä, mutta juuri Lännen lokarin takia hän on jäänyt suomalaisten mieleen. Pekka Gronow on koonnut Siboneylle Hiski Salomaa kokoelman, jolta löytyy myös neljä muuta esiintyjää, mm. Antti Syrjäniemen Daytonian apinajuttu (tunnettu Tuomari Nurmion versiona).

Hiskin sävelmät:
Tiskarin polkka • Askon kolmirivinen • Laulu taiteilijoista • Vanhanpiian polkka • Savonpojan Amerikkaan tulo • Emännät piknekissä • Vapauden kaiho • Elisan valssi • Häät Remulassa • Dahlmannin paartit • Lännen lokari • Talvella maa on valkoinen • Kemppaisen avioelämä • Iitin Tiltu • Auvisen akkahommat • Ryöstöpolkka • Taattoni maja • Värssyjä sieltä ja täältä

Love records Hakemalla löytyy Hiskin kuva ja levyn selostus

Iitin Tiltun sanat

Juha Niemelän tutkimuksista on kenties tulossa julkaisu.Siirtolaisuusinstituutti ilmoittaa seuraavaa:
Amerikka on työmaa - Suomi on kotimaa - Amerikansuomalaisten laulujen identiteettikuva 1900-1930-luvulla USA:ssa
Tutkija Juha Niemelä pyrkii Turun yliopiston folkloritiikan laitokselle tekemässään lisensiaattitutkimuksessa kuvaamaan amerikansuomalaisen musiikkiperinteen kehittymistä vuosina 1890-1990. Hänen tarkoituksenaan syventää tutkimusta myöhemmin väitöskirjaksi. Aineisto perustuu pääosin Michiganissa, Minnesotassa, Wisconsinissa sekä Ontariossa Kanadassa tehtyyn keruumatkaan, jolta kertyi musiikkia, haastatteluja, sanoituksia, nuotteja, elämäkertoja ja paikallishistorioita.


Copyright 2001 E Järvi, paitsi Niemelän lainaukset

HERÄÄMÄSSÄ

Kuuluu ääntä. Poika on vessassa, se ottaa kohta suihkun. Vaimo, vieressä, herää. Tiedän että kello on noin kuusi. Silmiä en ole avannut. Ajattelin herätä seitsemältä.

Vaimo on noussut ylös, kuulen huoneessamme ääniä, aamutouhuja.

Molemmat ovat keittiössä. Olen ehkä nukkunut viisi minuuttia. Nyt olen hereillä. Avaan silmät, ei näe pimeässä paljon. Kellon viisreita en näe ilman laseja.

Kääntelen jonkin aikaa. Napsautan pöydän lampun päälle. On ehkä kulunut 20 minuuttia siitä kun ensin heräsin.

Aamiaiselle. Teetä ja muroja. Ovat molemmat keittiössä. Poika kaivaa lounastavaroita kaapista, valmista pakkauksissa.

uuden auton uusi vehje kertoo: rengaspaine vajaa

mikä rengas? ei se kerro
menen huoltoasemalle
valitsen yhden renkaan
kokeilen lisätä ilmaa
ei toimi...ilmaa tulee vain ulos..venttiili liian lyhyt
menen kotiin..otan ..etsimisen jälkeen..pari valve extenderiä mukaan
toiselle huoltoasemalle
täytän vajaan renkaan
valo edelleen kojelaudassa
täytän kolme muuta
kadotan pakkasessa kaksi venttiilin* hattua
mittaan..lukee 2.9 atm...renkaassa lukee 44 psi
kotiin...netistä painelaskuri
http://www.sengpielaudio.com/ConvPress.htm
niissä on siis 42 psi
autotallissa...toinen painemittari löytyi...kaikki renkaat 40 psi paineeseen

PERKELEEN PAKKASILMALLA RUPEAVAT VAROITUSMERKIT PELAAMAAN

UUSI KIIKARI

Me bongarit ostamme ja myymme kiikareita. Kaksi on myyty etä sain ProMasterin ED lasisen mallin joka matkii Swarovskin ulkokuorta.

Olisi vaan lämmin päivä kokeilla bongata. Kylmää ja harmaata.

No, on kokeiltu. Pakkasella tarkennussäätö kovin vaikea vääntää. Öljyt kai jäätyy.