SIIRTOLAISENA

Olin pyydetty pitämään lyhyen esitelmän siirtolaisuudesta seuralleni Ohiossa. Keräsin tusinan diaa alkuajoistamme Minnesotassa. En kuitenkaan koskaan ole päässyt selville siitä, mikä oli se sysäys, joka johti meidän muuttoon USA:han vuonna 1966. Asiasta vain ilmoitettiin minulle, 12-vuotiaalle.

UUSIA HAASTEITA (1966-1970)

Isäni oli OTK:n margariinitehtaalla Helsingissä teknillinen johtaja. Vaikka hänellä oli laborantteja apuna, hän oli myös firman "tutkimusosasto". Kaupallisen pomon kanssa hän toi markkinoille tuotten nimeltä "Solive", joka taitaa edelleen olla tuotenimike. Isälleni olisi ollut turvattu työpaikka kymmeniä vuosia, ja hyvä eläke. Opinnot olivat häneltä osittain jääneet kesken, ja sen perusteella hän haki stipendiä Minnesotassa, ja sai sen, 40-vuotiaana. Kävi ilmi, ettei oppiarvot Suomessa ja USAssa olleet aivan samoja. En usko opintojen olleen mikään pääsyy, mutta ilmeisesti hän halusi "uusia haasteita", kuten sanotaan.

Olen siirtolaisuuttamme jonkin verran pohtinut vuosien aikana. Tuttavani Hans piti puheen siitä, miten hän tuli perheineen Ohioon vuonna '52. Isälläni ja Hansilla kummallakaan syy ei ollut niinkään talodellinen. Kumpikin oli saanut "Amerikan kuumeen" yli kymmenen vuotta ennen muuttoa. Isäni oli Oklahomassa vuoden opiskelemassa 50-luvun alussa. Vuotena '66 kun lähdimme, Suomesta muutti pois noin 2000 henkeä muualle kuin Ruotsiin. Isäni lähti Austiniin, Minnesotaan ennen äitiäni ja minua tammikuussa '66 ja lähetti kuvan itsestään valtaisan tuntuisen Ford Galaxien edessä. Sen hän osti käytettynä. Kuvien perusteella elämä oli kuin Leave it to Beaver-sarjassa televisiossa. Saavuimme New Yorkiin äitini kanssa syntymäpäivänäni, ja katsoimme Amerikkaa autoreissulla viikon verran. Minnesota oli kuten olin odottanut, joten aloin elää tätä Leave it to Beaver-elämää.

Aikamoinen shokki oli asettua Minnesotan pikkukaupunkiin Helsingin alueen jälkeen, jossa liikuin jo kaverin kanssa bussilla kaupungilla. Amerikkalaiset nuoret ovat edelleen aika riippuvaisia vanhempiensa kyyditsemisestä 15 vuotiaaksi asti. Esitelmääni valikoin tältä ajalta dioja, joista Kodakin kehittämät olivat säilyneet hyvin. Jotkut halvelmalla kehitetyt olivat haalistuneet, ja värit muuttuneet oudoiksi. Vähän samoin on käynyt muistikuvilleni tuosta ajasta. Tunteelliset seikat ovat jotenkin hämärässä, mutta muistan käytännön asioita melko hyvin.

Muistan, että uuden kielen puhumienen oudostutti ainakin kuukauden. Sen jälkeenkin arkailin vastata vaikkapa koulutunnilla. En alussa millään halunnut mennä esimerkiksi ostamaan jotain. Jo yhden jäätelön osto oli tuskaisa. Vanhempani käskivät mennä ostamaan itselleni tötterön jäätelöä. "Vanilia ice cream", pyysin. Vanilia ei ilmeisesti kuullostanut ”vanillalta”. Pölhön tuntuinen finninaama toisti vain "huh?", kun yritin sitä ostaa. Lopulta osoitin sormella.

Silloin alkuviikkoina isäni jopa maksoi 2 senttiä sanasta jotka puhuin vieraille englantia. Pihapiirissä aloin puhua lapsille. Lapsia oli pienessä vuokratalossa muutamia. Eräs pari vuotta vanhempi tyttö rupesi jopa opettamaan mulle jostain kirjasta englantia. Kun en sitä niin osannut (koulussa siihen asti oli vuosi ruotsia ja olin opiskellut kotona englantia äitini opastuksella), hän opetti minulle matematiikkaakin, ja hämmästyi kun osasin kaikki hänenkin luokan laskut. Olin koko ensimmäisen kesän koulussa. Siellä oli luokka lukuhäiriöisille, niiden kanssa olin pari tuntia joka päivä. Opin sinä kesänä sen verran englantia, ettei se sitten ollut ongelma syksyllä kouluun mennessä.

Meitä auttoi kovasti sopeutumaan erittäin ystävälliset naapurit. Mies oli älykäs ja perhe muutenkin ihan mallikelpoinen. Joskus vanhempani menivät niiden kanssa johonkin baariin ja isäni pelasi kai biljardia. Olin lastenvahtina niiden poikien kanssa. Muistan soittaneeni siihen baariin, kun vessanpytyssä oli ongelma ja mua neuvottiin korjaamaan se henkarin kanssa, ettei se juokse ja täyty loputtomasti.

Muistan, että äitini kärsi kovasti siitä, että piti ostaa halpoja astioita ja huonekaluja. Emme olleet vielä päättäneet jäädä tänne pysyvästi, ja ensimmäisenä kahtena vuotena olemisessa oli tällainen tilapäinen henki. Äitini halusi aina pitää kodin kauniina, ja nyt piti tinkiä vaatimuksista. Lisäksi pikukaupungissa oli vaikea löytää vähän modernimpaa tavaraa. Tavaroita, omiani, en muista erikoisemmin kaivanneeni Suomesta. Koskaan ei sitten tuotukaan lisää tavaraa Suomesta, vaikka esimerkiksi vaatteita saatettiin matkoilla tuoda uusia.

Kerran ensimmäisen vuoden aikana pidimme tuttaville ja isän työtovereille kutsut Minnesotassa. Silloin piti vuokrata pitopalvelusta täysi astiasto, ja luulen että tässäkin oli joku tuttava auttamassa. Naapurit olivat parhaita ystäviä, ja sen parempia tuttuja ei sitten tullutkaan moneen vuoteen.

Kun ajattelen tarkkaan, huomaan, että monen uuden asian on täytynyt olla pelottavaa sen ikäiselle, esimerkiksi koulun. Muistan joutuneeni ottamaan jonkunlaisen älykkyyskokeen, että pääsin vanhempieni vaatimalle luokalle koulussa. Kokeesta selvisi, kun ymmärsi kuvat, joilla ongelma selostetiin. Muista siirtolaisista ei siinä kaupungissa ollut merkkiäkään. Mutta koulu oli hyvä, ja sain aidon "lockerin" kuten Beaver teeveessä. En muista mitään ongelmia muussa kuin enlannintunnilla. Omalla ajallani luin Tom Sawyerin ensin suomeksi, sitten englanniksi. Hieman opittuani en juuri sanakirjaa enää katsonut, paitsi sitä, joka oli luokassa. Asuin Minnesotassa vain yhdeksän kuukautta, enkä erikoisemmin kavereita saanut.

Sinä aikana vanhempani olivat kerran toisessa, isommassa, kaupungissa noin 12 tuntia Jouluostoksilla. Olin yksin kotona. Pimeän tultua olin varma, että he olivat olleet onnettomuudesssa. Miksi he eivät soittaneet? Mitä teen tässä maassa yksin? Naapurin mies valisti vanhemmilleni heidän palattuaan mitä olisi tarvinnut tehdä, hän oli nähnyt hermoiluni.

Isäni oli hankkinut meille siirtolaisviisumit alustapitäen ja haki Minnesotan vuoden jälkeen pysyvää työtä. En muista siitäkään mitään keskustelua, en ainakaan riitaa. Muutimme Chicagoon. Jouduin siellä kehnoon kouluun vuodeksi. Mutta siihen aikaan sellaisessakin koulusssa sai oppimisrauhaa, ja muutama opettaja oli meitä kannustava, jotka halusimme oppia.

Noin kahden vuoden sisällä minulle ja äidilleni selvisi ettei isä tahdo koskaan palata Suomeen, kun taas mentäessä asia tuntui tilapäiseltä. Meillä oli jotenkin USA:n vastainen asenne asuessani kotona, isällä myönteinen. Tietenkin arkipäivän elämäkin sujui, mutta äidilläni oli siinä hankaluuksia, hän ei ajanut autoa kymmeneen vuoteen täällä. Mutta ei meillä ollut edes varaa kahteen autoon.

Äitini kapinoi aina Amerikassa-oloa vastaan. Asuin sen vuoden Suomessa hänen kanssaan alkuajalla, johon kyllä oli muitakin käytännön syitä. Mahdollisesti hän harkitsi silloin Suomeen jäämistä ja eroa. Mutta palasimme ja sen jälkeen alkoi hidas sopeutuminen. Siinä pisteessä myimme osakehuoneuston Helsingissä.

Pistimme tavaramme Suomessa varastoon isän tuttavan tehtaan ullakkohuoneeseen. Tavarat olivat sitten siellä, koko huusholli, vuosia. Kai oli tarkoitus jättää paluumahdollisuus. Lopulta tavara oli vain vanhaa romua. Joitakin lelujani kuten sähköjunasarja varastettiin, ehkä varkaan lapsille "joululahjaksi". Loppu tavara suurinpiirtein annettiin pois 15 vuotta varastossa oltuaan.

VÄLIVUODET, 1970-1990

En selosta kaikkea, mutta pääpiirteittäin kävi näin:

Isäni toimi viitisen vuotta Chicagon alueella elintarvikefirmassa. Firma ei menestynyt, ja sulki tutkimuspuolen.Isäni oli sen jälkeen Ohiossa kaksi vuotta elintarvikealalla. Työstä oli tullut vain leipätyötä, kuten Suomessa. Mitään ylennyksiä tai haasteita ei isälleni auennut.

Kävin high school tasolla koulua kolme vuotta Chicagon lähiössä ja vuoden välissä Suomessa. Tässä vaiheessa aloin tiedostaa itsessäni mikä oli suomalaista. Luin melko paljon kirjoja suomeksi ja kuuntelin Suomesta hankkimaani musiikkia. Elämäni ensimmäiset rock-musiikkiesitykset koin Suomessa. Vertaamalla itseäni muihin nuoriin ympärillä osasin suomalaisuuteni määritellä. Suomalaisuuden tunne vahvistui juuri siirtolaisuuden takia. Vahvana tukena oli äiti, jota edelleen kaikki Suomessa kiinnosti.

Vuonna '75 isäni alkoi yksityisyrittäjäksi. Hän kasvatti akvaariokaloja "farmilla" Tampan lähellä. Noin kymmeneen vuoteen vanhempani eivät ottaneet pidempiä lomia, hyvä kun pari päivää saivat. Isäni vaikutti tyytyväisemmältä, silti.

Nyt äitini sai lopulta Floridassa oman kodin. Floridasta tuli pisin asettumisen kausi, ja vanhempani jotenkin sopeutuivat paikalliseen elämään. Ystäviä oli myös suomalaisia siirtolaisia. Eräät hyvät tuttavat asuivat Gainesvillessä, olin heidät vanhemmilleni esittänyt. Pariskunnan nuorehko nainen opasti äitiäni kovasti näkemään hyvääkin Amerikoissa, vaikka heillä oli esimerkiksi saman tyylinen maku sisustuksessa, siis suomalainen, moderni. Kävin Floridassa noin kerran vuodessa, ja asuin muutaman kuukauden keväällä 75.

Minä opiskelin parissa paikkaa Keskilännessä, löysin sitten työpaikan, menin naimisiin 1983. Niin minulta kuin vanhemmiltanikin "kiertolaisuuden" tunne oli tässä vaiheessa kadonnut. Lopulta olin Ohiossa ensin vaimon ja sitten kahden lapsen kanssa, ja taas oli muutto selvänä edessä.

Äitini asui USAssa 66-90. Isäni kuoli 1989. Äitini sairasteli ja joutui muuttamaan Suomeen. Hänen kaikki lähimmät tuttavat Amerikan vuosina olivat suomalaisia. Äitini asui lyhyen aikaa Suomessa, ja sekin muistojen kaunistama maa sitten jotenkin romahti, epäkohdat oli enemmän mielessä.

RUUKUSSA

Olin matkalla työpaikkaa etsimässä. Joku kysyi matkan aikana vapaammassa tilanteessa(haastattelussa) mitä harrastan. Jotenkin piti selostaa, ettei sitä pikkulasten kanssa mitään omia aikuisten asioita ehdi harrastella, lapset on se harrastus.

Täten raportoin silloin tilannetta ('96): Suurempi homma sitten on valmistaa huushollimme muuttoon siinä ohella.Kun kerran lähtee siirtolaiseksi, ei ne juuret koskaan ole aivan yhtä syvällä kuin ennen. Muutamia tuttavia on tullut tässäkin kaupungissa, mutta juuret on jo taas revitty irti. Muutto johonkin suuntaan on ennen syksyä edessä. Istumme nyt kukkaruukussa, ja odotamme mihin meidät voisi nyt istuttaa. Olen näitä keskilännen kaupunkeja verrannut, ja itselleni joku Indianapolis, Columbus, Cleveland, Cincinnati, St.Louis , Minneapolis tai Milwaukee on se ja sama. Lähinnä vertailen miten liikenne pelaa ja miten työmatka sujuisi. Jos olisin samassa tilanteessa Suomessa, täytyisi töitä hakea Ruotsia, Tanskaa ja Saksaa myöten. Moniko suomalainen on sellaiseen valmis? Täällä USA:ssa onneksi puhutaan koko maassa samaa kieltä.

Löysin työpaikan, muutimme St.Louisiin.

MOVING ON

Olimme käymässä entisessä kotikaupungissamme Ohiossa. Poikani, 5-vuotias,oli innokas näkemään parhaan kaverinsa Annie-tytön.Itsellämme oli sekavammat tunteet, emmekä edes ilmoittaneet kaikille tutuille tulevamme.Kävimme vähän ostoksilla, mutta muuten en ole kaivannut mitään tästä entisestä kaupungistamme.Kaikki samat liikkeet ja palvelut löytyy uudesta kaupungistamme. Missään nimessä en halunnut nähdä entistä työpaikkaani, on kuin olisi ottanut siitä eron. Vanhaa taloammekaan emme halunneet nähdä. Jotenkin siirtolaisena on jo tottunut olemaan kiintymättä tavaraan. Hyvät tuttavamme mahtuivat yhden pöydän ääreen, vaikka pari puuttui. Sen enempää ei siteitä ole jäänyt.

Kävimme sen jälkeen toisen kerran Ohiossa, ja huomasin, että kun entinen työnantajani oli poistunut kuviosta, tämäkin oli lopulta ihan kiva paikka. Olin kateellinen suomalaisille, sillä heitä on suuri ja toimelias joukko.Tuttaviakin oli ikävä.

Kevättä ilmassa

Voi jo kävellä pusakalla jokunen päivä viikossa. Linnut laulaa. Lapsilla on kohta kevätloma. Kelloja siirretään. Siitä se sitten jatkuu, voi iltaisin jo jotain tehdä pihalla. Nurmikkoa pitää alkaa korjaamaan ja sitten tulee taas ruohonleikkuukin.

Kokeiltu iTunesin Suomi osastoa. Pohjolaa ja Tolosta löytyi, pari Piirpauketta. Ei kovin paljon mitään suomeksi laulettua.

Tarjonta on osin maakohtaista. Kaikkea ei saa kaikkialla.

Vanhat kotinurkat Kävin kaikki kouluni Suomessa Roihuvuorella, jossa olin yhteiskoulussa 11 ja 14 vuotiaana. Lopetin nk. "keskikoulun" ja muutimme taas maata sen jälkeen. En ole ylioppilas! Koko sen ajan asuimme kerrostalossa Lumikintiellä, kuvassa merkin vasemmalla. Asunnossa, pieni, asui myös isäni äiti, ainoa jolla oli ihan oma huone. Neljäs kerros ilman hissejä. Saunat vuorona kellarissa, meidän oli torstaina. Asunto oli noin vuoden vuokralla muille ja myytiin 1970 pois. Tavaramme olivat kymmenkunta vuotta Raatalassa tutun tehtaan vintillä. Jotain oli jäljelläkin, osa oli pöllitty sieltä.

Helmikuu


on jonkun verran valoisampaa
mutta pimeää kello 17 30 kun palaan kotiin

kirjakaupassa ilmaisjakelulehti

kahvin kanssa luen sen pari sivua ja sarjakuvat..takas pinon alle kun se on siisti vielä
silmäilin koiranpentujuttua siinä, bokotti on koiratehtailua vastaaan

autoni vieressä Jesus pakettiauto
luottaa Jeesukseen mutta ei ihmiseen, ratissa on CLUB tanko ja lukko

ruokakaupassa asiakas pistää silmiin
nuori nainen tavallisissa vaatteissa mutta silmät meikattu mustiksi

kotiin...yks auto on pihalla
selvitän missä ollaan
saan lähteä hakemaan pikaruokaa
valitsen...ajoreitin mukaan..Arbys
olisi pitänyt kuulemma ajaa Taco Belliin

ajakoot itse ens kerralla

Snow day

(koulut on peruutettu, lapset nukkuvat vielä kello 7)

normaali herätys kello 6
muroja ja teetä
köröttelen töihin lumisohjossa neljääkymppiä
..lähes tunnin kesti

katselen mitä kuuluu..kaikki näyttää olevan duunissa
aloittlen reaktiota
jarruttelen vähän
kello käy kymmenen
olen juuri aikeissa lisätä viimisen reagenssin soppaan
työkaveri tulee ovesta: mennään kotiin
osaston pää soitti, oli kai itse jäänyt kotiin jo aamulla
"working from home", nehän vaan pyörittää paperia
JOSKUS näinä päivinä me aar and dii pellet pääsemme kaikki kotiin, tieto tulee noin klo 13

pillit pussiin, kaasupullo, typpeä, kiinni
rapataan auton ikkunaa me kaikki lähdössä olleet
kotiin saa jaa pikkasen nopeammin
rekat ajaa yli 50, muut noin 45
vasemmalla kaistalla kolari..pick up ja joku saabisti
pickup on väärään suuntaan, molemmat silti kaistansa sisällä

käyn kotimatkalla postissa
gallona maitoa drug storesta
kukaan ei lähde paitsi maasturilla
tytär kävelee mäkeämme kaverin talolle*, 3km
voidaan ehkä hakea se ennen pimeää
sillä maasturilla

*kaveri oli liian laiska kävelemään meidän talolle

Hip Hop naapuri

novelli

Tuolla mäen päällä on noin vuoden asunut kummallinen perhe. Siellä on noin 20 isohkoa taloa, hintaa kaksi kertaa meidän talon hinta. Se mies on yleensä kotona, sillä on studio kellarissa. Mies on valkoinen ja vaimo musta, mutta kun ne tapaa, ihon väri on ainoa ero. Se mies on jonkunlainen rap-musiikin tuottaja. Meidän tyttö on käynyt kaverinsa luona siinä tän rap-perheen naapurissa. Heti kun nää hiphopparit muutti sinne, naapurit alkoi ostaa aseita. Aloin silloin epäröidä tytön leikkimistä siinä naapurissa. Eihän nää siis itse mitään rähinöi, mutta siellä on aina kaikenlaista väkeä. Paikalliset DJ:t ja jopa Kaliforniasta asti tulevat tähdet tulevat käymään. Joskus tää hiphoppari vain lisää efektejä niiden musiikkiin, ylimääräisiä raitoja. Nää paikallisetkin uudet toivot hengailevat siellä. Hiphoppari joskus avustaa niitä tunnin pari ilmaiseksikin. Tekevät kuulemma “party tapes”. Yhdelle kävi huonommin, mutta siitä myöhemmin. Joten jos siellä on iso musta auto parkkeerattu eteen, jotain on sisällä meneillään. Ne tekee levyihin ensin taustat, beats, ja muualla lauletaan päälle sanat. Siellä ei kai ole niin hienot mikrofonit. Kaikki elektroniset soittimet ja tietokoneet toimivat siellä, kun ei tartte eristää ääntä mistään muusta. Toinen joka siellä käy on eräs nuori pikkasen musta mies vanhalla autolla, myy hiphopparille vinyyliä. Olin kerran pihalla ja multakin se olisi ostanut koko vinyylilevykokoelman satasella! Abbat ja kaikki, mitä ne niillä tekee? Sämplääminen on parempaa jossei käytä aivan tunnettuja kappaleita. En vielä tiennyt juuri mitään tästä musiikkimeiningistä, kun tyttömme oli sen hiphopparin naapurissa kaverinsa luona yökylässä. Keskellä yötä saimme sieltä puhelun. En oikein tiedä mitä vaimo sanoi tai kuuli, mutta kun kuulin sanan gun, lähdin autolla hakemaan tyttöä. Se on mäkeä ylös korttelin ja sivukadulle. Siellä oli sen perheen isä pihalla pyjamoissa ja kaksi asetta kädessä. Hiphopparien talossa oli kellarissa valo ja pihalle oli sammunut musta mies. Se musta mies oli huumeessa tai kännissä ja oli ammuskellut pihalla jänistä. Se naapuri haki oman aseen (en tiennyt että niillä on ase) ja otti mustan miehen aseen pois. Muutaman viikon päästä olin lopulta siellä sen hiphopparin talossa, ja se pyysi anteeksi asejuttua. Väitti ettei itse omista asetta, ja on ollut aikaisemmin jonkin aikaa kasvissyöjä. Se ammuskelija oli myös pidätettynä, oli ryöstänyt 7-11 kaupan, kun DJ ura ei oikein lähtenyt liikeelle. Tietyillä alueilla liikuessa tuolla Saint Lousin puolella sillä on aseistettu turvamies mukana. Itse se ajaa kuitenkin, sellaista isoa mustaa maasturia. Aivan uusi. Katselin ympärille. Vaimoa ja vauvaa ei näkynyt. Mies oli paistanut munia ja pekonia, söi niitä paistinpannusta Bud Lightin kanssa. Sain lyhyen kierroksen hänen studiossa. Onpahan pelit ja vehkeet. Itse en juuri ole CD:itä ostanut, paitsi ne Beatles ja Stones CD:t jotka ostin kymmenen vuotta sitten. Mutta ihan samaa tää on kuin MTV:n ohjelmissa.

Vieraana synnyinmaassa

Vieraana synnyinmaassa

Kesällä 2002.

 Vaikka seuraankin Suomen asioita melko tarkkaan (paljon enemmän kuin tavallinen siirtolainen), olimme lomamatkallamme kesällä 2002 enemmän vieraita kuin kotonamme. Olen yksin suomalaisuutta ylläpitänyt, lapseni eivät koskaan nähneet siirtolaisvanhempiani. Koti-ikävä vaivasi minua matkoillani Suomeen 1966-1980 ja heti niiden jälkeen tänne palattuani. Sitten se ei ole jostain syystä enää vaivannut. Lapsilleni, jotka ovat muutaman kesän käyneet Minnesotassa kielileirillä, sain esitellä Suomen eksoottisena, mutta hauskana lomakohteena. Johon meillä sentään on muutamia ihmis-siteitä. Mutta ajan mittaan sekin on muuttunut, ja joskus käy niin, että olemme suurimman osan ajasta hotellissa. Silloin alkaa yleensä kokea Suomen kalliina maana.

Nyt kuitenkin olimme viimeisen lähisukulaisen, tätini, luona. Jenkkiperheelleni kaikki asuminen Suomessa on ahdasta ja pyykin kuivattaminen parvekkeella outoa mutta ensin erikoista.Turun esikaupunki kerrostaloineen oli lapsille jopa kiintoisa. Kiipesimme läheisen kallion (niin, Suomessa on paljon kiveä!) päälle ja katselimme näkymiä, tuomiokirkkoon ja Tähtitornin mäelle asti. Kiivetessämme alas huomasin alueen kasvavan vain pihlajaa ja mäntyjä. Talojen läheisellä leikkipuistolla ei juuri ollut elokuussa lapsia, olivat maalla.

Helsingistä ei vaimoni saanut tällä kertaa erikoisen positiivista kuvaa. Nuoria juopuneita oli kaikkialla. Vanhempia juopuneita istuskeli terasseilla. Tanskassakin olemme tuohon tottuneet, mutta he ovat jotenkin hauskemmalla tuulella! Olimme muutama vuosi sitten kaksi viikkoa Tanskassa. Täytyy itsekin myöntää, että pidän itse aika paljon Kööpenhaminasta Helsinkiin verrattuna. Pidän myös Turusta, mutta siinäkin on jo alkanut esiintyä kaupunkielämän varjopuolet. Pitää vain tulla viimeisellä bussilla keskikaupungilta ja sitä jo näkee.

Kesämökkejä emme ehtineet näin lyhyellä lomalla kokea, vaikka olsihan sitä pari paivaa mennyt. Sen pidemmällä oleskelulla perheeni kyllästyy (eivät ymmärrä tämän sortin ajankulua), ja tämä onkin parempi elämys teille, joilla on viikkokaupalla kesälomaa. Vietin ensimmäiset 12 kesääni joko Ruissalossa tai Paraisten-Naantalin suunnalla. Kesät olivat kivaa vaihtelua pimeälle ja joskus lumettomalle talvelle. Ruissaloa näimme tällä kertaa muutaman tunnin pyörällä.

Soittelin kaupungista parikin kertaa, että tulemme Tammenterhoon vuokraamaan pyörät bussilla. Että onko teillä nyt varmasti yksi lasten kokoinen? On, on. Perillä sain itse katsella lasten pyöriä. Yhdestä saatiin lukko auki, mutta takakumi oli puhki. Toinen oli parempi, mutta lukossa ja avain kateissa. Vuokrapyörät kuulemma “hoitaa” ja omistaa joku muu yritys. Vaihdoin paremman pyörän etumaisesta pyörästä sisäkumin siihen toiseen taakse. Itse rengaskin oli heikko, mutta piti sen matkan. Maksoimme vuokraa sitten vain kolmesta muusta pyörästä! Alue jossa olin nuoruudessani on nyt varakasta aluetta ja ateljeita ja sellaista. Vuokralla olimme aikoinaan erään huvilan palvelijoiden osassa. Se ja päähuvila paloivat jo aikoja sitten.

Mikä Suomessa enää kiinnostaa? Olin aikoinani kiinnostunut esimerkiksi Suomi-rockista 70-luvulla, kirjoista pitemmän aikaa (mennyt heikommaksi), ja vähiten filmistä ja televisiosta. Filmejä oli vaikea täältä käsin ennen videoaiakaa nähdä. Saatte pitää Salatut elämänne ja Bumtsibuminne. Liian amerikkalaista jo mulle. Televisiota katsoin yleensä vain aamulla, ennen kuin muut heräsivät. Onko MTV3:n meteorologi tosiaan Pekka Pouta? No kidding?

Hääräily ruuan, pyykin ja muun kanssa ihmisten kodeissa muutaman viikon oli ihan kivaa. Kävimme Prismasta ostamassa ruuat, Aku Ankkoja, Legoja ja sellaista. Lopulta kyllä pyykin kuivatteluun parvekkeella tuskastui. Nukkumiseen oli melko ahtaat tilat. Bussilla likkuminen ihan pysäkiltä oli uusi kokemus.

Turusta piti käydä lyhyesti Tampereella. Hain rautateiden numeroa. Se ei ollut valkoisissa eikä keltaisissa sivuissa. Kuljetus, huolinta ja liikenne? Ei. Entä junaliikenne? Ei. Numero löytyi lopulta erillisestä luettelosta nimeltä Kaupunki info. Tilasin liput lauantaiksi, samaksi päiväksi ei saa, ja luottokortilla ei tehdä varauksia. En huomannut bussiliikenteen olevan harvempaa lauantaina, ja melkein jäimme junasta. Tampereella menimme Särkänniemeen ja muutamaan muuhun paikkaan. Huvipuisto mainostaa suurin mainoksin “ELÄMYKSIÄ”. Mitä jos itse kokee vain “elämyksen”? Kiertelevä klovni pestasi poikani ja suomalaisen pojan avustajikseen kadulla, huvipuistossa, pitämään esitykseensä. Paukuttelivat ja painoivat torvea yhteistyössä. Museossa poikani sai Ihanaa Leijonat lippalakin ja sai lyödä jääkiekkoa aiheeseen liittyvällä osastolla.

Tutustuimme Turkuun, Tampereeseen ja Helsinkiin, melko vaivatta, ja tuttavien avulla. Autoa emme halunneet vuokrata. Ilman kännykkää olimme heikommassa asemassa kuin kaikki muut ympärillämme. Puhelinkortteja ostin neljäkin, kun unohdin ne aina korttipuhelimeen. Linnanmäellä tarvittiin isäntäperheen kaksi kännykkää että osasimme ohjailla kahden ryhmän eri huvitteluvehkeitä ja sitten yhteisen aterian.

Muutoksia oli puhelin- ja pankki- ja postialoilla tullut edellisestä kerrasta. Viimeksi en käynyt Turun pääpostissa. Sitä ennen pääpostissa oli vanhanaikaiset luukut kuin entisajan pankissa. Niin, olihan sekin Postipankki. Nyt koko postin alakerta oli muutettu kaupaksi. Oli kirjoja ja kirjoitustarvikkeita. Vapaamuotoisen tiskin takana oli virkailija, ystävällinen mies. Tosin näimme hänet myöhemmin kaupungilla, ja silloin hän oli sitten off duty, mutisi vain jotain. Mutta postissa virkailija tuli ihan tiskin takaa ja alentui tavallisen asiakkaan tasolle, neuvoi pakkaustarvikkeissa ja naruissa ja sellaisessa. Neuvoi jopa edullisimman koon paketille postimaksun puolesta. Tämä oli hämmästyttävä muutos entisaikaan verrattuna. Postin kulman ympäri käveltyä näkyi erillinen postipalvelu yritykislle takana, ja sinne sai jopa ajaa autollaan.

Tulimme Suomeen samaan aikaan kuin Martti Turunen Japanista. Näimme vain Turusen vaimon kukkineen lentoasemalla. Turunen meni matkallaan Joensuuhun katsomaan jätteiden käsittelyä Suomessa, ympäristö kuulemma on hänen erikoisalaansa politiikassa.

Eräs päivä selasin sanomalehteä, jonka löysin bussista. Muuan Martti Hirvonen on kaupannut käytettyjä kodin koneita Venäjälle yli 100 000 kappaletta. Nyt hänen kuorma-auto koneineen oli ryöstetty uimarannalta. Hirvonen oli jäänyt rannalle uikkarit ja kännykkä varusteinaan. Auto löytyi Kuljusta, Tampereelta etelään.

Lähdemme lopulta junalla Helsinkiin, jossa olemme muutamia päiviä. Menemme taksilla asemalle, ja taksit ovat Suomessa muuhun verrattuna aika halpoja. Ostamme Aku Ankkoja asemalta ja joku Muumijuttu tytölle. Pääsemme vaunuun jossa on perhetiloja. Kaksi naista ovat matkassa, toisella näyttää olevan neljä lasta, alle 5 vuotiaita. Lapset kailottavat “me mennää” ja “tuut sä mun kaa?”. Lapseni osaavat ihan vähän suomea, ja saan selostaa mitä ne kailottavat. Poikani nauraa kun noin kaksivuotias osoittaa äidilleen lähes kaiken ikkunasta näkemänsä: rekka, bensa-asema, bussi, setä menee pyörällä. Turussa olimme käyneet katsomassa Monster Inc. suomeksi, ja lapseni olivat siitä jonkin verran ymmärtäneet repliikkejä.

Helsingissä olemme kolme päivää. Ehdimme tavata vanhat tuttavat. Nettituttaviani vaimoni ei edes tunne. Itse ehdin silti kuulemaan bändiä Espoossa, tai Tapiolassa oikeastaan (katso erillinen juttu, Wigwam Espoon kapakassa). Sinne oli jännä mennä bussilla, sillä venäläinen (luultavasti) kuski ei osannut juuri sen vertaa suomea, että olisi neuvonut missä jään pois, mutta sain seuraavan pysäkin nimen. Palasin sieltä taksilla.

Viimeisenä iltana haemme keskustasta jonkin aikaa ravintolaa, muuta kuin McDonaldsia. Kebabkaan ei kelpaa, päädymme Raxin pizzeriaan. Jostain syystä koko perheelle sopivat ravintolat ovat toisissa kerroksissa, juottolat katutasolla. Ostamme viimeiset ostokset tunnelin Anttilassa, jossa on kesäiltana hiostavan kuumaa. Aamulla lentoasemalle mennessä tilaamme isomman taksin, kun matkalaukkuja on neljällä hengellä. Saamme pienen pakettiauton kuskiksemme. Matka Vantaan läpi esittää meille amerikkalaistyylisiä isoja marketteja, kalusteliikkeitä ja puutarhatavaran keskuksen.

Kolumni vuodelta 2000

Uusi vuosisata

suurten muunnosten kausi?

Oppineet ovat jo pari vuotta kirjoittaneet katsauksia menneeseen vuosisataan ja vuosituhanteen. Historian asiantuntijat maalailevat kuvia tulevaisuudesta historiaan peilautuen. Kuitenkin nyt on melko käänteentekevä vuosisata tulossa. Vielä sata vuotta sitten emme olleet globaalista taloutta, vaan moni maa oli suurelta osaa omavarainen, varsinkin elintarvikkeissa. Maasta pumpattava öljy ei ollut keskeisessä asemassa tulevaisuutta ennustettaessa. Kasvihuoneilmiölle oltaisiin naurettu. (No ainakin enemmän naurettu.) Myöskään ihmisten väkiluku ei ollut niin ääripäässä sata vuotta sitten, että edes viimeisen sadan vuoden väkiluvun kasvu oltaisiin voitu ennustaa.

Lääketieteissä ollaan merkittävässä etapissa, jolloin tieteisromaaneilta vaikuttava säätely ja korjaus ruumiissa tulee mahdolliseksi. Samalla tuo hoito ryöstäytyy suurten massojen käsistä (samaten kuin nyt verratessa meitä kehitysmaihin) hintojen takia. Antibioottien käytöllä viimeisten 60 vuoden aikana on oleva kohtalokkaat seuraukset, ja parannuskeinot vähenevät ja niiden kustannukset nousevat.

USA:ssa voi ennustaa, että melko pian kaikissa kaupungeissa joukkoliikennettä on parannettava. Autoilla tehdään vain osa työmatkaa, ja niistä tulee pieniä. Autoilla ajetaan lomilla ja matkoilla vain korkeintaan 12 tunnin reissuja, ja juna sekä bussiliikenne paranevat. Lentoliikenne kallistuu ja jää varakkaiden ja liikematkustajien eduksi. Atlantin yli on tavallisella kansalaisella varaa lentää paljon harvemmin kuin nyt. Vapaa-aikaa tulee enemmän, joten niillä harvemmilla matkoilla voi viipyä kuukauden. Ihmiset alkavat pitää sapattivuosia eri uravaiheiden välillä. Koulutuksesta tulee jatkuvaa, lyhyitä kursseja tämän tästä.

Omakotitaloista amerikkalaiset siirtyvät hitaasti rivitaloihin lämmityskulujen ja ilmastoinnin takia. Pihaa taas riittää rivitalojen ympärillä, ja pihat muodostuvat taloyhtiön golkentiksi ja muiksi virkistysalueiksi. Taloissa laajennetaan halvemmin lämmitettyjä kellaritiloja asuttavaksi ja kodikkaiksi. Seinän ylärajassa on ikkunat ja joskus katossa. Maan yläpuolelle jäävät autotallit, pesukoneet ja muut mukavuudet, joita ei jatkuvasti käytetä.

Tietojen käsittely , tietenkin, saa keskeisen aseman koulutuksessa ja työelämässä. Viihteistä paisuu ainakin USA:ssa aina vaan isompi osa kansantaloutta. Nyt joutavan tuntuisesta näpertelystä muodostuu uusia ammatteja.

Hoitoala mekanisoituu väestön vanhentuessa. Ei vanhuksia sentän putkessa säilytetä, hoideta ja pestä (kuten eräs njettiläinen piruuttaan maalaili), mutta henkilökunnan puutteessa kehitys on siihen suuntaan. Laitteilla helpotetaan vammaisten ja vanhusten omatoimisuus. Internetistä tai sen seuraajasta tilataan monet palvelut suoraan ovelle tuotavaksi. Suuri osa ostoksista tehdään muutenkin kotoa käsin. Kaiken valmistavaran takia voi kysyä tuleeko ihmisistä monella tavalla uusavuttomia?

Muuta työtä tehdään yhdistettynä etätyönä ja työpaikalla olemisena. Kotona ei saa kuitenkaan lorvailla, vaan on istuttava tietokoneen ja kameran (ja mitä vielä niihin onkaan silloin yhdistetty) edessä kokouksissa osa päivästä. Kenties ylempi toimihenkilö viettää vain muutamia tunteja viikossa itse työpaikalla. Alempi tekninen henkilö on melko paljon samat tunnit paikalla kuin nyt, mutta esimerkiksi myynti suoritetaan mistä vaan.

Kehitysmaissa tulee suuria ongelmia ruokkia koko kansa, ja maanviljelyssä geenimuunnetut kasvit ovat sääntö eikä poikkeus. Kehittyneet maat omistavat tehtaat, tai ainakin niiden tuotantolinjat. Tehtaat antavat työntekijöille työn lisäksi kaikki palvelut päivähoidosta terveydenhoitoon. Ne onnelliset jakavat vaurauttaan jonkin verran lähipiirilleen, mutta muu kansa ympärillä on oman onnensa nojassa.

USA ja Eurooppa joutuvat liittymään poliittisesti ja taloudellisesti ja hallitsevat yhdessä maailmanmarkkinoita. Aasia tuotantopäänä on vastapainona, mutta Japani neuvottelee jokaisen kanssa erikseen sopimukset. Muut maat hankkivat partnerimaan rikkaiden joukosta ja tarjoavat työvoimaa. Partnerimailla on sama rahayksikkö. Venäjä vakautuu niin, että rikkaat maat sijoittavat sinne öljyyn ja kaasuun ja hoitavat niiden viennin.

Kauemmas tulevaisuuteen on vaikea ennustaa. Onko ihmisiä vielä maapallolla vuonna 3000?

Hiski Salomaa

siirtolaisten Woody Guthrie

1900-luvun alkupuoliskolla amerikansuomalaisten ja ajan suomalaisten muusikoiden ja esiintyjien välillä oli vilkas vuorovaikutus. Kuplettimiehet Tatu Pekkarinen ja Afu tanner kiertelivät Amerikoita. USA:ssa Columbia ja RCA äänittivät suomalaisia esiintyjiä ja jakelivat levyjä siirtolaisyleisälle. Yksi näistä oli Hiski Salomaa.

Salomaan (alkuperäinen nimi Hiskias Möttö) lapsuutta kuvaa tutkija Juha Niemelä. ”Anna Leena Möttö synnytti pojan 17.5.1891, jonka isäksi tiedettiin Anna Leenan sisaren Amandan mies Ananias Romo. Pojalle annettiin nimeksi Hiskias vanhan testamentin kuninkaan mukaisesti.” Aluksi Anna Leena asettui poikansa kanssa asumaansisarensa ja Romon pieneen savupirttiin, Tipsalon torppaan Kangasniemellä.

Siirtolaiseksi lähtenyt Hiski Salomaa oli suosittu haaleissa esiintyjä ja pääsi 1927 levyttämään Columbialle, aluksi pelkän harmonikan säestämänä. Hiskin levytyksissä, kaikkiaan 18 laulua, pääsee selville siirtolaisen elämästä, josta saa myös kuvan esimerkiksi Antti Tuurin kirjasarjan kautta, yleensä humoristisina kuvauksina. Hiskillä oli Vanhan piian polkka, Häät Remulassa ja Dahlmannin paartit kuvaamassa ajan työelämää ja huveja. Varsin aikaisin suomalaisia oli Miamin herrasväille piikomassa, ja suomalaisasutus on ollut alueella siitä asti.

Karrikoidusti tukkijätkän vaeltelua kuvaa Hiskin varsinainen hitti, Lännen lokari. Monista laulukirjoista löytyy siihen sanat, joissa yleensä on muutamia virheitä. ”Olen käynynnä Piuttissa (Butte, Montana), Luisissa (St. Louis), Retulaatsissa (Red Lodge, Montana), Miiamissa (Miami), laulaa Hiski. Montanan kaupungit ovat kaivosalueilla, joissa oli suomalaisia. Myös Friskossa, Orekonissa ja Palmpiitsillä ainakin Lokari on käynyt.

Suomessa alettiin tuntea Hiski vasta 50-luvulla, kun Pekka Tiilikainen soitti ohjelman tunnussävelenä Lännen lokaria, kunnes radion pääjohtaja Hella Wuolijoki halkaisi levyn ja laitti sen lyhyeeseen soittokieltoon. Hiski oli jonkin verran vaurastunut Amerikan vuosillaan ja kierteli Suomessa ’52-’53 jenkkiautollaan. Suomessa Hiskin tiedetään esiintyneen vain kerran vaimon kotipaikkakunnalla Vehmaalla. Sinne ja Hiskin kotiseudulle Kangasniemelle tehtiin useita matkoja.

Siirtolaismusiikkia tutkinut (tutkielma) Juha Niemelä kuvaa Hiskiä vilkkaaksi luonteeltaan. Hiski ja Aini asuivat Michiganin yläniemekkeellä (ainoa alue jossa suomalainen korostus on paikallistenkin puheessa), Rhode Islandissa ja New Yorkissa. Hiski kiersi laajalti esiintymässä suomalaishaaleissa.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Hiski oli alle vuoden aseistakieltäytyjänä Calumetin (Michigan) vankilassa. Hiski oli lähinnä työväen aatteen kannattaja ja aatteesta kuullaan lauluissa Vapauden kaiho ja Värssyjä sieltä ja täältä (käsittelee maailman politiikkaa). Hiski kuitenkin kelpasi kaikkien aatesuuntien haaleille esiintymään.

Niemelä kertoo: ”Vaikka Hiski esiintyi Amerikassa runsaasti (työväenliitto) IWW:n tilaisuuksissa ja oli myös tämän järjestön jäsen, tuntuivat suomalaisen ammattiyhdistysväen keskuudessa esiintyneet riitaisuudet kiusanneet Hiskiä siinä määrin, että hän kotimaassa mieluiten vältteli tätä keskustelunaihetta. Hiski arvosti politiikassa eniten rauhan säilymistä. Niinpä USA:n hallituksisat hän kiitteli republikaaneja, joiden aikana ei tällöin käyty sotia.”

Hiskin haikeimpia lauluja ovat Talvella maa on valkoinen sekä Taattoni maja, jotka käsittelevät siirtolaisen ja reissumiehen kaipuuta sekä samalla ankeita oloja kotikylässä. Hiski itse lähti USA:han 17 vuotiaana hänen äitinsä kuoltua. Niemelä kuvaa nuorukaisen vaikeuksia päästä maahan reissulla. ”Kangasniemeltä lähti syksyllä 1909 kohti lännen kultamaita monta matkaajaa, heidän joukossaan Hiskias. Matka sujui rattoisasti tutussa seurassa ensin hevoskyydillä Mikkeliin ja sieltä junalla Turkuun, missä sisämaan asukkaille ensimmäinen jännittävä kokemus oli oikean valtamerilaivan näkeminen. Taisipa monelle tulla koti-ikäväkin pahoinvoinnin yllätäessä Arcturus-laivan keinuessa myrskyisen meren yli Englantiin. Hiskin matka oli katketa jo Hulliin, missä viranomaiset yrittivät käännyttää hänet takaisin, epäillen heiveröisen näköisen nuorukaisen työkuntoisuutta. Vasta matkatoverien itsepintaiset suosittelut saivat viranomaiset vakuuttuneeksi Hiskin räätälintaidoista, ja niin matka sai jatkua edelleen junalla Liverpooliin ja siellä todelliseen valtamerenjättiläiskyntäjään, Majestic-alukseen. Amerikassa Hiski jatkoi räätälintyötään ensin muiden palveluksessa, perustaen vasta 1924 oman räätälinliikkeen, joka työllisti myöhemmin useita ompelijoita. Amerikkalaisille vaikeasti äännettävän ja kirjoitettavan sukunimensä hän muutti Salomaaksi ja avioitui Vehmaalta kotoisin olevan sievän suomalaistytön Aini Saaren kanssa, joka sitten myös toimi räätälinä yhteisessä yrityksessä.”

Hiskin musiikkia on vaikea sanoin kuvata, aivan kuin jossain Esa Pakarisen tapauksessa, mutta useimmat sanoitukset olivat onnistuneita, jos sävel ei Lännen lokarin luokkaa ollutkaan. Sävellyksessä Hiski käytti kornetti apunaan. Savolaista lupsakka menoa löytyi, akkojen puheen imitointia ja rempseätä menoa. Toisaalta musiikki ajan suomalaiseen viihteeseen, toisaalta siirtolaisen uuteen maailmaan ja muistoihin, fingliskalla esitettynä.

Hiski ei ehkä erottunut kovinkaan aikalaisista esiintyjistä, mutta juuri Lännen lokarin takia hän on jäänyt suomalaisten mieleen. Pekka Gronow on koonnut Siboneylle Hiski Salomaa kokoelman, jolta löytyy myös neljä muuta esiintyjää, mm. Antti Syrjäniemen Daytonian apinajuttu (tunnettu Tuomari Nurmion versiona).

Hiskin sävelmät:
Tiskarin polkka • Askon kolmirivinen • Laulu taiteilijoista • Vanhanpiian polkka • Savonpojan Amerikkaan tulo • Emännät piknekissä • Vapauden kaiho • Elisan valssi • Häät Remulassa • Dahlmannin paartit • Lännen lokari • Talvella maa on valkoinen • Kemppaisen avioelämä • Iitin Tiltu • Auvisen akkahommat • Ryöstöpolkka • Taattoni maja • Värssyjä sieltä ja täältä

Love records Hakemalla löytyy Hiskin kuva ja levyn selostus

Iitin Tiltun sanat

Juha Niemelän tutkimuksista on kenties tulossa julkaisu.Siirtolaisuusinstituutti ilmoittaa seuraavaa:
Amerikka on työmaa - Suomi on kotimaa - Amerikansuomalaisten laulujen identiteettikuva 1900-1930-luvulla USA:ssa
Tutkija Juha Niemelä pyrkii Turun yliopiston folkloritiikan laitokselle tekemässään lisensiaattitutkimuksessa kuvaamaan amerikansuomalaisen musiikkiperinteen kehittymistä vuosina 1890-1990. Hänen tarkoituksenaan syventää tutkimusta myöhemmin väitöskirjaksi. Aineisto perustuu pääosin Michiganissa, Minnesotassa, Wisconsinissa sekä Ontariossa Kanadassa tehtyyn keruumatkaan, jolta kertyi musiikkia, haastatteluja, sanoituksia, nuotteja, elämäkertoja ja paikallishistorioita.


Copyright 2001 E Järvi, paitsi Niemelän lainaukset

HERÄÄMÄSSÄ

Kuuluu ääntä. Poika on vessassa, se ottaa kohta suihkun. Vaimo, vieressä, herää. Tiedän että kello on noin kuusi. Silmiä en ole avannut. Ajattelin herätä seitsemältä.

Vaimo on noussut ylös, kuulen huoneessamme ääniä, aamutouhuja.

Molemmat ovat keittiössä. Olen ehkä nukkunut viisi minuuttia. Nyt olen hereillä. Avaan silmät, ei näe pimeässä paljon. Kellon viisreita en näe ilman laseja.

Kääntelen jonkin aikaa. Napsautan pöydän lampun päälle. On ehkä kulunut 20 minuuttia siitä kun ensin heräsin.

Aamiaiselle. Teetä ja muroja. Ovat molemmat keittiössä. Poika kaivaa lounastavaroita kaapista, valmista pakkauksissa.

uuden auton uusi vehje kertoo: rengaspaine vajaa

mikä rengas? ei se kerro
menen huoltoasemalle
valitsen yhden renkaan
kokeilen lisätä ilmaa
ei toimi...ilmaa tulee vain ulos..venttiili liian lyhyt
menen kotiin..otan ..etsimisen jälkeen..pari valve extenderiä mukaan
toiselle huoltoasemalle
täytän vajaan renkaan
valo edelleen kojelaudassa
täytän kolme muuta
kadotan pakkasessa kaksi venttiilin* hattua
mittaan..lukee 2.9 atm...renkaassa lukee 44 psi
kotiin...netistä painelaskuri
http://www.sengpielaudio.com/ConvPress.htm
niissä on siis 42 psi
autotallissa...toinen painemittari löytyi...kaikki renkaat 40 psi paineeseen

PERKELEEN PAKKASILMALLA RUPEAVAT VAROITUSMERKIT PELAAMAAN

UUSI KIIKARI

Me bongarit ostamme ja myymme kiikareita. Kaksi on myyty etä sain ProMasterin ED lasisen mallin joka matkii Swarovskin ulkokuorta.

Olisi vaan lämmin päivä kokeilla bongata. Kylmää ja harmaata.

No, on kokeiltu. Pakkasella tarkennussäätö kovin vaikea vääntää. Öljyt kai jäätyy.

Rauhallista joulua?

Vain jos asutte Suomessa.

Klo 4 raahaamme loput lahjat kuusen alle.

Nukahdan, herään klo 7.

Haemme joulusukat. Klo 8 syömme aamiaista, avaamme pikkutavaraa.

Lahjat jaetaan.

Lounas. Klo 14 elokuva teatterissa.

Drugstoresta varusteita tytölle, menee koulun bändin Floridan matkalle.

Ilta-ateria, taas kinkkua, uudet lisukkeet.

Katsomme elokuvan, tai osa katsoo koko filmin, DVD.

Jossain välissä nukuin tunnin.

Juon teetä, syön pullaa.

Klo 12 touhutaan tyttöä koululle.

Kolme bussia valmiina lähtöön. Bändin soittimia ym. haetaan.

Lapset busseihin klo 1. Saavat nukkua matkalla. Bussi pysähtyy joka 2 tuntia.

Noin 20 tuntia myöhemmin sängyssä.

Menen töihin, poikkean, huomenna. Herätyksellä ei väliä.

AUTO JA KIIKARI

No niin, taisin myydä yhden kiikarin taas ja koeajoin kahta autoa.

Niillä on semmoinen kiristysjuttu ettei päästä ovesta ulos jossei jotain allekirjoita. Paitsi sitten jotkut harvat merkit. En uskaltanut jenkkimerkkejä ollenkaan katsoa. Myyjä olisi varmaan tarttunut hampailla housunpunttiin ettei pääse ulos.

Selostin että vaimoni on Mrs. Krank, siitä filmistä, eikä sitä saa nyt paikalle kojeajamaan. Vaikka tää auto olis oikeesti mulle arkiajoon.

Oli siinä tilaa ainakin kuskille, korealaisautossa. Saatan sen jopa ostaa. Omalla ajalla.

Kävin TAAS ruokakaupassa. Ostin kinkun ja muuta. Satanen meni.

Sitten lapset pääsi joululomalle. Tyttö ja sen kaveri tahtoivat tietenkin kauppakeskukseen. Semmoinen sotku parkkihallissa. Pyöritään ympyrää 15 min ja sitten hyökätään vapautuvaa paikkaa vaatimaan.

Onneksi se otti vain tunnin. Mutta palatessa olin ajaa kolarin postilaatikon kanssa. Mäki talon edessä oli mennyt luistinradaksi. Tällaisella ilmalla yleensä autot ajaa meidän pihaan. Osaisi väistää taloaa ja ohjata puuhun.

Joulun alla

Oli tässä pari päivää lomaa. En halunnut tässä netissäkään roikkua 2 päivää. Aattona sitten on vähän kokkaamista. Vaikka keittiömme on pieni, ei sinne mahdu kuin pari tyttöä samalla kertaa kokkaamaan.

Meinaan olla vakituiselta nettitaululta noin viikon poissa.

Oli aamulla semmoinen olo, etten oikeen kuulu tänne tänään, ei ne oikeen odota olevani kotona ennen klo 17 arkena. Mutta ulkoa oli 20 pakkasta aamulla, ei ole mitään kohdetta, enkä lopulta edes kävellyt ulkona kun lämpeni lähemmäs nollaa. Mutta tuuli.

Vein pojan töihin, sillä ei ole autoa käytössä. Joku Suomessa ei ymmärtänyt miten kolme ihmistä kolmella autolla säästää bensaa. Haen pojan kello 16.

Oli ruokakaupan lista taskussa. Menin Toyatalle ja paukuttelin vähän ovia. Selvisi että Corollassa on vähiten tilaa edessä, jopa Yaris on hitusen parempi. Corolla pois listalta. Paras oli Matrix, Corollan luukkuperäveli.

Mutta en sitten meinannutkaan koeajaa vielä, ja kännykkäkin soi. Ei ollut ilmoitettu että ne ruokatavarat heti tarttis, sinne sitten.

On yksi meno johon perhe vie chiliä, nyyttikestit. En oikein tykkää mistään menoista jouluna ja uutena vuotena enää. Siellä on niin paljon kansaa liikkeellä. Joulu jossain maalla olis ihanin.

Tajunnanvirtaa preesenssissä

tyttö herättää...katto vuotaa...päätä särkee

herättiköhän luolamiehenkin tyttö sen, kun luolasta tuli märkä?

vilkaisen huoneeseen, otan pari pilleriä

pistämme ämpäreitä

tyttö nukkuu huoneessamme

aamulla herättyä kiipeän kattotilaan, ei selviä vuotoja..arvailen räystään kautta sitten

poistan räystäästä isoja jääklönttejä ja jäätynyttä lehtimoskaa

seison liian pienen tikapuun nokassa ja saan kaikki irti...räystäs tarttee kattaa paremmin

katto on suunniteltu väärin, räystästä ei saisi laittaa noin, kaikki vesi menee yhteen kulmaan

ajan duuniin, moottoritien muutosten takia keksikaupunki on klo 7:15-7:45 ihan tukossa

kierrän osan tukosta Broadwaylle

tämä Broadway menee teillisuusalueen läpi

teen duunia noin 7 tuntia...tulen 26. päivä myös tunniksi

päätä särkee edelleen jonkin verran

menen pojan kaverin talon ohi drug storeen

takas sinne, poika on siellä

menemme kotiin, syömme

kuskaan pojan samaan taloon

päänsärky ei oikein hellitä ja korvat soivat

HARMAA PÄIVÄ JOULUKUUSSA

En nukkunut hyvin. Ulkona lämpeni, ja sisälläkin oli liian lämmin vaikka termostaatti oli samassa. Kolme filttiä oli viime viikolta, liikaa.

Otin päänsärkyyn pilleriä kello 4.

Ajoin töihia aika hiljaa, oikeella, puoleksi unessa. Normaalisti ajan keskikaistaa.

tarttis jotain tehdä tossa kohta.

En jaksa. Nukkumaan vielä!

Reality Naputusta

PÄIVÄ 1
Tänään liikun teepaidassa, jossa on tasku, farkuissa ja sukissa, harmaissa. Olen kyllä liikkunut niissä tohveleissakin tänään, muun muassa postilaatikolle. Laitin sinne kirjekuoren, joka menee (nettiyhteisö) Etusivun jäsenelle. Nostin postilaatikon, American mailbox puisen tolpan päässä, punaisen viirin ylös postimiehelle merkiksi. Jos meille ei satu olemaan postia, hän tsekkaa laatikon ja ottaa kirjeeni lähetettäväksi.

Luin aamulla Jukka Ukkolan reality pakinan, jossa hän meni jopa vessaan. Muttei kertonut mitä siellä toimitti. Harjasin juuri hampaat Crestin Sensistivity merkillä, hammastahnalla. Syljen sen pesualtaaseen ja huuhdon sen kädellä pyyhkien reunat ouhtaaksi. Pesin kädet.

Kävin katsomassa veden lämmitintämme. Se sylkäisee varaventtiillin kautta vettä alumiiniämpäriin, jossa on nyt 3-4cm. Vettä tulee oikeastaan vain siloin kun joku ottaa suihkun tai pestään pyykkiä, tai molempia samalla.

Tsekkaan poikani lentokoneen aikatulua netistä. Se on ollut tunnin maassa Lontoossa, lähtemättä aikataulun mukaan. Kun soitan ATT:lle modeemin kautta, koneesta kuuluu hiljainen modeemiääni, khrrrrkkh. ”Sorry, there is no real-time flight information available
for the flight you selected.”

Fligtarrivals.com sen sijaan löysi lentomme:
London Gatwick Jun 29 02:18 PM St. Louis MO Jun 29 05:05 PM

JOKU TOINEN PÄIVÄ

Olin tunnin pari parvekkeellamme, porch you know, tein pikkasen korjauksia, aika paljon kosmeettisia. Aika paljon kyllästämätön puu lahoaa viidessä vuodessa.

Käytin sirkkeliä, vasaraa, hohtimia, maalisutia. Sain maalia paitaan. Ei ollenkaan tapojeni mukaisesti tein loppuhomman ilman paitaa kun olin sen ensin huuhdellut maalista.

Nyt kuulostaa suihku olevan vapaana, tai ainakin vesi lakkasi. Naisethan voivat olla suihkun jälkeen minuuttikaupalla kylpyhuoneessa!

JOKU KOLMAS PÄIVÄ

Nyt sitten on edessä Maanantai-reality. Tarttis jotain tehrä. Kyllä mä sen kokeen saan alkuun, mutta loppuosa keksiviikkona tarttee muutosta...

Istun tylsässä laboratoriossa L kirjaimen mallisessa kopperossa. Jos nousen seisomaan, näen ikkunasta ankean teollisuusmaiseman, paitsi että ikkunan edessä on laatikoita.

Huoneessa on aina humina, kun vetokaapit käyvät. Viihteenä vain pieni radio.

TAAS JOKU MUU PÄIVÄ

On tällaista aika turhaa näpertämistä loput 1,5 päivää tällä viikolla. Tarttee haastatella paikanhakijaa puoli tuntia tossa aamulla. Mulla on onneksi vierastuoli L mallisessa kopperossani labran kulmassa. Siinä on pieni tuuletin, jonka siirränkin lattialle. Noin.

Tulee sen verran kuuma, että päiväkävelyt ei niin innosta. Jotkut hullut hölkkää 95 asteessakin ulkona.

Labrakaveri menee tästä Tukholmaan (eri mantereelle!) konserttiin. Stonesit tulevat Helsinkiinkin, oliko 16. päivä, mutta viime talvena ei tänne meille! Ollaan niin takapajula. Chicago oli lähin.

SITTEN TAAS TÄLLAINEN PÄIVÄ
Istun täällä pyjamassa, luen nettiuutiset. Olen juonut kupin teetä herätäkseni. Toisen kupin kanssa syön murot.

Syön edelleen aamiaisen yksin viikolla ja kiireessä, vaimo on lasten kotona ollessa syönyt aamiaisen niiden kanssa. Viikonlopulla pitää odottaa että kaikki yhdessä.

Lapset ovat leirillä nyt toisen viikon, ja torstaina lähdemme ajamamaan Minnesotaan.

Olen sitten lomalla 2 viikkoa, ajelemme Kanadassa, Winnipegistä länteen.

JOKU ERI KERTA TAI VUOSI

Ei 70 luvun lopusta pärjännyt kuulematta DS biisiä Sultans of Swing, sitä soitettiin radiossa aika paljon. Nuoremmille tiedoksi että tämä "radio" oli sellainen vehje josta soitettiin musiikkia kun ei ollut KASETTIA mukana autossa.

Korvalappustereoita en oikein harrastanut paljon. Jollakin matkalla ostin sellaisen, halvan, kuullakseni pitkillä junaosuuksilla jotain. Oliko 84 tai 92, jompi kumpi. Sony Walkman lienee 70 luvun lopulta...

Muistan kuulleeni Weird Alin renkutuksen Smells Like Nirvana jo ennen oikeata Nirvanaa saksalaisesta radiosta Berliinissä. Sitten näin Nirvanankin videon.

V. 79 olin suurella ..se oli 2 viikkoa kai..Euroopan matkallani ykisn. Olimme sama ryhmä vaunussa Pariisista Tukholmaan. Kaunis laihan puoleinen suomalainen nainen oli tilapäisessä ryhmässämme. Kova naisten iskiä Rick ei onnistunut sen naisen kanssa, naisella oli poikaystävä matkan molemmassa päässä, yks ranskalainen ja toinen ruotsalainen.

Ruotsista Saksaan palatessai siinä junassa oli turkkilainen noin 15 v poika ruotslaisten kavereittensa kanssa matkalla etelään. Hänellä oli varusteina passi ja hammasharja ja aikeena ruveta gigoloksi, sanoi. Muilla oli pullo punkkua ja nuoret sammuivat ekaan luokkaan tyhjille penkeille. Lipuntarkastuksessa ne häädettiin taas meidän vaunuun aamulla.

AIKA HILJATTAIN

Tein duunia. Se on semmoinen hankala 12 tuntia kestävä kemiallinen prosessi. Kahdeksan tuntia tehty. Ettei sitten perjantaina tartte lounaan jälkeen kuin vähän raporttia kriipustaa. Se siis ei käy itse siellä yöllä, 4 tuntia puuttuu.

Bussipysäkillä duunin lähistöllä BIG SIZE styroksijuoma kansineen. Se on ollut samassa paikkaa kaksi päivää. Se jäätyy yöllä. Roskakoreja ei ole.

Kauppakeskuksen parkkihallissa. Pienen herraskaisauton, nainen luulisin, vieressä pussi jonne on tyhjennetty lounaan jämät ja paperit. Se on siististi laitettu kiinni paperipussiin ja auton kuskin paikan viereen. Missä on rouva itse? Lähimpään roskikseen on 50m ja se on matkalla ovelle.

Menen katsomaan sitä Supergrassiä. Kirjakaupassa ei ole. Katson onko alennuskupongilla mitään kirjaa. Ei ole, vaativat sitä ja tätä, ei ole ALL BOOKS 20% OFF kuponki kuten viime kerralla. En osta mitään, kupin kahvia.

Menen Best Buyhin. Siellä kaahaa muskeliauto parkkipaikalla. Pysäköin. Supergrassiltä 2008 levy. En ota. Tulee tutun singer-songwriterin live Teksasista, Austinista. Soitan sitä. Likaa hempeitä lauluja, erolauluja, haikeeta. Ulkona on pimeä, en jaksa tällaista. Apulanta soimaan. Ei siinä tartte joka sanaa kuunnella, kunhan rytisee. Menen loput matkaa kotiin.

Mitä teen ostamallani CD:llä. Myynkö, kopioinko? Helpoin ratkaisu laittaa hyllylle. Mutta kun siinä oli vaan kaksi uutta biisiä, muut oli studioversiona jo.

Ei pitäisi ostaa levyjä enää, en pidä kuin 10% ostamistani edes 5 vuotta. Kun tämäkin juttu alkaa olla vanha ja arvoa ei ole, miten niistä pääsee eroon.

Kenties toi mp3 juttu olis edullisempi. Mutta millä mä niitä kaikkia säilytän. Poltetut CD:t ei tunnu olevan pysyviä. Siis on mulla iPod ja iTunes, mutta en luota systeemiin ja kaikenmaailman back up asemiin.

Niin, se oli siis Richard Thompson CD josta tarttee päästä eroon.

TÄNÄÄN
Soitan pojalle. En tiedä missä se on. Kysyn mitä se haluaa huomisen lounaaksi Subwayltä. Kirjoitan lapulle voileivän, 12 inch SUB sandwich, kahden safkat. Meitä on 5 menossa.

Vaimo tulee puhelimeen ja kertoo omat valintansa. Tässä pisteessä tiedän missä he ovat. Menen keittiöön ja katson niitä kurkkimassa autotalliin. "Molemmat autot on tallissa. Missä se on?"
Sanon, takaa, että täällä. En mennyt vielä.

Canoe Trip


We have a three day trip planned from Ely Minnesota. I know they drop us off at Moose Lake, on the map. You go up Moose Lake and head west, then I have no idea. Maybe they pick us off a different lake in 3-4 days. I did not see where the roads go, that well.

CLICK the map to see it bigger.

Trip went OK, 4 days 18 miles. More later.

ROCK-FANIN MUISTOJA

Osa 1 : Koulussa

Olemme teinihipoissa Kulosaaren ruotsalaisessa koulussa. Istun lavan reunalla.Jussi Raittinen laahustaa tohveleissa lavalla, kamoja laitetaan esille. Rumpua paukutetaan. Joku sanoo, että ei ole OK, oli kuin pyllyyn läpsyttäisi. Jussi sanoo muutaman sanan lavan reunalla oleville. Keikka onnistuu, saksofonissa on Koivistoinen. Toisena bändinä muistan Roosters, mutta siinä ei ollut sen paremmin Wigwam miehiä enää. Ihan OK laulaja. Istun jumppasalin takareunalla, en uskalla tanssia, kaikki on vieraita ihmisiä. Olen vain sen vuoden Suomessa. Jimi Hendix ja Cream ovat kovia nimiä, vähemmän vielä USAssa.

Osa 2
Ruisrock, musiikillinen herätys.

Eletään vuotta 1970 ja jos se nyt tuli oikein, olin 16 ikäinen. Edellisenä vuonna ilmestyi Wigwamin single Must Be the Devil. Se teki melkein samantapaisen vaikutuksen kuin joku vuosi sitten Light My Fire. Luulosairaan olen hankkinut sen jälkeen. Tänä kesänä mielisinkut olivat John Mayallin the Bear, Stonesien Jumping Jack Flash ja Doorsien Hello I Love You. Osaisikin mennä tytön luo ja lausua jotain tyhmää ja sitten tuo hello I love you. Menin Ruisrockiin joka päivä bussilla ja olin melkein puoleen yöhön. Oliko se toinen vai eka päivä kun istuin vaaleatukkaisen tytön vierellä nurmella ja aloin jutella. Joku tytön kavereista oli kamalan ihastunut Niemenin, puolalaibändin, basistiin. Tein jopa treffit tytön kanssa seuraavaksi päiväksi. Hän ei ilmestynyt. Näin hänet sitten myöhemmin, mutta en halunnut jutella.

En tehnyt mitään treffejä minkään tytön kanssa ainakaan vuoteen. (Yks vähän lihava tyttö koulussa, ihan kiva kai, vähän seurasi minua sen kouluvuoden. Minulla oli kuulemma ihana kihara pitkä tukka.)

Ruisrockissa esiintyi Wigwam, soittivat jotain Band biisejä urkujen ja pianon takana. En oikeen muista tuosta musiikista mitään, muistot ovat kuvia. Luulen ostaneeni singlen Luulosairas sinä vuonna, mutta albumin ostin vasta jenkkipainoksena LP:stä. Samasta festivaalista muistan Made in Swedenin, soittivat instrumentaaliversion A Day in the Life biisistä. Se taisi olla kun istuin sen tytön kanssa. Sitten illalla oli hienoa kun Family soitti ja kansa juhli. Kansa hiljeni päivällä kun Konsta Jylhä soitti, hartaana oloa.

Jossain välissä Jussi soitti, taisi olla Badding solistina. Jussi jutteli mukavia yleisölle, toivoi sään kestävän. Tommi Mansfield änkesi lavalle kitara kädessä kun bändit vaihtoivat kamoja. Luulimme joksikin häiriköksi.

Mainittavan arvoinen oli energinen Burning Red Ivanhoe Tanskasta, ja Family, joista olen progepalstassa kertonut enemmän

Joku niistä päivistä äitini, tätini ja mummoni kävivät urkkimassa. Eivät nähneet minua, mutta sutturan näköiset meikatut tytöt ilveilivät heille aidan läpi, "eiks me olla kauheita". Sain seuraavana aamuna neuvoja poistua festareilta jos "sakilaiset" alkavat kahinoida. Yöllä oli ajettu telttoja nurin moottoripyörällä.

Kaksi viikkoa sen jälkeen menin USAhan takaisin kouluuni. Tylsä vuosi. Mutta onnistuin kasvattamaan pitkän tukan ilman että koulun rehtori puuttui asiaan.

 Kesällä ei varaa mennä Suomeen, ei edes töitä. Seuraavana syksynä aloitin yliopiston. Eka oikea konsertti oli Jethro Tull.



Osa 3
Kesällä 1975 olen Suomessa kaksi kuukautta. Kierrän yhden festivaalin Jyväsylässä. Virtanen ajaa lavan viereen henkilöautolla, jonka perävaunussa kamat on. Moog heittää muutaman vitsin. Lindholm leikkii Dylania vaatteillaan Rock and Roll Bandissä. Menen tapaamaan floridalaista tuttavaani Ouluun. Koko maa on kohta Dr. Feelgood kuumeessa, Virtanen varsinkin.

Juicen eka bändi heittää jäähyväiskeikan, Hurriganes vetää rutiinisetin. Virtanen pelleilee taas. Yrittävät heittää kitaraa lavan katolle. Täs on mun sukupolvi. Näen myös Hurriganesit (kuvassa Cisse). Olen tuttavien luona yötä.

Aamupäivällä kaverini oululaiset tuttavat ovat vähän humalassa. Osa tuttavan tuttavista kömpii ulos teltasta. Yhdellä tytöllä on merkkejä kaulassa edellisen yön touhuista. Autoradiossa soi Virve Rostin käännösbiisi the Night Chicago died. Disco taitaa olla tulossa, ei minua kiinnosta.

Toisen tuttavan avulla pääsen Pori Jazziin. Vaikuttavia ovat Piirpauke ja viime hetkellä buukattu Johnny Littlejohn, bluesmies. Häntä säestävät Pohjola ja Parkkonen.

Osa 4
Tapaan suomalaisen 60-luvun bändin basistin pikkuveljen Wisconsinissa. Pyörimme noin vuoden musiikiharrastuksissa. Opin paljon Suomen musiikkielämästä. Olen siihen asti lehtiä lukenut. Pikkuvelikin soittaa kitaraa. Minä kehnosti.

Vuosina 1975-1982 käyn ahkerasti konserteissa ja klubeissa. Dylanin ja Stonesit ehdin nähdä mammuttikeikoilla.

Osa 5
Jottei nyt väitettäisi että kuuntelen vain Wigwamia, Zappaa ja progea, tässä lista suosikeistani, suurin osa 70-luvulta. Esittäjiltä olen valinnut yleensä yhden kappaleen. Joidenkin kohdalla se on cover-versio, mikä ei tarkoita sitä, ettei heidän omatkin biisit kelpaisi.

Animals-Its My Life
Allman Brothers-Revival
Astronauts-If I had a Hammer
Blues Magoos-Aint Got Nothing Yet
Jeff Beck-Beck’s Bolero
Beatles-Please Please Me
Chuck Berry-Come On
Arthur Brown-Fire
Bonzo Dog-Piggy Bank Love
Black Flag-TV party
Jimmy Cliff-The Harder They Come
Dire Straits-Sultans Of Swing
Dick Dale-Miserlou
Fairport Convention-Walk A Mile
Eek A Mouse-Ganja Smuggling
Equals-Baby Come Back
Eric Clapton-Layla
Cheap Trick-Mandocello
Crickets-As Sweet As You Are
Cream-World of Pain
Chicken Shack-Some Other Time
English Beat-Mirror in the Bathroom/Twist and Crawl
Elvis Costello-Peace Love Understanding
Dead Kennedys-Holiday in Cambodia
Dylan-Like a Rolling Stone
Doors-Light My Fire
Devo-Whip It
Dr. Feelgoood-Roxette
ELO-Roll Over Beethoven
Fleetwood Mac-Show Biz Blues
Family-Weaver’s answer
Flying Lizards-Money
George Harrison-Cracker Box Palace
Gunclub-She's Like Heroin
Arlo Guthrie-Alice’s Restaurant
Genesis-Battle of Epping Forest
Strawbs-Winter’s Song
Horslips-Bim I stigh agol(gaelic)
Hurriganes-Get On
Grateful Dead-Touch of Gray
Hendrix-All along the watch tower
Elton John-Funeral for friend/Love Lies Bleeding
Jefferson airplane-Embryonic Journey
J Tull-Nothing is easy
Leo Kottke-Pamela Brown
Kraan-Holiday am Martterhorn
Kraftwerk-Showroom Dummies
Kinks-Waterloo Sunset
John Lennon-Instant Karma / Cold Turkey
Nick Lowe-So it goes
Laika and the Cosmonauts-Avengers Theme
Metallica-The Unforgiven
Taj Mahal-Johnny Too Bad
Paul McCartney-Maybe I'm Amazed
The Move-Do Ya
John Mayall-Room To Move/All Your Love/On Top Of The World Mountain-Travelling in the Dark Lou Reed-Sweet Jane The Nice-5 Bridges Alan Price-O Lucky Man Pink Floyd-Atom Heart Mother Police-Roxette Pentangle-So Clear Bonnie Raitt-You Got It Ringo Starr-It Don't Come Easy Richard Thompson-Nobody's Wedding Ramones-Rock and Roll High School Rolling Stones-Jumping Jack Flash Jonathan Richman-Roadrunner Iggy Pop-The Passenger Tom Petty-Gotta Move On Romeo Void-Fear to Fear Suburban Lawns-Janitor Stranglers-Always The Sun Sugarcubes-Regina Searchers-Don't Cha Know Dusty Springfield-I only Want To Be With You Traveling Wilburys-Tweeter and the Monkey Man Troggs-Wild Thing Trash, or Wild Trash-Illusion(Apple single) Toten Hosen-Scwartzwald Klinic Tasavallan Presidentti-Celebration of the Saved Nine Talking Heads-Don't You Worry About The Government Joanie Sommers-Johnny Get Angry Van Der Graaf Generator-Refugees Värttinä-Marilaulu Van Halen- Ain't Talking About Love Ventures-Walk Don’t Run /or/ Diamond Head Wall of Voodoo-Mexican Radio Who-I Can See For Miles Waitresses-I Know What Boys Like Wigwam-Tramdriver Neil Young- Like a Hurricane/This Note's For You Da Yoopers-Second Week of Deer Camp Zappa-Peaches en Regalia

Osa 6
Berkeley, Kalifornia. Punk on tullut, siinä on nuorille taas energiaa ja menoa. Kirjoitan jutun Soundille. He eivät maksa vähäistä palkkiota. Soittelen tunnin Berkeleyn radioasemalla suomalaisia levyjä. Ne tykkäävät eniten Säpinää biisistä ja parista muusta Maukan jutusta. Annan niille sen singlen, soittavat joka päivä. "Maukka Perussakka" tuttavani Rick sen aina lausuu. Joskus 1979 olen nähnyt Eppu Normaalin Turussa, Puolalanpuistossa. Esiintyivät keikkabussin edessä suurinpiirtein maassa, ilman lavaa.

Kirjoitan Soundiin artikkelin San Franciscon Yöt 1981. En saa palkkiota.

Osa 7
Tanska 1981 Olen tavannut tyttöystäväni Tanskassa ja olemme matkalla junalla Suomeen. Meillä on Kööpenhaminassa noin 5 tuntia aikaa, ennekuin aikaisin juna lähtee. Menemme muutamaan kapakkaan, juon kaksi olutta. Toisessa kapakassa bändi soittaa koulunsa päättäneille tanskalaisille, niillä on uudet ylioppilaslakit. On jotain discokamaa, mutta sitten ne soittavat Reggae OK, jota en ole vielä kuullut. Me vähän tanssimme. Nukumme asemalla matkatavara- vaa'an päällä muutaman tunnin, mikään ei ole auki. Tapaamme jotain tuttavia Suomessa, ei juuri musiikkia mahdu ohjelmaan Suomessa. Tanskassa paluumatkalla ehdimme pariksi päiväksi Roskildeen. Näen MA Nummisen. Näen myös tanskalaisen parin nurtsilla sukupuoliaktissa. Koko joukko tsiikaamme, ja Numminen kirjoittaa siitä kirjaansa.

Näemme lavalla Ian Druryn ja Pelle Miljoonan. Pelle soittaa aamulla, jolloin vain krapulaisia suomalaisia on katsomassa. Eräällä muusikolla on hame.

Olen lopettanut opintoni, teen tilapäistyötä.

Osa 8
Kansas City, joulukuu 99.Olen menossa Jim Pembrokea haastattelemaan. Juttu järjestyi ihan sattumalta juuri täksi päiväksi. Olen matkalla vaimon ja kahden pienen lapsen kanssa. Joudumme keksimään heille muutaman tunnin ohjelmaa. Lähellä on kauppakeskus, jonne voin jättää auton parkkitaloon. Kauppakeskuksessa on samat kaupat ja ravintolat kuin täällä aina. Istahdan ja selaan tavaroitani. Pahvikansiossa on artikkeleita Wigwam sivuilta ja kaksi artikkelia Musasta vuodelta 1974. Silloin kun oltiin NIIN edistyksellisiä. Minulla on uusi kännykkä, olen pitänyt sitä päällä, vaikken soittele. Ympärillä oleva väentungos joulun jälkeisenä maanantaina ja koko kauppakeskuksen hieman ahdas järjestely tuo mieleen lähinnä Turun tai Helsingin, näin keskikaupungilla. Esikaupunkien kauppakeskukset ovat erilaisia. Täällä siis Jim asuu. Toisissa asioissa ei ole suurta eroa Helsinkiin. Ulkona on aika kylmä tuuli. Rakennusrykelmän yhteydessä on luistelurata, lunta ei näy. Perhe jää tänne ja lähden sovittuna aikana etsimään osoitetta.Katselen karttaa, ajan ristiin rastiin. En ehdi kuunnella Wigwam kasettiani. Olen kuunnellut Jimin soololevyjä paremmin kuin olen ennen huomannut kuunnella. Mutta nyt täytyy löytyä tuo katu ja haen oikeaa numeroa . Olen väärällä puolella. Menen kaksi korttelia toiseen suuntaan. Löydän talon, tapaan Jimin. Jimillä on aika lyhyt harmaa tukka, päältä jo kaljuuntuva, parransänkeä. Mutta muuten ihan vireä. Puheääni on melko hiljainen, eikä sitä ollenkaan yhdistäisi lauluääneen. Siinä on sekä amerikkalaista että englantilaista korostusta. Juttelemme myös jonkun sanan suomeksi välillä, siinä ei ole korostusta.

Olen kyllä valmistautunut haastatteluun ja kelaan läpi bändin eri vaiheita. Rockilla ei ole enää elämässäni niin kamalan tärkeä rooli kuin alle 30 vuotiaana. Mutta yritän kaivaa jotain uutta ja positiivista esille bändin vaiheista. Sain sen vaikutuksen että Wigwam treenasi uusia biisejä kovasti ja meni studioon ja levy tuli ulos. Sen jälkeen Jim ei niitä erikoisemmin halunnut ainakaan levyltä kuunnella. Eräät biisit ovat unohdettuja, ja niitä ei edes kuunnella suosiolla. Teemme tätä niinkuin palveluna Wigwam faneille. Jim ei tietenkään pääse koskaan Wigwamista irti. Tuntuu kuitenkin, että täällä hän on siitä melko vapaa, oma itsensä. Paikalliset taidepiirit tuntevat parin ja Jim keikkailee klubeiisa satunnaisesti.

Teen haastattelun englanniksi, eikä Cady siten tunne olevansa ulkopuolinen. Sanoo käyneensä Suomessa kaksi kertaa. Loppupuolella haastattelua keksin kysyä Jimin muusikon urasta Suomessa. Bändihän tekee satunnasia keikoja kesäisin. Nyt on niin pitkään kulunut vilkkaista vuosista, että Wigwam on paljon kovempi nimi kuin Pembroke.

Pari tuntia kyselen ja nauhoitan. Menemme alakertaan Jimin studioon. Siellä on sähköpiano, miksauspöytä ja akustinen kitara. Otamme muutamia kuvia, Jim soittaa pianolla jotain, josta alkaa hahmottua Nuclear Nightclubin melodia. Jim heittää muutaman sanan laulua mukaan. Lopettelen ja käsken pariskunnan pitämään huolta toisistaan, kunnen muutakaan keksi.

Osa 9
Wigwamin lisäksi olen taas innostunut Zappankin musiikista. Hankin kymmeniä levyjä, joko kopioiden tai ostamalla. Kirjoitamme Turussa asuvan Juhanin kanssa artikkelin Zappan muutamista keikoista Suomessa. Tapaan Juhanin kesällä 2002 Turussa.

Samalla matkalla lopulta näen Pembroke-Rechardt mallisen Wigwamin. Katkelma
raportista:
Wigwam-fanit, melko nuoria, istuvat kahdessa etummaisessa pöydässä vasemmalla. Oikealle tulee pianonsa taakse Jim ja muutkin ovat näköjään paikalla. Tiskijukka on lopettanut Cherin ja muiden diskohittien (olisiko ollut Movetronia, ja paikalla on diskopallo!) soiton ja spiikkaa esityksen, “Wigwäm”.

Puolisen minuuttia Jimin mikistä ei lähde kuin muminaa ja Rekun kitara on kuin Veltto Virtaselle säädetty soinniltaan. Soundia paikkaillaan ja nyt saa sanojakin kuulla. Eka biisi, se puuroisesti alkanut on eräs suosikeistani, Bitesize, jossa Kotilainen soittaa kitaramaisen melodian. Jimin pianoa ei kuulu koko setin aikana, jossei seiso aivan sen edessä. Alkuosassa paikalle ilmestynyt kylähullu tarttuu biisin lopussa Jimin mikrofoniin kiinni ja mylvii sekaisia sanoja. Jim antaa järjestysmiesten hoitaa miehen sivulle.

Rekun soitto on aika paljon komppikitaraa. Joko kokonaisia sointuja, tai melodioita niistä poimien. Pientä sooloilua on monessa biisissä, mutta eka pitempi soolo on vasta Titans Wheel-biisissä."

Siitä on nyt vuosi, ja sillä välillä olen ehtinyt vain Leo Kottken ja Mike Gordonin duo keikalle. Musiikki jää paljon autossa kuunteluun

Muistellen BÄNDEJÄ joita ei enää ole, tai aika eläkkeellä:

Siis ehdin kuulla:
Family
Dead Kennedys
Ramones
Gentle Giant
Genesis with Peter Gabriel
Ventures..could be still around
The Ray Beats
Cheap Trick....50c bar gig before first record
Grateful Dead
Romeo Void
Sonny Terry and Brownie McGhee
Hounddog Taylor
John Lee Hooker
Luther Allison
Victor Borge...äidin kanssa mentiin!
Zappa 1975
Rockpile
C Gatemouth Brown
Burning Spear
Mac Davis...at state fair accidentally
Ian Dury 1980
Go Gos
Missing Persons
Boomtown Rats
Oregon

Copyright Esa Järvi 2003