Roihuvuori, Helsinki 1961

(Suurin osa Roihuvuoresta oli neljäkerroksisia taloja ilman hissiä. Asuin alakuvan talossa.)

Me muutettiin Roihiksee ku sitä vielä rekennettii. Mä taisin olla jotain vuoden alle kouluikäinen. Siinä oli sellane snadimpi kundi pihalla istumassa betonielementin päällä, piha oli ilman nurtsia vielä kutosen talossa. Siis 6B. Meillä oli yhteys 6A:han, jossa oli pesutuvat ja mankeli. Mutta sinne ei päässy klitsuun leikkimää meidän avaimella. Joka kakaralla oli avain, joko nauhassa kaulassa tai isoilla pojilla, meillä, ketjussa taskussa, vyössä kiinni.

Mä kysyin snadilta kundilta kuka se oli, ja se sano Puu. Niin me sanottiin sitä Puupääksi joskus, mutta se oli oikeesti Perre, eli P-O. Ne asu kolmannes kerrokses ja sen broidi Sigge kuunteli vielä Elvistä. Me asuttii neljännes ja talos ei ollu hissii. Mut sit keksittii ärsyttää aikuisia olemalla tuuletusparvekkeella tai klitsussa. Talkkari ajo sit aina veke niistä. Ja nurtsilta jota ne yritti siemenestä juur saada kasvamaa. Veijo, semmonen 16 vuatias, leikkas sen talkkarin kans ku se rupes kasvaa ja Veke kans ruiskutti. Kastelulaitet ei voinu meijän takia jättää yksin, Veiska vahti sitä.

Talon päädys oli pikkanen niitty ja heti sen takana suo. Mutsit varotti skidejä et sinne voi hukkuu. Siin oli pari kesää marjoja, mut sit ne jyräs pensaat ja puut pois ja ojitti sen. Sen jälkeen tuli hiekkainen urheilukenttä. Joten mettä ja suo pieneni mut saatii skulata futista ja pesistä. Jos pikkuskidit tuli mukaa, neljää maalii. Meidän pihan skidit oli aika paljo yhtä kutosen pihajengiä iästä riippumatta. Toisen kutosten (6A) skidien kans sai leikkii muttei seiskan jengin. Seiskassa mä kävin vain parturissa, vihollisen alueella. Kerran mul oli santaa tukassa ja parturimutsi lähetti kotiin peseen sen. Meijän ja seiskan välis oli tiiline muuntaja ja siin oli lupa kaikkien yhdessä leikkiä, tai yleensä erikseen jengit.

Pihaleikit oli ne tavalliset kirkonrotat, purkkikset, peffikset ja keinut. Muotijutut: jojot, lennokit, superpallot*. Sneppiautot oli semmosii halpoja muovisii, isot pyörät, tehtii hiekkalaatikkoo rata ja skabat.

Ku ylitti sen kentän pääsi suoraan skutsiin, jossa me oltii ainaki kerra viikos koko iltapäivä. Skutsis oli kallioo, kuusta, pihlajaa ja hyppyrimäki. Hyppyrin alamäkee hiihdettii suoraa alas tavallisil skimboil. Rafelt meni siin hammas, mut se hyppäs oikeil mäkisuksil. Kovat jätkät hyppäs ja tupakoi.

Sen skutsin läpi pääsi kansakoululle, muttei siit viittiny mennä yksin läpi kesällä, ku yks pultsari asu siellä kovalevyn paloist tehdyssä koijassaan. Me siivottiin se metsä syksyllä koko koulun voimin, kannettiin patjat ja autonrenkaat veke.

Sit ku mä olin jotain 11-12 me leikittiin kai yhden pienen pojan kanssa porraskäytävän alaovella. Siin oli semmonen puinen osa johon mä futasin palloa ja se poika kans ja otti kiinni. Mut sit mä futasin sen pallon oven fönarin läpi. Sain säästää rahoja sen maksamiseen. Laskuu ei sit koskaa tullu.

Mä söin täs yks päivä punasta karkkii. Täss on jotain esanssia tai makuainetta joka on nuoruudesta tuttu. Makuelämys toi mileen nuoruuden karkit. Oli maumau lakritsia, oli neekeri-pusuja. Oli colan makuisia tikkukaramellejä. Olin saanut jätskiä ja sellaisen tikkarin noin 10 vuotiaana Marjaniemen uimarannalla. Olimme kävelleet sinne Roihuvuorelta ainakin 5km. Mutsi otti pihan lapsista mukaan Mian. Poikia ei ollut sen jälkeen halukkaita lähtemään. Tiputin sen tikkarin hiekkaan, jätskin sain syödyksi.

Kommentit vieraskirjaan.

*(Superpalloja oli kahta kokoa, isoa ja pientä. Suosittu paikka heitellä niitä oli kerrostalon kellarissa. Sinne oli laitettu muutamia pommisuojaovia. Palloni meni yhden sellaisen oven rakoon kun joku meinasi väännellä sitä ovea. Pallo halkesi kahtia.)