Tutulla oli Prog
Finlandia (M Pajunen) antaa ja olen nyt selannut ne bändit joista tiesin
jotain. Herra Pajuniemi voidaan luokitella Suomen rock yleisön tyypilliseksi
edustajaksi. Progebändit olivat hienoja soittajia ja niihin puoliin kiinitetään
huomiota. Myös mainitaan kuka on mitkä sanat tehnyt. Mutta siihen se sitten
jääkin. Ei selosteta sen paremmin Pressan kuin Wigwamin sanoja. Jukan sanoja
olisikin vaikea/turha selostaa, sillä ne ovat suppean aihepiirin sisällä.
Pembroken laulua 2000-luvun levyillä sitten vain kritisoidaan
"dylanimaiskeksi" kun hänen äänivarat olivat jo huippunsa ohittaneet.
Niinpä voi yleisesti sanoa, että kaikki Jimin nokkeluudet on jo unohdettu, ja
vain renkutukset kuten Reggae OK jäävät muistiin.
Juice Leskistä
kirjassa ei käsitelty. Mielestäni muutama Juicen kokoonpano oli lähellä
proge-soittajia. Keskitysleirin ruokavalio esimerkiksi. Jos Juicea olisi käsitelty, olisi päässyt
selville miten sanoja voidaan progeen sijoittaa ja analysoida. Juicen sanat
ovat yleensä selviä tarinoita, Pembroken teokset paljon hajanaisempia
tekeleitä. Kirjassa jopa Hector jäi vain lyhyeeseen mainjntaan.
Pajuniemi saa
kiitosta kuitenkin Nuclear Nightclubin lyhyestä selostuksesta. Ei se sen
huonompi ole kuin muut tiivisteet kirjassa. Sanoihin ei siis puututtu. Tuon
levyn kohdalla sanojen ei tarvinnut olla pääpaino. Siltä kannalta se oli
kevyempi kuin Wigwamin pääteokset ennen tätä.
No comments:
Post a Comment