Amerikan Uutiset

Chicago 1967

 Chicagon alue, 1970

Lähdimme siirtolaisiksi jotenkin vahingossa. Isäni tosin oli vakavissaan heti alusta, ja vaikka tarkoitus oli tutkia hänen alaa noin vuoden yliopiston alaisena, isäni oli hankkinut siirtolaisviisumin siltä varalta, että opiskelu ja tutkimustyö menisi hankalaksi ja hänen olisi haettava työtä heti. Tämä vuosi meni hänellä Austin, Minnesotassa äkkiä, olimme äitini kanssa mukana vasta kouluni päätyttyä toukokuussa. Asiasta on selvennystä toisessa pakinassani. PAKINA

Olimme aivan sattumalta osavaltiossa, jossa oli melkoinen määrä suomalaisia siirtolaisia. Menimme kesällä 1966 matkalle pohjoisemmaksi, sillä vanhempani olivat saaneet selville, että New York Millsissä olisi suomalainen lehti ja muutakin. Lehti tosiaan oli, isäni kävi jututtamassa omistajaa, Russel Partaa. Vielä 1978 isäni Pentti oli yhteydessä Partaan, ja painatti kirjasen esihistoriasta siellä omakustanteena. Sitä myytiin pikkuilmoituksella Amerikan uutisissa sinä vuonna. New York Millsissä oli silloin vielä julkinen sauna, mutta mitään muuta en matkasta muista. Paikkakunnalla oli silloin noin 800 asukasta. Äitini tilasi kuitenkin lehteä noin kaksi vuotta.

1970-luku: Olimme uutta polvea siirtolaisina. Olimme tulleet maahan lentäen. Lentäminen ei kuitenkaan ollut siihen aikaan tavallista. Isäni jopa ajoi meidät aina New Yorkiin vieraillessamme Suomessa kesän. Äitini liittyi myös Suomi-seuraan, jonka charter lennoilla vierailtiin synnyinmaassa. Sen lentoja oli vain kesällä, ja niistäkin oli aina ilmoitus Amerikan Uutisissa. Lehti pysyi ajan tasalla niin vanhan polven kuin uuden polven asioissa. Itse en lukenut lehteä alkuvuosina. Äitini saattoi leikata irti jonkin pakinan luettavakseni. Rupesin lopulta lukemaan vain toimittaja Topi Halosen pakinoita. Laura Riippa oli lehden sihteeri ja tietääkseni Topi kirjoitti ja kokosi lehden. En ole tietoinen Russel Parran taidoista suomeksi, mutta Parta Printers julkaisi myös paikallisen lehden englanniksi. Topi Halosesta sain vuosien varrella selville sen verran, että hän oli minnesotalainen nuori mies, joka sai jostain idean lähteä Suomeen. Hänet palkattiin Turun sanomien toimittajaksi. Suomessa hän meni naimisiin, ja hänellä oli siellä ainakin tytär. Avioliitto kariintui, ja Topi palasi Minnesotaan. Kokeneena lehtimiehenä hänelle järjestyi paikka lehteen. Topi kuitenkin kirjoitti pakinaa nimeltä Topin torninsta sekä Amerikan Uutisiin että Turun Sanomiin 70-luvun alussa. Pakina oli siis aivan sama, mummoni Turusta lähetti sen kerran minulle lehdestään. Topin pakinat olivat humorisitisa kuvauksia ihan tavalliseta elämästä, Topin ympäristöstä Minnesotassa. Muistan ainakin Topin kertomukset iäkkäämmästä porukasta, joka elää ”sosiaalisokerilla,” eli social securityllä.

Lehti ei ollut tällä kaudella mitenkään poliittinen. En muista Suomen uutisissakaan esiintyneen juuri mitään kantaa, jutut olivat asiapohjaisia. Politiikassa mainittiin vaalin tulokset ja seuraavan vuoden kaavaillut muutokset. Pääkirjoituksia en itse lukenut koko 70-luvun aikana.

Lehden päätehtävänä näin siirtolaisten toiminnan ja arkipäivän kuvaamisen. Tapahtumista oli ilmoituksia kautta maan: Kaliforniasta, Seattlen alueelta, Chicagosta, New Yorkista (heillä tosin oli oma lehti), Floridan länsipuolelta New Port Richeystä sekä Lantana-Lake Worthin alueelta. Wisconsinin, Michiganin ja Minnesotan tapahtumista oli ilmoituksia koko ajan, sekä pakinan muotoisia selostuksia kokousten ja juhlien jälkeen.

Isäni oli innokas Floridan kävijä, ja tiesi Miamin puolen tapahtumista. Kävimme kesälomalla Floridassa parikin kertaa ollessani alle 16-vuotias. Menimme kahteen kerhotaloon. Lehteä toimitetiin edelleen Minnesotassa, mutta sen kappaleita oli suomalaisessa leipomossa. Itse tiesin Levy-lassen (Lasse Sjöström) myyvän suomalaisia levyjä. Löysin Lassen ja levypinot Floridalaisen motellin konttorista.

Suomalaiset alkoivat olla jo seuraavan polven väkeä tultaessa 80-luvulle. Ikäiseni suomalaisuudesta kiinnostuneet eivät juuri osanneet paljon suomea, ja pääpaino siirtyi sitten muuhun kulttuuriin. Keittokirjoja, omakustanteita englanniksi (Jingo Viitala Vachon ja muut), oppikirjoja niille jotka halusivata oppia suomea, musiikkia, kansantanssia, käsitöitä, kaikkea oli tarjolla. Lopulta keksittiin koko maan kattava Finn Fest, jossa nämä uudemman polven suomalaiset, siirtolaisten lapset, saivat olla mukana kulttuurissa. Amerikan Uutiset ja muut lehdet tukivat tätä toimintaa vahvasti, joskus koko numero oli omistettu festivaalille 80-luvusta eteenpäin. Lehden siirryttyä Floridaan, paikallista festivaalia ruvettiin mainostamaan. Sekä Finn Festiin, että Floridan tapahtumiin hankittiin esiintyjiä Suomesta asti. Finn Festissä esiintyneet Miljoonasade saapuivat festivaaliin luultavasti Suomen valiton kustantamana. Festivaalilla ei sitten siinä pisteesä ollut heille edes palkkiota. No, amerikanmatkan sitten saivat.

Floridan Miamin puolelle on vuosien saatossa muodostunut suomalainen yhteisö, jolla on oma historiansa. Nykyään eläkeläisten lisäksi aluetta mainostettiin suomalaisille lomapaikaksi, joten näitä ”lumilintuja” saapuu aluelle sekä Amerikasta että Suomesta. Järjestötoiminta on edelleen vilkasta. 

Suomalaista kirkko- ja muuta toimintaa on edelleen jonkin verran pitkin maata. Kuitenkin ne voivat itse ilmoitaa toimistaan nettisivuillaan. Mitään lehteä ei tuohon tarvita. Niinpä lehden toiminta on nyt keskittynyt paljolti Floridaan, vaikka Finn Festiä edellen kuvataan, ja toimittaja/omistaja kattaa muuta maata esimerkiksi urheilu-uutisin. Lehden tulevaisuutta hankaloittaa varsinkin postimaksujen nousu. Pienellä tilaajamäärällä postimaksu taitaa olla samaa luokkaa kuin irtonumeon hinta.

Floridan omistajien joukosta muistan Aarne Aaltosen, joka saapui USA:han samoihin aikoihin kuin meidän perhe, ja piti leipomoa Massachusetissä ja Floridassa. Hänen jälkeen lehden omisti toimitaja Sakri Viklund, joka saapui Floridaan 1991 ja jatkoi 2000-luvulle. Mikko Koskinen on nykyinen omistaja. (2021: Lehden toimittaminen jatkuu vaikeissa pandemian kauden olosuhteissa melko hyvin. Omistaja on positiivinen lehden jatkuvuudesta).

Olen edelleen lehden avustaja. Liitän pakinani vuodelta 1997 esimerkiksi muualla: ESIMERKKIPAKINA

Lisäksi URKKI-PAKINA

Olen ollut yhteydessä henkilöön, joka toimitti 2000-luvulla Amerikan Uutisten nettiversiota vuoden pari. Se ei ollut onnistunut hanke. Suomalaiset kyllä tapailevat toisiaan netissä, mutta helpommin vaikka Facebookin ryhmissä.

Keskilännen pohjoispuolen suomalaisen kulttuurin raportointiin (ja paikllisiin mainoksiin) voi nykyään prehtyä Finnish American Reporter-lehden kautta. Se julkaistaan vain englanniksi ja on Hancockissa olevan Finlandia Universityn yhteydessä:

https://www.finlandia.edu/far/subscribe/

Esa Järvi, 2020