Tasa-arvo

 

Michael Sandel on amerikkalainen tutkija, jolla on kirjoja demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Viimeisin kirja on laajasti aiheesta "Justice." Se kertaa koko historiamme tuosta aiheesta ja käy läpi filosfien ajatukset oikeuksistamme.

Ylläoleva lyhyt kirja on koottu kokouksessa käydystä keskustelusta. Sandel oli lähinnä kysyjä ja Piketty vastaaja.

Thomas Piketty on taloustietelijä, joka tutki pääoman ja meidän palkkatyöläisten panosta talouteen. Ranskan esimerkissä rikkaiden panos julkiseen talouteen laski vuoden 1990 jälkeen reilusti. Prosenttimäärä, joka menee heidän tuloistaan veroihin on laskenut. Palkat nousivat hitaammin, ja omistaminen pääsi määräävään rooliin kaikessa. Piketty on julkaissut pari kirjaa, joissa sana ”equality” on otsikoissa. Nyt jukaistiin vuosi sitten tehty panelikeskustelu, jossa ekonomistit puivat asiaa. Kirja ei ole kovin poliittinen, vaan yrittää selvittää missä me nyt olemme. Siihen ei mahtunut edes se, että USA:n puolella tapahtui vaali, jossa maailman rikkain suurinpiirtein osti presidentin.

Politiikan puolella puuttuu myös kuvaus siitä, kuinka noin neljä miljoonaa köyhempää äänestäjää poistettiin vaalirekisteristä osavaltioiden tasolla. Mutta tasa-arvoon tuokin liittyy.

1900-vuosisata toi meille keskiluokan ja melko mukavan elämän. Piketty kuvaa lyhyesti vanhempaa aikaa, jolloin köyhät olivat tosi köyhiä ja aateliset eivät maksaneet mitään veroa. Olemme kaikki rikastuneet 200 vuodessa. Muualla kirjassa puhutaan myös vaaleista ja äänistä. Ruotsin esimerkissä äänioikeus ei ollut lähes nykyistä, ja rikkaat päättivät kaiken ensimmäiseen maailmansotaan asti. Sen jälkeen vaalit olivat melko demokraattisia.  Kuitenkin oli olemassa Neuvostoliitto, ja koko vuosisadan ajan peloteltiin kommunsimilla, jos työväenluokka saisi päättää maiden asioista Euroopassa. Kun nuo asiat tasaantuivat ja oltiin Pohjoismaisessa tilanteessa, poliitikot rupesivat uskomaan, että heidän homma oli valmis. Tasa-arvo oli huipussaan, ja mikään ei saanut muuttua. Sitten tuli globalismi. Tavaroiden valmistus siirtyi muualle.

Kun vaikka USA ja joku Euroopan maa myyvät toisilleen tuotteita, asia on jotenkin ohjattavissa. Kun kahden maan palkat ja firmojen verot ovat varsin erilaisia, ongelmiin tullaan. Kirjassa mainitaan työväen luokat ja niiden siirtyminen puoluesiin jotka päätyivät aikanaan Trumpin ja Le Penin puolueiksi. Tämä siirtyminen alkoi kun Kiina pääsi WTO kauppajärjestöön 2001. Kumpikaan kirjoittaja ei täysin hyväksy globalismia nykyisessä muodossa. Siinä on voittajien ja häviäjien ryhmät. Kirjassa mainitaan myös neo-liberalismi, jota varsinkin Hillary Clinton tuki, ja Obama osin tuki pelastaessaan pankit 2008 kriisissä. Nuo tapahtumat eivät innostaneet työväenluokkaa. Kuitenkin Kiinan vastustaminen täytyy ymmärtää eri asiana kuin nuo mainitut. Aivan uutena aseena täytyy mainita Trumpin tuontitullit. Niistä ei kirjassa ole mainintaa.

Kun tullaan vuoteen 2020 Ranskassa, ne henkilöt, joilla rikkauksia on yli kaksi miljoona euroa omistavat lähinnä firmoja ja osakkeita. Heidän omaisuus ei ole enää kiinteistöissä. Suhteellisen rikas tienaa tunnissa saman kuin keskiluokkalainen koko vuodessa. Kaikkein rikkaimmat kuten Musk tienaavat yli $100 000 minuutissa.

Tulevaisuutta Piketty pitää positiivisena, ja otaksuu, että yhteiskunta Euroopassa tarjoaa kanslaisille enemmän kuin ennen, sillä pelkän palkan varaan ei voi enää nojata. Ajattelu on ainakin siitä paljon vasemmalla, mitä USA:ssa tänä vuonna nähdään. Palvelujen leikkaaminen tekee vaikkapa terveydenhoidon vaikeammaksi. Julkisia palveluja ja liikennettä täytyy tiheään asutuisssa maissa tukea. Rikkaiden luomaa nykyistä tilannetta voi demokratian kautta paremmin ohjata. Tasa-arvo toisi toimivamman yhteiskunnan. Kuitenkin vaikka USA:n tilanne siirtolaisten kohdalla saattaa hallita äänestäjien käyttätymistä vielä pitkään. Työväenluokka äänestää työpaikkojen asia mielessä.

Piketty tahtoisi yhteiskunnan tukevan kansalaisia kaikista luokista, että kaikilla olisi mahdollisuus kunnon koulutukseen. Hänen mielestään yliopistotasolle menee liikaa tukea ja rahoitusta. Monikulttuurisuuteen ja maahanmuutoon viitaten kirjoittajat pitävät USA:ta ja Eurooppaa edelleen tarpeeksi rikkaina hoitamaan asiamme ja maissa asuvat vähemmistöryhmät. Siis sitä rikkautta riittäisi, verottaamalla enemmän juuri sitä pääomaa.

Rikkaiden valloittamaan vaalirahoitukseen ei tarjota ratkaisua. Lehdistökin on ongelma. He vain ostavat kaikki suurimmat lehdet. Samalla se verotus jää hoitamatta, poliitikot edustavat paljolti rikkaita.

Mitään selvää ratkaisua kumpikaan ei tarjoa pohjoiseen virtaavaan ihmisvirtaan. Ilmastonmuutos vain mainitaan yhtenä tekijänä muuttoon. Kiinasta on lyhyt kuvaus. Mitattuna aikana valtion omistus kaikesta on laskenut 70 prosentista 40 prosenttiin.

Loppusivuilla mainitaan Bernie Sanders. Bernietä huolestuttaa köyhimmän työläisryhmän velkaantuminen. Se estää henkilön koskaan omistamasta sitä pääomaa, vaikkapa taloa.

 

 

 

Hallitusmuoto Suomessa ja Yhdysvalloissa

Jos lukijat muistavat jotain Suomen koulun penkiltä valtiosta, se oli yhteiskuntaopin tunnilla. Opittiin kuka määräilee kunnan, kaupungin ja valtion tasolla. Käytännössä ne asiat koettiin määräyksinä ja lomakkeina, joita piti täyttää. Ja tietenkin muistetaan äänestys, jossa oma kanta siihen mihin veroja kulutettiin tuli edustajille selville. Itse en ole aikuiseksi tultuani asunut Suomessa, joten en ole siellä koskaan äänestänyt. Täällä olen äänestänyt joka vaalissa vuodesta 1982 alkaen.

En voi viitata nyt mihinkään kirjaan, paitsi että olen tilannut Oxford University Press kirjoja monesta politiikan aiheesta. Donald Critchlow kuvaa miten saimme nykyisen systeemin kirjassa American Political History.

Halvemmin ja nopeammin kuitenkin pääsee perille asiasta kun avaa Wikipedian, klikkaa Suomi-valikon ja hakee vaikkapa Suomen valtioneuvosto- artikkelin. Muita artikkeleita on presidentistä ja eduskunnasta. Presidentillä ja pääministerillä on osin samat tehtävät, aivan toisin kuin täällä. Kongressin johto ja presidentti ovat täällä täysin erillään. Amerikan omituisuus on se, että koko ”hallitus” on presidentin alainen. Siitä syystä myös kaikki valtion virat.  Suomen ja Euroopan systeemit ovat parlamentarismia. ” Parlamentarismin periaatteen mukaisesti valtioneuvoston on nautittava eduskunnan luottamusta.” Siis hallitus on eduskunnan alainen.

Suomessa eduskunta toimii yhteistyössä hallituksen kanssa, ja samat henkilöt ovat mukana niissä  vuodesta toiseen. ”Toimeenpanovalta kuuluu perustuslain mukaan valtioneuvostolle, toisin sanoen se panee eduskunnan ja tasavallan presidentin päätökset täytäntöön ja antaa asetuksia. Valtioneuvostolla on oikeus antaa asetuksia laissa säädetyissä asioissa.”

Yhdysvalloissa on noin kahden miljoonan työntekijän virkakoneisto. Presidentti nimittää meidän ministerit, joista usein secretary titteliä käytetään. Senaatti hyväksyy heidät, ja he sitten valavat virkavalan perustuslaille. Kongressilla on periaatteessa valta ohjailla ministeriöiden (cabinet) toimintaa, sillä he rahoittavat ne kaikki vuoden budjetissa. Mutta kun tällä hetkellä sekä oikeusministeriö että kaikki valtion järjestystä ylläpitävät henkilöt ovat presidentin alaisia (FBI mukaanlukien), valtion virkamiehen ei tarvitse tulla kongressin kuulusteltavaksi.

Myös muutokset vaalista toiseen ovat erilaisia, ja täällä saa aina odotella kokonaiset neljä vuotta suurempaa muutosta hallintokoneistossa. Suomessa taas voi tulla vaalit ennen normaalia neljää vuotta, jos hallitus ei toimi, eduskunnalla on suuri valta ottaa ohjat käsiin. ” Välikysymyksen tekemisen tarkoituksena on käydä keskustelu jostakin tärkeäksi koetusta asiasta, jossa hallituksen katsotaan menetelleen virheellisesti tai toimet olivat riittämättöminä.” Lakien noudatus on myös valvonnan alainen: ”Suomen ylimmät laillisuusvalvojat ovat tasavallan presidentin nimittämä oikeuskansleri ja eduskunnan valitsema eduskunnan oikeusasiamies.”

Kongressilla on kovin vähän valtaa jos Trump jotain määrää. Jopa korkein oikeus tekee melko poliittisia päätöksiä. Kongressi voi vain käyttää virkasyytteen nostoa. Presidentti, tuomarit ja korkeamman tason virkamiehet voivat saada syytteen, ja tarvitaan kaksi kolmasosaa senaattoreista poistamaan henkilö virastaan. Nykyinen eduskuntaamme on niin tasaanjakaantunut, että syyte ei yleensä poista ketään virastaan. Sen tarkoitus onkin vain tuoda esille hallitsevan puolueen tai presidentin vääryydet. Me voimme sitten välivaalissa poistaa puolueen vallan, vaikka presidentti jää johtamaan. Tuossa meillä äänestäjillä on enemmän valtaa kuin Suomessa.

Valtion virkoihin valitaan polittiisin perustein täällä, mutta on yleensä otaksuttu, että he tekisivät päätökset parhalla tavalla, että kansa saa mitä on vaatinut. Nyt ollaan aivan hassunkurisessa tilanteessa, sillä presidenttimme sai noin puolet äänistä, mutta enemmmistö hänen kannattajista ei tahdo valtion tekevän yhtään mitään. He tahtovat purkaa ministeriöt ja minimoida rahat, jotka hallintokoneistoon menevät. Tämä olisi periaatteessa mahdollista ja osavaltioiden voitaisiin kuvitella hoitavan suuren osan liittovaltion hommista. Mutta sitä tarvitsisi jotenkin ohjailla niin, että kaikki asiat tulisivat hoidetuksi. Sanotaan, että Mississippi tulvii kahden osavaltion maille. Kumman pitää asia hoitaa, vai onko jotain yhteistyötä heti suunniteltava?

Perustuslaissa on vaikeatajuinen ”Emoluments clause,” joka määrää, että presidenttimme ei saa muuta palkkaa tai hyötyä valtion hankkeista kuin määrätty ”salary”. Trumpin määräämä kokous ulkomaiden johtajille hänen golf-kentällään oli laiton. Presidentin perustama crypto-rahasto on myös laiton sen ajan, kun hän on presidentti. Se suorastaan pyytää lahjuksia presidentille. Samoiten Trumpin ja Elon Muskin (jolla ei ole vieläkään virkaa, vaikka DOGE on jotenkin hallituksen kirjoissa  virastona) hankkeet tuottavat molemmille suuria määriä tuloja. Lennonohjaus oli määrätty käyttämään puhelinfirma Verizonin palveluita. Musk on muuttamassa jo sovitun palvelun itselleen FAA virastossa.

Oikeuslaitoksilla on edelleen jonkin verran valtaa. Tuomarit on jo nimitetty virkoihin ja liittovaltion oikeuslaitos eri alueiden tuomiostuimien (”district” nimikkeillä) toimii ilman Trumpin oikeusministerin sekaantumista asioihin. Ulkomaille määrätyt tukipalvelut ruoka-apuineen ja rokotusohjelmineen palautetaan nyt osin toimimaan. Tapa, jolla Elon Musk määrää virkoja lopetettavaksi ei ole mitenkään pysäytettävissä muuten kuin tapauskohtaisesti. Jokainen on vietävä oikeuteen. Hallituksemme ainakin työllistää koko joukon tuomareita puolustamaan Trumpia, muiden virkojen kadotessa.

Perustuslakimme on joutunut kovalle koetukselle. Jo vaalimainonta on asia, mihin ei kaksistaaa vuotta sitten osattu mitenkään valmistautua.

Salaliittoteoriat

 

Presidenttimme avustaja Musk on esiintynyt televisiossa ja omassa mediassaan selittämässä minkälaista väärinkäyttöä verorahalla on. Hän löysi 150 vuotiaan vanhuksen, joka saa kansaneläkettä. Kaikki sosiaaliset kassat ovat hänen mukaan petosta ja huijausta. Nyt kuitenkin täytyy eritellä Medicaid ja Medicare. Medicare on vanhuksen itse ohjaama vakuutus, ja sen lisäosat maksamme itse vakuutusyhtiöiden kautta. Ei ole Muskin asia tutkia miten hoidamme terveyttämme.

Medicaid on valtion kassa. Se maksaa niiden palvelut, joilla ei ole varaa. väärinkäyttöä Medicaid rahoissa tosiaan on esimerkiksi vanhainkodeissa ja muissa laitoksissa. Laskuttavat liikaa, lisäävät kasan tarpeita joita ei kulutettu. Mutta mitään faktoja siellä ei esitetty. Leikkaukset tulevat ennen kuin tutkitaan. Musk ei ole vastuuvelvollinen kenellekään. Hän on vain Trumpin nimittämä apuri. Salaliittoteoriat ovat Muskin työkalu. Miksi ihmiset uskovat niihin? Usein se tuntuu vakuuttavalta selolstukselta, jos ihminen itse saattaa olla petosta maksamassa. Jos teoria viittaa joihinkin toisiin maihin ja heidän keskeiseen asiaan, se tuntuu vain huvittavalta.

Ihmiset osaavat ottaa selville monista asioista, ja tietävätkin usein paljon semmoisista jotka eivät ole varisnaisesti heidän alaa. Itseäni olisi vaikea huiputtaa rokotteiden vaarallisuudesta ja niiden ihmeelllisistä seurauksista. Mutta kaikki eivät tiedä kaikkea, ja tyhmyyskin on usein helpoin tulkinta monimutkaisesta asiasta. Sen täytyy olla salaliiton keksimä! Yliluonnollisten ilmiöiden kannattajat ovat outo ryhmä, joka tyytyy olemaan omissa foorumeissaan. Heitäkin voi helposti huiputtaa. Toiset asiat ovat maallikolle vain vaikeita. Itse en ole tilintarkastaja, joten en koskaan päässyt selville oliko pyöräklubimme rahastonhoitaja pimittämässä jotain. Raportit olivat aivan liian monimutkaisia pienestä klubista ja sen luottotilistä.

Me tulkitsemme yleensä muita ihmisiä ilmeiden ja käyttätymisen kautta. Psykologit ovat olleet kauan perillä siitä, että haluamme selvittää kuka vaikuttaa kehen ja pyörittelemme asioita päässä kunnes joku arvailu tuottaa päätöksen. Meillä on jo historiamme alussa ollut tapa arvailla kaikenlaista ja sen perusteella teemme taikauskoisia yleistyksiä.

Jan-Willem Van Proojien on tutkinut tätä primitiivisempää taipumusta. The Psychology of Conspiracy Theories tiivistää asian kolmeen oivallukseen.

Pattern Perception and Agency Detection on hieno nimi. Koska olimme vaarallisessa maailmassa ilman paljoa turvaa, olimme jatkuvasti tarkkailemassa maailmaa. Yönuotiolla muut nukkuivat ja yksi vahti ympäristöä. Vartijan piti löytää näkymätön toimija (agent) joka pimeydessä klaania uhkasi. Kaikki mikä näkyi ja kuului piti tulkita mahdollisena vaarana. Tulkitsemme merkkejä ja kuvioita liian vapaasti, ja usein ei mitään vaaraa ole. Yövahti kuitenkin osasi havaita tarpeeksi merkkejä normaalissa vaarassa. Petoeläimen löysi kun seurasi muita lähistön eläimiä. Vihollisklaanin löysi, jos heitä oli useampi liikkellä. Harhaluulojen sijaan piti opetella joku nyrkkisääntö.

Toinen oivallus oli, että salaliittoarvailut olivat aina osana elämää kun olimme isommassa yhteisössä.  Kun havaittiin vihollinen omassa yhteisössä, silloin muodostui ”me” ja ”he” ryhmät. Jos joku meidän ryhmästä loukkantuu, epäillään heti sitä toista ryhmää. Se oli vaikeaa selvittää alkuantaisessa yhteisössä, kun ei ollut puolueetonta oikeuslaitosta tutkimassa tapausta.

Kolmas oivallus on, että salalittoteoriat nykyään ovat vahvasti kytköksissä johonkin ideologiaan. Nyt meneillään oleva Muskin ja Trumpin valtion rahoituksen summittainen karsiminen sallitaan, koska puolueella ja kannattajilla on vahva uskomus siihen, ettei valtio tee mitään hyödyllistä.

Van Proojienin mukaan polittiiset uskomukset ovat verrattavissa uskontoon. Peruskäsitteitä ei koskaan epäillä. Tilanteet, jotka johtavat tuohon ajatteluun ovat polittiisia kriisejä. Lama, inflaattio, tai siirtolaiset tuottavat epävarmuuden, joka johtaa jyrkkään ajatteluun. Pelko tuottaa tilanteen, jossa salaliittoihin uskotaan. Maltillisemmat poliitikot rupeavat käytännön toimiin ja karttavat salalittojen ajattelemista. Jos jotain rikollista tapahtuu, annetaan poliisin se selvittää. Kun jotain tosi vakavaa tapahtuu, ja ihmisiä syrjitään ja loukataan, jyrkkämielisiä ilmestyy yleensä vastustamaan aktivistit. Heidän toimet ovat yleensä protestia kadulla.

Kirjoittajan loppulause selostaa, että salalittoihin nojaava epäily on normaalia aivan tavallisessa ihmisessä. Yksilön pitäisi vain olla seuraamatta johtajia, jotka pelottelevat ja lietsovat vain vihaa. Käytännön ratkaisu olisi kyllä löydettävissä.

Kirja on yleisluontoinen, eikä puutu maakohtaisiin seikkoihin. Onhan se psykologiaa. USA:n kohdalla pitää mainita, että maan koko ja valtion budjetti kaikenlaiseen toimintaan on se tekijä, joka kannustaa epäluuloihin kaikenlaisten valtion elinten toimissa. Televisiosarjat vain levittävät uskomusta, että amerikkailainen kommandojoukko voi tehdä mitä vaan. Voi vain kelata läpi historiaamme ja verrata kenen presidentin kaudella on niin toimittu. Jonkin verran kaikkien, mutta yleistys on että oikeiston.

 

Tulevaisuuden ennustusta

 

Politiikassa tapahtuu, mutta oikeastaan suurempi muutos taitaa tulla teknologiassa seuraavat vuosikymmenet. Polittiikka liittyy asiaan sillä tavalla, että maiden johdossa saattaa olla auktoritäärinen tai demokraattinen henkilö.

Kaksi kirjaa on tullut käsiini viime vuonna, ja vasta nyt perehdyin niihin paremmin. Toinen on ”A Darwinian Survival Guide” (Brooks ja Agosta) ja toinen enmmän huomiota saanut ”Homo Deus.” Sen on kirjoittanut Israelissa vaikuttava Yuval Hatari.  Hän on erikoistunut ihmiskunnan historiaan.

Brooksin ja Agostan darwisnistinen kirja selostaa paremmin imiskunnan historian biologian kautta. Kaikki jääkauden jälkeiset vaiheet selostetaan. Biosfääri on se jossa me asumme. Olimme keräilykansoja ja sitten maatalous voitti ratkaisuna siihen miten ruokkkia kaikki. Ruoka on teoksen keskeinen asia. Katastrofit liittyivät historiaamme. Molemmissa kirjoissa käydään läpi ilmastonmuutokset, nälänhädät, sodat ja muut kurjuudet. Selviytyjät yleensä saivat talouden ja elämän toimimaan melko pian katastrofin jälkeen. Kirjan nälänhädät Euroopassa 1300-luvulla eivät olleet estettävissä, sillä ruokaa ei osattu säilyttää montaa vuotta. Suuret kuolonvuodet olivat kylmien vuosien jakso 1695–1697. Silloin Suomessa, Pohjois-Ruotsissa, Virossa ja Liivinmaalla viljasadot jäivät huonon sään vuoksi epätavallisen niukoiksi tai menetettiin kokonaan. Kerjäläiset levittivät vielä kulkutauteja kaiken tuon kurjuuden ohella.

Kirjojen tarina on kyllä aivan mielenkiintoista lukea, mutta halusin verrata niiden arvailuja tulevaisuudesta. Brooks ja Agosta alkavat selittää maan resursseja ja maaperän käyttöä. Biologien ja ekonomistien täytyisi sopia miten maata käytetään, sitä ei ole rajattomasti. Tulevaisuuden kaupungeissa asuu arvion mukaan kolme neljäsosaa planeetan väestä. Kirja kaipaisi jonkin verran esimerkkejä, vaikka kaupunki torneineen kuvataankin.

Kävin muutama vuosi sitten Etelä-Koreassa. Kaupunki, johon tutustuimme on Cheonan. Se on noin puolen tunnin matka etelään Seoulista nykyaikaisella junalla. Siinä on asukkaita 650 000. Pinta-ala on suurinpiirtein sama, ehkä jopa pienempi, kuin meidän Lincoln. Meillä on vain alle 300 000 asukasta. Cheonania ympäröi riisipellot sekä pikkukylät, joissa kasavatetaan ruokaa kasvihuoneissa. Kerrostaloja oli montaa kokoa ja omakotitaloja ei juuri ollenkaan. Yhden kerroksen taloissa oli rivi kauppoja. Pienimmät talot kävelylenkilläni olivat kolme asuinkerrosta ja autotallit siinä alla. Näyttäisi, että jokaisessa kerroksessa asui yksi varakas perhe. Pihalla oli hoidettuja istutuksia. Kesken kaupunkia oli jyrkkä mäki. Siinä kasvoi puita, ja se oli yleinen ulkoilualue. Riisipeltojen ohella kaupunkia ympäröi junaradat, metron rata ja moottoritiet. Lähin seuraava samanlainen kaupunki oli noin 20 minuuttia sillä metrolla. Hararin ja Brooks-Agostan ennustelut asumisesta viittasivat siihen, että ei oikeastaan ole tilaa tehdä luksusta, vaan asuminen tulee pakostakin melko tasavertaiseksi. Kerrostaloja ja rivitaloja.

Tuollaista siis on tulevaisuuden asuminen, sillä peltoja tarvitaan edelleen ruokaamme. Euroopassa vastaavaa kehitystä löytyy Alankomaista. Siellä on siirrytty toimivaan julkiseen liikenteen. Amerikkalainen tyyli suorittaa kaikki asiat autolla ei toimisi. Auto on matkailua ja ehkä ostoksia varten.

Hararin kirjassa loppukappale on kiinnostava. Tiedämme jo, että tekoäly suorittaa osan palveluista, joita ihmiset ennen toimittivat. Pankkiasiat ovat siirtyneet nettipankkiin. Tuo kaikki on jo nähtävissä. Harari kuitenkin puuttuu siihen, miten kaikki data jota kerätään on ihmisten saatavilla. Se voi olla julkista, tai sitten sosiaaliset mediat esimerkiksi keräävät tietoa meistä ja myyvät sen halukkaille. Mainosten ohjailu sopiville kulutajille on jo aika paljon tekoälyn ohjaamaa. Harari mainitsee, että kaikki tämä tapahtui sen takia, että Internet ei ole kovin paljon valtioiden kontrollissa. Se tuli niin äkkiä, että hidas koneisto kuten valtio ei osannut sitä kontrolloida. Jos poliitikot laativat tutkimuksen ja kaavailevat jonkunlaista kontrollia, koko Internet ja sen sisältö on sen suunnittelun aikana muuttunut niin paljon, ettei se ohjailu enää toimi. Tieto on jo vanhaa. Tuo nopea muutos vain kasvaa, sitä enemmän kuin tekoäly tulee Internetin tarjontaa ohjailemaan. Olemme varmaan jo antaneet liikaa omia tietoja Googlelle ja Face Bookille. Me jotka niitä käytämme.

Tämän hetken polittiinen tilanne heijastaa jo tuota tilannetta. Nykyinen presidenttimme on alkanut sulkea valtion virastojen nettisivuja ja rajoittaa esimerkiksi terveysvirastojen toimintaa. Se ei kuitenkaan pääse pitkälle. Valtio voi vain rajoittaa työtä, jonka se on rahoittanut. Jos saamme taas uuden pandemian, uutiset ovat edelleen sen verran luotettavia, että ne tuottavat tarvittavat tiedot kansalaiselle. Asia kuitenkin tunttuu täysin väärältä. Meidän on pidettävä demokratiaa yllä, ja valtion kuuluu palauttaa tuo nk ”transparency.” Olemme jo maksaneet veroilla valtion rahoittamat terveyteen liittyvät tilastot. Meidän pitäisi saada tiedot näkyviin.

Unmaking The Presidency – Presidentin rooli Trumpin aikana

 

Trumpin toisesta kaudesta tulee varsin erilainen, ainakin jos hän saa cabinet-valintansa läpi. Mutta katsokaamme mitä ensimmäisetä kaudesta opittiin. Tämä olisi sitten laajennusta siitä. Ensimmäisellä kaudella FBI oli vielä toimiva laitos. Nyt ei luultavasti käy niin.

Maaliskuussa 2020 olimme edelleen koronan kourissa ja maamme talouskin oli kärsinyt sen ajan. Kongressi sai tehdä työtä jonkin aikaa, että kaikki osapuolet ja myös Donald Trumpin tiimi saivat apupaketin kuntoon. Sen piti suojata yrityksiä ja kansalaisia pandemian ajan ja johtaa sitten talouteen joka olisi normaalimpi. Ihmiset kuluttaisivat ja liikkuisivat taas. Tuo CARES Act paketti sisälsi shekin joka veronmaksajalle. Trump nimemomaan vaati, että hänen allekirjoitus on jokaisen shekissä. Työntekijät saivat pidemmän ajan työttömyysapua kuin normaalisti. Tämä ja verohelpotukset rikkaille lisäsivät valtion velkaa Trumpin kaudella enemmän kuin minkään neljän vuoden aikana aikaisemmin viime vuosikymmenien ajalta.

On vaikea tulkita mitä Trump oli tekemässä ja miksi ensimmäisenä kautenaan. Ensin kuitenkin tulee tunne, että me olimme kaikki osana tosi-teevee ohjelmassa, jonka tähti Trump oli. Hän suorastaan vaati olla uutisissa joka ikinen päivä.

Bidenista on laadittu muutama kirja, ja jopa vanha Watergate tutkija Woodward vertasi presidenttien touhuja vuoden 2020 vaalin aikana. Myös hänen War kirjassa  kuvataan lyhyesti Bidenin romahdus vaalissa: ”There was no sense of presidential command,” sanoo Woodward lyhyesti Trumpin ja Bidenin väittelyn jälkeen. Biden ei pystynyt kumoamaan Trumpin vääristelyjä. Bidenin ääni oli heikko, eikä hän vaikuttanut johtajalta. Lopuksi kuitataan tilanne vain sanoin ”public trust,” eli kansan luottamus johtajaan oli mennyt. Pelkän yhden televiso-väittelyn takia.

Trumpista taas oli tusinoittain kirjoja. Muutama akateemikko on alkanut tutkia mitä oikeastaan tapahtui valtiotieteen keinoin. Susan Hennessey ja Benjamin Wittes laativat tilinteon kaikesta kolmen ensimmäisen Trump-vuoden aikana. Tuo CARES Act ei kuitenkaan mahtunut kirjaan, eikä edes Trumpin ongelmat kongressin ajaessa virkavirheitä kahdesti. Niinikään ei mahdu Tammikuun 6. päivän kapina. Muuten kirja on varsin tasapuolinen ja keskittyy vain Trumpin rooliin virassaan. Lakitieteeliset asiat puidaan kaikki läpi. Heille oli selvää, että tämä muutti presidentin vallan jo silloin.

Kirjasta on vaikea poimia mitään erityistä kappaletta, mutta se alkaa komeasti virkavalalla. Presidentin odotetaan olevan uskollinen valtiolle ja kansalleen. Trump kyllä oli lojaali osalle kansasta, mutta se valtio taisi olla enemmän hänen vihollinen kuin toimiva yhteiskunnan osa. Vielä vaikeammaksi tilanne tuli kun Trump sai nimittää kolme korkeimman oikeuden tuomaria. He laativat säännön, jolla ”presidential immunity” aivan tarkkaan määritellään. Heidän päätöksissään ilmenee myös, että monet ministeriömme ovat antaneet itselleen valtaa, johon ei perustuslaissa ole tarpeeksi perustaa. Trumpin tiimi voisi ilman rangaistuksia tulkita käsitteen valtio aivan eri tavalla kuin olemme tottuneet. Piti vain tulkita perustuslakia sillä tavoin. Muutamassa kohtaa kuitenkin oltiin vaarallisella alueella. Oikeuslaitos pitäsi olla jonkun verran itsenäinen presidentistä, kun taas Trump epäili silloin, ja epäilee edelleen, FBI:tä sen takia että hän on ollut syytteiden kohteena. Oikeuslaitos tukekoon vain presidenttiä, ei kansaa.

Aikaisemmin Reagan ja Nixon samasta puolueesta ovat olleet epäilyjen kohteena. Nixonin kohdalla korkein oikeus puuttui Watergate rikoksen tutkintaan. Nixonin oli luovutettava White Housen nauhat. Nyt taas korkein oikeus harvoin puuttuu Trumpin päätöksiin. Virkansa aikana häntä ei saa syyttää edes selvästä rikokseta.

Kirja ei pääse esimerkeissä Trumpin ja Zelenskyin puhelua pidemmälle. Mutta jo silloin selvisi, että Trump käytti omia edustajiaan painostaessa Ukrainan presidenttiä. Oikeuslaitoksellamme ja ulkoministerillä ei ollut osaa keskusteluun. Trump määräsi Zelenskyin tutkimaan Bidenia ja raportoimaan Rudy Giulianille, hänen omalle asianajajalleen.

Niissä asioissa, joissa Trump ei tahtonut toimia sääntöjen mukaan käytettiin myös Jared Kushneria, vävyä. Kushnerille ja muille lähipiirissä tehtiin Trumpin määräyksestä selvitys ja lupa heidän kelpoisuudestaan valtion kaikkiin salaisuuksiin ilman mitään tutkimuksia. Valat tehtiin nyt käytännössä Trumpille, ei valtiolle. Osa oikeulaitoksesta toimi aivan normaalisti asioissa, joista Trump ei ollut kiinnostunut. Vaikea asia Trumpille oli Muellerin tutkimukset Venäjästä pelurina vuoden 2016 vaalissa. Trumpia ei ollut helppoa saada kuulustella, ja hänen valheet kaikessa asiaan liittyvässä sotkivat asioita. Trump twiittasi päivittäen, luultavasti vain siksi, ettei voinut Muelleria keskeyttää. Sen lisäksi hän jo vaalin aikana vitsaili pyytävänsä Putinilta apua puheissaan.

Kirjasta jää puuttumaan 2020 vaalivuosi, ja sitten se Capitolin kaappaus seuraavassa tammikuussa. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä he ajattelevat tapahtumista ja niiden syistä. Trump usutti joukot tähän väkivaltaan. Moni muu vuoden 2020 vaalin jälkeinen tapahtuma rikkoi lakia. Oli kuitenkin vaikea panna Trump vastuuseen, sillä rikkojien joukossa oli Trumpin kannattajia, ei hän itse. Georgian painostaminen oli erillinen teko, ja sekin syytös on nyt rauennut.

Trump oli ensimmäisenä vuotenaan Davosin talouskokouksessa. Siemensin johtaja Joe Kaeser kertoi olvans töissä Siemensillä. Trump vitsaili tuosta että Kaeser omistaa suuren osan Siemensiä. Kaeser sitten heti kysyi Trumpilta ”etkö sinä siis teekään työtä maasi edestä?”

Kirjan keskeinen ajatus on, että Trump muokkaa käsitteemme presidentistä ja siitä mitä saatamme nähdä tämän jälkeen. Virka ei ole enää se sama, johon Trump 2016 astui. Jos USA:n ilme ja kuva maastamme muuttuu seuraavien presidenttien aikana, voidaan varautua siihen, että autoritaarisempi johtamistapa yleistyy. Poliittiset tavoitteet voivat muuttua, ja äänestäjät saattavat vaatia toisenlaisen presidentin. Hänellä olisi kuitenkin vapaammat kädet muokkailla omaa suuntaansa kuin edeltäjillä oli. Myös demokraatti voisi tehdä näin. Kongressi saattaa myös toimia rajoittamalla tätä valtaa. Siihen tarvitaan kuitenkin enemmän ääniä kuin on totuttu näkemään riitaisassa kongressissamme.

 

Michael Lewis ennustaa Trumpin toisen kauden

 

Vaalit ovat ohi. Emme luultavasti koskaan saa täyttä selvyyttä kaikesta äänestäjiin liittyvästä. Neljä vuotta maata johtanut Biden koettiin heikkona. Melko selvästi suurin osa äänestäjistä valitsee mutu-pohjalta. ”Musta tuntuu, että Biden on syyllinen omaan tilanteeseeni.” Melkein tavallisin valitus oli, että Bidenin kaudella hinnat nousivat Trumpin kauteen verrattuna. Bidenin on täytynyt aiheuttaa tuo tuhlaamalla verorahaa.

Trumpin seuraavista hankkeista oli jo ilmoitettu niille, jotka seuraavat uutisia ja poltiikkaa. Project 2025 luetteloi kaiken mitä oikeisto tahtoo tehdä. Äänestäjille ei ehkä ollut kovinkaan selvä, että Trump aikoo purkaa suuren osan hallintokoneistosta, nk ”administrative state.” Hänen allaan tomivat ministeriöiden (cabinet) johtajat, joista secretary-sanaa käytetään, valitaan juuri lopettamaan kaiken turhan. Uudet valitaan tehtäviin minimoimaan valtion liiat säännöt. Näiden ministereiden määrää ei perustuslaissa mainita. George Bush ja Jimmy Carter molemmat lisäsivät yhden ministeriön. Uutisten mukaan kymmeniä tuhansia virkamiehiä noissa cabinet laitoksissa vaihdetaan puolueen kannattajiin. Byrokraatteihin ei luoteta. Valtiovarainminestiön alaisena toimivat byrokraatit joita on vaikeampi vaihtaa. Lisäksi keskuspankin johtajaa ei voi vaihtaa. Sen johtaja vaihtuisi vasta vaalivuotena 2026.

Valtiollamme on lähes kolme miljoonaa työntekijää. Oikeiston tyytymättömyys virkamiehiin tuli esille jo 2017 alkuvuodesta. Michael Lewis ehti tutkia virkakoneistoa vuonna 2018 Trumpin harjoittelukaudella. Trumpin aatetta ohjasi Steve Bannon, ja heidän ratkaisu oli olla nimittämättä ministereitä ollenkaan. Laitoksia hoiti pitkän aikaa varajohtajat.

National Oceanic and Atmospheric Administration johtaa monenlaista toimintaa. Kauppaministeriön (Commerce) alaisena tomiva osasto on vastuussa merenkulusta, säästä, avaruusohjelmista ja noihin liittyvistä hankkeista. Weather Bureau toimii sen alaisena ja syöttää sääennusteet jokaiselle televisoasemalle. Myös lentofirmat ja FAA tarvitsevat säätiedot lentokoneitten turvallisuuteen.

NOAA sai päällikökseen Barry Myersin. Hän omisti AccuWeather kanavan ja oli koulutukseltaan lakimies. Hänen alaisenaan valtion ilmaiseksi tarjoamaa sääpalvelua alettiin rajoittaa, niin että AccuWeather ja muut kaupalliset kanavat saisivat enemmän asiakkaita ja mainostuloja. Vaarana oli, että kanslaiset eivät saisi hurrikaaneista ja tornaadoista tarkkaa tietoa. Säätiedotuksen lisäksi laitoksessa oli 12 000 työntekijää, joiden työtä Myers ei osannut johtaa, koska ei ollut tekninen osaaja.

Syytteet valtion salailusta ovat Lewisin mukaan perättömiä suurelta osalta. Jokaisella osastolla oli nettisivut, joissa huumeista, saasteista, ilmastonmuutoksesta, rikoksesta ym. sai selville. Nyt Trumpin määräyksestä ilmastonmuutokseen viittaavat tiedot poistettiin yleisöltä. FEMA:n tiedot katastrofialueilta poistettiin, pankki-alan negatiiviset tapahtumat joissa kuluttajat menettivät jotain poistettiin. Kansalaisen oli turha hakea ilmaista tietoa mistään turvallisuudesta. Kun tietoja poistettiin, se tuki Trumpin ja oikeiston näkemystä, että valtio ei tee mitään.

Aivan kirjan alussa kuvataan energiaministeriö, DOE. Henkilökunta valmistautui uuden johtajan saapumiseen kansioin ja esitelmin ja kokouksien järjestlyin. Kaikki oli valmista. Toisessa päässä oli vain Trumpin hankkima lobbaaja joka erikoistui fossiilisiin polttoaineisiin. Henkilö nimeltä Thomas Pyle lopulta tuli ministeriöön. Hän laati kyselyn hiilen käytöstä ja henkilökunnan mielipiteistä hiilen kaäytöstä energiana. Sen perusteella poistettiin suuri osa DOE:n ylemmistä työntekijöitä ennen Trumpin virkaan astumista. Rick Perry nimitettiin ministeriksi. Hän tahtoi lopettaa koko laitoksen, ja toimi ministerinä kolme vuotta. Laitoksen budjetti oli suurelta osalta vanhojen ydinjätteiden käsittelyyn varattua rahaa. Sitä saatiin sen verran, että jäte pidettiin turvallisessa tilassa. Muita hankkeita oli Solyndra, energiahanke joka tyssäsi. Osastolla oli edelleen 100 000 henkilöä töissä pitkin maata. Ministeri ei koskaan yrittänyt ottaa selville mitä hänen ministeriö tekee. Lewis luettelee aika perustellisesti mitä DOE jatkoi tehdä ilman johtajuutta. Perryn ”deputy” John J. MacWilliams johti laitosta. Noilla voimilla riskejä alennettiin esimerkiksi sähkön jakelussa verkostossa. Tuo oli se viides riski Lewisin listalla, jossa oli myös Iranin yhdinreaktoriin tarvitsema uraani.

Tulevalta kaudelta saamme odottaa noita samoja johtajia ministeriöissä. He ovat siellä pääasiassa purkamassa laitosta, jota he itse johtavat. Jos jotain riskejä edelleen tarvitsee hallita, rahan kulutus on oltava minimissä ja ongelmat pitää jättää seuraavan presidentin hoidettavaksi.

Lewisin jonkin verran uudempi kirja on The Premonition: A Pandemic Story. Se käsittelee pandemian ensimmäistä vuotta. Rokotuksen tulevaisuus on nyt hieman epävarma, mutta itse maksettuna rokotteita edelleen saa. Pandemiat taas jäävät suurelta osalta osavaltion kontrolliin. Tuosta kirja antaa erittäin hyvän kuvan, Kalifornia esimerkkinä.

Woodwardin kirja Bidenin kaudesta

Olemme vaalin kynnyksellä, ja Woodward on saanut kokoon asiaa Bidenin presidenttiakaudesta. Kirjan pääsisältö käsittelee Putinia, Ukrainaa ja Israelia. Mutta vaalia nähden olisi paras ensin lukea Woodwardin kirja Peril. Se käsittelee koko vuoden 2020 tapahtumat, ja kuvaa yhtä hyvin Trumpin viimistä vuotta kuin itse vaalia. Nuo tapahtumat ovat monella uutisia seuraavalla vielä hyvin mielessä.

Haastatteluissa Trumpin kannattaja saattaa väittää, että Biden ei ole tehnyt yhtään mitään kaudellaan, ja sitten valittaa omaa tilannettaan. Asia ei voisi olla huonommin tiivistetty. Biden on tehnyt paljon pelkästään ulkopolitiikassa. War-kirjasta selviää tämä ulkopolitiikka. Biden on suorittanut virkansa erinomaisesti. Maailmantilanne voisi olla hyvin paljon pahempi. Mutta tuokaan ei erikoisesti kiinnosta tyypillistä äänestäjää. America First liike on edelleen voimissan, ja jatkuu politiikassamme vielä vuosia.

Kirjan alussa havaitaan Venäjän joukkoja Ukrainan rajalla. USA ja NATO seuraa tilannetta noin vuoden ja yrittää selvittää Putinin tavoitteita. Putinin sulkeutuneisuus käy ilmi, kun ulkoministeri Blinken yrittää tavoitella tätä. Tilanne alkoi olla niin kireä, että Bidenin visiittiä Venäjälle ei enää harkittu. Bill Burns, aikoinaan Moskovassa suurähettiläänä tominut virkamies, lähetettiin neuvottelemaan Venäjälle. Hänen oli vain painotettava USA:n kantaa Ukrainan asiassa. Joitakin neuvotteluja pidettiin, mutta Putin itse piileskeli koronaa. Burns sai vain jutella tämän kanssa puhelimitse. Putin esiintyi jonkin verran vielä julkisuudessa ennen miehistystä, mutta mitään ei juuri ollut tehtävissä. Kaksi asiaa oli painanut Putinin mieltä. Hänellä oli koronan aikana liian vähän tkekmistä, joten hän syventyi Venäjän historiaan. Toiseksi hän näki Bidenín veäytymisen Afganistanista heikkoutena. Tosiasiassa Bidenilla ei ollut tuossa kovin paljon vaihtoehtoja. Putin myös saatiin uskomaan, että Venäjän sotakalusto oli mainiossa tilassa. Hän taisi uskoa, että koko Ukraina on miehitetty muutamassa kuukaudessa. USA:n edustajat olivat kyllä puhuneet hänelle myös Ukrainan kansasta. Riippumatta Ukrainan NATO-tilanteesta, Ukraina ei koskaan hyväksyisi Putinin ehtoja Ukrainan tulevaisuudesta. Vastarinata jatkuisi ruohonjuuritasolla.

Joe Biden tuli politiikkaan 1970-luvun alussa. Trumpin lailla Biden vältti Vietnamin hakemalla lykkäyksiä. Pienen osavaltion senaattorina hän vastusti sotaa Nixon kauden ajan. Koko uransa hän on ollut osana ulkopolitiikkaa, ja tiesi puolustusvoimien tilanteet ja kyvyt hyvin ollessaan varapresidentti. Nyt hänen ollessaan presidentti vaadittiin taitoja. Kirjassa käydään läpi päätöstason vaiheet Ukrainan tukemisessa. Biden tosiaan ei halunnut pitkän jakson sotahankkeita.  Ja nyt niitä tuli kaksi, kun Hamas päätti juuri Bidenin kaudella käynnistää operaation Israelissa. Tämä oli siitä omalaatuinen tilanne ulkopolitiikassa että koko sodankäynti oli Israelin sisäistä pitkän aikaa. Gaza on pelkkä autonominen osa. Ulkomaailman on vaikea puuttua Gazan tapahtumiin. Kuitenkin USA oli aina tilanteessa mukana. Me myymme aseita ja rahoitamme Israelia.

Kirjan kappaleessa 36 päästään vuoden 2022 välivaaliin. Zelensky alkoi käydä Washingtonissa. Kirja käsittelee hankkeita ja itse sodan vaiheita muissa kappaleissa edelleen. Mutta vuotta myöhemmin Hamas päätti toimia. Noin 3000 Hamas-taistelijaa hyokkäsi Gazasta Israelin valtaväestön kimppuun. Netanyahu oli tuttu Bidenille, mutta ei ollut koskaan mitenkään helppo johtaja suostutella. Hamasin touhutessa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin katsoa miten Israel toimii. Israelilta tuli pyynto USA:lle toimia apuna, ettei myös Lebanonissa sijaitseva Hezbollah ryhmä osallistuisi Hamasin puolella sotaan. Tuolla ryhmällä oli kymmeniä tuhansia taistelijoita ja enemmän aseita kuin Hamasilla. Myös ohjuksia tuhoamaan koko Israel. Biden suostutti Netanyahun keskittymään Gazan tilanteeseen, vaikka Israelissa oli puolustusvoimissa enemmistö valmis hyökkäämään Lebanoniin aivan heti. Samaten Netanyahu jatkoi Gazan rakennusten tuhoamista, mutta viis välitti humanitäärisestä avusta sinne jääneelle kodittomalle kansalle. Biden painosti, että ruoka-apu alueelle oli saatava alkuun. Israel ei olisi sitäkään ensin hyväksynyt. Heieman myöhemmin Israelin ollessa alakmassa sodan Irania vastaan Biden otti yhteyttä ja alkoi topputella heitä. Lopulta Irtan lähetti yli 100 ohjusta Israelia kohti. Lähes kaikki torjuttiin. Israel teki pienen vastahyökkäyksen. Bidenin tiimi osasi odottaa tuota. Iran ei sitten alkanut suurempaa sotaa. Kun Iranin ilmatila oli avattu siviililennoille tiedettiin että tämä vaihe ei johtanut sotaan.

Kirjassa jatkuvat loputtomat neuvottelut alueen kansojen kanssa. Iraniin piti saada kontaktia myös suoraan, etteivät he käytä mahdollisuutta aloittaa laajempi Lähi-idän sota. USA:n kannalta alue on edelleen merkittävä öljyn takia. Amerikkalaista teknistä henkilökuntaa tomii alueella tuhansia ammatilaisia.

Bidenin varovainen suhtautuminen ei kylläkään ollut Israelin kohdalla mitenkään tehokas, eikä demokraattien kanta Gazaan ollut selvä. Lopulta se jäi vaalissamme vähälle huomiolle.

Kirjan sisätöä on vaikea luetteloida tarkalleen. Kappaleessa 55 siirrytään sisäpolitiikkaan ja Bidenin ja Trumpin vaalivuoteen. Putin ilmestyy siellä täällä kirjaan. Putin ja Trump ovat jopa jutelleet koko ajan puhelimitse. Sinnikäs ex-presidentti kummittelee loppuosan tapahtumissa. Woodward pääsi keskustelemaan sisäpiirin kanssa kun Bidenin vaalia punnittiin. Bidenin rooli presidenttinä ei saa moitteita. Hänen tavoite on melkein aian ollut minimoida amerikkalaisten joukkojen liittyminen maailman konflikteihin. Sivuilla 336-337 kuvataan lyhyesti Bidenin romahdus vaalissa: ”There was no sense of presidential command,” sanoo Woodward lyhyesti Trumpin ja Bidenin väittelyn jälkeen. Biden ei pystynyt kumoamaan Trumpin vääristelyjä. Bidenin ääni oli heikko, eikä hän vaikuttanut johtajalta. Lopuksi kuitataan tilanne vain sanoin ”public trust,” eli kansan luottamus johtajaan oli mennyt. Pelkän yhden televiso-väittelyn takia.