Teknologian Neljä Hevosmiestä

Noin 20 vuotta sitten Internet oli hauska uusi vehje, josta sai tietoa ja viihdettä. 30-vuotta sitten oli jo jonkinlainen Internet, mutta värillisten valokuvien laatu oli vielä heikko uutisissa. Ja kaikki oli hidasta. Nyt Internet on kaikessa osana. Maailman energiakulutukseta menee nyt 5-10% pelkästään sähköiseen kommunikointiin. Tekoälyn tuomalla uudella työkalulla energian kulutus vain nousee.

Scott Gallowayn kirja keskittyy neljään firmaan, ja se on kirjakaupassa bisnes-osastolla. Apple, Google, Facebook ja Google saavat alussa nimen Ilmestyskirjan ratsastajien mukaan. Ei nyt olla ihan maailanlopun edellä, mutta kirjoittaja tahtoo kertoa, että firmat ovat yhtä paljon hyvän kuin pahan asialla. Niiden murskaava tie johtoon ei paljon vastustajista välittänyt. Apple tähtäsi suoraan kuluttajiin, teknologia sai olla piilossa kun me ihastuimme helppokäyttöiseen kännykkään. Ja Applen toiminta keskittyy paljon edellen kännykkään, kun kotitietokoneesta ei ole niin paljon käyttöä vaikkapa sosiaalisen median välineenä. Otetaan lyhyitä videoita ja lähetetään ne vaikkapa Tik Tokiin. Facebook taas keksittyy kokonaan sosiaaliseen mediaan ja mainostamiseen siinä ohella. Google taas vie suurimman osan mainosrahoista maailmalla. Haemme sieltä tietoa, mutta samalla mainokset haetusta asiasta tulevat meille perille.

Amazon on jonkin verran erilainen  yritys. He tosiaan myyvät aitoa tavaraa ja sen kuljetusta kotiin. Paikalliset liikkeet myyvät tavaraa, kuten vaatteita, mutta kaikkea ei saa kaupoista ollenkaan. Heillä on perustavarat, joita tarvitsemme heti, mutta ei niin laajassa valikoimassa kuin ennen. Target ja Wal Mart ovat paikallisia marketteja, joista tuota tavaraa voi etsiä. Jopa tietokoneisiin ja kännyköihin liittyvät tavarat saa helpoiten Amazonista. Jos ei tavaraa tarvita ihan tänään, sen saa luultavasti kotiin huomenna Amazonista, jos ei asu ihan maalla.

Kirjan talouselämän tietoa on vaikea koota tähän lyhyesti. Facebookin 25 000 työntekijää toimii firman jokapäivän toimissa, ja firman arvo on $21 miljoonaa per työntekijä. Tehdas joka tuottaa tavaraa, vaikkapa autoja, pääsee numeroon $300 000 per työtekijä.

Firmat jotka tuottavat perinteisesti toimivat vuosikymmeniä samoissa tiloissa, joka täytyy silloin tällöin korjata toimivaan kuntoon. Kun teknologia paranee huimaa vauhtia vuodesta toiseen, tietokoneita ja muuta mitä tarvitaan noiden firmojen ylläpitoon uusitaan koko ajan. Vaikka siihen kuluu rahaa, se on pientä siihen mitä tulot ovat. Kaikki neljä firmaa ovat jatkuvasti teknologiansa huipulla, ja mitään rapistuvaa ja vanhanaikaista ei jää käyttöön. Myös henkilökunta on alansa huippua. Kun teknologiafirman tehtävä muuttuu, sekin tehdään helposti ja asiakkaat ja firma löytävät toisensa muutoksen jälkeen. Sen lisäksi vaikkapa Applen ei tarvitse kaikkea keksiä itse. Kännykkään tekee sovelluksia lukemattomat pikkufirmat.

Olemme olleet johtavassa sijassa pitkän aikaa, ja firmat, valtio ja yliopistot ovat pitäneet huolta siitä, että kaikki nuo firmat saavat parhaiten koulutetun väen. Yliopistoja ei pidä rankaista nykysen presidenttimme tavoin. Mutta firmat palkkaavat väkeä muuallakin, ja kaikki neljä toimivat aluella joka kattaa Pohjoisamerikan ja Euroopan ja muut kehittyneet maat. Suhde Kiinaan on erikoinen, sillä firmoista Apple on eniten riippuvainen siitä. Kännykät tehdään siellä ja tehokkaasti. Jos pelkästään kännyköitä vertaa, niin Samsung tuottaa kännykkänsä yleensä muualla kuin Kiinassa. Amazonin tavaroista suuri osa tulee Kiinasta.

Google on firmoista ehkä parhaiten kansainvälistynyt, sillä se on kerännyt tietoa vuosikymmenet ja arkistoinut sen tietokoneisiinsa. Kun menee ulkomaille ja avaa kännykän ja hakee jotain, ei pidä hämmästyä, jos Googlen sivu on eri kielellä. Se tietää missä olet ja voi tarjota tietoja sillä kielellä. Saksan Google on Google.de. Mutta jos nyt olet netissä omalla kännykällä ja kirjautunut google selaimeen tai hakukoneeseen, silloin se tarjoaa edelleen englantia tai muuta kotikieltä.

Miksi Microsoft, joka edelleen suorittaa tietokoneiden tehtävät ja tarjoaa toimistotyöhön ohjelmat, ei ole nelän suuren klubissa mukana? No, se ei päässyt mukaan kännyköiden kipailussa Applen tai Samsungin tyyliin. Microsoft yritti omaa Windows kännykkää ja osti jopa Nokian nimen niihin, mutta se oli kai myöhäistä. Android on vallannut niin kännykät kuin tabletit. Kun Amazon kehittelee omia lukulaitteita kuten Kindle, kelvollisia myös peleihin, sekin on Android laite.

Verizon ja muut kännykkäpalvelut eivät pääse jättifrimojen klubiin, koska eivät toimi maailmanlaajuisesti.

Kirjan loppupuolella kerrotaan myös meidän riippuvaisuudesta noista firmoista. Google on onnistunut tarjoamaan sähköpostiosoitteen monelle, ja sieltä saa jopa ilmaista nettitilaa tiedostoilleen. Google Driven ilmainen versio antaa 15GB muistia asiakkaalle. Microsoftin vastaavat palvelut ja ”pilvi” ovat vuosittaisen tilauksen alaisia, vaikka siellkin on sama 15GB ilmainen. Molemmat tarjoavat videokokouksia ja muuta bisnespalvelua. Apple taas antaa asiakkaan varastoida kuvia omassa pilvessään. Amazon Web Services on lähinnä vuokrattavaa tilaa firmoille ja yksitysiyrittäjille, mutta heidänkin pilvi on lähes rajaton. Siellä toimii monen koko yritys. Monet valtiot ovat tehneet sopimuksia Amazonin kanssa tietojen tallennuksesta. Usein data center on samassa maassa.

Some Fun With Google AI on Song Lyrics

AI has received a lot of flack and probably correctly so. We have had enough conspiracies, people believing fantastic things that go against science. But while we have it, I thought that I could get some help with songs, literature and all that. I'm not in college anynore, so a little rusty on the arts side. Actual college students have been using AI to write their term papers for some time. That is why this Google AI is experienced in lyric and poetry analysis ("The Kite as a Symbol of Resilience") and breaking down parts.

There is one more catch about doing this. If you have a favorite song, something that may have memories and personal meaning, don't do this AI analysis. Wigwam recorded a single prior to the album they made, and I had the single but not the album. I have been carrying the Must Be The Devil 45 with me for 55 years. I am never doing those lyrics.

I asked Google AI to explain the lyrics to this song:

The lyrics go:

When I close my eyes I think about it

When I woke today I thought about it

When I dream so bad I think about it

When I feel so bad I wanna shout it

Chorus:

Don’t you know you’d be all right

Don’t worry ‘bout tomorrow night

The time will come to see the light

And when does I’m only dreaming

I’m only dreaming

Things with wings and bats that sing surround me

Girls with nails and snails with curls around me

Snakes with teeth with gold beneath astound me

Apes with saws and dogs with claws have found me

Repeat chorus.

[(Sax solo) Repeat second verse and chorus]

It came back sort of like an English Professor:

The song explores the blurred lines between reality and a surreal dream state, utilizing a shift from repetitive anxiety to psychedelic imagery.

Obsessive Thought (Verse 1): The opening lines ("When I close my eyes... when I woke today") depict a state of persistent, intrusive thought. The speaker is haunted by an unnamed idea or feeling that persists through both waking and sleeping hours.

False Comfort (Chorus): The chorus offers a seemingly optimistic message ("don’t you know you’d be all right"), but it is immediately undercut by the revelation "I'm only dreaming". This suggests the comfort found in the lyrics may itself be an illusion or a mechanism to escape a "bad dream".

Surrealist Imagery (Verse 2): The second verse transitions into "Alice in Wonderland"-style surrealism.
Inversions of Nature: Creatures are given unnatural traits—bats that sing, snails with curls, and snakes with teeth.
Threat vs. Wonder: The imagery oscillates between the wondrous ("gold beneath") and the predatory ("apes with saws and dogs with claws"), reflecting the unpredictable and often frightening nature of deep subconscious dreaming.

The same songwriter, with what I took to be life in a basement apartment. Remains to be Seen. (The next song on the album is Subterranean Sunrise)

REMAINS TO BE SEEN (Pembroke) Well, as the day it breaks he wakes and slowly turns To see the door ajar and a distant light that burns Down a winding hall to somewhere far away While in his head he’s out to lunch somewhere today 

 As if enchanted by this lasting longest flight He follows on to find the day has turned to night Is it the same old tale, or is it something new Or is life a dream we drift through? 

 Chorus: Y’drag yourself up You dust yourself down Stick your chin in It’s time to face the world Yuh pull that comb Yuh brush that tooth Yuh lift that bag Call your best girl 

 Just when you think you have it It’s the part Someone comes along And upsets the apple cart (Short chorus) And now the stairway’s empty, dreamers still in bed He’s sitting with the keys to try and unlock his head And when he thinks he’s finally got it in his sight Someone down the hall turned on the light 

 (Repeat chorus with variations)

 Remains to be seen, remains to be seen

(Hello honey, is that you? Can you buy me an ice-cold beer? ... Why, I feel better already. Well, I think I’ll go out and buy a newspaper ... Bye bye ...)

I have not cut and pasted it that well. The lyrics with lines go more like this:

 

Google AI: 

The song explores the surreal, often disorienting transition between the internal world of dreams and the external demands of reality.

The Dreamer vs. Reality: The opening verses depict a protagonist caught in a "dream we drift through." The imagery of a "door ajar" and a "winding hall" suggests a mind that is physically present but mentally "out to lunch." The passage of time is fluid and confusing, as a "lasting longest flight" causes day to turn into night without the protagonist noticing.

The Ritual of Mundanity: The chorus shifts tone, using rhythmic, colloquial language ("Y’drag yourself up," "Yuh pull that comb") to describe the mechanical nature of daily routines. It emphasizes the effort required to "face the world" and the performative nature of adulthood.

Disruption and Loss of Control: The bridge ("upsets the apple cart") highlights the fragility of this forced stability. Just as the protagonist feels they have a grasp on reality, external forces or sudden realizations disrupt their progress.

The Search for Clarity: The final verse finds the protagonist alone, trying to "unlock his head." The "empty stairway" contrasts with the earlier "winding hall," suggesting a return to a starker, lonelier reality. 

The closing line—"Someone down the hall turned on the light"—serves as a metaphor for a sudden, perhaps unwanted, awakening or realization that shatters the dream state once more.

I gave some hints about the basement. It came up with this:

 The "Distant Light": In a basement apartment, natural light is often limited or comes from a distance (like a window-well or a street lamp above). Seeing a "distant light that burns" likely refers to the streetlights or the first rays of morning hitting the pavement outside at eye-level.

"The Day Has Turned to Night": Living partially underground can distort one's sense of time. Without direct, sweeping sunlight, the transition between day and night becomes blurred, making it easy for a songwriter lost in their work to find that hours have slipped by unnoticed.

The Literal "Apple Cart"
Street Life at Eye Level: With windows at ground level, the protagonist's view of the "world" is quite literally the feet of passersby, car wheels, and street activity.

Then we get to a well known song: GRASS FOR BLADES

I had asked AI before about "debag Goliath." We are pulling off the trousers from Goliath.

[Verse 1]
Atomic man embossed on hues of
Money greens that swell and ooze will
Scratch his chin as if to muse that
All this winning meant to lose
'Though he worked and paid his dues
Here he was, no time to choose
A way to change and try to fuse him-
self into the way the queues around him


[Verse 2]
"Attack you fools!" the captain bawls
"I'll have your heads upon my walls!"
Rows of heroes crouch to crawls
They bomb the bamboo huts and village halls
They smash ping-pong bats with cannon balls
Ali-Baba's and the sheiks and the Sauls
They debag Goliath as he falls
While the Statue Of Liberty climbs and mauls everything

[Verse 3]
I said "Champagne for the hero whore
Watch your step, man, in all that gore
Not too much, he will scream
For more
Though he's filled from skin to core
It's not enough he will whine for sure, so
Say it's we who keep the score, and
Nail him back upon the floor, that should do it"


[Verse 4]
So there he works, and he's still at large
Behind his smiles and his camouflage
Nice white coats and the college grades
That hide blue suits and golden braids
And though I hope that smell just fades
It does not go but it leads to raids on
Bamboo huts on the country glades
Where the people use the grass for blades, ain't that something

AI ANALYSIS 

The lyrics provide a surrealist critique of global power dynamics, military aggression, and the dehumanization of war:
The "Atomic Man" and Modern Greed: The opening depicts an "Atomic man" obsessed with "money greens". This figure represents a modern, powerful industrial or political leader whose drive for "winning" ultimately leads to loss, suggesting the hollow nature of capitalist or military victory.


Military Imperialism and Dehumanization: The song describes a "Captain" demanding the "heads" of his enemies and "rows of heroes" bombing "bamboo huts". This imagery strongly evokes the Vietnam War era, contrasting high-tech military force ("cannon balls") against rural, peasant life.


Cultural Absurdity: References to "Ali Baba," "sheiks," and the "Statue of Liberty" climbing walls create a chaotic, "Alice in Wonderland" style landscape where global icons and stereotypes are mangled by conflict.


The Title's Core Meaning: The phrase "grass for blades" refers to the victims of these raids—people in "country glades" who are so impoverished or peaceful that they use "grass" in place of weapons (blades), yet they remain the targets of the "blue suits with golden braids".


The Persistence of Evil: The final verse describes the aggressor "still at large," hiding behind a "camouflage" of respectable titles, college grades, and "nice white coats" while continuing to orchestrate raids.

BITESIZE

I did not ask AI about this. This is probably my favorite song on the album. But its lyrics are all over the place. There have been some sinister lyrics in this album, and a bit of it makes it through here. It started with word play. Doug's scullery came from skullduggery.

Jim listened to things and would capture a word or phrase. Bitesize you would hear in TV ads. Doug is cooking up a storm in his scullery and suddenly we have Fred the Budgerigar.

Here we have, finally, something bitesize. It's Fred, being fed to the pup.

GREASY KIDS STUFF

I was listening to this song again, a fun little thrown together b-side. It struck me that the phrase had to be something in the 60s. It was. Mostly it is connected with a Vitalis hair tonic. The common hair product was greasy and Vitalis was marketed as not "greasy kid stuff." The phrase is Greasy Kid Stuff. The phrase was picked up for a song then and few times later, such as Steve Vai instrumental. Jim seems to have referred to it as something connected to childhood, such as blowing bubbles. Railroad Sam and Simon Brown are presumably kids. Who else would ride a "hot rod" made out of a pram? He just did not want to name the song I Wanna Blow Bubbles. The bubble blowing is in the lyrics as just an example of a fad. Here is the 60s song:

https://youtu.be/bgarDWM2FAU?si=re1QkA_bgFfOsUHn

[Verse 1]
I tried to follow all the trends
Imitate all my friends
Buy my gear just the same
To find that they’ve all changed
I asked my friend Bill what’s the score
He said, man don’t worry more
Just blow bubbles everywhere
Then you won’t be square

[Chorus 1]
I wanna blow bubbles, I wanna blow bubbles
I wanna blow bubbles, blow bubbles everywhere
I wanna blow bubbles, I wanna blow bubbles
I wanna blow bubbles, blow bubbles everywhere

[Verse 2]
I lent somе cash from Railroad Sam
Jumped into my hot rod pram
Ran the enginе to a roar
Down to Henry’s candy store
Felt the wind go through my hair
Bubbles, bubbles everywhere
What goes up must come down
Thank you kindly, Simon Brown


[Bridge]
Yeah, this is the part
So bubbly... so greasy... So sticky...
(Yuck, eugh so sticky, I can’t believe it. Everywhere sticky, oh)

[Chorus 2]
I wanna blow bubbles, I wanna blow bubbles
I wanna blow bubbles, bom-bom-bom-bom-bom-bom-bom
I wanna blow bubbles, I wanna blow bubbles
I wanna blow bubbles, blow bubbles everywhere, whoo!

[Guitar Solo]

AND BACK TO THE 1975 HIT ALBUM...and KITE

Pine your so lonesome sighs

As murmured questions rise in line

And weave their voices and entwine

As breezes their disguise . . .



Willow cast your silent souls  I see them ride on every beam  Spirit from the forest teem And reassume their roles

Spiders roam your jewelless nets  Empty void of morning's haul  Where diamonds hung now missing all  With the thief, the sun, who sets  Willow cast your silent souls  I see them ride on every beam  And spirit from the forest teem 

Reassume your roles

I asked Google AI. Spoiler: it may ruin the song for you. It breaks it down to pretty much "fluff" lyrics.

Context within Wigwam

"Kite" is a standout track for its unique blend of progressive rock and "psych-folk" influences. While Wigwam's music often dealt with socio-political themes (especially on the album Being), "Kite" leans into a more internal, poetic space that allows for multiple interpretations ranging from reincarnation to the simple loss of innocence. 

Key Themes and Imagery

The lyrics employ "word painting" to create a melancholic, almost spectral forest landscape. 

Personification of Nature: Trees like the "Pine" and "Willow" are given human emotions—sighing and casting "silent souls". This suggests a world where the environment is an active witness or a repository for spirits and memories.

The Passing of Time: The sun is described as a "thief" who steals "diamonds" (morning dew) from spider webs. This highlights the fleeting nature of beauty and the inevitable transition from light to dark.

The Kite as a Symbol of Resilience: The recurring refrain "No wind, no light / No sun in sight / Love hold me tight / I'll fly my kite" serves as an emotional anchor. The "kite" represents the narrator’s attempt to find joy or purpose even when conditions (the "wind") are unfavorable. 

Structural Analysis

Atmospheric Verses: The verses focus on external, almost mystical observations of the forest, using words like "teem," "entwine," and "reassume their roles" to suggest a continuous, hidden natural order.

Simple, Urgent Chorus: In contrast to the complex imagery of the verses, the chorus is direct and rhythmic. It shifts from observing nature to a personal plea for connection ("Love hold me tight"), emphasizing human dependency in a vast, indifferent world. 

Who Are These People?

 I grew up in the Midwest, my high school was outside a major city. It was 60s and 70s suburbia. I had an idea of what America was and a sense of Americans.

But then Trump happened, and Fox News before that. Who are these people? They are not happy with anything. Trump most of all. Other than enjoying babbling to crowds or the press, the rest of his day is spent with hate and revenge.

I avoided these people for most of my life. But for 50 plus years I did not even know they were there in that number, 30-40 million voters. There are entire communities consisting of nothing but MAGA voters.

We had hippies and college and all sorts of experiments going on in the early 70s.

Our bands poked fun at the establishment. We were content doing our own thing most of the time. Politics was not much. We had a bad president, we got rid of him.

America swings left and right in some 8-10 year cycles. The current extreme right authoritarians only won by 1.5%. Yet they cannot stand us or pretty much anyone who is not a white Christian. And education is apparently bad. 

We invented most of the nice things you are enjoying. Technical stuff, cancer cure etc. We went to college for that. It was not good enough for them.

We were never so persistent in our efforts to wipe out the opposition as Trump is. to keep himself out of jail. But he only has the MAGA hatred tools to do it with.

So, to simplify our hippie ideal of the 70s, and compare it to now, we are in a new swing in politics. Not just right and left. Now it is love and hate. They have absolutely no tolerance. Democracy is tolerance. That they have forgotten.

Futuristic Short Story some 30 years ago: Explorations into the future and the past

 I wrote this on some sort of word processor in the 1980s. It got printed, partly, in Amerikan Uutiset at the time. I have not checked the google translation. It was here in Finnish in 2006

Thursday, November 30, 2006

Explorations into the future and the past

PART 1

I didn't believe at all 30 years ago that I would still be alive in 2035. Somehow I just thought that my wife would live longer than me. And that's how it sometimes seemed. That pacemaker has been there for a long time. The last time they removed the prostate, but now they know how to install the pipes and muscles to make it work, the urine works really well now.

I'm in my neighbor's apartment this week, the same two-room apartment in a serviced apartment as mine. Or that neighbor, Richard, just died, and the apartment is now temporarily empty. I asked them to replace the carpets in my apartment, the previous tenant had a cat. Here I am with my cardboard boxes. I only brought the radio out here. The multi-function machine is on the wall of my own apartment. I don't even bother to go there to read my emails. There are still a couple of hours until I go downstairs to the canteen and then I sit there where they watch the tea. I can't really make out the sound on the TV and I don't feel like reading the lyrics. I have better company on the radio, and I like listening to classical music. I still have a few working CDs from the last century. It was quite a struggle to find a player that still played those first-generation CDs. At the beginning of the century, I even got excited about recording a bunch of old LPs onto CDs, but none of them play anymore. After that, I kept collecting quite a lot of records. We still had those records in our house ten years ago, but I'll tell you about them in a moment.

Yes, I don't really speak Finnish, although I type messages to old acquaintances in Finland. One of them was enthusiastically involved in Njet (those message board forums before the year 2000), back then when the Internet was wild and free. I've never met this acquaintance either, although we've been exchanging messages for 35 years. I can't afford to travel to Finland anymore, people don't fly much except for business and then only on vacation to their home continent. I can only really use Finnish when talking to Niilo, and that can take two months at a time. Niilo, a bachelor, has lived here in Wisconsin since 1973 in the same building, except for 1976 when he was in the army in Finland. Then he gradually finished his PhD thesis in history sometime in 1998. I persuaded Niilo to apply for a green card through the lottery and he got it. Since then, Niilo has been here permanently. He edits a very small history publication, Early Modern England, and I think he's over 85 now. Niilo, not that publication.

I don't move around much, but I take the senior citizens' bus to Niilo's place, where we eat at a small deli and walk a kilometer along the lake shore. Then I take the regular bus back to that shopping center, which is now more of an entertainment venue, since everything is ordered by mail except shoes and such. And I can see and order those things there too. From there, the minibus picks me up here.

Cities have changed in recent years to the point where they are building more solid and well-lined terraced houses and apartment buildings and really nice yards. We also had a detached house, but it is now so far away that not many people can afford to drive that far every day. Cars, these LPG/electric ones, are quite expensive, almost a year's salary for many. And our area will soon be razed to the ground, even though I still own the plot and the house. I was visiting the house two years ago when my son came with his wife and rented a car for a week. We collected the last things from the house that they wanted now. There were some broken books and those old LP records in the basement. Those records are mostly in Finnish, no one cared for them when I offered my entire collection for a few dozen ten years ago. So they did take those American records. My wife gave away her Danish ones, they wouldn't have taken them either.

The weather is really nice, spring is coming. For some reason, I'm often in a very good mood in my old age. Children have been a joy. The girl is in Finland, she's one of those green people. But there are real jobs in that field these days, there's no need to just stop at protesting. But it was the same for them as it was for us, and there's no point in demanding grandchildren from the girl, she's so caught up in her career. The son has a little daughter now, but they're also far away in California. In that remaining part of California.

Part 2

We reached the end of the 29th century, when young music student Rik Tompson arrived on his research trip to a thousand-year-old suburb outside an abandoned town in Wisconsin. Rik and a couple of friends had dug the foundations of three detached houses by hand. The others were looking for recyclable material. According to energy regulations, tractors or other machines were not allowed for such a hobby. You had to wear a dust mask because of possible asbestos and you had to bring drinking water for the whole weekend.

In the ruins of the third house, piles of recyclable plastic, such as children's toys, were found. In those days, oil was scarce, and polyethylene, for example, was made from ethanol, which could only be made from agricultural waste and cellulose. Many everyday items were made from polymers made from fiberglass or cellulose.

Rik had not yet found what he was looking for on this trip, until hundreds of vinyl LPs and a smaller number of polycarbonate CDs were found in the basement of a private house. A dispute arose over the division of the spoils. Rik wanted to restore the records, while others wanted to recycle. In the end, Rik gave the CDs to others because they were difficult to restore, the entire metal foil had disappeared. However, Rik was able to see the faint words when he held the CD up to the light and was disappointed to find that they were all classical music. All of them were from the last two centuries, and all were perfectly fine and orthodox performances. The baroque musicians of the time believed that they were closer to the 18th century style of performance than any of their predecessors. The LPs were more difficult to classify, because the cardboard cases and labels had disappeared due to the weather. There was some engraved text on the surface of the disc.

Rik guessed that the collection contained a lot of material that wasn't even archived in the country's capital, Chicago. The USA had recently been divided into six parts for administrative reasons. Three of the parts included the populated areas of Canada further north. Rik lived in Mid-USA, the part south of which was called Louisiana.

The guys collected plastic in full loads on their electric pedals. They had to pedal uphill, otherwise they moved at a slow speed even without pedaling. Rik, on the other hand, ordered an electric van with his mobile phone. The records were loaded in the same order into boxes that the driver brought. The driver also got excited about digging out porcelain dishes from the ruins. Today's ones were rather boring and impersonal mass-produced. Like almost all consumer goods.

Rik lived with his parents in a small apartment where he had a kind of loft above the living room. He had to rent a storage locker in the apartment complex for the records and his work. There, Rik numbered all the records and stored the remnants of the labels that were in the center of a few records in plastic bags. Rik had already made a record player that played at all 20th-century speeds, up to 78 rpm. Before that, nothing worth playing had been found. Record companies in the 20th century had only released a 20-record set of 20th-century music. The records were made of hardened glass and only three in the set contained rock. He had collected 100 other rock records from hobbyists. From distant Estonian-Finnish (Finland itself was sparsely populated north of Uusimaa, and had been annexed to Estonia. The languages ​​had merged over the years) he had received a few from a collecting society. One was Eppu Normaali and the other was someone named Wigwam, who had indeed sung in English. English had changed a lot too, but with the help of dictionaries he could read it like that. The Estonian-Finnish Association enthusiastically received the news of the discoveries, even though they did not understand the Finnish of the time very well. There was little demand for it, and the main works had been translated into the modern language, Estonian-Finnish.

Using a computer equipped with a microscope, Rik separated the scratches on the record from the grooves, and the same machine engraved the read groove on another record. The copy obtained in this way was almost free of rust. Once the copy was made, the original could be recycled into vinyl. This way, only one of the three hundred records had to be sacrificed. Riks played that one first and recorded it in digital format. However, it was some kind of K-tel collection, whose artists he could not find out. When Rik had finished the job, it turned out that about a hundred records were in Finnish. He donated a few, but he sold most of them as copies to Estonian-Finnish collectors. This led to a new enthusiasm for Finnish rock, from which young people recognized the "feel" of the era, even if they did not know the words very well. The names of the performers were usually not found out, so Juice was made Einari, Hector was made Mandolin Man. Rik eventually donated his collection, which included entertainment from many countries, to the state collections in Chicago. He then started building instruments of the time himself.

Part 3

What was the music of Rikki's own time? It was a kind of sung light pop, which professional musicians accompanied with classical instruments, such as strings. The electric bass had remained, however. The bands could not afford to travel, so the music was heard in live TV broadcasts in medium-sized clubs. The bands' most loyal fans were always there to fill in for the larger audience. The TV broadcast was followed by performances by a couple of hundred people in clubs. The club members always voted every two hours on what program to watch. Once a week there was their own two-hour broadcast.

In the classical-jazz side, composer-conductors traveled from city to city with only a change of clothes and a baton in their bag. Other musicians no longer traveled, but had to be content with each city's local professional association. California set its own quota for performing musicians, otherwise they would have had too many in relation to the population.

Sosialismia USA:n kaivosalueella 1900-luvun alussa

Suomesta lähtenyt siirtolaisuus oli erikoisessa asemassa vuosina 1900-1917. Suomen päässä aikaan mahtui Kenraalikuvernööri Bobrikov. Tänne suuntautui aikaisemmin melkoinen määrä siirtolaisia ensin kaivostöihin, ja sitten Minnesotan, Wisconsinin ja Michiganin pohjoisosiin kaikenlaisiin töihin. Mutta 1900-vuosisadan alussa muutto vilkastui. Suomesta ei silloin puhuttu valtiona. Seuraava sukupolvi saapui Suomen sisällissodan jälkeen, ja heidän joukossaan oli myös sosialisteja. Mutta ehkä enemmistö oli vain ammattiliittojen kannattajia. Suomalaisia värvättiin alueelle jo Amerikan sisällissodan aikaan. Ei sinne menty siksi, että "se näytti Suomelta." Pohjoismaista lähteneet olivat jo ottaneet paremmat tontit maanviljelyyn, jonkin verran etelämpänä.

Koska niemen halki virtaa joki ja sen päät levenevät lahdeksi, suomalaiset kutsuvat niemen pohjoispäätä Kuparisaareksi. Koko niemi on  Keweenaw Peninsula. Kuparikaivos oli tominnassa vuodesta 1860 lähtien. Duluthista pohjoiseen Hibbingin nurkilla Minnesotassa on Mesabi alue, Iron Range. (Sielläkin oli Rossin kirjassa kuvattu lakko).

                               (rautakaivokset, Wikipedia)

Tutkija Carl Ross, ilman yliopistokoulutusta, kokosi melkoisen määrän tietoa Hancockin kaivoslakosta 1913. Ross oli suomalaistaustainen siirtolaisten lapsi, jonka isä oli Työmies-lehden kirjapainossa lakon aikaan. Lehti joutui siirtymään Superioriin, Wisconsiniin, lakon loputtua. Lakko oli kohtalokas ammattiliitoille ja kuparikaivokselle, ja liittokin katosi kuvasta lakon jälkeen. Lakkolaiset eivät koskaan saaneet edes neuvotella. Sosialistit keskittyivät tuolle ”upper midwest” alueelle, ja perustivat jopa työväenopiston. Kaikki tämä taphtui ennen kuin mitään Suomea olikaan. Toimittajista monet kävivät Amerikassa tekemässä lehteä ja palasivat sitten Suomeen. Amerikan puolella oli merkittävä rooli työväenliikkeeseen Suomessa. Jopa utopistiseen yhteiskuntaan, Sointulaan, päätynyt kansanjohtaja Kurikka liikkui noissa piireissä. Kanadan reunalta Sointulasta Kurikka päätyi New Yorkiin ja Connecticutiin toimittajaksi. Kurikan kohdalla aatteeseen liittyi myös teosofia. Toiseksi pisimpään vasemmiston ääntä kuultiin itärannikon Raivaajan kautta. Lehti oli aluksi Amerikan Suomalaisen Sosialistijärjestön ja myöhemmin Yhdysvaltain kommunisteista eronneiden sosiaalidemokraattien äänenkannattaja. Työmies-lehden Työmies-Eteenpäin versio toimi Superiorissa aina 1998 asti.

Poliittisesta kannasta huolimatta sanomalehdet olivat kaikille siirtolaisille merkittävä tapa saada asioista selville ja pitää yhteyttä joskus melko hajanaisessa asutuksessa. Suomalaiset asettuivat rannikoille ja pohjoiseen. Kielitaidon puutteessa lehdet olivat monelle ainoa tapa selvittää mitä täällä tapahtuu ja missä on ehkä parempi elanto. Suomalaiset saapuivat aikana, jolloin teollisuuteen ja kaivostöihin tarvittiin paljon väkeä. He olivat kaivoksissa, mutta myös lastaamassa laivoja. Malmia vietiin Ohioon asti jalostettavaksi.

Carl Ross on luonut henkilökohtaisen kuvan 1977 painetussa kirjassa (Parta Printers, sama kuin Amerikan Uutisten toimitus) The Finn Factor in American Labor, Culture and Society. Kuvataan kaivostyötä, mutta myös suomalaisia kyliä kautta alueen. Enemmän akateemiselta pohjalta katsottuna Rossin työtä jatkoi Michael Karni Minnesotassa. Karni on myös tutkinut ja verrannut siirtolaisia Kanadassa. Hän luennoi aikoinaan Neuvosto-Karjalaan matkanneista siirtolaisista vieraillessaan Suomessa. Eri artikkelit kirjoissa selostavat suomalaisia opistoja Minnesotassa ja Wisconsinissa. Luterilaista perinnettä piti Suomi-opisto juuri kaivosalueella. Superiorissa jatkoi poliittinen toiminta sanomaletien ja erilaisten kurssien kautta. Työväenliitto IWW oli suorastaan kommunisteja, ja kommunistinen puoluekin oli suomalaisten tukema. "Finnish People's College and Theological Seminary" alkoi Superiorissa seminaarina, mutta päätyi 1907 virallisesti Työväen Opistoksi. 

(Photo credit: Wikipedia)

Opiston johtokuntaan kuulunut sosialisti Alex Halonen onnistui myymään sen osakkeita Suomalaisen Sosialistijärjestön jäsenille ja pian heidän hallussaan oli koulun osake-enemmistö. Rakennus kuitenkin siirtyi viereiseen Duluthiin. Opisto oli suomalaisten IWW jäsenten (arviolta 3000 lähialueilla) käsissä toiseen maailmansotaan asti. Opistossa oli poliittista ainetta, mutta käytännön kursseja kirjanpidosta muihin julkaisuasioihin liittyvään tietoon. Suomesta opistoon saapui johtajaksi vallankumousta tahtova Leo Laukki, joka pidätettiin toimistaan. Hän kuitenkin valitti tuomiostaan, pääsi vapaaksi takuita vastaan ja pakeni Neuvosto-Venäjälle. Otto Wille Kuusisen kanssa erimielisyyksiin joutunut Laukki ammuttiin 1938. Laukin kirja orjuudesta Rooman vallan ajoilta löytyy edelleen Internetissä. Laukki kertoo kirjoittavansa koko historian uusiksi, sillä kaikki jota tiedämme on porvarillisen ajatuksen pilaamaa: ”Varsinainen sosialistinen  historian  kirjoittaminen  on  vielä  kapaloissaan.  Se  ei  vielä  paljonkaan  ihmiskunnan historiaa  kokonaisuudessaan  valaise.”

Noista sosialisteista Alex Halosella oli kirjava ura sen jälkeen Suomessa ja toisenkin kerran Amerikassa. Linkki:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Alexander_Halonen

Rossin kirjan loppuosa kuvaa tuon pohjoisen alueen suomalaisia maailmansodan ajalta ja sen jälkeen osana amerikkalaista yhteiskuntaa. Poliittinen ajattelu toisen maailmasodan aikana ei suuresti eronnut amerikkalaisen naapurin ajatuksista. Täällä syntyneet sukupolvet oppivat kyllä suomea, mutta asettuivat osaksi laajemapaa yhteiskuntaa. Carl Ross itse kertoi eläneensä lapsuutensa kuin kahdessa maailmassa samanaikaisesti. Carl puhui isälleen suomea ja äidilleen englantia. Isovanhemmat Michiganissa puhuivat parhaiten suomea ja Rossin isä saapui maahan aikuisena Suomesta. Alueen taloudellinen kehitys johti kaupunkielämään, joka erosi suuresti kaivostyöläisten ja metstätyöläisten ajasta. Ihmiset olivat vauraammalla aikakaudella.

Raittiusseurat

Seurat kuoroineen ja torvisoittokuntineen liittyivät myös 1800-luvun elämään. En osaa tiivistää asiaa, annan linkin. Myös vasemmistolaiset ja utopistiset liikkeet kannattivat raittiutta:

Työväenliike näki alkoholin käytön kapitalismiin kuuluvana paheena, jolla heikennettiin työväenluokan asemaa. Monet Amerikassa vaikuttaneet työväenliikkeen edustajat, tunnetuimpana Matti Kurikka, puhuivat alkoholia vastaan.

https://www.raitis.fi/2017/06/01/raittiusliike-oli-amerikansuomalaisia-yhdistava-voima/

UTOPISTISET SIIRTOLAT

Utopioiden idea oli yleensä omistaa joku alue, jossa aloitettaisiin yhteisönä kylä joka harjoitti jotain elinkeinoa. Kurikan utopiassa "työt, ruokailu, koulutus ja ilonpito" tehtiin yhdessä. Metstätöitä tehtiin siirtolan kustantamiseksi yhteisillä mailla. Maatalous oudoilla mailla oli vaikeampi suorittaa. Usko yhteisöön tekisi kaikista jäsenistä paremman, kuin mitä he yksin olivat entisessä kotimaassa. Jos siirtolan suunnitteli hyvin, elinehtojen luultiin olevan utopiassa sellaisia, että vaurautta tuli kaikille. Myös suomalainen kulttuuri vietiin mukana. Asenne muuhun ympäröivään asutukseen vaihteli. Siirtoloita voisi ehkä verrata Amerikan intiaanien reservaatteihin, jotka säilyttivät heidän kulttuureja. Utopistiset aatteet riittivät alkuun, mutta ainutkaan ei toiminut kapitalismin ympäröimänä viittä vuotta pitempään. Omavaraisuutta ei tullut, jos ei osattu viljellä maata tai edes ostaa tonttia joka oli sopiva johonkin viljelyyn.

Yksilöt hakivat siirtoloista jotain unelmaa. Monilla oli tiukat säännöt, ainakin julkisesti. Mutta yksilöt hakivat jotain vapauksia tai elämäntapoja, joita ei Suomessa saanut.  Myöhemmät siirtolat 1920 jälkeen hakivat myös etelän lämpöä. Viidakon vitsauksista ei tiedetty lähtiessä.

Siirtoloiden hanketta valmistettiin rahan keräyksellä ja vaikkapa vegetaristien lehdellä, jossa ideologiaa levitettiin.  Siirtoloilla oli usein tukijoukot joko Suomessa tai USA:ssa ainakin alkuvuosina.

Teuvo Peltoniemi on aikaisemmin kirjoittanut aiheesta, mutta nyt paratiiseja etsittiin koko maailmasta. Lisäksi USA:n puolella toimineet osuusfarmit on tarkkaan kuvattu. Venäjälle Amerikasta muuttaneet sosialistit 1920-luvulla saavat oman kappaleen. Kirjaa voi hakea kirjailijan omilta sivuilta: (https://www.teuvopeltoniemi.net/ ). Meille Pohjois-Amerikassa asuville Matti Kurikan Sointula on ehkä tuttu, Malcolm saarella Brittiläisessä Kolumbiassa. Kurikan ensimmäinen täysin epäonnistunut hanke Australiassa on lyhyesti kuvattu. Viime kerralla teimme katsauksen Amerikan keskilännen kaivosalueelle, Kuparisaarelle. Peltoniemen kirjan tapahtumat ovat jokseenkin samalla aikakaudella kuin suomalaisten keskuudessa herännyt työväenliike, ennen Suomen itsenäistymistä. Sortokaudet vuosina 1899-1917 vaikuttivat siirtolaisuuteen, ja kymmenet tuhannnet lähtivät Suomesta vuosittain. Joissakin siirtoloissa juuri suomalaisuuden pelastaminen Venäjän sorron alta oli se päämotiivi.

Ne utopiat, joita Peltoniemi kuvaa, olivat yleensä jonkun karismaattisen johtajan suunnittelemia. Kurikka muodosti saarelleen yhteisön, jossa oli jonkin verran samanmielisyyttä vaadittu. Usko yhteisöön oli tarpeellinen. Pappeja saarelle ei päästetty, mutta osuustoiminta antoi jäsenille jonkun verran omaa ajattelua. Kurikka harrasti myös teosofiaa, joten aatteita ei puuttunut. Kalevan Kansa Colonization Company pantiin omistajaksi ja rahoitusta tuli työväenliikkeen kautta. Yhteisö toimi vuosina 1901-1905. Sen jälkeen Kurikka poistui kuvasta, mutta saarella vaikuttaneet suomalaiset jatkoivat osuustoimisella pohjalla, kalastuksen ja metsänhoidon parissa. Viljely ei toiminut, muuta kuin kasvimaissa ja karjan rehun keräyksenä. Aatteen mies Kurikka oli vakuuttava johtaja, mutta jotkut hänen käsitteet oliva aikaansa edellä. Ei juuri osattu käsittää, että hänen kaavailema jalompi kansa utopiassa oli oikeastaan jo samaa kuin natsien rotuoppi tuli olemaan. Taloudelliset ongelmat ja tulipalo lopettivat Sointulan, mutta siellä ehti elää ja toimia noiden vuosien aikana noin tuhat suomalaista. Kurikka liikkui paljon mantereella luentomatkoilla, ja keräsi luennoillaan rahoitusta. Mutta kun piti elää ja johtaa siirtolassa, se ei ollut sen kannattvampi kuin noilla starttirahoilla sai aikaan. konkurssin tullessa sahat ja muut siirrettävät myytiin pois. joidenkin saarelle jääneiden kesken jäi jonkin verran pieniä tontteja.

Kirjassa on noin 20 eri utopiaa kautta maailman. Niitä oli jopa pitkän merimatkan takana Amurissa ja Australiassa. Etelä-Amerikassa oli kolme. Erikoisuutena voidaan mainita Kuubassa oleva Itabo. Se sai alkunsa Eero Erkon saatua sen verran tukijoita, että Axel Hornborg New Yorkista tuli mukaan tontteja ostamaan. Sata kilometriä Havanasta löytyi Itabo. Vuonna 1904 ensimmäinen halukas oli August Niemi Coloradosta. Muut halukkaat, joilla piti olla noin 1000 dollaria, olivat myös täältä. Noin tusina perhettä yritti hanketta, mutta kaupunkilaisina maatalous vieraalla maalla oli vaikeaa. Itabo jäi sivuun, kun toinen, Ponnistus, perustettiin. Puuseppä William Keskinen johti hanketta muutamia vuosia, sosialistien tukemana. Farmit olivat kuitenkin siirtolaisten omistamia. Vuoteen 1917 mennessä löytyi enää kolme viljelijää. William Keskinen päätyi Floriaan 1959. Kuubalaiset muistavat alueella olleet suomalaiset hyvinä puuseppinä.

Argentiinassa toimi  vuosina 1906-1940 Colonia Finlandesa, joka koostui suomenkielisistä pohjoisesta Ruotsista ja ruotsinkielisistä suomalaisista rannikoilta ja Pohjanmaalta. Alkuvuodet olivat niin epäonnisia, että on ihme kun uusia tulijoita saapui. Ensimmäiset sata Linnea-laivalla tulleita olivat ruotsinkielisiä. 1920-luvulla tuli suomen kielisiä jotka päätyivät enemmistöksi. Maaperä oli kehnoa, ja hyönteisistä oli monelaista vitsausta. Maissia ja sokeriruokoa kasvatettiin. Maissia saattoi ainakin syödä, jos ei saanut myydyksi. Tupakan ja appelsiinien kohdalla myynti oli hankalaa.Toimeentulo vaikeiden yhteyksien takana oli ankaraa, mutta noin 300 jaksoi yrittää kun yhteisö oli suurimmillaan. Vielä 30-luvulla yhteisö oli toimiva, mutta koko siirtolan aikana väkeä hajaantui muille alueille. Siirtolaisuutta alueelle tuli myös muista Pohjoismaista. Kuva Wikipediasta. 

Kirjan lopussa on uudempia hankkeita ja osuusliikkeitä. Niistä suomalainen lehdistö alkoi kiinnostua 1960-80. Niiden asukkaat ja heidän jälkeläiset luetaan myös Suomen kansalaisiksi.

Kappale Penedosta, Brasilian rannikon lähellä, on vaikea tiivistää. Maanviljely toimi, mutta vegetaarinen utopia toimi 1929-1940 toimi kehnosti lähinnä siksi, että johtaja Toivo Uuskallio yritti olla sen ajan hippi ja hylki terveydenhoitoa ja rokotteita sen ajan lääketieteen tavoilla. Ajatus luonnonparantolasta hylättiin, kun omia asukkaitakaan ei osattu hoitaa. Alueesta on artikkeli Wikipediassa, ja vaikka itse siirtola ei ollut kovin onnistunut, se jätti kuitenkin jälkensä paikkakunnalle. Asukkaita on edelleen tuhansia ja siitä tuli kuin lomakohde. Ja utopioista Penedo jää Sointulan jälkeen merkittäväksi esimerkiksi. Sen tontti olisi ollut luultavasti hyvä karjankasvatukseen, mutta johtajan aattetta ei saanut alussa hyljätä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Penedo

Tasa-arvo

 

Michael Sandel on amerikkalainen tutkija, jolla on kirjoja demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Viimeisin kirja on laajasti aiheesta "Justice." Se kertaa koko historiamme tuosta aiheesta ja käy läpi filosfien ajatukset oikeuksistamme.

Ylläoleva lyhyt kirja on koottu kokouksessa käydystä keskustelusta. Sandel oli lähinnä kysyjä ja Piketty vastaaja.

Thomas Piketty on taloustietelijä, joka tutki pääoman ja meidän palkkatyöläisten panosta talouteen. Ranskan esimerkissä rikkaiden panos julkiseen talouteen laski vuoden 1990 jälkeen reilusti. Prosenttimäärä, joka menee heidän tuloistaan veroihin on laskenut. Palkat nousivat hitaammin, ja omistaminen pääsi määräävään rooliin kaikessa. Piketty on julkaissut pari kirjaa, joissa sana ”equality” on otsikoissa. Nyt jukaistiin vuosi sitten tehty panelikeskustelu, jossa ekonomistit puivat asiaa. Kirja ei ole kovin poliittinen, vaan yrittää selvittää missä me nyt olemme. Siihen ei mahtunut edes se, että USA:n puolella tapahtui vaali, jossa maailman rikkain suurinpiirtein osti presidentin.

Politiikan puolella puuttuu myös kuvaus siitä, kuinka noin neljä miljoonaa köyhempää äänestäjää poistettiin vaalirekisteristä osavaltioiden tasolla. Mutta tasa-arvoon tuokin liittyy.

1900-vuosisata toi meille keskiluokan ja melko mukavan elämän. Piketty kuvaa lyhyesti vanhempaa aikaa, jolloin köyhät olivat tosi köyhiä ja aateliset eivät maksaneet mitään veroa. Olemme kaikki rikastuneet 200 vuodessa. Muualla kirjassa puhutaan myös vaaleista ja äänistä. Ruotsin esimerkissä äänioikeus ei ollut lähes nykyistä, ja rikkaat päättivät kaiken ensimmäiseen maailmansotaan asti. Sen jälkeen vaalit olivat melko demokraattisia.  Kuitenkin oli olemassa Neuvostoliitto, ja koko vuosisadan ajan peloteltiin kommunsimilla, jos työväenluokka saisi päättää maiden asioista Euroopassa. Kun nuo asiat tasaantuivat ja oltiin Pohjoismaisessa tilanteessa, poliitikot rupesivat uskomaan, että heidän homma oli valmis. Tasa-arvo oli huipussaan, ja mikään ei saanut muuttua. Sitten tuli globalismi. Tavaroiden valmistus siirtyi muualle.

Kun vaikka USA ja joku Euroopan maa myyvät toisilleen tuotteita, asia on jotenkin ohjattavissa. Kun kahden maan palkat ja firmojen verot ovat varsin erilaisia, ongelmiin tullaan. Kirjassa mainitaan työväen luokat ja niiden siirtyminen puoluesiin jotka päätyivät aikanaan Trumpin ja Le Penin puolueiksi. Tämä siirtyminen alkoi kun Kiina pääsi WTO kauppajärjestöön 2001. Kumpikaan kirjoittaja ei täysin hyväksy globalismia nykyisessä muodossa. Siinä on voittajien ja häviäjien ryhmät. Kirjassa mainitaan myös neo-liberalismi, jota varsinkin Hillary Clinton tuki, ja Obama osin tuki pelastaessaan pankit 2008 kriisissä. Nuo tapahtumat eivät innostaneet työväenluokkaa. Kuitenkin Kiinan vastustaminen täytyy ymmärtää eri asiana kuin nuo mainitut. Aivan uutena aseena täytyy mainita Trumpin tuontitullit. Niistä ei kirjassa ole mainintaa.

Kun tullaan vuoteen 2020 Ranskassa, ne henkilöt, joilla rikkauksia on yli kaksi miljoona euroa omistavat lähinnä firmoja ja osakkeita. Heidän omaisuus ei ole enää kiinteistöissä. Suhteellisen rikas tienaa tunnissa saman kuin keskiluokkalainen koko vuodessa. Kaikkein rikkaimmat kuten Musk tienaavat yli $100 000 minuutissa.

Tulevaisuutta Piketty pitää positiivisena, ja otaksuu, että yhteiskunta Euroopassa tarjoaa kanslaisille enemmän kuin ennen, sillä pelkän palkan varaan ei voi enää nojata. Ajattelu on ainakin siitä paljon vasemmalla, mitä USA:ssa tänä vuonna nähdään. Palvelujen leikkaaminen tekee vaikkapa terveydenhoidon vaikeammaksi. Julkisia palveluja ja liikennettä täytyy tiheään asutuisssa maissa tukea. Rikkaiden luomaa nykyistä tilannetta voi demokratian kautta paremmin ohjata. Tasa-arvo toisi toimivamman yhteiskunnan. Kuitenkin vaikka USA:n tilanne siirtolaisten kohdalla saattaa hallita äänestäjien käyttätymistä vielä pitkään. Työväenluokka äänestää työpaikkojen asia mielessä.

Piketty tahtoisi yhteiskunnan tukevan kansalaisia kaikista luokista, että kaikilla olisi mahdollisuus kunnon koulutukseen. Hänen mielestään yliopistotasolle menee liikaa tukea ja rahoitusta. Monikulttuurisuuteen ja maahanmuutoon viitaten kirjoittajat pitävät USA:ta ja Eurooppaa edelleen tarpeeksi rikkaina hoitamaan asiamme ja maissa asuvat vähemmistöryhmät. Siis sitä rikkautta riittäisi, verottaamalla enemmän juuri sitä pääomaa.

Rikkaiden valloittamaan vaalirahoitukseen ei tarjota ratkaisua. Lehdistökin on ongelma. He vain ostavat kaikki suurimmat lehdet. Samalla se verotus jää hoitamatta, poliitikot edustavat paljolti rikkaita.

Mitään selvää ratkaisua kumpikaan ei tarjoa pohjoiseen virtaavaan ihmisvirtaan. Ilmastonmuutos vain mainitaan yhtenä tekijänä muuttoon. Kiinasta on lyhyt kuvaus. Mitattuna aikana valtion omistus kaikesta on laskenut 70 prosentista 40 prosenttiin.

Loppusivuilla mainitaan Bernie Sanders. Bernietä huolestuttaa köyhimmän työläisryhmän velkaantuminen. Se estää henkilön koskaan omistamasta sitä pääomaa, vaikkapa taloa.

 

 

 

Hallitusmuoto Suomessa ja Yhdysvalloissa

Jos lukijat muistavat jotain Suomen koulun penkiltä valtiosta, se oli yhteiskuntaopin tunnilla. Opittiin kuka määräilee kunnan, kaupungin ja valtion tasolla. Käytännössä ne asiat koettiin määräyksinä ja lomakkeina, joita piti täyttää. Ja tietenkin muistetaan äänestys, jossa oma kanta siihen mihin veroja kulutettiin tuli edustajille selville. Itse en ole aikuiseksi tultuani asunut Suomessa, joten en ole siellä koskaan äänestänyt. Täällä olen äänestänyt joka vaalissa vuodesta 1982 alkaen.

En voi viitata nyt mihinkään kirjaan, paitsi että olen tilannut Oxford University Press kirjoja monesta politiikan aiheesta. Donald Critchlow kuvaa miten saimme nykyisen systeemin kirjassa American Political History.

Halvemmin ja nopeammin kuitenkin pääsee perille asiasta kun avaa Wikipedian, klikkaa Suomi-valikon ja hakee vaikkapa Suomen valtioneuvosto- artikkelin. Muita artikkeleita on presidentistä ja eduskunnasta. Presidentillä ja pääministerillä on osin samat tehtävät, aivan toisin kuin täällä. Kongressin johto ja presidentti ovat täällä täysin erillään. Amerikan omituisuus on se, että koko ”hallitus” on presidentin alainen. Siitä syystä myös kaikki valtion virat.  Suomen ja Euroopan systeemit ovat parlamentarismia. ” Parlamentarismin periaatteen mukaisesti valtioneuvoston on nautittava eduskunnan luottamusta.” Siis hallitus on eduskunnan alainen.

Suomessa eduskunta toimii yhteistyössä hallituksen kanssa, ja samat henkilöt ovat mukana niissä  vuodesta toiseen. ”Toimeenpanovalta kuuluu perustuslain mukaan valtioneuvostolle, toisin sanoen se panee eduskunnan ja tasavallan presidentin päätökset täytäntöön ja antaa asetuksia. Valtioneuvostolla on oikeus antaa asetuksia laissa säädetyissä asioissa.”

Yhdysvalloissa on noin kahden miljoonan työntekijän virkakoneisto. Presidentti nimittää meidän ministerit, joista usein secretary titteliä käytetään. Senaatti hyväksyy heidät, ja he sitten valavat virkavalan perustuslaille. Kongressilla on periaatteessa valta ohjailla ministeriöiden (cabinet) toimintaa, sillä he rahoittavat ne kaikki vuoden budjetissa. Mutta kun tällä hetkellä sekä oikeusministeriö että kaikki valtion järjestystä ylläpitävät henkilöt ovat presidentin alaisia (FBI mukaanlukien), valtion virkamiehen ei tarvitse tulla kongressin kuulusteltavaksi.

Myös muutokset vaalista toiseen ovat erilaisia, ja täällä saa aina odotella kokonaiset neljä vuotta suurempaa muutosta hallintokoneistossa. Suomessa taas voi tulla vaalit ennen normaalia neljää vuotta, jos hallitus ei toimi, eduskunnalla on suuri valta ottaa ohjat käsiin. ” Välikysymyksen tekemisen tarkoituksena on käydä keskustelu jostakin tärkeäksi koetusta asiasta, jossa hallituksen katsotaan menetelleen virheellisesti tai toimet olivat riittämättöminä.” Lakien noudatus on myös valvonnan alainen: ”Suomen ylimmät laillisuusvalvojat ovat tasavallan presidentin nimittämä oikeuskansleri ja eduskunnan valitsema eduskunnan oikeusasiamies.”

Kongressilla on kovin vähän valtaa jos Trump jotain määrää. Jopa korkein oikeus tekee melko poliittisia päätöksiä. Kongressi voi vain käyttää virkasyytteen nostoa. Presidentti, tuomarit ja korkeamman tason virkamiehet voivat saada syytteen, ja tarvitaan kaksi kolmasosaa senaattoreista poistamaan henkilö virastaan. Nykyinen eduskuntaamme on niin tasaanjakaantunut, että syyte ei yleensä poista ketään virastaan. Sen tarkoitus onkin vain tuoda esille hallitsevan puolueen tai presidentin vääryydet. Me voimme sitten välivaalissa poistaa puolueen vallan, vaikka presidentti jää johtamaan. Tuossa meillä äänestäjillä on enemmän valtaa kuin Suomessa.

Valtion virkoihin valitaan polittiisin perustein täällä, mutta on yleensä otaksuttu, että he tekisivät päätökset parhalla tavalla, että kansa saa mitä on vaatinut. Nyt ollaan aivan hassunkurisessa tilanteessa, sillä presidenttimme sai noin puolet äänistä, mutta enemmmistö hänen kannattajista ei tahdo valtion tekevän yhtään mitään. He tahtovat purkaa ministeriöt ja minimoida rahat, jotka hallintokoneistoon menevät. Tämä olisi periaatteessa mahdollista ja osavaltioiden voitaisiin kuvitella hoitavan suuren osan liittovaltion hommista. Mutta sitä tarvitsisi jotenkin ohjailla niin, että kaikki asiat tulisivat hoidetuksi. Sanotaan, että Mississippi tulvii kahden osavaltion maille. Kumman pitää asia hoitaa, vai onko jotain yhteistyötä heti suunniteltava?

Perustuslaissa on vaikeatajuinen ”Emoluments clause,” joka määrää, että presidenttimme ei saa muuta palkkaa tai hyötyä valtion hankkeista kuin määrätty ”salary”. Trumpin määräämä kokous ulkomaiden johtajille hänen golf-kentällään oli laiton. Presidentin perustama crypto-rahasto on myös laiton sen ajan, kun hän on presidentti. Se suorastaan pyytää lahjuksia presidentille. Samoiten Trumpin ja Elon Muskin (jolla ei ole vieläkään virkaa, vaikka DOGE on jotenkin hallituksen kirjoissa  virastona) hankkeet tuottavat molemmille suuria määriä tuloja. Lennonohjaus oli määrätty käyttämään puhelinfirma Verizonin palveluita. Musk on muuttamassa jo sovitun palvelun itselleen FAA virastossa.

Oikeuslaitoksilla on edelleen jonkin verran valtaa. Tuomarit on jo nimitetty virkoihin ja liittovaltion oikeuslaitos eri alueiden tuomiostuimien (”district” nimikkeillä) toimii ilman Trumpin oikeusministerin sekaantumista asioihin. Ulkomaille määrätyt tukipalvelut ruoka-apuineen ja rokotusohjelmineen palautetaan nyt osin toimimaan. Tapa, jolla Elon Musk määrää virkoja lopetettavaksi ei ole mitenkään pysäytettävissä muuten kuin tapauskohtaisesti. Jokainen on vietävä oikeuteen. Hallituksemme ainakin työllistää koko joukon tuomareita puolustamaan Trumpia, muiden virkojen kadotessa.

Perustuslakimme on joutunut kovalle koetukselle. Jo vaalimainonta on asia, mihin ei kaksistaaa vuotta sitten osattu mitenkään valmistautua.