Tasa-arvo

 

Michael Sandel on amerikkalainen tutkija, jolla on kirjoja demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Viimeisin kirja on laajasti aiheesta "Justice." Se kertaa koko historiamme tuosta aiheesta ja käy läpi filosfien ajatukset oikeuksistamme.

Ylläoleva lyhyt kirja on koottu kokouksessa käydystä keskustelusta. Sandel oli lähinnä kysyjä ja Piketty vastaaja.

Thomas Piketty on taloustietelijä, joka tutki pääoman ja meidän palkkatyöläisten panosta talouteen. Ranskan esimerkissä rikkaiden panos julkiseen talouteen laski vuoden 1990 jälkeen reilusti. Prosenttimäärä, joka menee heidän tuloistaan veroihin on laskenut. Palkat nousivat hitaammin, ja omistaminen pääsi määräävään rooliin kaikessa. Piketty on julkaissut pari kirjaa, joissa sana ”equality” on otsikoissa. Nyt jukaistiin vuosi sitten tehty panelikeskustelu, jossa ekonomistit puivat asiaa. Kirja ei ole kovin poliittinen, vaan yrittää selvittää missä me nyt olemme. Siihen ei mahtunut edes se, että USA:n puolella tapahtui vaali, jossa maailman rikkain suurinpiirtein osti presidentin.

Politiikan puolella puuttuu myös kuvaus siitä, kuinka noin neljä miljoonaa köyhempää äänestäjää poistettiin vaalirekisteristä osavaltioiden tasolla. Mutta tasa-arvoon tuokin liittyy.

1900-vuosisata toi meille keskiluokan ja melko mukavan elämän. Piketty kuvaa lyhyesti vanhempaa aikaa, jolloin köyhät olivat tosi köyhiä ja aateliset eivät maksaneet mitään veroa. Olemme kaikki rikastuneet 200 vuodessa. Muualla kirjassa puhutaan myös vaaleista ja äänistä. Ruotsin esimerkissä äänioikeus ei ollut lähes nykyistä, ja rikkaat päättivät kaiken ensimmäiseen maailmansotaan asti. Sen jälkeen vaalit olivat melko demokraattisia.  Kuitenkin oli olemassa Neuvostoliitto, ja koko vuosisadan ajan peloteltiin kommunsimilla, jos työväenluokka saisi päättää maiden asioista Euroopassa. Kun nuo asiat tasaantuivat ja oltiin Pohjoismaisessa tilanteessa, poliitikot rupesivat uskomaan, että heidän homma oli valmis. Tasa-arvo oli huipussaan, ja mikään ei saanut muuttua. Sitten tuli globalismi. Tavaroiden valmistus siirtyi muualle.

Kun vaikka USA ja joku Euroopan maa myyvät toisilleen tuotteita, asia on jotenkin ohjattavissa. Kun kahden maan palkat ja firmojen verot ovat varsin erilaisia, ongelmiin tullaan. Kirjassa mainitaan työväen luokat ja niiden siirtyminen puoluesiin jotka päätyivät aikanaan Trumpin ja Le Penin puolueiksi. Tämä siirtyminen alkoi kun Kiina pääsi WTO kauppajärjestöön 2001. Kumpikaan kirjoittaja ei täysin hyväksy globalismia nykyisessä muodossa. Siinä on voittajien ja häviäjien ryhmät. Kirjassa mainitaan myös neo-liberalismi, jota varsinkin Hillary Clinton tuki, ja Obama osin tuki pelastaessaan pankit 2008 kriisissä. Nuo tapahtumat eivät innostaneet työväenluokkaa. Kuitenkin Kiinan vastustaminen täytyy ymmärtää eri asiana kuin nuo mainitut. Aivan uutena aseena täytyy mainita Trumpin tuontitullit. Niistä ei kirjassa ole mainintaa.

Kun tullaan vuoteen 2020 Ranskassa, ne henkilöt, joilla rikkauksia on yli kaksi miljoona euroa omistavat lähinnä firmoja ja osakkeita. Heidän omaisuus ei ole enää kiinteistöissä. Suhteellisen rikas tienaa tunnissa saman kuin keskiluokkalainen koko vuodessa. Kaikkein rikkaimmat kuten Musk tienaavat yli $100 000 minuutissa.

Tulevaisuutta Piketty pitää positiivisena, ja otaksuu, että yhteiskunta Euroopassa tarjoaa kanslaisille enemmän kuin ennen, sillä pelkän palkan varaan ei voi enää nojata. Ajattelu on ainakin siitä paljon vasemmalla, mitä USA:ssa tänä vuonna nähdään. Palvelujen leikkaaminen tekee vaikkapa terveydenhoidon vaikeammaksi. Julkisia palveluja ja liikennettä täytyy tiheään asutuisssa maissa tukea. Rikkaiden luomaa nykyistä tilannetta voi demokratian kautta paremmin ohjata. Tasa-arvo toisi toimivamman yhteiskunnan. Kuitenkin vaikka USA:n tilanne siirtolaisten kohdalla saattaa hallita äänestäjien käyttätymistä vielä pitkään. Työväenluokka äänestää työpaikkojen asia mielessä.

Piketty tahtoisi yhteiskunnan tukevan kansalaisia kaikista luokista, että kaikilla olisi mahdollisuus kunnon koulutukseen. Hänen mielestään yliopistotasolle menee liikaa tukea ja rahoitusta. Monikulttuurisuuteen ja maahanmuutoon viitaten kirjoittajat pitävät USA:ta ja Eurooppaa edelleen tarpeeksi rikkaina hoitamaan asiamme ja maissa asuvat vähemmistöryhmät. Siis sitä rikkautta riittäisi, verottaamalla enemmän juuri sitä pääomaa.

Rikkaiden valloittamaan vaalirahoitukseen ei tarjota ratkaisua. Lehdistökin on ongelma. He vain ostavat kaikki suurimmat lehdet. Samalla se verotus jää hoitamatta, poliitikot edustavat paljolti rikkaita.

Mitään selvää ratkaisua kumpikaan ei tarjoa pohjoiseen virtaavaan ihmisvirtaan. Ilmastonmuutos vain mainitaan yhtenä tekijänä muuttoon. Kiinasta on lyhyt kuvaus. Mitattuna aikana valtion omistus kaikesta on laskenut 70 prosentista 40 prosenttiin.

Loppusivuilla mainitaan Bernie Sanders. Bernietä huolestuttaa köyhimmän työläisryhmän velkaantuminen. Se estää henkilön koskaan omistamasta sitä pääomaa, vaikkapa taloa.