Wigwam: In the far North, the band was influenced by Traffic and The Band

In the late 60s progressive rock was just coming around. It was a British phenomenon that spread to the continent. The lyrics were an early indication of something big happening with the first few Wigwam albums. Other than that, 1969-75 was the "organ trio" band. Progressive Rock had not got to the Genesis and Yes stage yet when Wigwam started.

King Crimson was an early example of lyrics and instruments to use. But it was Traffic that inspired Pembroke and Gustavson. Ian McDonald followed the band from the start and reviewed the albums in 1974:

Those were notes by Ian McDonald (NME) on Tombstone Valentine. Yes, there is a likeness to Traffic. And Jim's Save My Money and Name somewhat resembles the Band tune below. Having met Pembroke twice and listened to his records with Wigwam for years I was pretty sure it was always the lyrics that caught his attention. The Band had a song out on an early album that Wigwam covered. It was an album cut, but many a fan picked out this song from Cahoots rather than the more popular "When I paint my masterpiece." Wigwam played a number of Band tunes live, such as Chest Fever, which gave Jukka a chance to show his skills.

"The Moon Struck One"

Julie and little John Tyler lived in the house next door

We would be the great triangle and to this we swore

Julie was my sweetheart, little John was my cohort

And all the wild horses in the world couldn't keep us apart

Once we went for a swim in the noonday sun

And promised to return before the moon struck one...

Pembroke had always had a thing for America in his lyrics. Hard Top Lincoln appeared in the 80s. By 1990 he had ended up in Kansas City and made a few reunion gigs in summers in Finland. Finally the band had a comeback in the early 2000s and made two worthwhile albums. These reflected his interest in America and the scenery there. Jim was particularly interested in Native Americans and their legends.

Back to the Band, Jim's playful lyrics appeared to follow the Band song in Save My Money and Name:

I was never the same kind of fan of The Band as Jim was, but did look into a number of the albums just because of the Wigwam connection. For me, the hit collection CD would have been emough.

Pembroke wrote an autobiography in his last years. Look for it, probably in Finnish, under the Like publisher site in the fall.

https://like.fi/

Back to Ian McDonald. I'm not sure if he came back to comment on the Wigwam lineup past 75. Here we see Pembroke come to his own, and the band really was not a copy of any progressive rock style. It had synthesizer, but it sure was not ELP. The band later came to call it "deep pop." I think Jim's lyrics came to stand out a bit better in that style. The better keyboard player, Kotilainen, was only on board for one of their 70s albums and two in the 2000s. Thus the keyboard became a lesser force in the live band. It was no longer anything like Traffic.

Putinin Venäjä

Itse olen käynyt vain kerran Pietarissa joskus 80-luvun keskivaiheilla. Heti ensimmäisellä asemalla jossa junamatka pysähtyi kävi heppu kysymässä farkkujani ostettavaksi. Ihmisiä hiippaili bensakanisteri kädessä kujilla. Muuten Pietari oli loistava kulttuurikaupunki. No, jääbaletti oli hieman sirkusmaista viihdettä.

Nyt sitten ollaan taas sodassa. Luin pikaisesti 2016 kirjoitetun kuvauksen Venäjästä.

Radiotoimittaja Ann Garrels on seurannut Venäjää koko nykyisen valtion ajan. Hänen 2016 julkaistu kirja ”Putin Country – A Journey Into The Real Russia” kuvaa maata noin yleensä ja tietyn teollisuuskaupungin henkilöiden kauttaa. Kaikki näkökannat ovat ajalta, jolloin vain Krimi oli miehitetty Ukrainassa, mutta Putinin suosiolla ei vielä tunnu olevan muutosta.

Chelyabinsk on teollisuuskaupunki Uralin vuorten tuntumassa ja Siperian halki kulkevan rautatien varrella. Sinne siirrettiin orjatyövoimaa maailmansodan aikana, ja sen jälkeen se jatkoi sotateollisuuden ja uraanin tuottajana. Sinne ei ollut turisteilla asiaa. Garrels saapui sinne ensin 1993, jolloin kaupungissa ei ollut juuri hotellia tajota journalistille.

Vuosikymmen oli sekavaa aikaa. Ihmisillä oli ongelmia asuntojen ja toimeentulon kannsa, samalla kun ne joilla oli jonkinlaista rahaa alkoivat haalia valtion entistä omaisuutta itselleen. Nyt siellä asuu 1,2 miljoonaa asukasta ja aineellinen hyvinvointi on suunnilleen Moskovan tasolla. Alkuaikoina oli toisaalta vaikea pärjätä arkipäivässä, mutta toisaalta kaikki Neuvostoliiton ajan tekemiset oli vapaasti arikistoissa tutkittavana. Maa näytti kehittyvän demokratian suuntaan.  Kaupungin historia ei ole kovin loistava juuri sodan ajalta. Nyt kuitenkaan Garrellsin akateemiset tutut eivät enää saa sitä tutkia eivätkä siitä kirjoittaa. Putinin määräyksestä Stalinista saa kertoa vain positiivisia asioita. Kirjan loppupuollella Garrells kuitenkin selostaa Stalinin ajan teloituksen joukkohaudasta, josta satoja teloitettuja löydettiin. Patologi oli kirjan loppuvaiheessa lopettanut tutkinnat ja muuttanut alaa hautausurakoitsijaksi! Ennen ihmisiä katosi KGB:n toimesta, nyt heitä murhattiin yhtä paljon rikollisten toimesta. Erona oli, että omaiset saivat nyt haudata vainaat. Itse gangsterien haudat olivat tietenkin kaikkein komeimmat.

Kirjassa ei ole mainintaa Putinin kenraaleista, mutta on jo tullut vitsiksi että heille joko tulee sydänkohtaus tai he putoavat kerrostalon tai muun virastotalon ikkunasta.

Garrellsin jututtamissa asukkaissa on ahkeria tehtailijoita ja muita menestyneitä. Kaikilla on tarina, eikä se ollut koskaan helppoa. Rehellinen yrittäjä ei saanut lainoja. Asuntoja taas rakennetaan, kadut on korjattu, ja yleinen ilme on parantunut siitä 90-luvun elämästä. Kun sosialismista lopulta on selvitty ja länsimaista vaurautta on tullut, Putin saa kiitoksen vakaudesta. Tämä on monelle tärkeätä, ja sananvapaus ja muu demokratiaan liittyvä ei ole monellakaan mielessä. Kaupingin tehtaat toimivat ja työläisille on asunnot. Toiset taas ovat edellen korruptiosta jotenkin riippuvaisia. Valtion virkailijat ovat yleensä korruption alaisena joten kuten asiansa toteuttavia rattaita koneistossa.

Putinilla on ohjakset käsissä, ja FSB toimii kuten KGB aikoinaan. Garrells joutui kirjaa tehdessä kerran kuulusteluun, ja karkoituksella uhattiin.

Tarinat ovat lukemisen arvoisia, ja sivusta toiseen saa hämmästellä isänmaallista porukkaa joka kuitenkin tuntuu maan tulevaisuudesta päättävän. Vaikka tämä seutu on kaukana rajasta, suurin osa maasta on samaa nationalistista enemmistöä. Jopa ne joilla on varaa matkustella ulkomaille ovat itsepäisesti venäläisiä eivätkä siitä muutu. On kuin koko maa olisi yksi henkilö, joka ei salli itsetuntoaan loukattavan. Suomessa ei tapaisi tällaista kaiken muun kulttuurin torjuvaa henkilöä, mutta täällä Amerikassa olen tullut juttusille ihmisten kanssa, jotka kannattavat vain Putinin tyylistä totalitarismia, voimakasta johtajaa maallemme. Tämä MAGA-hattu porukka. Onneksi he ovat edelleen vähemmistönä.

UKRAINAN SOTA

Kirja ei jatka tähän päivään asti, vaikka Krimin miehitys on mainittu. Lainaan itseäni englanniksi kirjoittamastani blogimerkinnästä:

So, as I said, it was not just Putin. It is all of Russia that has been lacking self esteem for 30 years. Even with all the Western goods coming in, Russians did not feel like an equal just yet. Well off people in Moscow and St Petersburg have been approaching the West as far as freedoms and democracy goes. In recent years, Putin has restricted the press and arrested protesters. Most of Russia has also improved manyfold as far as material wealth and standard of living goes. But Russia is still big, some 150 million people. Nationalism is the thing that keeps it together. Putin has to make a show of it to impress the masses in Russia. Thousands of men, tens of thousands of men, tanks and weapons, those are irrelevant losses. Russia thinks the same way it always has. Big sacrifices, such as seen in WWII, are necessary for their self image.

Those not completely agreeing with Putin nevertheless are going along with this because of a lack of options. No election will make a big change. Also, they lived through the Yeltsin years, 91-99, and it was unstable. Conditions were barely better than in the Soviet Union. Putin brought stability, even if most people knew of all the corruption.

Putin is where he is for a reason. There is no majority to rebel at this point. And I suspect that removing Putin would end up with some guy whos seems "reasonable" but turns into Putin again in 20 years.