BLOGI2EsaJii
Monday, December 25, 2006
 
Juice Leskinen

Elettiin 70-luvun alkua. Olin silloin opiskelija, ja jo tänne osin juurtunut, vaikka tuttuja Suomessakin löytyi, joihin pidin yhteyttä. Luin lisäksi sieltä tulevaa Musa lehteä, Soundin edelläkävijää. En kehdannut lähettää isoäitiä levykauppaan ostamaan Per Vers, runoilija-levyä. Sen esitti Juice Leskinen, jonka lauluja olin saanut kasetille pari jostain. Kaverini lähetti kaksi löytyvää Juicen LP:tä. Levymerkki Love oli alkanut julkaista paljonkin alkuperäistä rock musiikkia suomeksi esitettynä, kun vielä 60-luvulla esitettiin etupäässä käännöshittejä. Juice pääsi sopivaan rakoon näyttämään tietä Eppu Normaalille ja muille. Häntä ennen tekstinikkareita oli Hector, Vexi Salmi ja muut iskelmäpuolen miehet. Juice tykkäsi suomalaisesta musiikista, mm Repe Helismaasta.

Kaksimielisten renkutusten ja huumorin (noilla myi levyjä enemmän) lisäksi Juice sanoitti herkkiäkin sävelmiä. Miehellä oli sanottavaa (osa oli kapinaa yhteiskuntaa vastaan), joten hänen yhtyeisiinsä kerääntyi taitava muusikkoja ja sovittajia. Joskus musiikki oli jotain muuta kuin rockia, mutta Juicella ei ollut rajoja, kansanomaisuuskin kelpasi.

Kesällä -75, olin juuri täyttänyt 21, löysin tieni turkulaiseen Iskeri ravintolaan, jossa ei ollut kovin hurja meno tai isku. Juice esiintyi ja seisoi väliajalla melkein edessäni kahvijonossa, ihan tavallisen tuntuinen ja luonteva. Sen kesän ohjelmaani mahtui vain yksi rock festivaali Oulussa, Kuusrock. Ja mitäs siellä, Juice taas lavalla, ja sattui olemaan sen bändin viiminen keikka. Juice ”otti yleisönsä” ja puheli hauskoja laulujen välillä. Festivaalilla esiintyi myös Remu Aaltonen omalaatuisella Get On englannillaan, vanha kunnon Hurriganes. Itseäni kiinnosti siihen aikaan suomen kieli, jonka tahdoin säilyttää. Hurriganesissa oli vain valtava meno musiikissa, joten englanniksikin se mentteli.

Helsingin Sanomien muistokirjoituksessa (Juice kuoli joulukuussa 56-vuotiaana) Juicea kuvattiin vastakohtien miehenä: julkisuuden ja kunnian kaipuinenkin, mutta samalla kovin yksityinen ja oman elämänsä säilyttävä.

Juice tunnettiin myös kirjailijana ja kääntäjänä. Vuonna –78 Juice valittelee musiikkielämän päiväkirjassaan veroja: ”Se että odotin vain kolmenkymmenen tuhannen mätkyjä johtui minun lapsenomisesta uskostani jonka mukaan viiden-kuudenkymmenen prosentin verotus on lähellä yärajaa. Kahdeksankymmnetäneljä oli minun veroprosenttini.” Esiintyjien tulot ovat kausiluontoisia, riippuen levyjen suosiosta ym., ja valtio voisi helpottaa esiintyjiä verotuksessa, verot voisi vaikka maksaa monen vuoden keskiarvosta. On ihme että taitelija elättää itsensä viiden miljoonan asukkaan maassa vain kotimaan tuloilla. Menestyneimmät suomalaiset bändit laulavatkin taas englanniksi ulkomailla. Juicen kirjassa on muusikon arkipäivää keikkabussissa ja ankeissa tanssilavan takahuoneissa.

Juice käänsi muutamia musiikkiaiheisia kirjoja sekä Stephen Sondheimin Sweeney Todd oopperan suomeksi. Kielellinen lahjakkuus pojalla ilmeni jo ennen kouluikää. Muuta hän ei kovin hyvin osannutkaan, paitsi sitten tarpeeksi musiikkia toteuttaakseensa ideansa. Poliittisia ajatuksia häneltä löytyi kolumnistina.
 
Comments: Post a Comment

Subscribe to Post Comments [Atom]





<< Home

Archives
October 2006 / November 2006 / December 2006 / January 2007 / February 2007 / March 2007 / April 2007 / May 2007 / June 2007 / August 2007 / September 2007 / October 2007 / November 2007 / December 2007 / March 2008 / May 2008 / November 2008 / December 2008 / January 2009 / February 2009 / March 2009 / June 2009 / October 2009 / February 2010 / April 2010 / May 2012 / June 2015 / May 2016 /


Powered by Blogger

Subscribe to
Posts [Atom]