Jos lukijat muistavat jotain Suomen koulun penkiltä valtiosta, se oli yhteiskuntaopin tunnilla. Opittiin kuka määräilee kunnan, kaupungin ja valtion tasolla. Käytännössä ne asiat koettiin määräyksinä ja lomakkeina, joita piti täyttää. Ja tietenkin muistetaan äänestys, jossa oma kanta siihen mihin veroja kulutettiin tuli edustajille selville. Itse en ole aikuiseksi tultuani asunut Suomessa, joten en ole siellä koskaan äänestänyt. Täällä olen äänestänyt joka vaalissa vuodesta 1982 alkaen.
En voi viitata
nyt mihinkään kirjaan, paitsi että olen tilannut Oxford University Press
kirjoja monesta politiikan aiheesta. Donald Critchlow kuvaa miten saimme
nykyisen systeemin kirjassa American Political History.
Halvemmin ja
nopeammin kuitenkin pääsee perille asiasta kun avaa Wikipedian, klikkaa Suomi-valikon
ja hakee vaikkapa Suomen valtioneuvosto- artikkelin. Muita artikkeleita on
presidentistä ja eduskunnasta. Presidentillä ja pääministerillä on osin samat
tehtävät, aivan toisin kuin täällä. Kongressin johto ja presidentti ovat täällä täysin erillään. Amerikan omituisuus on se, että koko ”hallitus”
on presidentin alainen. Siitä syystä myös kaikki valtion virat. Suomen ja Euroopan systeemit ovat parlamentarismia. ” Parlamentarismin
periaatteen mukaisesti valtioneuvoston on nautittava eduskunnan luottamusta.”
Siis hallitus on eduskunnan alainen.
Suomessa eduskunta
toimii yhteistyössä hallituksen kanssa, ja samat henkilöt ovat mukana niissä vuodesta toiseen. ”Toimeenpanovalta kuuluu
perustuslain mukaan valtioneuvostolle, toisin sanoen se panee eduskunnan ja
tasavallan presidentin päätökset täytäntöön ja antaa asetuksia.
Valtioneuvostolla on oikeus antaa asetuksia laissa säädetyissä asioissa.”
Yhdysvalloissa on
noin kahden miljoonan työntekijän virkakoneisto. Presidentti nimittää meidän
ministerit, joista usein secretary titteliä käytetään. Senaatti hyväksyy heidät,
ja he sitten valavat virkavalan perustuslaille. Kongressilla on periaatteessa
valta ohjailla ministeriöiden (cabinet) toimintaa, sillä he rahoittavat ne
kaikki vuoden budjetissa. Mutta kun tällä hetkellä sekä oikeusministeriö että
kaikki valtion järjestystä ylläpitävät henkilöt ovat presidentin alaisia (FBI
mukaanlukien), valtion virkamiehen ei tarvitse tulla kongressin kuulusteltavaksi.
Myös muutokset vaalista
toiseen ovat erilaisia, ja täällä saa aina odotella kokonaiset neljä vuotta
suurempaa muutosta hallintokoneistossa. Suomessa taas voi tulla vaalit ennen
normaalia neljää vuotta, jos hallitus ei toimi, eduskunnalla on suuri valta
ottaa ohjat käsiin. ” Välikysymyksen tekemisen tarkoituksena on käydä
keskustelu jostakin tärkeäksi koetusta asiasta, jossa hallituksen katsotaan
menetelleen virheellisesti tai toimet olivat riittämättöminä.” Lakien noudatus
on myös valvonnan alainen: ”Suomen ylimmät laillisuusvalvojat ovat tasavallan
presidentin nimittämä oikeuskansleri ja eduskunnan valitsema eduskunnan
oikeusasiamies.”
Kongressilla on
kovin vähän valtaa jos Trump jotain määrää. Jopa korkein oikeus tekee melko poliittisia päätöksiä. Kongressi voi vain käyttää virkasyytteen nostoa.
Presidentti, tuomarit ja korkeamman tason virkamiehet voivat saada syytteen, ja
tarvitaan kaksi kolmasosaa senaattoreista poistamaan henkilö virastaan.
Nykyinen eduskuntaamme on niin tasaanjakaantunut, että syyte ei yleensä poista
ketään virastaan. Sen tarkoitus onkin vain tuoda esille hallitsevan puolueen
tai presidentin vääryydet. Me voimme sitten välivaalissa poistaa puolueen
vallan, vaikka presidentti jää johtamaan. Tuossa meillä äänestäjillä on enemmän
valtaa kuin Suomessa.
Valtion virkoihin
valitaan polittiisin perustein täällä, mutta on yleensä otaksuttu, että he
tekisivät päätökset parhalla tavalla, että kansa saa mitä on vaatinut. Nyt
ollaan aivan hassunkurisessa tilanteessa, sillä presidenttimme sai noin puolet
äänistä, mutta enemmmistö hänen kannattajista ei tahdo valtion tekevän yhtään mitään.
He tahtovat purkaa ministeriöt ja minimoida rahat, jotka hallintokoneistoon
menevät. Tämä olisi periaatteessa mahdollista ja osavaltioiden voitaisiin
kuvitella hoitavan suuren osan liittovaltion hommista. Mutta sitä tarvitsisi
jotenkin ohjailla niin, että kaikki asiat tulisivat hoidetuksi. Sanotaan, että
Mississippi tulvii kahden osavaltion maille. Kumman pitää asia hoitaa, vai onko
jotain yhteistyötä heti suunniteltava?
Perustuslaissa on
vaikeatajuinen ”Emoluments clause,” joka määrää, että presidenttimme ei saa
muuta palkkaa tai hyötyä valtion hankkeista kuin määrätty ”salary”. Trumpin
määräämä kokous ulkomaiden johtajille hänen golf-kentällään oli laiton. Presidentin
perustama crypto-rahasto on myös laiton sen ajan, kun hän on presidentti. Se
suorastaan pyytää lahjuksia presidentille. Samoiten Trumpin ja Elon Muskin
(jolla ei ole vieläkään virkaa, vaikka DOGE on jotenkin hallituksen
kirjoissa virastona) hankkeet tuottavat
molemmille suuria määriä tuloja. Lennonohjaus oli määrätty käyttämään
puhelinfirma Verizonin palveluita. Musk on muuttamassa jo sovitun palvelun
itselleen FAA virastossa.
Oikeuslaitoksilla
on edelleen jonkin verran valtaa. Tuomarit on jo nimitetty virkoihin ja
liittovaltion oikeuslaitos eri alueiden tuomiostuimien (”district” nimikkeillä)
toimii ilman Trumpin oikeusministerin sekaantumista asioihin. Ulkomaille
määrätyt tukipalvelut ruoka-apuineen ja rokotusohjelmineen palautetaan nyt osin
toimimaan. Tapa, jolla Elon Musk määrää virkoja lopetettavaksi ei ole mitenkään
pysäytettävissä muuten kuin tapauskohtaisesti. Jokainen on vietävä oikeuteen.
Hallituksemme ainakin työllistää koko joukon tuomareita puolustamaan Trumpia,
muiden virkojen kadotessa.
Perustuslakimme
on joutunut kovalle koetukselle. Jo vaalimainonta on asia, mihin ei kaksistaaa
vuotta sitten osattu mitenkään valmistautua.
