Vuonna 1996
tietokoneohjelma Deep Blue pelasi shakkimatsin Garry Kasparovia vastaan. Se
voitti, 4-2. Tietokoneet olivat sitä ennenkin tehneet kaikenlaista ajatusta
vaativaa tehtävää, mutta kun suurin osa oli laskutoimituksia, se käsitettiin
edelleen laskukoneeksi. Kun koneet alkoivat tehdä ihmisen tyylisiä tehtäviä
ruvettiin puhumaan tekoälystä. Shakkiohjelma osasi vain shakkia. Sillä ei ollut
mitään muuta käyttöä. Nyt sitten on saavuttu koneisiin jotka puhuvat ja
vastaavat monilla kielillä. Kielenkääntäminen onkin noita perustehtäviä, ja
olen käyttänyt ilmaisia nettiohjelmia suomen ja englannin välillä kääntäessä.
Ne toimivat nyt hienosti. Muutaman sanan per liuska olen saanut korjata ja
muutamia muita sanoja vaihdan omaan tyyliini.
Nyt sitten on
yritettävä jotenkin ymmärtää mitä ne AI-koneet ovat ja kenelle ne on lopulta
tarkoitettu. Microsoftin ohljelmien tapaan niille tulee lopulta vuotuinen
lisenssi. ChatGTP aloitti ilmaisena ja levisi laajaan käyttöön. Tuttuni käyttää
sitä jopa tietokonekoodin rivien laatimiseen. Se on kuin koodaajakaveri.
Tehtävät voi asettaa ihan sanoin. Maallikolle AI-kone voidaan selostaa
tietokoneena joka oppii. Käytetään sanontaa ohjaamaton oppiminen. Se sitten
myös tallentaa kaiken tekemänsä, jos asiaa uudelleen kysytään. Mutta ohjelma on
sellainen, että se oppii itse. Sitä ei tarvitse kädestä pitäen ohjata, vaan se
oppii joka sananvaihdosta sen kanssa. Myös kaikki tieto netin eri alueissa on
sen käsillä. Mutta jotkin tiedot ovat maksullisen muurin takana, joten
luultavsti ilmainen tai halpa versio ei sellaista saa käsiinsä ja välitä
asiakkaalle. Noin yleisesti kun nettisivu tai ohjelma ohjailee meidän
tiedonhankintaa tai surffausta netissä on opittu jo käyttämään sanaa algoritmi.
Tekoälykin toimii tiettyjen vaiheiden kautta, algoritmien. Niiden ”fine tuning”
ohjeet jo määräävät esimekiksi ChatGPT:n toimimaan asiakkaan kanssa niinkuin
siellä olisi ihminen. Kysyin tutulta onko se mies vai nainen? Yleinen käsitys
on että vähän enemmän mies. On ollut keskustelua siitä minkälaisia kuvia
ChatGPT voisi enää tuottaa, sillä sen on hyvin helppo tuottaa kuvia, joita
käytetään väärin. Loukkaava kuva tutusta henkilöstä oli liian helppo tuottaa.
Voin mainita,
että viimiset viisitoista vuotta kemistinä käytin itse tietoja, joita Chemical
Abstracts tallentaa Columbus, Ohiossa. Koko maailma hakee tiedot kemiasta ja
kemiallisista reaktioista heidän kautta. Molekyylin voi helposti piirtää
ruutuun, ja se on jopa kolmiulotteinen esine. Kaikki kemistit käyttävät tätä SciFinder systeemiä helposti tunnin pari kokeiltuaan. Voin kysyä kaikkia reaktioita
jotka tekevät sellaisia muutoksia molekyyliin, joka olisi sama muutos jota olen suunnittelemassa omaan molekyyliini. Kysymys
asetetaan kuvin, sanoja ei tarvita. Vastaus (kymmeniä tai satoja julkaisuja)
tulee alle minuutissa. Ennen aikaan tuossa olisi mennyt kuukausi kirjastossa ja
sitten artikkelit piti tilata, joten postissa ne ennen tulivat, tai parahaiten
faksilla. Nyt ne olivat työpöydälläni ja tulostettuna tunnin sisällä siitä kun
ongelmaa rupesin tutkimaan. Harvinaisempaa artikkelia varten lähetin vain
linkin kirjastoomme ja sieltä se tuli melko pian.
Siihen asti siis
tietokonet vain palvelivat, vaikka sitäkin voi kutsua älyksi. Tämä asiakas ja
kone suhde on keskeinen julkisessa keskustelussa tekoälystä. Meidän täytyisi
olla johdossa ja koneen jonkunlainen orja. Mutta siinäkin on ongelmia. Ne,
joilla on rahaa, voivat valjastaa tekoälyn rikollisiin, poliittisiin tai mihin
tahansa tarkoituksiin omaksi edukseen. Ja joka tapauksessa tietokoneiden käyttö
maksaa, joten tämä uusi lelu tarttee maksaa jollain tavalla.
Stuart Russell on
alan tutkija ja kirjoitti kirjan Human Compatible muutama vuosi sitten.
Kirjassa valaistaan melkoisesti tekoälyn eri menetelmiä ongelmien ratkaisussa
ja sen ongelmiakin kehittyä edelleen. Russelin mukaan mikään tietokone ei ole
tieteiden alueilla sen älykkäämpi kuin tiedemiesten yhteisö tuolla alalla.
Mutta luoviakin ratkaisuja on jo tullut.
Kirjan liitteenä on kapppaleita joissa itse tekniikka selostetaan suurelle yleisölle tarkoitetuin esimerkein. Kirjan pääasia on kuitenkin huoli siitä minne tekoäly on menossa. Konfliktit koneen ja ihmisen kesken ovat jo todellisuutta. Me annamme koneille tehtäviä automaatisesti päättää, ja se voi päättää väärin. Teslan robottiautoihin täytyy jättää edelleen ihmiselle mahdollisuus painaa jarrua tai kääntää rattia.
Russell
havainnoistaa mitkä olisivat vääriä ohjeita tekoälylle esimerkillä. Voin sanoa
että on kysymyksessä Facebook. Mainosrahoja jahdatessa se on jo muutaman vaalin
aikana oppinut syöttämään käyttäjälle vääriä tietoja vain sen takia, että tämä
klikkaa enemmän avautuvia sivuja ja linkkejä ja tuo rahaa Facebookille.
Kirjassa mainitaan vain sosialliset mediat mutta asia on jo tunnettu.
Tekoälylle pitäisi antaa paremmat säännöt. Mutta kuka sitä vahtisi? Kukaan ei
osannut edes kontrolloida vääriä tietoja rokotteista pandemian aikana. Jos
tekoälyyn oppii luottamaan, sen on luultavasti helppo huijata osaa ihmisistä.
Jos valtio kontrolloi Internettiä, kuten Kiinassa, tällaista ohjausta aivan
selvästi jo tapahtuu.
Kirja on melko
laaja katasus kaikkeen tähän. Russelin ratkaisuja ei ole helppo muutamalla
sanalla listata. Hän alkaa kuvaamalla nykyistä tikannetta. Tekoäly on
erinäisten firmojen omaisuutta. Se estää osin valtioiden väärinkäytön asiassa. Tutkijat
voisivat ohjailla sitä miten heidän tuotetta käytetään. Sen voi koodata jo
ohjelmaan. Koko laitteen ohjelmineen voi rajoittaa yhteen liikealaan, ja sen
voi sitten jopa viedä asiakkaan tiloihin. Se säilöisi firman keksinnöt ja ideat
sinne, ja tekoälyä tuottava firma olisi sitten vain huoltamassa sitä.
Mutta kun kaikki
tämä kuitenkin ostettavissa, voidaan tekoälynkin kohdalla päätyä
kilpavarusteluun. Joku laite määrätään pelkkään vakoiluun kun niitä piakkoin
saa valtiot ostaa. Omien kansalaisten vakoilu ei ole sopivaa, mutta kaikkea
ulkomailla voi vakoilla. Mitään kansainvälistä sopimusta ei taida alalla
ilmestyä. Länsimaiden kesken Russell ehdottaa, että World Economic Forum
toimisi valtioiden ja yritysten yhteisenä elimenä ja ohjaisi alan kehitystä.
Voidaan otaksua, että kukaan ei myisi laitteita Pohjoiskorealle, vaan heidän on
keksittävä kaikki itse.
