Wigwam: Legendaarien Bändi

(Juttu on koottu 2002)

Wigwam on noin kolmekymmentä vuotta vaikuttanut proge-bändi. Legendaa riittää monista kokoonpanoista, ja viimeisinkin (2002) kokoonpano on melkein sama kuin 1975-kokoonpano. Proge tyylinä on hahmoteltu muualla. Ainakin 1975 asti Wigwam täytti tiukimmatkin progen vaatimukset. Bändi teki muutamia keikkoja kesällä 2000 ja on keikkaillut nyt pari vuotta. Tässä 70-luvun pitkätukkamusiikissa oli comebacking myötä uutta voimaa, vaikka hiuksia ei niin paljon jäsenillä olekaan. Tosin Kotilaisen palattua kuvioon, hiuksiakin taas on. Viime vuosina julkaistu kokoelma Fresh Garbage esittää bändin 70 luvulla eri kokoonpanoissa, joista monet muistavat Jukka Gustavssonin ja Pekka Pohjolan ihmeelliset kyvyt soittimissaan.Mutta ison maailman tapaan bändi vaihtoi kokoonpanoaan kautta uransa. Samaa nimeä voi hyvin käyttää kunhan ainakin yksi alkuperäisjäsen on mukana, tässä tapauksessa ahkera biisin tekijä ja laulaja Jim Pembroke. Monet laskevat Wigwamin loppuneen alkuperäisen rumpalin Ronnien kuoltua 1980, eikä Ronnien kaltaista toista olekaan. Wigwamin voi jakaa Pembroke-Rechardt kauteen (75 ja jälkeen) ja sitä edeltävään kauteen. Aikaisempiin kokoonpanoihin on melko vaikea tutustua bändin Highlights kokoelmalla. Oikeastaan helpoin tapa tutustua siihen olisi Live Music From The Twilight Zone äänite. Bändi soitti aika paljon cover biisejä, mutta aivan omalla tyylillään. Levyltä löytyy Jimin Grass For Blades (mainio sekoilu, jonka sanoissa on kuitenkin ajattelemisen aihettakain) versio, jossa kaikki pääsevät sooloilemaan ja The Band cover The Moon Struck One on ehkä paras The Band biisi, joita on lisää Fresh Garbage kokoelmalla. Tämä oli se jammaileva kokoonpano joka keräsi uskolliset fanit. Lennonin Imagine sopii pasifisti Gustavsonille laulettavaksi.

Niille, jotka tahtovat tutustua Gustavsoniin, voi suositella Beingiä (viimeinen studio LP Jukalta Wigwamin kanssa) ja Fairyportia. Olen keskustellut asiasta Njetin-kulttuuriserverin jäsenen, Timon, kanssa seuraavasti:

EJ: En oikein vieläkään tiedä miksi Beingiä monet pitävät parhaimpana. Fairyportilla esimerkiksi bändin jäsenet pääsevät tasaväkisemmin esille.

Timo Sinisalo: "Niin... Being edustaa aikaa, jolloin bändin sisäiset musiikilliset erimielisyydet olivat melko suuria. Helpoin ratkaisu olikin ottaa levylle pääasiassa yhden tekijän, Jukan, biisejä.

Mutta onko Being Wigwamin paras levy? Siitä voi jokainen olla omaa mieltänsä. Minun mielestäni Being on nimenomaan KOKONAISUUS, jota sävyttää tietynlainen angsti ja ahdistus. Sensijaan Fairyportilla on Pohjolan, Gustavsonin ja Pembroken biisejä ikäänkuin erillisinä saarekkeina. Beingin aloittava "Proletarian" on mielestäni osunut nappiin tunnelmaltaan. Gustavsonin ajoittain kaksiääninen laulu on vangitsevaa ja soundit ovat kenties hienoisen tunkkaisuutensa vuoksi juuri passelit tälle albumille."

EJ: Silloin 60 ja 70 luvuilla oli tämä hippiliike ja sen sellaiset. Luulen että ainakin Jukka Gustavson oli vakavissaan siinä.

Timo: "Varmasti oli! Etenkin Beingin sanoitukset ovat melko filosofisia, eikä Jukka varmaankaan pyrkinyt tekemään mitään näennäisvakavaa musiikkia jotakin tiettyä kuulijakuntaa varten. On oikeastaan sinänsä mielenkiintoista, että "vanhan Wigwamin" kenties korkeaelentoisin ja filosofisin jäsen, Gustavson, oli bändissä juuri se, joka oli ehdoton absolutisti. Eivät kaikki kukkaislapset (tms.) tosiaankaankaan ammentaneet luovuuttaan kemikaalisesti.

(Timo jatkaa): Voin kertoa Gustavsonin oleva edelleen kovassa vedossa. Näin nimittäin Jukan Moments-nimisen kokoonpanon livenä Semifinal-klubilla kuluneena syksynä. Bändi sai sekä Jukan omiin että lainattuihin jazz/blues-kappaleisiin mieletömän hienon svengin. Keikan kohokohdaksi nousi mielestäni Gustavsonin sangen omaperäinen versio Beatlesin "Yesterdaysta". Sama versio löytyy myös miehen uusimmalta levyltä."

Wigwamin Gustavsonin jälkeisenä aikana kosketisoittimet jatkoivat tärkeänä osana soundissa, mutta ne eivät olleet enää pääsoitin, vaan se oli nyt Rekun kitara. Kuitenkaan ei voi kuvitella Wigwamia ilman urkuja tai syntetisaattoria. Syntetisaattorista pitäminen on ihan makuasia, ja jotkut jopa pitävät ELPn Lucky Man biisin soitannosta Keith Emersonin käsissä. Itse pidän syntetisaattorista lyhyissä annoksissa. Niin sitä kuultiin Wigwamilta studiossa 70 luvulla. Nuclear Nightclubissa, bändin kaupallisimmassa levyssä, kitara ja kosketinsoittimet sovitettiin hienosti yhteen, ja Esa Kotilaisella on täytynyt olla osuutensa onnistuneisiin sovituksiin. Pedro Hietasen rooli koskettimissa oli jotenkin erilainen. Pedronkin soitto pääsi joskus etualalle, kuten Horace’s Aborted Ripoff Schemessä. Hienoissa pop-sävelmissä Tramdriver ja Wardance koskettimet kuuluvat vain taustalla, kitaroiden ollessa etualalla. Light Ages CDssä oli koskettimissa taas Mikko Rintanen. Pedro ja Kotilainen on nähty vuosien 2000 ja 2001 konserteissa nykyisessä bändissä. Esiintyvässä Wigwamissa onkin mielenkiintoista seurata miten juuri kosketinsoittaja selviää tehtävästä livenä, niin että biisit tuntuvat samalta kuin ne on totuttu kuulemaan kautta 25 vuoden uran. Pembrokeakin kuulee joskus sähköpianossa, mutta sitä on vaikea erottaa muun musiikin joukossa. Parhaiten se kuuluu miehen soololevyissä. Pembroken pianoa kuulee kyllä hyvin Nuclear Nightclub-levyllä. Biiseissä Kite ja Simple Human Kindness se on tarpeellinen osa, ja Kiten live-versiossa saman CD:n live raidoillla piano korvaa Rekun komppausta osin (studiossa oli kaksi kitararaitaa). Ennen 75 levytettyjä biisejä kovin harvoin kuulee, muutama Pembroken vanha biisi sentään.

Kovin vähän mitään videomateriaalia koottiin bändin uralta. Kuitenkin Nuclear Nightclubin promovideot voisi koota joksikin "konsertiksi." Samasta studiosta tulee tämä versio Grass For Bladesistä. Jim ei tykännyt saarnata, mutta tämä kritiikki länsimaita vastaan jossain Aasiassa kai (Vietnam on mainittu tämän yhdteydessä) on parhaita Pembroken soolobiisejä jotka sitten päätyivät myös parille live levylle. Loiri spiikkaa lopussa!

FRESH GARBAGE

Pembroke-Rechardt vetoinen Wigwam tuotti edeltäjäänsä kitkattomammin hienoja studiolevyjä. Jokaisella Wigwam fanilla on Nuclear Nightclub jota on ylistetty monella taholla. Osittain senkin takia sen oli vaikea ylittää itsensä livenä, vaikka esim. New Games esittää Rekkua hienosti. Mutta nyt voi jokainen verrata eri vaiheita livenä uuden kokoelman ansiosta, ja myös live raidoilla Nuclear Nightclubin uudessa juhlaversiossa. Äänitteiden tekninen onnistuminen vaihtelee, mutta melkein joka vaiheelta on jotakin. Ykkös-CDn alkuraita Must Be The Devil (studio single) tuo vankan panoksen psykedeliaa ja omalaatuisen Österberg-Hulden rytmin, joka sitten katosikin pian. Nimikkoraita Fresh Garbage (Spirit biisi) osoittaa, että bändi oli jo aivan alussa melko vaikuttava lavalla. (Wigwamin kohdalla stage act ei ole sitä tavallista pelleilyä). Kuullaan niitä Band covereita, joista ei nyt erityisempää kommentoida. Pohjolan Nipistys(jo toisen kerran livena) ja Gustavsonin Fairyport saavat live version. Jälkimmäisessä laulu on onnistunut hyvin. Losing Hold studiossa ja livenä on bändiä parhaimmillaan. Cd:llä kaksi (74-77)Gustavson palasi vierailemaan yhdellä raidalla, ja New Games/Grass For Blades on kokoelman kohokohtia. Jälkimmäisestä on nyt kolme hienoa versiota, kun taas Dark Albumin CD version Grass For Blades vähän ontuu ylipitkän sovituksen takia, noin studioversiona(Pedro koskettimissa). Kotilainen soittaa ilmeisesti Gutsin kanssa yhdessä Rarities versiossa, joten Hietasta ja Kotilaista ei pääse vertailemaan.

Monen suosikki oli viisimiehinen Twilight-levyllä esiintynyt kokoonpano, ja nämä viisi muusikkoa pääsevät Garbagella kaikki esille, muiden jäädessä vähän varjoon. Mats Huldénilla on pitkä suhde Wigwamiin, joten taas kerran levyn kansikuva on Matsin taidetta.

LIGHT AGES

Tämä 1993 levy saatiin ulos vähän erilaisella kokoonpanolla. Rekku ja Jim saavat homman edelleen kuulostamaan Wigwamilta. Biisit Absalom, Talking Brought Me Here ja The Next Breakfast ovat ehdottomasti tätä Wigwam-tyylistä deep pop progea. Jimillä on onnistuneita omia biisejään, enemmän hänen soolotyylisiään. Albumin loppupuolella biiseissä (False Alarmiin asti jaksan kuunnella joka kerta, joskus Crystal Balliin)on Rekun osuus onnistunut, mutta sanoista en erikoisemmin välitä. Kolme vanhaa biisiä on mukana, ihan hyviä, mutta täytteenä kai.

WIGWAM plays WIGWAM

Vuoden 2001 syksyllä julkaistiin kahden CDn live äänite Tavastialta. Siihen on saatu 17 biisiä, suurin osa 70 luvulta mutta yksi Light Ages Cdltä. Tässä saamme kuulla miltä bändi kuulostaa nykyään: jonkin verran karheat lauluosuudet, osat jopa lausumalla, mutta ei Jimin laulussa mitään vikaa vielä ole. Rekun osuudet ovat kehittyneet ja muuttuneet kautta vuosien. Luulisin fanien olevan tyytyväisiä Esa Kotilaisenkin soittoon. CDeiden mukana tulee sanat, ja huomaan sen avulla saavani selvää Bless Your Lucky Stars biisin sanoista:

Hey man your depression is
The lack of love
So bless your lucky stars
Hey man the question is
Is somene’s lack of my love
Such a burden
Bless your lucky stars

Selvästi teksti ilman tulkintaa on melko mystinen. Esitettynäkin se vielä ihmetyttää. Studio-albumilla se alunperin oli kuin höysteenä melko instrumentaalina esitetyssä biisissä, mutta toi kuitenkin juuri Wigwaminlaiset tunteet ja värit. Konsertissa sama tulee ihan selvästi esiin. Muuten tuossa Tavastian konsertissa ei ole jätetty yleisölle spiikkauksia tai sen tyylistä asiaa. Jimillä on tapana Kite biisin pyynnöillä, "kite" suomalaisittain, sanoa että Kitee on Lapissa.

Aivan oikein live äänitteellä ei ole uusia biisejä, jotka on paras hioa studiossa lopulliseen muotoonsa.

Kuka sitten tällaisen CDn tarvitsee? Kaikki lojaalit fanit, ja uudet fanit jotka ovat nähneet bändin lavalla. Ostakaa kuitenkin ensin Nuclear Nightclub ja kenties myös Being.

TITANS WHEEL
Tätä 2002 levytettyä albumia voi pitää Wigwamin Abbey Roadina, jos Nuclear Nightclub oli heidän Sergeant Pepper. Jos lukee Because-biisin tekstit paperilta, ei osaa arvata sen esitettynä olevan ihan kelvollisen (en pidä sitä Beatlesin parhaasta päästä) levyllä. Jimin tekstit ovat usein tällaisia, ja monet toimivat muutaman kuuntelun jälkeen. Ihmettelen kyllä mikä on To The Other Side. Kun The Doors lauloi "Break On Through To The Other Side", siinä voi arvailla raivopää Morrisonin todella uskovan johonkin toiseen puoleen. Onko Jimin versio vitsi? Toisaalta biisi viittaa laulun "päähenkilön" temppujen olevan uutisarvoisia asioita. Biisien tekstit ovat tavanomaisia, joskus vaikeatajuisia. Muutama Jimin vanha biisi selvisi suurimmalta osalta itselleni vasta vuosien kuuntelun jälkeen. Aina niissä on muutama sana joka ei koskaan selviä. Luettunakaan.

Soitannossa huomaa yhteensoiton sujuvan, mutta monista biiseistä puuttuvat helposti muistettavat melodiat sooloissa. Rekun soundi vaihtelee biisistä toiseen. Bitesize biisissä on kiva slidelta kuulostava korkealla soitettu melodia, mutta tarkemmin kuunnelleen se ei olekaan kitara vaan syntikka. Kitaraa on mukana siis vain ripaus tuossa kohtaa. Biisin sanoista yritän edelleen päästä perille, mitä tapahtuu Doug’s Sculleryssä? CD:ltä lohkaistu single Heaven In A Modern World ihmetytti joitakin, mutta kyllä mä tykkään, kuoroineen kaikkineen. The Lost Lizard King ennustelee jotain ihmisen tulevaisuudesta ja tuo tällaista proge-tyylistä fantasiaa. Siinä se toimii, mutta en pidä itse Titans Wheel-fantasiasta (liittyy siihen edelliseen Lizard Kingiin) niin paljon, mutta enää en sentään hyppää raidan yli kuten ensi kerroilla. Drive on Driver lupaa erikoista tarinaa, mutta tarinaa olisi saanut olla säkeistö pari lisää. Ja mikä on maanalainen auringonnousu? Mystistä. No, Subterranean Sunrise kuvaa kuitenkin arkista rutiinia ja jatkaa sanoin "flower patterned armchairs in a wall papered tomb". Siis kaikki ei olekaan ihan hyvin.

Kesällä 2002 Soundin artikkelissa Pembroke selostaa, ettei tahdo saarnata lauluissaan. Sanoma on kuin piiloitettu. Itse kyllä kuuntelisin aivan hyvin Simple Human Kindness tyylistä saarnaamista. Jotenkin tämän levyn kautta mies ei tule esille ihan yhtä sympaattisena jätkänä kuin ennen. Sanat ovat tällä kertaa paljon mielikuvitusmaailmasta. Jotenkin aina huomaa, että Jimin hahmot liikkuvat jossain englanninkielisessä maailmassa. Joskus melko brittiläisessä.

CD on aika tasapainoinen ja sopivankulkuinen. Muutaman biisin, kuten Win Your Love (sopii Jimin soololevyille) olisi hyvin voinut jättää pois, tunnelmaa tiivistäen. Mutta kyllä tämä näinkin toimii. Paljon eheämpi albumi kuin Light Ages. Olen kuitenkin Light Ages fanikin edelleen, ja mielestäni Dark Album oli melkein parhaita (kun jättää sen kuningattaren Silver Jubileen pois).

Espoossa 2002 elokuussa

Lyhennetty erillisestä palstasta ( tuota kuvausta voi hakea www.njet.netissä ja siellä Palstat ja minun osastoni).

Wigwam-fanit, melko nuoria, istuvat kahdessa etummaisessa pöydässä vasemmalla. Oikealle tulee pianonsa taakse Jim ja muutkin ovat näköjään paikalla. Tiskijukka on lopettanut Cherin ja muiden diskohittien (paikalla on diskopallo!) soiton ja spiikkaa bändin esityksen, "Wigwäm".

Puolisen minuuttia Jimin mikistä ei lähde kuin muminaa ja Rekun kitara on kuin Veltto Virtaselle säädetty soinniltaan. Soundia paikkaillaan ja nyt saa sanojakin kuulla. Eka biisi, se puuroisesti alkanut on eräs suosikeistani, Bitesize, jossa Kotilainen soittaa kitaramaisen melodian. Jimin pianoa ei kuulu koko setin aikana, jossei seiso aivan sen edessä. Paikalle ilmestynyt nuorehko kylähullu tarttuu biisin lopussa Jimin mikrofoniin kiinni ja mylvii sekaisia sanoja. Jim antaa järjestysmiesten hoitaa miehen sivulle.

Rekun soitto on aika paljon komppikitaraa. Joko kokonaisia sointuja, tai melodioita niistä poimien. Pientä sooloilua on monessa biisissä, mutta eka pitempi soolo on vasta Titans Wheel-biisissä.

Laulut ovat lähes kaikki uudelta CD:ltä. Remains To Be Seen, Good Mornington Street, Lost Lizard King, To The Other Side ja Greatfield. Olen kuulevinani jossain kohtaa sanat "happy waste", viittaus kai Gustavsoniin, luultavasti Greatfieldissä, jossa myös on sanat Let It Be. Muutamassa yleisö tanssii tai keikkuu mukana rytmissä, mutta ei nyt kovin innoissaan. Jimin ajoittain agressiiviset lauluosat toimivat kyllä livenä, paikan päällä. Live-levyllä niitä ajoittain kummastelin. Epäilen saavatko muut kuin hard core fanit sanoista selvää ollenkaan. Muusikko tulee kommentoimaan, ei ole levyä vielä kunnellut. Vihjaisen että Kotilaien oli hyvä lisä uudella levyllä, vaikkei se nyt ihan Nuclear Nightclub olekaan.

Sitten tulee Colossus. Biisillä on aina joku innokas kannattaja. Ja onhan siinä jotain erikoista.

Kettusta olen seurannut silloin tällöin. Ihan hauskaa tuntuu hänellä ja muusikoilla olevan. Rekun naamasta ei paljon mitään lue, paitsi pientä väsymystä. Måssen huomaan, kun tämä soittaa terävämpiä bassoääniä plektralla erään biisin lopussa. Palasokerissa on erinomainen kuva Måssesta ja Jimistä taka-alalla aivan basson kaulan alla.

Titans Wheelissä Rekun soolosta saa nauttia, ja biisi toimii itselleni hyvin näin livenä, vaikka levyllä olen hyppinyt sen yli, kun se on melkoinen progemöhkäle.

Joukkoon tulee liikettä kun Drive on Driver alkaa, ja olen hommassa ihan mukana fanien takana. Se eräs fani videoi edelleen, näen Rekun ja Kettusen monitorissa. Fanien mukaan tunnelma kohosi tästä vielä viimeisen tunnin aikana.

Titans Wheeliä olen kuunnellut keikan jälkeen useita kertoja. Albumissa on teemoina se mainittu fantasia, pikku tarinat ja sen lisäksi huomaan kolmannen. Drinks On The House, Good Mornington Street, Drive On Driver ja ehkä joku muukin tuovat esille juuri tämän kapakkaelämän. Sen jota itse nykyään vierastan, mutta joka on tuttua suomalaisille. Lauluissa saa ehkä pilkahduksen miltä se näyttää bändin näkökulmasta, takahuoneesta. Siellä valmistaudutaan myöhäisiltaan samalla tavalla pienellä porukalla kuin ravintolan puolella yleisö. Tekstintekijälle tuttu maailma, vaikkei se nyt ihan suomalaisesti tule esille lauluissa, noin vain yleismaailmallisesti. Tapetaan aikaa, nautsikellaan, kerätään yhteishenkeä ja sellaista. Eikä tämä aihe ole mikään uusi teemakaan bändillä. Tällaista, sanotaan vaikka opiskelijaelämää, tulee esille Pembroken ekalla sooloalbumilla livena (ei nyt ihan okeasti!) ilmapiirinä klubissa sekä Eddie And The Boys ja Vegetable Rumble biiseissä. Vanhat muistavat kai N-klubia tässä yhteydessä.

Mutta nyt meillä on vain tämä uusin levy, ja jäämme odottamaan miten vuoden parin sisällä Wigwam alkaa elää ja muuttua. Pienenä ohjeena neuvoisin uusia Wigwam faneja tutkimaan niin Jukan kuin Jiminkin tekstejä. Hauskoja tai vakavia, monet ovat suomenkielisille jonkin verran vaikeaselkoisia. Lyriikat löytyvät alla olevasta Wigwam linkistä.

Lopuksi, niin kömpelö kuin tällainen vertaus usein on, Wigwam oli Suomen Beatles. Legendaa molemmista riittää.

Wigwam sivut: http://www.wigwam.fi/


ALBUMIT
Hard 'N' Horny (1969)
Tombstone Valentine (1970)
Fairyport (1971)
Wigwam (1972) (compilation)
Being (1974)
Live Music From The Twilight Zone (1975)
Nuclear Nightclub (1975)
The Lucky Golden Stripes And Starpose (1976)
Dark Album (1977)
Rumours On The Rebound (1979, ei CD)
Light Ages (1993)
Highlights (1996)
Fresh Garbage - Rarities 1969-1977 (2000)
Wigwam Plays Wigwam Live 2001
Titans Wheel 2002

(Juttu julkaistu 18 vuotta sitten Palasokerissa)

Hard n' Horny

 

Hard n’ Horny

This album was put out very early in the Love Records effort to broaden the horizons of rock in Finland. Producer Otto Donner assigned some musician to oversee recordings, but was often doing the arrangements. He had already helped put out a Blues Section album and singles with Pembroke. I got hold of this LP only after the next two, as it was not really stocked well in Finland at the time. The singles from the era were easier to find.

The band had Mats Huldén on bass for two singles and this album, with Nikke Nikamo on guitar. Nikke did not really stand out, and had to be pushed to do a solo, such as on Luulosairas from this era. If you buy the remastered album on CD, the song was tacked on as a bonus. It was a good example of the band spontaneously coming up with a song. The lyrics were labled by singer Jukka as juvenile, but I do not have a problem with them.

Jukka was responsible for most of Side one, and Pembroke barely appears there. The lyrics reflect the spiritual journey Jukka was to undertake. He is quite religious and left the band after a few albums. But not before we had several masterpieces with Jukka on organ, Pekka on bass (album 2 and later) and Ronnie on drums. On this album we hear quite tight work by Huldén and Ronnie on bass and drums. I would even describe it as a Wigwam sound, as much as the organ was at the time.

On side two we get Pembroke working on the psychedelic saga. I guess they were trying to be hip and with the times with this concept. Producer Donner padded the psychedelic effect well with an orchestra. A Finnish dixieland band pops on the Hard n' Horny All-Niter track.

 Some reviewers hear Pembroke using American expressions in his songs of this period. To me it was the opposite. Though I understood about ninety percent, I was happy see the lyrics in the remastered CD booklet. I had not even figured out "tuppence a ton" myself. I enjoy the word play that Jim came up with, though some images still puzzle most listeners, even in England.

 I found a link to the lyrics if you do not have the version of the album with them, or are just streaming the music.

https://genius.com/albums/Wigwam-fin/Hard-n-horny

You can look at a sample lyric:

Luther whispered to Skruntchstein: "Time we begun
He'll be sitting over there with his head undone
If he whines or says 'Oh no' show him some fun
We know him inside out, tuppence a ton
Tuppence a ton"

Skruntchstein said to his right hand man: "Better load your gun
But make it look like candy bar, in case he starts to run
And stick around with the spider's web, when the doing's done
We know him inside out, tuppence a ton
Tuppence a ton"

As usual, Jim was introducing random characters here and there. Some sort of hell is where the main character Henry (in his 50s, works in a dairy and plays on the team, a dreamer) has ended up. Finns were confused by the title Henry's...Concentration Camp Brochure. Well, it is not really a concentration camp, just describes the situation for Henry. Henry's...Concentration Camp Brochure.

It  was an experiment, with the side 1 quite a laboratory for Jukka to experiment with, to see where he was headed in music. Though the suite is ambitious, Pembroke's effort is more conventional. The lyrics stand out, with Pembroke mastering the craft by the next album. He wrote music on the piano at the time, but with Jukka in the band there is very little in the final album from Jim's piano. His first solo album features more of that.

Henry's Highway Code was the single b-side from this album, featuring a good effort from the band. You can hear how Jukka's organ was to help out Jim's later music.

Prior to this album Pembroke had written two songs for Wigwam, Must Be The Devil and the b-side Greasy Kids' Stuff. Interesting explorations. Guitarist Nikke Nikamo was featured on those (Gustavson not yet there) and also on that Luulosairas single. He then faded out of the band after the first album. Thanks mostly to Kim Fowley.

Tiedevastaisuus

Peter Hotezin kirja kuvailee miten tiedevastaisuus on tullut ongelmalliseksi. Se voi jopa estää tutkimusten rahoituksen valtion puolesta. 

Biologia on edelleen maallikolle melkoinen mysteeri. Suhtautuminen siihen on poliittinen ja ruohonjuuritasolla toimiva aktivismi. Politiikasta ja Fox Newsin kampanjasta vastustaa tiedettä vapauden nimissä voi lukea muista kirjoista. Tässä kuitenkin rokotteiden vastustajat kuvataan melko tarkasti. Myös takavoimat joita ei heti huomaa selostetaan jonkin verran. Kuluttajat ovat järjestelmällisen koneiston levittämän väärän tiedon kuluttajia. Ei kannata perustaa mielipidettä pelkästään sosiaalisen median varaan. 

Kuka hyötyy rokotusten vastustamisesta? Hotez mainitsee ainakin Putinin palkkaamat trollit sosiaalisessa mediassa. He levittävät väärää tietoa melkein kaikesta. Disinformaatio täällä ja muualla sekä vaikka pandemian sekasorto olivat Putinin tavoitteita. Paikalliset ryhmät sitten nappaavat väärän tiedon levitettäväksi faktoina. Myös tiedemiehiä, joilla oli tärkeä titteli, palkattiin keksimään väärää tietoa. Kirjassa mainitaan Jeffrey Singer, joka tahtoo kansanomaistaa kaiken tieteen. Enää ei saa olla tiedemiehet "gatekeeper" roolissa, vaan Internetin avulla henkilö voisi itse koota tiedot ja toimia sen mukaan. Vaikka joku aine oli todettu tehottomaksi koronaan, jos siitä ei tietyssä annoksessa ole lääketieteellistä haittaa, henkilö saisi kokeilla mitä vaan ainetta itseensä.

Internetissä liikkuu myös liikkuu laaja ryhmä humpuukilääkkeiden ja ”vitamiinien” kaupustelijoita. Hydroxychloroquine ja pari muuta olivat suosiossa koronan aikaan. Kriteerit joilla lääkkeet ja rokotteet testataan ja kehitetään eivät ole helposti luettavisssa maallikon kokemuksella ja koulutiedoilla. Helposti  tartutaan kaikkein yksinkertaisempaan selostukseen. Rokotteiden riskejä on helppo paisutella. Koronan kohdalla ei tiedetty, että mainitut riskit ja terveysongelmat koronrokotteissa olivat sitten samoja, mutta vaarallisempia, jos sai itse koronan. Immuunisysteemin toimintaa ei yleisesti ymmärrettä. Ymmärretään vain se, että kun saa rokotteen, tarvitsee odottaa jonkun aikaa että immuunisysteemi on valmis torjumaan viruksen. Mutta onneksi edes se on selvillä. Rokotteen saaneet alkavat epäillä oliko rokotteesta mitään hyötyä, jos sai koronan siitä huolimatta. Tilastot, jotka tukevat rokotteita ovat taulukoita, eikä niitä voi tiivistää johonkin Twitterin tyyliseen sanomaan.

Kirjassa luetellaan polittiset ryhmät jotka terveydenhoidon alueella toimivat. Myös kappale ilmastonmuutoksesta ja sen tiedon vastustajista on mukana. Kaikki tammikuun kuudennen kapinaryhmät, Proud Boys ja sen tapaiset, ovat mukana lähettämässä uhkakirjeita Peter Hotezille. Hän astui kuvaan pandemian aikana ja oli jopa televisiossa paljon useammin kuin Anthony Fauci. Rokotteiden vastustajat olivat valmiina jo vuodesta 2015 Teksasissa ja Kaliforniassa. Kun sitten Donald Trump äänestettiin presidentiksi, tieteen vastustaminen oli täydessä vauhdissa. Kaikki valtion hankkeet pandemian aikana piti muokkailla vapauden riistoksi. Public health eli kansantervys toimii täällä osavaltioiden tasolla. Valtion suositukset käsiteltiin siellä, ja joka osavaltiossa on lääkealan ihminen johtamassa tuota. Kansanterveys toimii massojen tasolla ja määrää karanteenit ja kokeet kulkutautien kohdalla. Nyt se nähtiin pelkästään yksilön vihollisena ja mistään aisiasta ei tingitty jos yksilölle oli pienkin riski. Ennen pandemiaa oli vääriä tietoja rokotteista ja lasten autismista, mutta nyt sitten piti keksiä muita haittoja. Olihan rokotettavat lähinnä aikuisia.

Paikallisella tasolla koulujen vanhempainneuvostot puuttuivat ensin maskien käyttöön, koska rokotteet eivät olleet ensin tarjolla lapsille. Sama ryhmä toimii edelleen ja toimii nyt kuvernööri DeSantisin tavoin rajoittamalla kaiken sukupuoleen ja vähemmistöryhmiin liittyvän koulun kirjoissa ja opetuksessa.

Hotez selostaa tarkalleen, mitä pandemian aikana tapahtui muutamasssa kappaleesa. Kirjan loppuosassa hän tarjoaa edelleen kommunikointia ratkaisuksi. Hän itse, vaikka on lähinnä tutkija Teksasin suuressa sairaalasyteemissä, on lähtenyt tieteen puolustajaksi mediaan. Hotez ehdottaa kamppanjaa, jossa merkkihenkilöt palkataan kommunikoimaan mediaan. Heidän pitäisi olla järjestöjen tukemia, niin että epäluuloiset hetken suostuisivat kuuntelemaan sanomaa. Jos valtio palkkaa heidät, heitä ei kyllä uskota.

Otto Donner

Otto, right bottom in the picture, was able to produce an album in 2014 (Otto was in his 80s) for Jim Pembroke. The band and Otto came to Kansas City where Jim lived. However, Otto was the moving force behind most of the good albums made in Finland all through the 1970s. I collected a brief biography.

Otto Donner and Love Records

I did not write the text below. It is simply compiled by AI as I asked it to define Donner and Love Records.

Otto Donner was a Finnish composer, arranger, and musician who was born on November 16, 1939, in Tampere, Finland. He was a member of the famous Finland Swedish Donner family . Donner’s musical styles varied from pop and rock music to jazz, electronic music, and contemporary classical music. He was one of the pioneers of Finnish avant-garde and experimental music as well as an important figure in Finnish left-wing “song movement” of the 1960s and 1970s . He studied at the Sibelius Academy in Helsinki and later in Vienna as a student of György Ligeti 2. In 1966, Donner was one of the founders of record label Love Records which was a pioneering label in Finnish rock music .

Donner collaborated with many Finnish musicians and artists such as Erkki Kureniemi, Juhani Aaltonen, A. W. Yrjänä, Hasse Walli, and Dave Lindholm . He was also a film score composer for more than 50 movies and TV-series 2. Henrik Otto Donner passed away on June 26, 2013, at the age of 73 in Jakobstad, Finland 

SOURCES:

Learn more:

1. en.wikipedia.org 2. en.wikipedia.org

3. imdb.com  4. genius.com

Love Records was a Finnish record label founded in 1966 by Otto Donner, Atte Blom, Christian Schwindt, and Erik Lindström 1. The label was a pioneer in Finnish rock music and released music from many famous Finnish artists such as Juice Leskinen, Pekka Streng, Wigwam, and Tasavallan Presidentti 12. Love Records was also known for its political activism and support for left-wing causes 2. The label ceased operations in 1979 due to financial difficulties 1.

More from the standard source:

In the 1970s Love Records released most of the important Finnish rock bands and artists: Suomen Talvisota 1939–1940, Pekka Streng, Rauli Badding Somerjoki, Hector, Hurriganes, Dave Lindholm, Juice Leskinen, Kaseva, Maarit; more progressive rock bands such as Tabula Rasa, Finnforest and Piirpauke; "the godfather of Finnish underground", M.A. Numminen; and later on also such punk and new wave artists as Maukka Perusjätkä, and also Briard and Pelle Miljoona, which were Andy McCoy's bands before Hanoi Rocks .

Of the political bands signed to Love Records, some of the most notable are Agit-Prop and KOM-Teatteri [fi]. Also Kaisa Korhonen, Aulikki Oksanen and Kristiina Halkola [fi] were some female singers known for Love's political albums, where songs were often penned by such people as Kaj Chydenius and Eero Ojanen [fi]. Often these were cabaret-type songs in the tradition of Bertolt Brecht and Kurt Weill or even Finnish translations of the songs by Brecht and Weill.

Love Records went bankrupt in 1979.

The Finnish movie Anna Mulle Lovee summarized the role it had in Finnish music:

Journalist Atte Blom (Jarkko Niemi in the movie) can't get the stories he wants to criticize the music industry through in Huvudstadsbladet. He takes his story directly to the printers and gets fired by the editor. Atte finds kindred spirits in frustrated musicians Henrik Otto Donner (Tomi Alatalo) and Christian Schwindt (Riku Nieminen). They found a new record company, Love Records, which challenges big music empires like Musiikki-Fazer .

Love Records publishes records that deviate from the mainstream and tries to expand Finnish musical culture. Musiikki-Fazer is doing his best to put a wedge in Love's cart by trying to block the distribution of Love's records. However, producer Toivo Kärki sees his own young self in the young actors and feels sympathy for them.

The central element is the idealism and good mood represented by the young Atte Blom in relation to the old, calculating way of producing and publishing music, as well as the belief in overcoming economic facts with artistic freedom and ambition. The problems in personal and family relationships and Blom's health condition, which in the film acts as his driving force, bring depth.

Love Records was there to produce the punk artists up to 1978. The Pohjalla colelction is a good sample of this era. Love went bankrupt and from Love records, Atte Blom (without Otto) continued to put out the punk and 1980s artists under Johanna.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Johanna_Kustannus

In English, briefly

https://en.wikipedia.org/wiki/Johanna_Kustannus

The check engine light...and gas cap

 If the check engine light comes on, it is orange or RED. Not red this time, it could have waited a few days. But I took care of it.

If you watch the youtube videos, they all will say to check that the gas cap is not loose. It was not. But I took it off and put it back. No change. I took it off and cleaned the o-ring and the tube near the top where it screws in. No help. Light stayed on,

That looks like a new cap. We will get to that. My tire dealer had no slots. I also needed an oil change. Take the car...and leave it there? Yes, I can ride there and bicycle back 8 miles. And I can go back the same way the next morning. They will have done the 120 dollar test for the error codes by then.

The oil got changed. The next morning waited to ten or so. They replaced that cap and polished the tube end where it screws in. No light comes on. You can buy a device to read the error codes yourself, replace the cap. Toyota part is about 25 dollars.

Back to Toyota. The last bit is through a neighborhood and the Toyota dealer is not in a busy corner. 

Park the bike, pay the bill, load bike on rack, drive home. This tied up 18 hours of my Thu and Fri.

24 tuntia ilman että kirjoittaa nettiin mitään

Olen huomannut että näin keskikesällä on varsin vähän tekemistä. Leikkasin nurmikon. Se on kerran viikossa tehtävä homma. Sadetta ei ole ollut, joten päivästä ei niin väliä. Jotain pientä liikuntaa keksin muina päivinä.

Moitimme nuoria "some" riippuvuudesta. Mutta itsekin selaan nettiä aika usein. Jopa kirjaa lukiessa (tietokirja) saatan joka toisen sivun kohdalla hakea jotain varmennusta Wikipediasta.

Kännykkäni ilmoitti, jos halusin, "screen time" tiedot. Vilkaisin sitä viikon verran päivittäin. Sitten päätin, että osaan tätä rajoittaa muutenkin ja käänsin pois.

Mutta tänään on se koe. En kirjoita nettiin mitään 24 tunnin ajan. Helppo päättää näin iltapäivällä. Sallin yhden syrjähypyn. Listaan Wordle tuloksen aamulla. Meitä on kymmenkunta siinä ryhmässä. 

Tässä sitä nyt ollaan sitten.

En kirjoita mitään tavallisiin paikkoihini enkä Facebookiin. Myöskään tätä blogia en korjaile kuin vasta huomenna iltapäivällä. Panen havaintoni Word tiedostoon. Lisään merkinnät sitten myöhemmin. 

Saan kyllä siis selata nettiä, säätä ja muuta. Vain kirjoittelun rajoitan.

Selasin tuttujen Facebook sivuja. Meinasin mainita kälyn rantalomasta jotain. Tyydyin vain tykkäämään tuota postausta.

Olen muuten avannut Threads tilin. Olen postannut alle kymmenen viestiä ja tusinan kommentteja. Ei ole mitään merkkiä, että yhtään olisi luettu.

Lämmitän uunissa leivitettyä kalaa. En ole koskaan oppinut leivittämään. Muun kalan jota voi helposti paistaa paistinpannussa valmistan siinä. Mutta nyt tuli jutuksi uunin lämpö. Lämmitän kahta ruokaa samaan aikaan. Viimeksi valitsin lämmityksen semmoisessa lämmössä joka oli kahden ruuan paketin ohjeen keskiarvo. Vaimo taas neuvoi, että pitäisi lämmittää alemmassa lämmössä. Kun alemmalla lämmöllä paistettu ruoka on valmis, sen toisen loppuajaksi voi lämpöä nostaa. Niin tein. En huomaa eroa.

” Ihmiset hakee jotain tarkoitusta, haluavat kuulua johonkin.” Noin lukee Telegrammin ryhmässämme.

Taas jorinaa uskonnosta. En tiedä mihin pitäisi kuulua. Olen elänyt suuren osan elämästäni niin, että tiedän että olen vähemmistönä. Kai siihenkin voi kuulua. Mutta ei niin kamalan tärkeätä. Tyydyn vain muutaman henkilön yhteisöön. Sukua uudella maallani on lapseni ja vaimoni suku.

En tiedä olisko sitä kuulumista ollut enemmän jos ei olisi lähdetty siirtolaisiksi. Ainakin kielen puolesta en olisi ollut ulkomaalainen. Uskontoa en ole tarvinnut sen jälkeen kun olin noin 16-vuotias. Oikeastaan en tarvitse niitä tarkoituksiakaan. Maailmassa on aina jotain kiinnostavaa. En ole koskaan ollut mitenkään kilpailua harrastava, enkä omia saavutuksia kilvoitteleva. Pieni poikkeus on lintuharrastus jossa meillä paikallisesti ainakin pientä kilpailua. Ja harvinaisen linnun löytänyt on tyytyväinen kun joku muukin menee sitä katsomaan. Mutta minulle riittää, että tarkkailen maailmaa. Jotkut ihmiset aivan masentuvat kun ei ole tarkoitusta tai tehtävää. Vanhemmilla ihmisillä se usein on lastenlapset, se tehtävä. Joskus päivän tapahtumat ovat itselläkin varsin tylsiä, mutta en jostain syystä koskaan masennu.

Keräsin illan mittaan muutamia kuvia. Pistän niitä eri foorumeihin kun semmoinen sopii asiaan, tai on muuten hiljiasta. Katsoin kuvia. Ei ne niin kovin nokkelia ollut.

Pari tuntia kului. Olin taas napannut yhden kuvan jostain. Se oikeestaan sopi ketjuun jossa tutut keskustelivat sitä. Koetta on kulunut 6 tuntia. Olen luistanut kokeesta kerran. Jaa, ehkä pistin pari tykkäystä pariin paikkaan, en laske niitä.

Olemme katsoneet pari tuntia streaming ohjelmia. Telkkari on auki. Kuuntelen MSNBC ohjelmaa tämän tästä. Katosn silloin tällöin Youtube musiikkia vartin verran. Palaan TV:seen. En juuri tee sosiallaisessa mediassa mitään klo 21 jälkeen.

Joskus 2000-2010 olisi varmaan harmittanut, jos kaikki viestit netiin jäivät ilman kommenttia. Mutta se nyt on sellaista, että hyvä jos kukaan huomaa mitään. Poliittisia juttuja voi kierrätellä (meemejä ym), mutta noin tunti uutisen jälkeen kaikki netissä roikkuvat ovat sen jo nähneet. Muita ei kiinnosta.

Musiikkivideoiden jakelu harvoin saa ketään kiinnostumaan. Musiikin tarjonta on mennyt kummalliseksi Spotifyn aika-kaudella.

Jatkan kuitenkin netissä. Joskus Facebookissa edelleen henkilökohtaiset tarinat tuovat jonkunlaista hupia kansalle.

Suomeksi tuli eteen tämmöinen uutispala: ”Ukraina on ilmeisesti onnistunut läpimurrossa etelärintamalla, koska nyt yhteen kohtaan keskitetään laajasti eri aselajien voimaa. Saapa nähdä, onnistuuko kiilan lyöminen rannikolle asti. Seurantakartoissa pidetään kahden vuorokauden viivettä, ettei Venäjä saisi niistä apua, mutta lähipäivinä saanemme tietää enemmän.”

AAMU

Wordle suoritettu. Tuli neljässä rivissä. Käyn pyörällä lyhyen lenkin ennen kuin on 80F ulkona. Sitten kauppaan ja postiin siellä. Kirjalaatikko menossa tutulle. Katsotaan miten kannattavaa on lähettä printed matter. Juu, meni kasa aika vanhoja kirjoja ja "media rate" noin yhden kirjan hinta kaupassa, ei edes sitä jos kovakantinen.

Kaikki menemiset suoritettu klo 10 mennessä. Tämmöistä se eläkkeellä heinäkuussa preerialla on.

Keskipäivällä löysin asian joka kiinnosti. En jostain ihmeen syystä ollut koskaan kuullut tästä ennen missään. Tämän tapaiset asiat yleensä kiinnostavat. Koska artikkeli on suomeksi voin sen vain linkkinä "jakaa" yhteen paikkaan. Facebookin suomalaisten kesken asia kenties kiinnostaisi. Mutta en jaksa tutkia onko asia ennen ollut siellä esillä.

https://yle.fi/a/74-20043001

Kun kirjoittelen koneella, olen alkanut käyttää omalaatuista noin seitsemän sormen menetelmää. Vain vasemmalla kirjoitan kaikilla sormilla.

Googlen omistama Blogspot avaa ikkunan johon voi suoraan naputella ajatuksiaan, ei tarvitse Wordin kautta kuljettaa tekstejään. se myös tallentaa tekstin, eli jos netti katkeaa, "draft" jää sinne.

Kirjoitan jonkin verran dysleksisesti. Jos vaikka kännykkään ytitän kahdella peukalolla niin kaikki sanat tulevat sinne mutta kirjaimet väärässä järjestyksessä. Se siis on hitain tapa osallistua nettiin, yhdellä peukalolla.

Finland Video Clips: Turku and one streetcar ride in Helsinki

I spent 2-3 weeks in Finland in May and about 5 days were in Turku. I walked around the circled area. We see mostly pedestrians. Most of the through traffic in cars is marked in green. Off the map on the left is a maritime museum, quite good, and the Turku castle. It's a medieval town with a population under 200 000. The early 1800s fire destroyed old Turku. But enough churches and the castle remain. Transport is by bus. Swipe a contactless credit card as you step in and you get a 3 euro ride.

Here are some video clips from my walks inside that area. It's all good walking, but the riverside trail has a lot of bikes. I walked to the castle off map and took the bus back.

Still the same area.

The pedestrian bridge near the cathedral.

Continuing. I rode 5 miles out to Ruissalo by bike. The route was easy to figure out with Google maps. Puutarhakatu leads you to the East. The bike path went under the busy E63 highway. There in Ruissalo the pedestrian plus bike paths are well separated from cars.

The stage looks like this in July when the concert is held. You can see a small bit of the sea. It was July 7-9 in 2023.

My rental bike on the gravel path. It is only a few miles from Kansanpuisto to the Pikkupukki area where there is a parking lot for cars.

The castle. You can find out all about the 1300s castle by googling.

I went on to Helsinki and also Estonia for a day at the end of the trip. Just a clip of a street car to point out that the downtown and the whole peninsula of Helsinki is larger than Turku and an 8 euro day pass for streetcar and metro (or bus, but only zones 1 and 2) is needed. The locals use a phone app. Each ride is then 3 euros for 60 minutes travel. Ticket machines (not everywhere) will give you that rate. You can take the streetcar to the metro station and ride a few stops on the same ticket. Longer metro trips would require another ticket at the station. My hotel was just a cheap Eurohostel in Katajanokka, a bit far to walk to many times. The downtown budget hotels and standard hotels will give you most of Helsinki within walking distance. If going to Helsinki, book the hotel a few days ahead in summer. Same day booking tends to give you the fancier hotels as all the rest are full.

Here is a bit of Pori from earlier in the trip. I had posted in FB and several people ID:d it as Pori.

Vaihteeksi Suomessa

Kymmenes päivä lähti Suomessa kahvin ja viinerin avulla alkuun, Turun Kauppatorilla. Koko matkan olen ajatellut nitä onnellisia suomalaisia jotka aina kyselyissä löytyy. Finland: the happiest country in the world. Näytin kuvaa Porista suomalaisille nettitutuille. Yrjönkadun kaupat ja pyörätiet näyttivät amerikansuomalaisille ankealta. Itse ajattelin että asioiden hoito pyöräillen olisi hauska juttu. Olen elänyt meidän autojen maassa 50 vuotta. Vaikka meidän siirtolaisten keskuudessa on jonkin verran vihreän ajatuksen kannattajia, suurin osa kokee omakotitalon ja auton vaurauden merkkinä. Sähköautona sitten, jos ympäristöasiat ovat tärkeitä.

Se näkymä Porissa. Videossa en vielä maininnut paikkaa, se oli FB ryhmälle.

Noita siis olen tuumaillut. Palataan alkuun. Kun saapuu Suomeen monen vuoden jälkeen huomaa ne pienet erot arkipäivässä. Ensin on Vantaa vastassa ja on tunne kuin laskeutuisi metsään maaseudulla. Ovet aukeavat automaattisesti, ihmiset jonottavat. Passiin ei tullut leimaa, koska se tarkastettiin jo Tukholmassa. Ensimmäinen kerta kun tarvitsee tarttua ovenkahvaan pitää muistaa, että ovi aukeaa yleensä työntämällä, joskus jopa liikkeen ovi kadulta. Samaten kun hissi pysähtyy, sen ovi täytyy joskus avata työntämällä. Kerrostalojen asunnon ovi on sentään tuttu nuoruudestani.

Vanhin kaverini Per heitti minut halpahotelliin. Ovikoodin olin saanut kännykkään päivää ennen. Hotellihuone on moderni, mutta ei mitään luksusta. TV toimii, wifi toimii. Keskeisen sijannin takia voin palata vaikka lataamaan kännykkää tunnin. Tämmöisessä täysin tekniikalla varustetussa hotellissa täytyy jättää huone ennen keskipäivää. Sen jälkeen koodi ei enää toimi.  Helsingin Omenassa eräs heppu, valkoisessa lippalakissa, oli avannut ikkunan ja polttanut tupakkaa. Seuraukena hälytys ja kaikki kadulle odottamaan. Sai luulatavasti palolaitokselta laskun. Heppu osasi tarpeeksi suomea että ymmärsimme kaikki tämän ensin selitelleen, sitten myöntäneen asian.

Metrot ja raitiovaunut selvitin Googlen kartan avulla. Mutta kävely kauppatorille ja takaisin ei tarvinnut raitiovaunua. Torilla lohikeittoa ja kierros keskustassa. Ostamallani päivän HSL kortilla pääsin myös Suomenlinnaan. Päivän matkat voi maksaa kaikilla metroasemilla ja myös muutamalla villkkaammalla raitiovaunupysäkillä. Tuota lappusta lätkäistään hetken lukulaitteeseen. Se oikeuttaa rajattoman matkustelun A ja B vyöhykkeillä. Lentoasemalle tarvitsee C lipun, sekin vain 4 euroa.

Toinen pieni shokki oli ruokakaupassa käynti. Pieni Lidl kauppa keskustassa. Ostin vähän kahvia ja suklaata kun en kaikille tutuille Amerikasta asti tuliaisia pakannut. Ruokatavaroita tarkastin uteliaisuuttani. Pastasta ja kanasta saisin jotain ruokaa aikaiseksi, mutta suurin osa tavaroista jäi ihmettelemiseksi. Mitä minä näistä tekisin? Kaikkein tavallisimmat ruokatavarat olivat paketissa jossa ei juuri ollut helpottavaa tekstiä päällä. Toin asian esille ja suomalainen tuttu oli samaa mieltä.

Keskustelussa amerikansuomalaisten kesken selvisi, että ongelmat varauksissa ja maksutavoissa ovat melko tavallisia. Kännykkä ja sovellus ei toimi selvästi tai maksussa on ongelma. On hyvä olla toimiva kännykkä, että voi soitella palveluihin ja korjata asiat. Valtion Rautateiden lippupalvelu on tähän asti toiminut. Raitiovaunussa ei lippua myydä, joten paperinen lippu on oltava. Ostin niitä jopa päivän eteenpäin.

Olin osin tutuilla yöt, mutta muut päivät Omena-hotelleissa ja sen tyylisissä. Muille ikäisilleni taitaa olla jonkin verran hankala järjestää ovikoodit sun muut. Eurohostellissa oli se etu, että ovikoodin sijaan saimme tavallisen kortin. Paikka oli aika syrjässä Katajanokalla, mutta kävelymatkan päässä Kauppatorista. Ehdottomasti täytyy olla täysin toimiva kännykkä kun liikkuu ja vaikka seuraa raitiovaunussa missä ollaan.

Toki näin toukokuussa on paljonkin hotellihuoneita tarjolla, joten pelkällä luottokortillakin voi matkustella. Helsinki on aina kallis. Keskellä kesää en enää tykkää siinä turistien vilinässä olla.

Mökillä Helsingin itäreunalla saaressa vietetyn viikonlopun jälkeen olen junassa Poriin. Ehdin lukea koko Hesarin viikkolehden. Mielenkiintoisin juttu oli virolaisesta ja latvialaisesta rakennusmiehestä Suomessa. Hyvät palkat ja ennenkaikkea parempi työilmapiiri vetävät Suomeen. Kontaktia perheeseen pidetään työviikolla kännykällä. Miehet ovat kolmekymppisiä. Vapaa-ajat kuluvat rakennustyömaan vierastyövoiman keskuudessa, vaikka miehet kertovat suomalaisten olevan ystävällisiä.

Junassa matkustaneet "happy Finns" vaikuttivat ainakin tyytyväisiltä.

Osin sateisessa säässä Porissa etsimme lintuja ja lisäsin helposti lähes 50 lintulajia listaani. Matkan varrella ajoimme Nakkilan läpi. Kaikissa tämän kokoisissa paikkakunnissa on samoja kolmekerroksisia asuintaloja ja yleensä valkoinen moderni kirkko. Tässä kuitenkin syntyi isoäitini Dagmar noin 1890.

Nakkila. Kuin mikä tahansa parin tuhannen ihmisen paikkakunta.

Lintuharrastajani on luonnonsuojelussa mukana. Eurassa tapaasimme ryhmän jossa hän on kartoittanut Eurajoen tilanteen. He julkaisivat tulokset joen simpukoista. Palatessa Poriin päin löysimme pizzaravintolan ja jossain vaiheessa lintutornin.

Turun tuttavat olivat Helatorstain takia matkalla ja sain heitä odotella Turun hotellissa muutamia päiviä. Kävin läpi turustikohteet yksin. Vuokrasin jopa pyörän. En niitä kaupunkipyöriä kännykän kautta vaan pyöräliikkeestä. Pyörät ajavat pyörätiellä, mutta nämä sähköpotkulaudat missä vaan. Jalankulkijat ovat heille vain jännä haaste. Nuoremmat Euroopasta tulleet turistit käyttivät Helsingissä ja Tallinassa näitä. Ne ovat aina sellaisia, että on vuokrattava kännykästä.

Tallinnan käynti onnistui kahdella raitiovaunulla alkaneena päivänä. Olin noin 5 minuuttia ennen kuin sen laivan lastaus loppui. Mitään tietämättä olin paikalla melko myöhään. Siinä on vain noin 20 minuttia aikaa kävellä laivaan.

Tallinnassa on ukrainalaisia. Ryhmä lapsia oli opettajineen meriaiheisessa museossa. He puhuivat joko venäjää tai ukrainaa.

Loppupäiviksi päädyin Helsinkiin, koska Turussa oli tarpeeksi nähty. Kauppatorilla huomasin melkoisen määrän turisteja. Hotelleissakin oli melko täyttä. Itse tiedän mitä Suomesta haen, mutta mysteeriksi jäi mikä tuo kaikenikäisiä turisteja Suomeen. Sähköpotkulaudat ja polkupyörät olivat vilkkasti liikenteessä. Samaten Woltin ruokaa kuljettavat kuriirit. Video alla.

 

Prog Finlandia

 

Tutulla oli Prog Finlandia (M Pajunen) antaa ja olen nyt selannut ne bändit joista tiesin jotain. Herra Pajuniemi voidaan luokitella Suomen rock yleisön tyypilliseksi edustajaksi. Progebändit olivat hienoja soittajia ja niihin puoliin kiinitetään huomiota. Myös mainitaan kuka on mitkä sanat tehnyt. Mutta siihen se sitten jääkin. Ei selosteta sen paremmin Pressan kuin Wigwamin sanoja. Jukan sanoja olisikin vaikea/turha selostaa, sillä ne ovat suppean aihepiirin sisällä. Pembroken laulua 2000-luvun levyillä sitten vain kritisoidaan "dylanimaiskeksi" kun hänen äänivarat olivat jo huippunsa ohittaneet. Niinpä voi yleisesti sanoa, että kaikki Jimin nokkeluudet on jo unohdettu, ja vain renkutukset kuten Reggae OK jäävät muistiin.

Juice Leskistä kirjassa ei käsitelty. Mielestäni muutama Juicen kokoonpano oli lähellä proge-soittajia. Keskitysleirin ruokavalio esimerkiksi.  Jos Juicea olisi käsitelty, olisi päässyt selville miten sanoja voidaan progeen sijoittaa ja analysoida. Juicen sanat ovat yleensä selviä tarinoita, Pembroken teokset paljon hajanaisempia tekeleitä. Kirjassa jopa Hector jäi vain lyhyeeseen mainjntaan.

Pajuniemi saa kiitosta kuitenkin Nuclear Nightclubin lyhyestä selostuksesta. Ei se sen huonompi ole kuin muut tiivisteet kirjassa. Sanoihin ei siis puututtu. Tuon levyn kohdalla sanojen ei tarvinnut olla pääpaino. Siltä kannalta se oli kevyempi kuin Wigwamin pääteokset ennen tätä.

MA Numminen

 

Viiminen käynti Akateemisessa toi tän reppuun jota raahasin Kööpenhaminat ja Chicagot. Olin etsimässä aivan muuta vaimolleni sieltä. Huomsin että muistelmat jäivät selaamatta. Ei Nummisen levyjä juuri enää löydä, paitsi että itse kannoin lähes kaikki Suomeen LP muodossa. Olen siis parantanut tilannnetta. Herra Huu LP ja CD:t jäi. Mutta kirjaa lukiessa pisti silmään se, että Mauri on omituinen tai poikkeava suomalainen. Hän ei valita mistään. Jos joku asia tulee herran mielenkiinnon kohteeksi, hän löytää kaikesta jotain hyvää sanomista.

Hän tietenkin on eräänlainen bisnesmies, kaikki tilaanteet saattavat avata ovia maailmaan. Ei hän sitä koskaan sano, mutta sen voi rivien väristä lukea. Suomi kulttuureinen on vähän pieni hänelle. Ruotsinkielisyys lisää jonkin verran mahdollisuuksia. Mutta ei hän syrji suomalaistakaan. Keskiolut on kiinnostanut ja kirjassa on myös käynti kasarmilla josta Maurista tuli....öö...50-60 vuotta sitten alikersantti. Mauri ja kenraali juovat konjakkia tuon tiloisa kasarmilla. Mauri nukkuu sotialsten osastossa vierastiloissa.

Runebergin teosten uusimmat käännökset saavat kiitosta. Melko paljon marginaalissa (paitsi levyt lapsille) musiikkiaan tuottanut henkilö on pysynyt kansan suosiossa. Hänestä ei tullut Veltto Virtasta. Persu-liike on Nummisesta niin etäinen kuin olla voi.

Numminen myös puhuttelee yleisöä aina kun voi. On virkistävää kuulla henkilön puhuvan kirjakieltä niin, että se ei tunnu väkinäiseltä. Hän ei ole uutistenlukija, mutta puhuu siten kuitenkin. Myös Nummisen kirjoittama suomi on täysin virheetöntä ja sanasto värikästä.

Nummisen yritykset tuottaa suomalaista viihdettä muilla kielillä saa kiitoksen. Mutta kuitenkin Nummisen elanto on noin 20 vuotta ollut lähinnä lasten ja perheiden viihdytystä.

Luettuani suuren osan Nummisen kirjasta huomaan että olen säilyttänyt muutamia Nummisen levyjä LP:n muodossa, mutta myös myynyt pari. Swingin kutsu on myyty, tosin siitä on erinäisiä raitoja talllella, pari vain ruotsiksi.

Vaikeampi juttu oli Suomen Talvisota. Sekin on varsin tuttu. Numminen toimi monet vuodet Jarkko Laineen ja Markko Innon tukijana ja kaverina. Herrat toimivat myös Nummisen siteenä Turun kulttuuripiiriin. Intoa Numminen kutsuu kirjassa Untsuksi. Joka tapuksessa olen nyt hankkinut Discogsista levyn CD version. Levykauppa Äxästä sitä ei enää löydy.

The Brainwashing of My Dad: Miten mediaa käytettiin oikeiston vallankumoukseen

 

Jen Senkon kirja ilmestyi kaksi vuotta sitten ja meni monelta ohi huomamaatta. Olihan Trumpin kauden seurauksena tusinoittain kirjoja, jotka kuvasivat liikettä ja Trumpin kannattajia. Tämä kirja kuitenkin keskittyy laajemmin siihen, miten vaaliin 2016 jouduttiin, ja miten siinä keskeisessä asemassa oli Fox News-kanava. He alkoivat jo parikymmentä vuotta sitten propagandan vasemmistoa vastaan uutiskanavan näköisellä kaapeliteeveen ohjelmalla. Aatteen apuna oli myös Rush Limbaugh ja hänen kaltaiset talk radio juontajat. Rush jaksoi yksin puhua tuntikaupalla ilman vieraita.

Kirja myös kuvaa kirjoittajan isää kaiken tuon ohessa. Isän koko luonne muuttui pitkäksi ajaksi vihaiseksi ja rasitiseksi. Kirjan lukeminen on kuitenkin antoisaa, kun isä Frank lopulta huomaa erehdyksensä noin 90-vuotiaana. Samanniminen filmi, Jen Senkon tuottama, on katsottavissa Amazonissa tai Youtubessa, jälkimmäinen ilmaiseksi. Isän muutos alkoi juuri kun Rush Limbaugh alkoi lähetää ohjelmaansa koko maan verkostolle. Isä ei juuri keskustellut politiikasta perheen parissa nuorempana, ja oli aina äänestänyt demokraatteja sitä ennen. Nyt hän oli melkein heti muuttanut mielensä päästyään eläkkeelle. Aikaa oli kuunnella. Koko talk-radio lähti liikkelle vapaammasta radiolähetyksien ohjailusta, jonka Reagan oli järjestänyt. Tekniikka oli valmiina lähettämään AM lähetyksiä kautta maan, ja Limbaugh sai monia kilpailijoita. Kaikki jahtasivat samaa kuulijajoukkoa, valkoisia miehiä joilla oli aikaa kuunnella, ja elämä ei ehkä ollut mennyt niin hienosti. Limbaugh osoitti kuka oli syypäänä heidän tilanteeseen: liberaalit, feministit ja ulkomaalaiset. Rush alkoi myös vihata tiedettä, joten mitään todisteita ei ollut, että nikotiini on huume, tai tuapakka mikään riski. Tuota ja muita hän julisti seuraajilleen. Demokraateilla ei ollut vastaavaa radio-ohjelmaa, joka lietsoisi vihaa oikeistoa vastaan. Politiikassa oli Tea Party vauhdissa, ja libertaarit pääsivät kongressiin asti julistamaan, että liittovaltiolla on liikaa valtaa. Kirja selostaa Fox Newsin kohderyhmän. Kaapelitelevisio tai satelliittiantenni saavutti kaikki maaseudun alueet, ja siitä tuli miljoonille ainoa tietölähde. Kirjan Frank sai lisää sisältöä elämään Fox Newsista. Tämän vaimo joutui pakenemaan muualle heidän talossaan. Kirjassa painotetaan Foxin roolia pandemian aikana. Sen levittämä väärä tieto rokotteista ja taudin hoidosta meni perille Foxin katsojille, joilla oli tapana uskoa kaikki kuulemansa. Radion ja television Fairness Doctrine tahtoi antaa kaikille osapuolille kanavan, mutta tässä se aivan selvästi oli yhteiskunnan kannalta haitallinen. Foxin omistaja Rupert Murdoch oli saanut siinä pisteessä melkoisesti valtaa. Kongressin 1996 hyväksymä Telecommunications Act antoi median alalla saman yrityksen omistaa lehtiä, televisiota, Hollywood filmien tuotantoa, Internet-uutisia, kaikkea mahdollista yhden firman katon alla. Niillä saattoi olla jokaisella CEO, mutta Murdoch ohjasi kaikkia. Kun kohderyhmä on sama, yritys on monopolin asemassa.

Suurella osalla maata on nähtävissä muitakin kanavia. Mutta kun uutiskanavat alkoivat tiedottaa mitä esimerkiksi Trump sanoi Fox-kanavalla, he tietämättään edistivät Foxin katsojalukuja ja tuloja.

Senkon kirja keskittyi tähän yhteen Fox News katselijaan. Median rooli tämän ajatuksen ohjailussa tehtiin kirjassa selväksi. Mutta mikä pistää ihmiset uskomaan salaliittoihin noin yleensä? Jan-Willem Van Proojien on kirjoittanut aiheesta ”The Psychology of Conspiracy Theories” teoksen. Lyhyessä kirjassa käydään läpi tuttuja esimerkkejä oikeistosta ja muista väkivaltisemmista yhden asian ryhmistä. Yleistä on käsitys omasta me-ryhmästä ja sen vastustajasta, voimakkaasta ja salaiseta salaliitosta, joka ohjailee elämäämme. Taipumus tähän on ollut ihmiskunnalla aina. Etsimme jonkunlaista tekijää, ”agenttia,” jos emme muuten pysty selittämään joitakin tapahtumia. Pelko on myös aina mukana, kun salaliittoja keksitään. Jokin elämässä saa ihmisen pelkäämään ulkopuolista tahoa jolle ei itse voi mitään. Salaliittojen uhkaa saarnaavat henkilöt levittävät juuri pelkoa. Jos ei salaliittoa pysäytetä, uhrin kuvataan menttävän itse jotain.

Vasemmistolla saattaa olla omat salaliitto-teoriansa. Se tapahtuu vaikka Etelä-Amerikan maissa, joissa on diktatuuri, ja kaikki negatiivinen joka maassa tapahtuu täytyy panna jotenkin diktatuurin piikkiin.

 

How We Consume Music

 I typically post in this blog in Finnish, but it is also the only blog where music is covered.

I got an odd query from a poster at a message board relating to the Beatles. My tendency is to go off topic on musical questions, because I look at it rather broadly. Though I was as much a Beatle fan as all us were, I only looked at "what do they represent?" and then compared to the rest of my 60s and 70s records.

And yes, he (the poster) was indeed a BIG Beatles fan so the rest of music was from that angle. Many of us growing up in the 60s discovered MUSIC, our music, through them. He was asking how our musical tastes were formed by them. Were we limited, or was it just a door to all music? (He worded it really badly, so I left the thread soon, I don't need that kind of stubborn person this morning).

It influenced how I listened to music. The tempos, the style, the "energy" as some people label it, those controlled what else I listened to. I barely knew the lyrics past the title that I tried to pronounce. In a few cases the lyrics were printed. With the Beatles, Magical Mystery Tour (I am the Walrus!) and Sgt Pepper had printed lyrics. Prior to The Beatles music to me was just songs I learned in school and sang in the choir. Patriotic songs or Christmas songs.

I then moved on to listen to even baroque music by age 17. It was mainly Bach and Vivaldi and instrumental music. Zappa and Hot Rats had also come in by then.

Looking at record collection and CD collection on people's shelves, I concluded that most people get kind of stuck listening to some bunch of music, broad or narrow, between ages 15-35. many never buy of consume new stuff past age 35. If the bands still exist, they follow them, and a few more in the same genre.

There are lot of us, though, that follow music through our lives. We are not musicians, but find music meaningful and worth following and keeping up with even pop artists or metal or whatever it is, through the current decade. I found some guitar and instrumental music I can listen to such as Polyphia or The aristocrats that I might listen to. Nearly all the people my age would not care for it.

I am guessing that we are no more than 10% of the music consuming public, but we definitely are much more open to new material than the ones stuck with the music they heard when they were 15-35. I listen to that stuff myself and I get the nostalgia and memories attached to them. But that is just one sort of "folder" of music for me.

CD-Levyjen arvo?

 Vein eilen kymmenkunta CD-levyä kauppakeskuksen suurimpaan kauppaan, jossa on pelejä, DVD-elokuvia. CD-tarjonta oli varsin sekalaista, yksi iso pöytä jossa sai plarata molemmin puolin. Sain niistä 12 dollaria.

Kysyin tästä progekokoelmasta mitä maksaisivat. Alle kympin sekin, 5 CD-lebyä. eBayllä siitä saisi muutaman kympin.

Rupean nyt myymään sitä netissä. Yleensä en vaivaudu. Tämä oli poikkeus. No niin, se meni viidellä kympillä, kunhan vaan vielä postikulut siitä pois.

Kokoelmassa oli Wigwamiakin, Prophet/Marvelry Skimmer. Muuta sisältöä.