BLOGI2EsaJii
Saturday, October 10, 2009
 
Interview with my mom in 1978

Life in working class quarters in Turku in the 1920s

Haastattelin äitäni vuonna 78 jo silloin ikivanhoista asioista. Hän oli niitä asioita mielessään kerrannut ja kertoillut, joten hän muisti asiat paremminkin USAssa kuin Turussa asuvat sukulaiset. Keskeisenä oli työläiskorttelit Raunistulan Peltolanlinjalla, joissa asui kyllä monenlaista väkeä, ja usein kovin värikästä. Ennen nykyisiä viihteitä pistäydyttiin naapurissa koska vaan. Perheessä oli isä Harry, äiti Aili ja tyttäret Lea ja Laila(äitini). Muilta henkilöiltä olen yleensä jättänyt sukunimet pois.

-Mikäs teidän talon osoite oli?
-Peltolanlinja.Enkä mä muista numerooka.
-Oliko puutalo vai...
-Puutalo. Yks kerros. Ja siin oli... toisel pualel oli kaks huanet ja toisel pualel oli yks huone. Se oli niinku kaks erillist huaneusto. Me asuttin siin kahdes huanees. Ja sit oli vintti. Ja pihal oli sauna rakennus, ja se sauna rakennus oli kyl sisält kivinen... ainaki.. täytys olla kivinen.Siihen mailman aikka saunat tehti kiviset.Mut kyl siin oli ulkoseinät puiset.Puku huoneet ja nee oli ja se koko rakennus, mut se sisäsauna oli jollain tavalla niinku kivest tehty, muurattu.
-No.Minkä ikäsiä sinun vanhemmat sillon oli?

Tästä keskustelimme ja päätimme että äitini oli noin 10 ja hänen äitinsä 32, vuonna 38 kun he muuttivat Raunistulaan. Isoäitini Helanderin suku piti julkista saunaa, joka oli siinä pihassa.

-Ketäs teil oli lähin naapuri?
-Meil oli..Annaliisaki asus siin ihan lähel, oike lähel meit. Simmottis kulmittaisi me olti naapurei.Tiän toisel pual he asus, mut se oli semmone iso rakennus kompleksi jos oli paljo vuakrahuanei. Ettei se olu heiän talo yksin. Siin oli kaks erillist taloo ja paljo vuakralaisi.Sit oli meitä vastapäätä Stramperi, semmone vanha talo jos oli vanha pariskunta ko emäntä asus vinttihuaneis vaik ne oli entine aviopari mut ell niinku kaks erillist yksinäist ihmist ... Sahlperi se oli ... Saahlperi juu..Saahlperi asus yksikses taas alakerras ja se tarjos meil omenii ain, se oli siält puutarhast ottamu omenii ko niil oli pihal puutarna ja se säilytti niit jossai vaate kaapis jos oli naftaliinisii vaattei ja ne omenat maistus aina naftaliinil. Ei niit voinu syädä. Ne oli hauskane pariskunta tosiaan ne asus samas talos eri huaneis kumpiki piti omaa huushollii. Ja sit siin samas talos asus semmone Aino, Aino mikä oli sen miähen tytär joka vuokras sitä Helanterin saunaa ja piti sitä saunaa jonku aikaa. Enkä mä edes sitä tiedä kuka sen vuakra rahan peris. Koska se oli. sen perikunnan talo.
-Miten Harry tuli Helanterien kans toimee?
-Aika hyvin, en mää tiä...et mitää erityist kitkaa hell olis koskaa ollu.Pikemminki Helanterin veljekset keskenäs joskus kahinoitti.Emmätiä, meiäm pappa ei ollu simmone...ei see riidelly kenenkä miesten kans
-Såä olet joskus sanonu et teil asui Helge (isoäitini veli).
-Helge asus meil.
-Nii,olisko se ollu sit niin nuari?Ei se silt valkuttanu. Se oli tyäs ainaki Waahlruusin metallitehtaas jo ja ja ja samoin oli Onni. Molemmat asus meil, ymmärräks? Ku ne oli semmosii nuarii miähii, Onniki varsinki, silloli joku heila eikä ne aina kotoo ollu Mut se oli niil kuitenki se peruspaikka misä...kyl se oli valtavan piänis tilois mis me asuttii, ajatella, meiän neljän hengen perhe ja viäl Helge ja Onni.Mut sit tuli sota, ja ne oli sodas, pois siält asumast.Onni oli vanhempi ku Helge; jonkun vuade, emmää tiä tarkkaan. Helge ei ollu niin semmone kaverilline meiän isän kans, mut Onni oli kaukian hyväluantone et see tuli kaikkien kans toimee ja kyl mää tiädän et meiän isä taas Arvon kanski kaveeras ku me oltii moottoripaatil paljo saares. Arvol oli moottoripaattti ja me käytii jo aikasemmi Kaarinankadult Paraisil jossai. Mää en see saaren nimee tiedä mut me mentiin ihan säännöllisesti joka viikonloppu jos oli kaunis kesä. Niitten täytys tulla toimeen ku me asuttiin sillon viäl Kaarinankadul ja mee mentiin sinne Aurajoen rantaa ja treffattiin siäl. Arvo tuli taas Raunistulast, hän asus sillo siäl.
-Mis hän oli töis?
-Hän oli kans Waahlruusin ruiskutehtaal. Ja Onni oli. Siäl oli kaikki töis.Niin mä muistan ainaki.
-Sit oli meiän isän, sill on ko me asuttii jo vakituisesti Raunistulas, niin isäl oli semmone kaveri, sen mä muistan varmaan et oli semmone parempi kaveri.. ni oli Rinnen Allani.. asus siin-sanottiik sitä isotaloks vai keskitaloks-se oli semmome aika iso rakennus siäl keskel peltolanlinjaa mis oli paljo vuakrahuanei ja siäl asus ne Irja ja Allani, semmone aviopari ja sen Allanin kans pappa kävi urheilupuistos kattomas jalkapallo-ottelut ja he oli simmossii penkkiurheilijoi. Allani oli kauhian isokokonen rauhallinen ja huumorintajunen seki oli ja meiän pappa oli tietenki lyhyt.

Pappa oli semmone huumorintajune miäs. Jokaine aina nauroi ko näkiki häne et häne aina kuulus vitsailla jotta. Mut sit ko ajattelee hänt kotoon perheen kekuudes, ei hän sillon vitsaillu Monet huumormiehet on semmosi et vaa vieraitten kans laskevat leikkii mut sit ko ne on kotiväen kans ne ovat ihan tavallissii, ei siält mittän tul, huumori on kaukaa. Mä ajattelen..ei hän kovin puheliaskaan tainnu olla.Hän kuunteli radioo paljon ja sillon Kaarinan kadun aikoihin ko oli semmonen kaveri Virtala muistaakseni se oli ja mää tykkäsin et se kuului laulukuaroon, rautatien lauluhuaroon Ja Virtala oli semmone vanhapoika, hiljane, ei se meiän naisten kans pal puhunu, mut ne istus pappan kans yhdes ja...ko mä olen koittanu ajatella et soittik ne huuliharppuu vai lauloik ne. Mut jompaa kumpaa ne tekivä yhdes ainaki hissuksi siäl ja taisivat ottaa vähä plöröi siin samas. Ja se oli taas semmonen kaveri hämel sillom. Ja sit mentiin..mää muistan sen ku asuttiin Kaarinankadul, meil oli kovin vilkas ..seuraelämä... ja siis perhe tommonen miks sitä sanois. Neolivat kaikki naimisis ja asusivat vähän eri pualil.Nee kävi taas vuarostas meil ja nee pelas marjapussii. Mihin ikinä mentiin ni aina ne pelas marjapussii ihan aamutunneil asti . Ja me saatii.. lapset, kyl..meil ens oli kovin hauskaa ko oltii virkei, mut sit alko väsymä ja sai nuakkuu jossaki vaa niinkaua ku heit huvitti pelaa ja sit ei sillon ollu mittä liikenneneuvoi yäl eikä mittä taksikaa raskittu ottaa.Käveltiin jostan Nummenpakalt. Mää muistan Aarno ja Aino oli ne ko asus Nummenpakal ni kerran me tultii aamu tunneil kotti ja sit ko tulti pihal sai peljätä ko siäl oli se (eräs) Yrjö joka oli meiän pappan vihamies. Jos se sattus olemaan taas semmosel hautoval tuulel et se vihojas hautos ni sai peljätä et .. siäl oli semmonen porttikonki ko mentiin sisään ja siäl oli semmonen kulma ja ain ajatteli et tualt se nyt hyäkkää Ja tämä oli niin kauhia miäts, et kerran ko me nukutaan kaikki koton siäl Kaarinankadul rauhas ni yäl herätään siihen et joku kilkuttaa meiän ikkunan takaa ja tämä hakkaa jollan vasaral, hiljaa naputtaa nii et not ikkunahakat pomppais auki ja hän tulis sisäl keskel yätä. Se oli aina vaanimas. Ja ykski kerta meiän pappa..mä olen tänki sul kertonu... vissi sai tulla, ko hänel oli joskus vuarotyö rautatiel..hän oli sillo vissi vaihteis mä luule..ja hän ajo ain pyäräl työhö ja taas takas ja tämä Yrjö oli totanoinii siihe mailma aika..mä luule..emmä muista olik se sillo jo pirssiautonkuljettaja mut.. tai olik se linjaautonkuljettaja..jompaa kumpa..tai olik sil joku kaveri joka ajo linjaautoo..mut joka tapaukses linjaautol ne oli ruvennu pappaa seuraama ko hän tuli pyäräl. Ja ne oli hänt seurannu ja seurannu ko hän ajoi polkupyäräl ..hänen perässäs .Ja pappa sai ne jollan taval..tai sit ne jotenki oli kadonnu ..tai hän oli pystyny ne eksyttämä jotenki mut hän ei kuitenka ollu varma jos ne oli ehtiny enne hänt kotipihal. Ni hänen täytys tulla kotti sisään kamarin ikkunan kautta.Nostetti pyärä ja kaikki kun ei voinu mennä sinne pihal ko niit oli kaks miästä. Kyl mar ne olis häne hakannu. Tämmmöst meiän elämä oli.

Ne asus siin samas pihas (Naapuri) ja ne oli ikuisesti meiän vihamiehii nii et me olti oike onnellisii kn me saati muutta pois Kaarinankadult..et semmone pelko jäi sinne taakse.
-No mikä se viha sit..olik se poliittine?
-Ei..emmä tiä mittän muuta mut see me muistetan et meiän pappan siskon poika Lasse oli saman ikäne ko Naapuril oli yks nuarempi poika enkä mä muista sen nimee. Ja Naapuriska,sen Yrjön äiti oli semmone lihaava nainen, ain otti,vähä ryypiskeliki. Ni se kerran tarjos semmost heiän nuaremman pojan takki Lassel. Et he olis niinko myyny sen.Se vanha takki ko oli käyny sel piäneks. Ja se oli koin syämäki.Ja noit ei ostanu sitä. Ilmeiseti se oli myynnist ja ostamisest kysymys ..koska mää en ymmärrä muuten Mun miäleeni, mun lapsen miäleeni on jääny et sillon puhutti et ne siit ottivat niinpal nokkas ett oltii nii koppavii ettei se kelvannu ja siit alkoi semmone kauna, mut kai siin oli muitaki syit,emmä tiäää mitä ne olis ollu.

Kerran Naapuriska heitti likaämpärin meiän isän pääl. Hänel oli kalansuamui ja mitä kaikkii sin likaämpäris mahtoi olla. Ja hän meni suaaraa päätä poliisil näyttämää sitä, ittetäs märkänä ja meinas hakke poliisin sinne ja poliisit sanos "ei siit saa mittä asiaa ko se oli lika vettä, mut jos seois heittäny puhdast vettä ni täst olis saanu asian". Ei hän saanu sillonkaa niit sit rankaistuu. Semmone laki oli

-Mitäs vihamiähiä oli Raunistulas?
-No siäl,siäl ko oli paljo kommunistei ja jotenki ne vissii yleisesti tiäs et..mä en tiä kuinpal ne puhus,meiän pappa,politiikast mut yleisesti ne ihmiset tietää ja ilmeisesti hän ei ollu kommunisti..ni totanoinii ..semmone XXXtala mä luulen et sen nimi oli,semmone miäs ko oli oiken semmone tulipalokommunisti.See ei ollu mikkän suurikokone miäs mut se oli hirmusen häijyn näkone jaa sil oli häijyn maine, Ja joku sano et se oli..meil oli semmone kivipaalu maantien reu..meiän kamarin ikkunan alla. Ja joku sano et se oli sen kiven pääl seissy ja ja kironnu kauhiaste siäl et kyl hän ton Peitsiön..hän leikkaa sen..emmää tiä mää en voi mennä sanomaa ihan tarkkaa tämmössii ihan tarkkaa..mut jottaa ainaki leikkaa-tai puukottaa .. tai jottan to mmost..tappaa tai-kauhioi sanoi käyttäny siäl ikkuna alla. Emmää tiä et se ikinä kuitenka pappan pääl olis kuitenkaa hyäkänny. Selläki oli semmone viha sit. Ja sit toine oli XXXXvaara joka oli oikein kommunisti-see tapas käydä meil joskus istumas-ja ko ne miehet ko ne oli ryypyl Raunistulas ni ne vois sillon tulla noi vaa sisäl juttelemaa...et haki seuraa vissii ja tulivat juttelemaa ja sillon vissii ne XXXXvaaraki paasas sitä kommunismias. Radio oli auki ja siält tuli "Vapaa Venäjä" ..mikä sen laulun nimi on? Eik se o vapaa Venäjä?...kansallislaulu niin..se nosi seisomaa. Juhlallisen näköne..ni mä en tiä..tekik se kunniaaki..ni se kans ei tykänny meiän pappast ko epäili et hän ei o kommunisti ainaka. Ja sit siäl oli kaikenlaissi.Sit siäl oli simmone,voi mikä, XXXisen Urho. Se oli semmone kauhu ku Peltolanlinjal sai peljätä. Se oli rikas miäs. Se omisti just sen koko talokompleksin mis Annaliisaki asus..kaks rakennust ja useita vuakralaisii.Se oli ilmeisesti asunu siäl aikaisemmin, siin yhdes huanees, mut onneks ne oli muuttanu pois ko kerranki se oli nii häijynä ollu et se heitti vaimos lasiruudun läpitte ulos. Se oli semmone KAUHU.Ko se oli humalas se oli ihan järjetön ja teki järjettömii tekoi.Sit se tuli sinne Peltolanlinjal muitakseni hevosen kans kauhian rähinän kans ja kärryjen kans.Ja jokaine pisti oves lukko ja oli niinku ei olis kotonaskaa ko Urho oli liikkeel. Ko tiedettiin et Urho oli humalas ja likkeel nii jokaine meni sisäl ja oli hyvin hiljaa .Kyl se oven taakse vois tulla riehumaa ja siel ko oli matalal ikkunat ni ei sitä tienny koska se tulee ja 1yä ikkunat sisäl et se pääsee sisäl. Se oli tämmone. Ja kerranki se oli tullu, semmone on mul kerrottu vaa-mää olin pikku flikka..ei me asuttu Raunistulas me olti vaa kyläilemäs nii Urho oli sillon kans tullu sinne ja sil oli pyssy ja se oli ampunu sen ja se oli menny siält meiän uunin yhden kaakelin läpitte, siäl oli jonkunlainen jälki. Oli onneks sinne menny. Mut se oli simmone kauhu se Urho se oli oikke. Sit se muutti pois. Selvänä se oli ihan mukava rauhalline miäs, mut ku se oli humalas se oli kauhia.

Äitini selostaa asioita miten sattuu muistamaan, ja asiat eivät tule aina tapahtumajärjestyksessä. Raunistulan talo oli ilmeisesti sen verran isolla tontilla, että siinä oli isä Harry kasvattanut kurkkua ja tupakkaa pihalla. Lopulta selvisi, että äitini oli asunut aluksi Helanterien talojen pienemmällä puolella ja sen jälkeen keskemmällä Turussa Kaarinakadulla ja taas samassa Raunistulan talossa isomassa puoliskossa. Vesi kannettiin sisälle, viemäri oli, mutta ulkohuone oli pihalla.

ÄIDIN VARHAISVUODET JA KOULU
-Kuinpaljo Helanterilaisiii siäl sit asus?
-Ei siäl sillo, siäl asus aina eri aikana eri ihmisii. Kerrallas siäl ei asunu koskan muuta ko niis kahdes huanes kaks perhet.
-Mis asu se mummun äiti?
-Se on asunu ilmeisesti siin isommas huaneustos sillo, juu.Sillon ko mee oltin piäni lapsi, mää olen ollu ihan pikkune. Ja meiän äiti oli tyäs. Ja Leea oli kans piäni. Ni mee asutti siin yhdes huanes, Helanterin torpas, ja heiän äiti ja isä asus siin toises huaneustos, oo.Ja heiän äiti piti hualta meist, ko meiän äiti meni töihin. Sen mä muistan et mä parkusin aina kauhiaste äitin perää. Et hän sai lähtee salaa töihi, etten mää vaa huamannu ko hän lähti. Kaipasin äitiäni.
-Ja hänen äiti piti sitä saunaa?
-Näin hän sano et heiän äiti piti sitä saunaa. Mää en muista täst ajast, mää olen niin piäni sillon ollu. Sillon (myöhemmin) ko Nurmi piti sitä saunaa mee asutti siin isommal pualel...
-Ja siält kaukaa Nurmi pisti meiän hakema juatavaa, me tehtii hänel palveluksii. Hän anto meil sit juamarahaa, ja mee päästi ilmaseks saunaa. Ni haettii juatava korei, kottkärryn kans. Saunapäivinä. Mee tehti paljo tyätä. Ei mee oltu mittä laiskoi nuari.
-Juatavii?
-Nii.Korin kans tuatii limsaa kato. Saunaan, et asiakkaat sai ostaa. Hän piti saunaa siihe aikka ko mee asutti siäl.
-Koska te sit Kaarinan kadul asuitte?
-Nii mut kato ko mä olen ollu, mee ollaan asuttu kaks eri kertaa Raunistulas. Mee asutti siäl sillon ko mää olen ollu ihan piäni, siin yhdes huanees. Ja sit me muutettin Kaarinankadul. Ja sit mää kasvoin siäl ylös kouluikään siihen kolmantee vuatee (luokkaan) asti. Ja sit me muutettin takas Raunistula.
–Kaarinankadul (asuttaessa) ni mikä sun koulu siäl sit oli?
-Kerttulin koulu ja se olis ollu hyvä koulu jos mää olisin siäl saanu käydä ni mää olisin varmaan ylioppilaaks lukenu.

Mauno Koivisto kävi tätä Kerttulin koulua muutama luokkaa ylempänä, mutta äitini ja tätini eivät muista Maunoa kouluajoilta.

-Ketä sun opettaja oli?
-Voi,siäl...kaikenlaissi opettajii. Joka ainees oli eri opettaja. Alakoulus ensin oli opettaja Kesä joka oli kauhian kiva. See opetti kyl alakoulus, ensmäsel luakal kaikkii aineit. Mut ko mää menin siihen mää aloin kolmat luakka [noin 1937]. Se on kumma et mää muistan siit kolmannest luakast et mää ehtisin siin ajas niin pal tehdä. Mää muistan näin pal et meil oli piirrustuksen opettajana Liisa Tanner joka on kuuluisa taiteilija. Se opetti meil...tehtii jo siin vaihees, ymmärräksä vesiväri maalaust varjostuksen kans. Siin tulee semmonen kiilto, valo, kuviin. Täytys tehdä kaikki..maalata...mää muistan kaikenlaissi vaikei meiän täytys piirtä siäl ja tehdä. Ja sit meil oli totanoinii, musiikki opettaja oli Katri Stigel, joka oli hyvin tunnettu musiikki piireis. Meil oli kaikis aineis eri opettaja, et se oli semmone oikke niinko mallikoulu, ihan. Sen mää muistan et voimistelusaliinka ei saanu mennä ko ihan puhtil kummitossuil et se oli semmone lakattu puhdas ja meil oli eri opettaja. Pistetti voimistelupuku pääl oike ja kaikki. Se oli täynnä sääntöjä, se oli hyvä koulu. Semmä muistan et se on siäl alkanu kolmas luakka jollemmä ollu loppujenlopuks jo neljännel ko me menti Raunistula. Jommal kummal ni oli opettaja Törmä. Ja se oli vanha, kiukkune opettaja, hermostunu. Mut sikko mää lähdin siält pois keskel vuatta, ni mä muistan, mun täytys koko luakal sanota kädest näkemii. Sit opettaja tuli sinne käytävää mun kanssani ja halas munt siäl käytäväs ja anto mul viis markka rahaa, vai olik se enemmän? Mää muistan sen,see oli niin suuri raha ja meiän täytys osta heteka ko me muutetti Raunistulaa. Ja mun täytys antaa se raha siihen, se tarvitti siihen hetekasse. Kerran mä löysin kaksköt markkaa, lensi siäl mäes, siäl Kerttulin mäes. Tuules. Ja mää oli onnellinen. Sil täytys mul takki teettää taas jossa räätälil, mun täytys anta se siihen. Et kyl sit vähän piukas on raha ollu. Ei se simmost ollu ku sul on nykyään et mummu lykkä aahaa joka pualt. Sillo sai, joku antoi jotta kuparirahoi ja pistetti pankkii nee ensi ja sit kaivetti veitin kans pankist ulos ko menti Kupittal uima. Et päästii sisään. Siäl Kaarinankadul mee olti Leean kans sen ikässi joo et mee mentin sit uimakouluun. Menti aina kupittaal uimakoulu. Siäl mää oppisinki uima. Ja siäl täytys aina maksata se sisäänpääsy jos meni omi aikoihi (uimakoulun jälkeen). Mut ku oli uimakortti ni sillon pääsi sen uimakortin kans. Se oli tärkiä. Sul oli ilmeisesti tual Ruissalos samanlainen (niin oli-Esa). Sinne uimalaitokseen paäsi..Siäl oli kauhian likanen vihreä levänen uima allas.Semmonen paksu liaju. Kupittaal. Mut siäl sitä vaa uiti. Siäl oli kaks osaa. Miäste ja naiste.

Kysyin myös Raunistulan koulusta.
-Mikä koulu?
-Raunistulan kansakoulu.
-Siäl Raunistulan kansakoulus oli monikerroksinen kivinen koulutalo.
-Mikä oli opettaja ?
-Jämpti. Mul oli yks opettaja ja sit oli käsityän opettaja, mä en muista sen nimee. Mää muistelin sitä yks päivä, kuin kiva se oli.
-Olik siäl Rehtori?
-Kyl siäl rehtori kans oli mut emmä muista sitä. Rehtori ja nee luakat oli siin kivises osas. Me oltiin siin puukoulus, puutalos meiän luakat. Emmätiä mist syyst. Emmämuista mikkä luakat oli siäl kivikoulus. Samas pihas ne oli mut mää olin siin puuosas. Siin oli kolme erillist rakennust Raunistulan koulus. Sit oli käsityäluakat taas eris rakennukses.

Kodin sisutuksesta sain seuraavaa selville.
-Meiän kamaris oli semmone oiken kaunis vihreä kaakeli hella, mihin saatii valkia laittaa,se oli semmot kulmas. Se oli lämmitys hella, kaakeliuuni,sil vaa vois lämmittä, lattialt katto. 0ike semmone kiiltävä kaakeli, kaunis. Mihin se Tähtisen Urho ampui kerran. Ja sit me tapiseerattin kerran se Peltolanlinjan koti ihan täysin. Oli ko nukke koti. Laitetti verhot, ostetti Vanust(Turun Vanu) semmoset villaverhot keittiöö. Ja keittiöö ostetti uudet mööpelit ja ostetti pirttikalusto, semmone piironki ja pöytä ko oli saman väriset. Et hyvin vaatimattomasti. Oli meil siäl semmone soikion malline pöytä ja tualit ympäril kamaris ja kaks semmost nojatualii joll oli puu käsinojat. Ja radio oli hyvin tärkiästi jossan, tais olla ikkunan alla. Ja sit meil oli piironki semmonen iso, kaks tornimaist kaappii sivul. (Siis iso mööpeli jossa ne kaapit oli osana sivuilla).

RAUNISTULA...jatkuu
-Sit siäl oli semmone Brantelin leipomo ..se vissi oli.. se oli keskel Peltolanlinjaa. Hihhulit, kaks siskost piti sitä. Ja siäl oli nii hyvä haju. Ne tekivät marjaleipii ja kaikkii tommoasii käyti ostamas, tuarei. Ne oli simmosis suuris puisis leivinlaudois jähtymäs ja muistakseni silkkipaperi pääl tai jottan paperii pääl tai kankas tais olla, hantuuki, ko ne oli uunist just tullu. Mentin tuarei munkei tai jotta muuta tuaret ostamaa suaraa siält leipomost, oli nii ihana tuaksu.
-Kukas semmonen tyyppi oli ku te katolle menitte?
-Se oli Kartsi.Emmä muista olik heil muita poikii. Nee asus ihan Peltolanlinjan toises pääs, ja oikee siistei ihmisii, se asus kotonas, se oli vanhapoika, ei se ikinä naimisiin menny. Se oli PIITKA ja aina sil oli semmonen muistaakseni musta puku, liituraitane puku ja lätsä pääs. Ja joka viikonloppu se oli humalas, ja Kartsii jotenki peljättiin kans sen koon tähden,tai sen tähden et se piti semmost rähjäämist. Sit se aina sanoi joskus sit ku see oli vähän niinku paremmal tuulel ku se ei kiroillu tai ollu nii pahan näköne, se sanos et "tahdokte likat markan" tai jotta semmost ko sil oli ollu tilipäivä ja menti katonpääl ja huudetti sel et "heitä markka Kartsi, heitä markka ja vedettiin tikapuut pois ettei se päässy sinne sit meiän peräs et siäl me oltin turvas siäl katol. Ja Kartsi heittää jottan, mut ei ne mittän markoi ollu ja hihitti semmosel taval ko se nauroi nii hauskasesti.
-Kenen kans se asus?
-See asu perhees kans..siis oman äitis ja isäs kodis. Se oli sillon jo kolmiskymmenis, et kyl se selvästi vanhapoika oli. Jokatapaukses mää luulen et see on just Kartsin talo minkä meiän Helge omistaa. Ne on laittanu oiken kauniiks sen pihan ja kaik, korjannu sen kuntoon, siin oli hyvä talo.

-Meiän isäst viäl semmonen asia. Siihen aikaan ko me ollaan jo oltu pois, äiti ja pappa oli eronnu, ni tota, meiän pappa vaan kerto ko me käytii joskus siäl Raunistulas kattomas siäl Peltolanlinjal... joo hän jäi sinne ensteks yksikses asumaa..nii mee mentii kattomaa ja hakemaa jottan tavakaa ni hän kertoo tämmössii. Sodan jälkee Ruatsi otti semmossii kummi-kaupunkei Suamest ja Turku oli Göteborgin kummikaupunki.ja sit tuli semmonen komitea siält Göteborgist kattomaa. Viaraili ja katteli et misä on köyhimpii perhei, toivat niil niinko lahjatavara pakettei ja avustivat. Ja ne tarvitti sit jonkun oppaakses, nee tuli Raunistulaan ja siäl ei ihmiset ruatsii osannu eikä ne viaraat osannu suame, mut ihmiset tiäsi jollan taval et Pappa oli semmosest ruatsalatisest perheest ja jollan kummal taval meiän pappa ymmärsi hyvin ruatsii. Mut hän ei itte pystyny ruatsii puhuma. Aiti puhus paremmin ruatsii (oppi työssä kukkakaupassa). Ja totanoinii hän meni niitten oppaaks ja hän nauroi ko hän vei ne simmoseen talossen ko oli ihan simmottis niinko sen peltolanlinjan päätys, se tontti, tai simmottis kulmittaisi tiän päs. Vastapäätä Kartsii ja niitten taloo. Nii siin oli simmone, niil oli aina kanala, ne hoiti kanoi, mä em muista nyt niitten nimii, mut siin oli simmone perhe ko oli valtavasti piänii mukulii ja ne oli .. mä en sitä miästä muista mut jotenki mä muistan sen naisen hahmon, et se oli semmone surkkian köyhä ja paljo lapsii synnyttäny ja väsyny. Ja kanoi niil ain oli. Pappa vei ne sinne sit. Hän sanos et kyl oli surkkian näköme. Oli pottu lattial ja kakkaa siin. Hän sanos et kyl se tarppeks köyhält ainaki näytti ja komiasti komitea vierä sinne ja hän oli opas.
-Siäl Peltolanlinja yhdeksäs asus semmoset XXXXmannit.Niitten xxxxannien..niil oli Helle ja Jenny tyttäret ja vaanha äiti niil oli ko ne muutti ja sinne pappa vei viaraat kans, ne ties et ne oli aika köyhii. Nee oli vähä, Jenny ja Helle oli semmosii ,vähän semmosii kevyytkenkäsii tytöi tiädä mitä ne oikei oli, ja niitte äiti oli köyhä, eli jollan kunnan avustuksel, ni sinne hän vei kans ne ruatsalaiset.
-Sit siäl oli yks kiva karakteeri siäl Peltolanlinjal semmone Vikke. Ja Alhosen kauppa oli Peltolanlinjal semmone yks tärkiä, Alhosten talo ja kauppa siin samas yhteydes ja Alhon Agda (sanottiin Akra) oli myymäs siin kaupas. Just siihen tämä Vikke sit ihastu, mut Alhoska ei tykänny Vikkest ollenkaa ja Agda ja Vikke oli paljon meil aina visiiteil sillon ko tahtos treffata toisias ja joskus Alhoska oli oven takaa ja piti kauhian hysteerist parkumist ku tiäsi et Vikke oli siäl ja Akra et hän koitti erottaa niit, mut sit myähemmäs vaihees ko Agda ja Vikke meni naimisiin ni, ja he adoptoivat yhden pojan ja mä olen kuullu et see oli (eräs) avioton lapsi ku ne oli adoptoinu, kunnei Agda nii vanhana vissi lasta saanu..oikken kiva poika kuulemma oli ni...Alhoska rupes niinpal Vikkest tykkämä et mää luule et sen jälkeen ne tuli paremmi toime...et sit hän hyväksys myähemmin. Vikke oli oiken kiva miäs, ei siin mittä vikka ollu. See oli sotaväes ja kerran se tuli hevosen kans, sotaväen hevosen ja kärryjen kans sinne Peltolanlinjal. See kävi meil aina kyläs ja oli meiän oike semmone kaveri. Ja ei se huamannu ko se oli ottanu ryyppyy ni pyärä meni semmosen kivitolpan pääl..ison korkian kivipölkyn pääl ja kärryt tiätenki meni ihan kallellas ko ei hän huamannu ko pyärä meni kivipaalun ylitte ja jokane katto kui tos ny käy. Hyvä ettei talon kulma menny ko Vikke tuli hevoskärryjen kans.
Sit me mentin kerran..tai hee meni..mää olin liian piäni ...hee menivät tanssima..Raunistulas oli joku tanssipaikka .Ja Vikke ja Leea ja Agda ja joku muu siin oli kans, olikse joku Leean flikkakaveri. Ja kuitenki, Vikke tanssii Leean kans. Ei Vikke nii hyvi osannu tanssita ni he meni jotta fokstrotti seinästä seinää koko aja.Ei he osannu kääntää ollenka. Sitä samaa he meni vaa niin kauan yhteen suuntaa ko soitto jatku. Ja rupes menemää nii hyvin et Vikke tanssi vallan Lean kans, eikä Agda ollenkaa tykänny, hän oli vähä mustasukkane. Mut Leea oli Agdan hovikampaaja. Hän kampas Agdan tukan sillon ko he meni naimisiin, ja Agdal oli tekokukkasii kädes ja hyvän näköne se vihkikuva oli kuitenki. Juu tämmöt.
-Kerronny mitä sä aina kerrot siit tupakkatehtaast ja laatikoist.(Rettingin tupakkatehtaalta)
-Meiän isä oli siäl töis. Ja Maary -äti oli Rettingin tupakkatehtaal. Ja Margit oli ja meiän isän sisko, molemmat oli siäl töis. Jaa..mää luulen et mee saatiin yhdelt ihmiselt ko asus siin..Ni siin asus simmot viäl meiän vastapäätä, tai jossan lähel joku ihmine ko oli Rettikil töis ja se anto meil peltissi..noit..varmaste noit pikkusikarilaatikoi. Sit ko tuli sota, ni mee mentii Raunistulan koulul, siäl oli semmonen kokoontuminen sotilail ..sinne ensin tulivat ko koulu ei enää ollu käynnis ja mee menti sinne myymä näit et "tää o hyvä rintamal, tupakat pysyy kuivina". Ja me tianattin kovasti.Nee osti nii halukkaasti meiän peltiset askit.

Sit mee kerätti juhannuskukkassi, meil oli aina piäntä bisnest. Tiädettin ne pellot misä oli ..ko tiädät kummone pelto on ko see on rikkaruahot kasvanu täytten, semmost juhannuskukka valtavat pensaat. Mee tuatti semmoset kauhiat paalit meiän pihal. Eihän mee pellol ruvettu nyppimä. Pihal tuatii ne ensin paalit. Sit istuttin pihal ja nypittin kaikki ne kukkaset eri kasoihin.Ja se oli kova nyppimine. Ja kädet oli ihan mustat ja kamalan hajuset. (ilmeisesti myytiin apteekkiin). Sai kerätä see vertta et sai jotta seittemä markka ja viiskööt penni. Sil sitä sit menti ostama jätskii ja menti Ruissaloo hiakkarannal ja pidetti hauska.
-Sillon te jo alotte käymää Ruissalos?
-Uimas. Se oli meiän hiakka ranta, Ruissalo, lähin. Sillon ko me käytin äitin ja isän kans, mee menti enemmäkse Littoste hiakkarannal.Sillon me mentii just..see oli sitä aikaa ko meil oli se seuraelämä niitten äitin serkkujen perheen kans. Ni mee menti oike isot joukot oike Littoste hiakkarannal. Ni mää muista semmose et siäl oli kerran missi..Miss Littoste hiakka ranta kilpailut. Ja meil o valokuvaki ko ne missit ovat semmoset piänet kepit kädes mis lukee joku missi tai joku perintö prinsessa. Tiätenki meiän miähet..meiän pappa ja Arvo oli komia nuar miäs ja meiän äitin yks serkku. Nee olivat näitten missien kans valokuvauttaneet ittetäs kovasti .Ja olivat niin tärkiänä lätsä pääs ja mustat uimahousut niitten missien viäres. Mää muistan tämmöset valokuvat. Ja sinne me menti, otettin kaikki eväät mukka ja mää muistan et me olti jopa yätä jossan teltas. Mee menti sinne jo lauanta, sillon oli ihanii kesii. Kesät oli semmosii sateettomii et uskalsi lähtee tonne luanto. Otetti ruuat ja priimukset muka ja keitetti ruaka siäl ja olti siäl se koko viikonloppu. Et sillon ei just ollu tyätä kukkakaupas, ko meiän äitiki pääsi. Kesät menti aina hiakkarannal. Mut mee käyti sit Raunistulast Ruissalos polkupyäril. Mää lainasin meiän isän pyärän ja kauhiat kettinkit, ettei sitä vaa varasteta. Mä ihmettelen ko meiän isä oli aika tarkka. Et kui se anto mun ajata hänen pyärän kans, sen miästen pyärän kans ko mul ei ollu omaatani. Ni mä kaatusin sen kans monta kertaa ja siin oli kaikki kyäräys (ohjaus) tankot vääränä tai jottan sattu aina. Mut sitä hän taas sit korjas. Mut sen mä muistan meiän pappa oli siisti miäs vaatteistas ni hänel oli aina pyykkipoika tual lhkees. Ettei tullu rasvaa ko hän ajo pyäräl tyähö.
-Palataan ny Raunistulaa. Sää sanot ettei teiän isän tuloist ollu teiän perheel tarpeeks vai?
-Kyl varmaste ei olis riittäny. Ko oike ajattelee. Eihän meil koskan mittän kerääntyny omaisuut nuuta, ni kyl se kaikki meni mitä Ailiki tianas. Ja ainaki me syätin paremmin ...
-Mut eik isäl ollu hyvä paikka?(rautatiellä)
-Kyl mar, emmä tiädä..eik niil aina ol se sama...ei sunka ne kovin huanosti ollu palkatui. Kyl hän antoi mitä hän vois antaa, mut ei se sit vaan riittäny. Tai olik se sit nii et meiän äiti ei koskan ollu kotto ni ei se taloden hoito ollu niin taloudellist.
-Eik sillon ollu tämä pula-aika?
-Juu, oli.Juu juu, se oli just sota-aikaa. Koska mee oltiin Leean kans sotaa paoski. Neljäkööt viis?

-Siäl Raunistulas oli niit hirmui niin kauhiaste. Niil oli kaikil nii hauskassi nimii. Siäl oli semmone tavallise surkian näkone Roope ..mä vaan tiädän et sen nimi oli Roope, emmä tiädä sen sukunimee. Ja se ei ollu kyl mitään tappelevaine, mut se oli oikken retku. Se oli aina humalas. Se oli viä senki jälkee ku mee muutettin pois. Ko se kerran oli (vuosien jälken) Leeaa vastaan tullu toril, se tunsi Leean ja tervehtis ja sanos et "onk sul antaa markka et mää pääsen raitiovaunuu.” Sit siäl oli Fainari. Fainari oli taas oike semmone villi nuari miäs, semmone kahdenkymmene ylitte ja joutui tappeluihi aina viikonloppusi. Mä muistan kerran Fainari oli kauhias tilas, ko joku tappeli sen kans siäl Raision tiäl. Raision tiä oli se valtaväylä. Meni siis turusta Naantaliin asti. Ensin Raisioon ja sitten Naantaliin. Ni siäl se makas siäl asfallttitiäl ja joku hakka sitä toomosel kivimolkul.(mukulakivii) kasvoihin. Et sen oli kasvot kaikki ihan verimöykkynä. Ja ei slit sil sit kuitenka mitään vammoja jää ny,sen kummemmin, ku se hoidetti, kai se sairaalaan viätiin. Tämmöne oli siäl ihan jokapäiväst. Ei jokapäiväst ko viikonloppust. Aina ko oli tilipäivä ni ne joivat aina viikonlopul. Ja tiätenki ko sitä juati ni sitä jossan tapelti ja reuhatti ja.. Sit siäl oli semmone Miinu Heke... Mintta Hekeks sitä sanotti.Sen äiti oli Miiinu tai Mintta, ni sitä sanotti Mintta Hekeks. Mintu Heken oli kaik asiat sii vaihes elämäs vähä huanosti.Se oli päättäny et hän lopettaa elämäs.Ja oli menny vaatakaappii ja pistäny narun kaulas. Ja meinannu et hirttää ittes. Ja naula putoski. Ei pitänykkää eikä Heke sit hirttänykkä. Mut kaik tiäsi et se oli meinannu sitä. Ja sit siäl oli semmone kauhia röttelö talo. Asus vallan vanhoi ihmissi.Sen mää tiädän et ne oli kaikki semmosi ikälopui vanhoi ja siäl kans sit yks vanha miäs lopult tappoi ittes.Yhdes niis talois. Ja aina sitä taloo peljätti ko menti ohitte, ko tulti illal myähä kotti ko ajatteli et siäl oli joku ittes lopettanu.
-Sit oli simmone Sylvi joka oli valtavan piänen kokkone nainen, semmone oikke huippupiäni. Mut terhakka, semmonen terävä. See oli raitsakanrahastaja. Sil oli se harmaa raitsakan rahastajan puku pääl ja laukku ja koppalakki. Ja sit sil oli sulhane asus sen kans yhdes. Kerran Edwin Laine, se kuuluisa filmiohjaaja kävi niitten tykö, et se oli jottan sukuu niil. Ja Edwin Laine tuli meil kysymäs et jos hän saa soitta meiän puhelimel, kunnei Peltolanlinjal vaa joka talos puhelint ollu. Oli meiän kammaris soittamas kerran, jollei kakski.
-Minkälainen puhelin?
-Semmone ko seinäst veivatti.Ja sit otetti luuri ja sit sanotti, pyydetti,numero.
-Kuka sen sanos?
-Siäl oli keskus. Emmätiä misä se keskus oli. Joo,meil oli ain, se puhelin oli ain. Ja mee saatiin kans olla ku yleinen palvelumuato. Siäl oli semmone miäs ko oli tullina satamas, laivatullina, ja sen poosu soitti jatkuvasti aina, pyysi meiä viämä sil sanaa, et sen tarttis tulla soittamaa. Ja mee juasti niit viästei aina ja palvelti. Ja kerran tämä poosu tuli, siält satamast käymä tämän tykö ja se lupas ain et hän joskus antaa palkkion ko to näätte vaivan. Se tuli lopult sit, ja mää muistelisin et se olis antanu jottan mitättömän vähän, et meikäläinenki ajatteli et se oli nii vähä.

-Ja sit oli Kallu. Kallu sal uuden rannekellon, se oli sillon aika epätavallist. Sitä täytys yhtä mittan kysytä Kallelt et mitä kello on, et hän sai sanno. Hän ittekki vitsaili "haluaks tiätä mitä keno on?" ja taas se kattos. Sit ko olii pula-aika, eikä ollu mittä hyvä, ni Kalle vois sanota et menes kattoman teiän ikkunalaudal, ko meil kesäl oli ikkunat kaik auki. Menti katto. Siäl oli semmone kirja ja kirjan ravos oli pepe-leivoksii. Ne oli tehny jotta hyvää kotoo semmost ..ihan semmost hyvää massaa täynnä ja niil oli joku semmone resepti ihanko jäätelö olis ollu. Hän toi vähän meil maistiaisii. Muisti vissin likkakavereitas. Mut ei kukkan oike Kallleen flikoist ihastunu, nee vaan kiusas Kallee. Ja kerran (eräs) Maire (jolla oli sulhanen) teki Kallel kiusa et nyt mä tulen ja pussan sunt Kalle. Ja Kalle juaksi niin pal perunamaal edel pakko, ko hän pelkäs oike et semmoseen tilanteeseen joutuu. Ja Maire juaksi peräs. Maire oli tyäis aina jossaki...Turun saippuas Maire oli tyäs sillon. Ja ajoi pyäräl ja sil oli housuhame. Et se oli semmone reipas naine. Ja se soitti haitarii. Osas vissi pari kolme laulu soitta sel. Maire oli semmone ihmine et se osas hyvin organisoida.Se käski meiät mukulat siivoomaa heil. Osa otti mattot ulos ja pudisti pihal. Yks lakasi. Ja Maire kauppaa vaa ja osti pitkon ko oli perjantai tilipäivä. Keitti kahvit ja sit saatin pala tuaret pitko ja kahvii, ja mee siivottiin koko husholli hetkessä siistiksi.See oli Mairen oiken tapa viikonloppusin saada paikat kunto.

TEINI-IKÄISENÄ
Ja meil oli grammari, ja grammarilevyi. Ja mee ruvetti sit tykkämä oppima tanssima. Ja mää en sit tiä kui, mil konstil me saatiin, ne oli semmosii tavallisen karskei tyypei. Nee tuli meil tanssimaa. Pistetti mattot syrjää ja meiän kammaris sois grammari ja tanssitti niin pahuksest siäl, oli kotihipat. Mut ei Helge (tyttöjä vain hieman vanhempi setä) siihen joukkon tullu, tahtonu olla meiän kans missän tekemisis. Hän oli hyvin tärkiä ko hän oli nuari miäs siihen aikaan, et ei hän kaveerannu. Sillon hän oli tärkiä ja semmone luataan tyäntävä, semmonen omis oloissas elävä.

Sit mee käyti leffas kauhian usse, mää entiädä mist ne rahat... Turus menti ain kaikki filmit kattomaa. Otetti näkkileipää, palotelti (siihenaikaan oli näkkileipä semmosis isois ruuduis) ni paloteltii semmosiks piäniks paloiks valmiiks pusseihi. Ja koko aja jauhetti sitä näkkileipä elokuvis, et sit ko tuli pois, ni maha oli ihan paisunu näkkileiväst. Mut kyl elokuvarahat saatii aina.

Raunistulas oli kaks kauppaa. Siäl toises pääs oli Alhon kauppa ja sit oli kans Väreen kauppa.Ja se oli niinku suurempi kauppa et maitokauppa eriksee. Oli Alhon kaupas kans kaks osasto, mut se oli pal pienempi kauppa. Ja sit siäl oli yks kauppa siäl Waahlroosin ruiskutehdast vastapaatä.
-Siis ruiskutehdas oli Raunistulas?
-Joo. Ei se ollu Peltolanlinjalt pitkältikä sinne Raisioon päin. Se oli aika lähel.
-Asuk siäl sentakia ihmiset, sen tehtaan takia?
-Emmätiä kuinmonta miästä siäl olis mahtanu olla. Kyl siäl aikamonta miästä tyäs oli.
-Ei kovin monikaa kulkenu Turus sit töis?
-Juu. Kyl maä luulen et paljo ihmissi Turus kävi tyäs. Eihän se olu pitkä matka raitsakal. Raitiovaunu tuli Peltolanlinjal tai sinne Raunistulal aika lähel.
-Eihän siäl enää pitkii aikoihin o kulkenu.
-Oon, sillon tuli ainaki. Emmä nyt tiä. Sit siäl on ilmeisesti ruvennu linja-autot kulkema, senjälke jos raitsakka lopetti. Mut siäl oli sillon ainaki viäl ko mee asutti ,ja sen jälke pitkä aika raitsakka. -Minkälaine tiä? Eik se santatiä ollu
-Ei. Se oli tommone asfalttitiä, se Raisiontiä oli asfalttitiä sillo.
-Olik?
-Kyl mä ainaki muistan. Jossei se ollu asfalttitiä ni sit se oli semmone mukulatiä, jompaakumpaa, ko mää tiädän et mää olen kaatunukki siin, niis rautatiäkiskois pyärän kans, ko meni pyärä sen välii, jälkeenpäin kun emmä enää asunukka Raunistulas. Ajettiin kerran Raisioo piknikil ja mää kaatusin just siin, ko se kääntyy se kisko.

Me mentii Naantalii kesäsi jo Raunistulan aikoihi, meidän äiti vuakras, ja mee käytin siäl jo, minä, Leea, ja Annaliisa oli paljo meiän kans siäl kans. Meil oli kaks eri paikkaki ko vuakratti. Sillon se alko olla just niis vaiheis, meiän elämä semmost hajanaist, et, ilmeisesti, vaikkemmää sitä sillon tiänny, ni sillo alkoi meiän äitin ja isän välit mennä huonommiks.

Isoäitini Aili ja Harry erosivat, ja ensin Aili muutti pois. Vuokrahuone järjestyi.
-Entä mööpelit?
-Ei ollu motta Raunistulast. Aili hankki kaikki uudet. Ihan kaikki. Ainoa mitä me tuatin mukanamme, ko Aili oli lähteny ni...Kato ko Aili oli lähteny, ei hän sanonu meil suaraa neuvoi. Mee vaa menti Leean kans kerra meiän omaisuus... me olti vähä epätiatosii, et mihin me täs sit kuuluta. Ei me oike Pappan kans tykättäs jäädä kans Peltolanlinjal. Ja me otetti meidän patjat mukaa ja pistetti jolla narul kiinni kassa ja meil oli kummalki patja kainalos a meiän vaattet, mitä meil oli sit, semmossi, ja mentin kukkakauppa. Et täsä mee ny olla.
-Ni hän oli töis ..
-Aitil oli sillo jo sil oli se oma kukkakauppa Sallin kans se Anemoone. See oli Eeerikinkadul.

Isä Harry jäi asumaan Raunistulaan ja olen jopa kuullut, että hän olisi asunut sellaisessa talossa, josta puolikas purettiin tietyön takia. Äitini ja tätini olivat kampaajakoulussa ja pian tuon jälkeen itsenäistyivät, joten Raunistula jäi melko pian unohduksiin. Kuitenkin olen tuntenut jopa Nurmet kesämökin naapurina. Isoisääni en koskaan tavannut.
 
Comments: Post a Comment

Subscribe to Post Comments [Atom]





<< Home

Archives
October 2006 / November 2006 / December 2006 / January 2007 / February 2007 / March 2007 / April 2007 / May 2007 / June 2007 / August 2007 / September 2007 / October 2007 / November 2007 / December 2007 / March 2008 / May 2008 / November 2008 / December 2008 / January 2009 / February 2009 / March 2009 / June 2009 / October 2009 / February 2010 / April 2010 / May 2012 / June 2015 / May 2016 /


Powered by Blogger

Subscribe to
Posts [Atom]