Heppoja ja tulivuoria, viikossa Islannin ympäri




Saavuimme Islantiin aamulla. Oli joku maanantaipyhä, joten söimme varmuuden vuoksi kalliin aamiaisen lentokentällä. Vuokra-auton kanssa oli pikkusotkua, mutta saimme avaimet Mistsubishi Lanceriin. Matkatavarana oli matkalaukku ja neljä isoa kassia, jotka mahtuivat takakonttiin. Erikoisvarusteina löytyi istuimenlämmittimet edessä, ja niille löytyi käyttöä pari kertaa kun housut olivat märät. Pari päivää vietin sadetakissa yhteen pötköön, mutta ei mitään kummempaa sään puolesta, paitsi kova tuuli loppupäivinä.

Lapset olivat unessa noin nelisen tuntia, mutta oli kuitenkin auto ja tämä ensimmäisen päivän ohjelma. Pääkaupungin läpi pohjoiseen kunnon tietä, jossa tosin kapea asfaltoitu pinta ilman reunoja. Pysähdyimme hetkeksi ja bongasin pikkukuovin (jokainen lintu uusi pinna!) ja pari joita selvittelin vielä ja tunnistin toisena päivänä. Ajoin Thingvelliriin, jossa katselimme ja kuvasimme kallioita jossa jo viikingit olivat vuosikokouksessaan. Pikkaisen paluuta päätielle ja soittelua kadonneesta luottokortista, joka sitten olikin autovuokraamossa Keflavikissa. Sen jälkeen lapsiin saatiin sen verran elämää että ajoimme geysiriä ja putouksia katsomaan. Parkkipaikalla oli västäräkki, laji jonka viimeksi näin edellisellä vuosisadalla.

Matkasimme ring-roadia vastapäivään etelärantaa. Eka farmi jossa olisimme yötä löytyi, kesäduunia tekevä farmin apulainen oli Suomesta. Saimme mökin ja kannoimme kamat sisälle. Makuupussit olivat siinä matkalaukussa tiukkaan pakattuina. Joskus lainasimme tyynyjä, mutta lakanasysteemiin ei oikein osannut luottaa (piti olla maksettu mutta mistä niitä aina osasi ennustaa). Ateriaksi keksimme vain Esson hampurilaiset, ja heti seuraavana aamuna ostimme ruoka-kaupasta voileipätarvikkeita lounaaksi, kuten lähes joka päivä. Jätskiä saatettiin ostaa lapsille. Iltaisin CAFE tyyliset ravintolat olivat sopivampia, vaikka hienommat ravintolatkaan ollet mahdottoman kalliita. Kaikki ruoka oli kallista. Söin kaikki vihannekset tai salaatin lehdet jotka lautaselle annettiin, enkä muista hedelmiä syöneeni. Farmeissa oli aina aamiainen ja mehua. Kinkku ja juustoleipiä oli aina tarjolla.

Kaupunkeja: Akureyri


Bensan ostossa en ekan kerran onnistunut, olin onnellinen kun sain kortin takas. Toisella kerralla paikalliselta autoilijalta sain apua ja PIN koodi piti tietää luottokorttiin.Pienimmillä asemilla ei voi maksaa rahalla bensaa ollenkaan.

Jossei ota vuokra-autoja, hop-on hop-off bussilla voi kiertää saarta. Keskikokoisissa kaupungeissa lienee jotain katsomista, ja halpoja guesthouse tyylisiä majataloja löytyy kaikkialta jonkun verran. Suurin osa turisteista oli pakettimatkalla olevia sakasalaisia, ja tapaseimme heitä niissä farmeissa joissa oli suuremmat tilat majatalossa. Farmin naisväki ja kesäapulaiset pyörittivät turistibisnestä. Joillakin farmeilla oli hevostalli turisteja varten. Hevosia ja lampaita oli kaikkialla sarella. Tytölle lupsimme ratsastusta, mutta vata lopussa, sillä ajoa tuli aina 4-5 tuntia päivästä ja pitempiä retkiä ei mahtunut ohjelmaan.

Puoli saarta kierrettyämme hankin autoon uuden ikkunanpyyhkimen, koska kumi oli irtoamassa. Osa teistä vuorilla oli soratietä, ja sateen takia mutaista. Pesin auton kerran, huoltoasemilla oli ilmaisia letkuja. Turistit ovat alkaneet tuoda maastureita Euroopasta, kun lautalla pääsee nyt Islantiin ja voi sitten ajaa siellä muutamia viikkoja ja telttailla jos rahasta on pula.


Liikenne on sama kuin Euroopassa, liikenneympyröitä paljon pääkaupungin lähellä. Kylteistä saa aika hyvin selvää, mutta kieli on monimutkainen. Halvan sanakirjan avulla en saanut edes kolmen sanan lauseesta tolkkua, sillä sijamuotoja ja muuta kielioppia tarttee ymmärtää. Tässä islanniksi Britney Spearsin ilouutinen:Talið er að söngkonan Britney Spears hafi eignast dreng á UCLA sjúkrahúsinu í Los Angeles í gær. Spears, sem er 23 ára, og maður hennar komu til sjúkrahússins í lögreglufylgd í gærmorgun. Britney Spears og Kevin Federline giftust í september á síðasta ári eftir hálfs árs samband.


Pohjoisessa on Myvatn järvi jonka alueella turisti saa nähdä tulivuorialueen maisemaa ja Kraflan toimivan tulivuoren. Kiipesimme Hverfjallin laelle, kaikki oli mustaa laavakokkaretta joka suuntaan. Tulivuori ei ole aktiivinen. Itse järvi on bongaajan paratiisi keväällä ja alkukesällä. Nytkin vesilintuja riitti, ja hyönteisiä ei enää ollut kiusaksi. Alueella liikkuu vilkkaasti turistibusseja. Hotellin kahvilassa japanilainen mummo tarjosi 20 dollarin seteliä ja halusi vain vaihtaa yhden kutakin ”of the local money”, siis jokaisen kolikon. Emme osanneet mummoa auttaa, eikä kassakaan. Hän ei halunnut mitään ostaa.




Akureyrissä bongasin sorsia lahdessa, naarashaahkoja poikasineen. Perhe tuli selostamaan jotain mutta en oikein tajunnut mitä, joten päädyin kulkemaan auton ja linja-autoaseman väliä tunnin kun he liikkuivat jossain. Kaupunki muistuttaa pikkukaupunkia missä tahsans Pohjoismaissa ja siellä on ainakin yliopisto. Yhden museon katsoimme, samaten toinen ulkoilmamuseo lähistöllä. Sinä päivänä oli melkoinen ajo Akureyristä Erikstadiriin joka on melkein rannalla lännessä, kuitenkin järven rannalla. Järvessä siinä edessä uiskenteli yksi amerikanjääkuikka. Olin niitä vain kaksi nähnyt ennen tuota Amerikassakin, kuullut useammin. Kuikkaa on kahta lajia Islannissa, näin molemmat.

Farmimme oli aivan Eriksstadirin vieressä, jossa on Erik The Redin asumus ollut ja uusi malli rakennettu viereen. Naishenkilöt opastivat ja ostin teltassa ”kaffin” parilla sadalla kruunulla. Leif lienee syntynyt tässä asunnossa.


Keksimme kartalta Stykkisholmur kaupungin niemeltä joka leviää länteen päin. Ajoin sinne kiemuretlevaa hiekkatietä tunnin. Lyhyet laivamatkat lähistöön olivat sellaiseen aikaan että jouduimme ottamaan lyhyimmän, lapsiperheille tarkoitetun klo 13. Yrityksen kassa oli Islantiin tullut Saksasta muutama vuosi sitten ja tuntui pärjäävän islantilaisten lipunostajien kanssa.

Katsoimme lunneja ja pesiviä pikkukajavia kallioisella saarella. Vedestä äkkäsin merilinnun, riskilän. Bongaajien vene lähti vasta kello 15 ja meni ulommas merelle. Mutta tälläkin retkellä oli erikoista: vene troolasi pienen verkollisen pohjaa pitkin, ja saimme nähdä rapuja ja meritähtiä sun muita kummajaisia. Aivan ennen satamaa skidit ja vanhemmat saivat kaikki hotdogeja. Tuo ja pari muuta asiaa muistutti meitä kovasti Tanskasta, ja islantilaiset oppivat edelleen koulussa tanskaa. Vaimoni puhuu tanskaa, mutta ei sitä oikeastaan tarvittu, englannilla pärjäsi. Kassanainen selosti että heillä ei ole hylkeitä alueella, mutta niemen etelärannalla on, parin farmin luona. Oli vielä aikaa, ajoimme alueelle ja farmin portin luo. Kysyimme maanviljelijältä saisiko rannalle mennä? Hän antoi luvan ja käski laittaa auton pihalle, sillä laitumella oli lehmiä jotka tulevat sitä tökkimään. Hylkeet bongattiin, hyvä että otin muutaman kiikarin mukaan, ja hommaan kului alle tunti.

Ihmiset kai ymmärtävät turismin arvon, ja maalla taitaa olla rennompaa eläminen, sillä meille oltiin koko matkan kovin ystävällisiä. Hinnoista ei tingitty, mutta miksi tarvitsisikaan.

Loppumatkaan mahtui tunneli lahden ali ja pääkaupunki näkyi taas, nyt vilkkaana. Olimme edellisen kerran ajaneet nukkuvan kaupungin läpi. Homoparaatikin oli edellisenä päivänä ohi, joten kovin paljon ei rietasta elämää ollut näkyvillä. Juoppoja kadulla ei sen enempää kuin Suomessa.

Pääkaupungissa ajoimme moottoritetä ja löysimme bensa-aseman jossa tankkasimme viimeisen kerran. Siinä näytti olevan myös yksi harvoja vetyautojen tankkauspaikoista, joten otimme kuvia. Bussit muutetaan vetyautoiksi kunhan rahoitus järjestyy. Parkkeerasimme sunnuntaina helposti kadulle ja marssimme kiinalaisen perheen ja sen tuttavien pitämää Guesthouseen. Siis vessat ja suihkut yleisiä, neljän hengen huoneesa kaksi kerrosänkyä. Aamiainen mukana hinnassa, kuten melkein joka majoituspaikassa.

Kuljeksimme kauppakatuja, kävimme uimahallissa bussilla ja buukkasimme hepat, Ishestar yritykseltä. Olimme jäädä retkeltä kun yrityksen pakettiauto ei löytänyt guesthousea, joka oli toisessa kerroksessa, ja seisoimme kadulla sen edessä. Mutta olimme sitten lopulta hevosien luona. Ne kiertävät tunnin opastettuna laavakenttää jonka kaupunki omistaa. Karua maisemaa, jossa oli soratie. Sen reunoilla oli kesämökkejä ykistyisillä tonteilla, joissa oli yritetty nurmikkoa ja istutuksia laittaa pihoille, väripilkkuna laavakasojen keskellä.




Poika keksi yhdeksi iltapäiväksi risteilyn lunneja ja valaita kastomaan ja molempia löytyi. Illalla vielä V olcano Show herra Willi Knudsenin pienessä tetaterissa. Willin apuri touhusi meille takarivillä kuulokkeita penkkeihin, että saamme filmin kuulla englanniksi, sillä se näytös oli saksalaisten ryhmälle. Jos haette jotain rock elämää, kannattaa alkaa levykaupasta 12 tonar Reykjavikista. Löytyy netistä, tuottaa levyjäkin. Nettikahviloita on joka puolella.

Sitten piti lähteä. Vähän haikeana. Olisin vielä jotain tehnyt ja pari hienoa lintupaikkaakin jäi kokematta. No, ensi kerralla sitten.Ehkä eläkkeellä? Oli vähän kallis neljän matkustaa.



Järjestelyt: Icelandair sekä auto ja majoituspaketti http://www.farmholidays.is