Olen huomannut että näin keskikesällä on varsin vähän tekemistä. Leikkasin nurmikon. Se on kerran viikossa tehtävä homma. Sadetta ei ole ollut, joten päivästä ei niin väliä. Jotain pientä liikuntaa keksin muina päivinä.
Moitimme nuoria "some" riippuvuudesta. Mutta itsekin selaan nettiä aika usein. Jopa kirjaa lukiessa (tietokirja) saatan joka toisen sivun kohdalla hakea jotain varmennusta Wikipediasta.
Kännykkäni ilmoitti, jos halusin, "screen time" tiedot. Vilkaisin sitä viikon verran päivittäin. Sitten päätin, että osaan tätä rajoittaa muutenkin ja käänsin pois.
Mutta tänään on se koe. En kirjoita nettiin mitään 24 tunnin ajan. Helppo päättää näin iltapäivällä. Sallin yhden syrjähypyn. Listaan Wordle tuloksen aamulla. Meitä on kymmenkunta siinä ryhmässä.
Tässä sitä nyt ollaan sitten.
En kirjoita mitään tavallisiin paikkoihini enkä Facebookiin. Myöskään tätä blogia en korjaile kuin vasta huomenna iltapäivällä. Panen havaintoni Word tiedostoon. Lisään merkinnät sitten myöhemmin.
Saan kyllä siis selata nettiä, säätä ja muuta. Vain kirjoittelun rajoitan.
Selasin tuttujen
Facebook sivuja. Meinasin mainita kälyn rantalomasta jotain. Tyydyin vain
tykkäämään tuota postausta.
Olen muuten
avannut Threads tilin. Olen postannut alle kymmenen viestiä ja tusinan
kommentteja. Ei ole mitään merkkiä, että yhtään olisi luettu.
Lämmitän uunissa
leivitettyä kalaa. En ole koskaan oppinut leivittämään. Muun kalan jota voi
helposti paistaa paistinpannussa valmistan siinä. Mutta nyt tuli jutuksi uunin
lämpö. Lämmitän kahta ruokaa samaan aikaan. Viimeksi valitsin lämmityksen
semmoisessa lämmössä joka oli kahden ruuan paketin ohjeen keskiarvo. Vaimo taas
neuvoi, että pitäisi lämmittää alemmassa lämmössä. Kun alemmalla lämmöllä
paistettu ruoka on valmis, sen toisen loppuajaksi voi lämpöä nostaa. Niin tein.
En huomaa eroa.
” Ihmiset hakee
jotain tarkoitusta, haluavat kuulua johonkin.” Noin lukee Telegrammin ryhmässämme.
Taas jorinaa
uskonnosta. En tiedä mihin pitäisi kuulua. Olen elänyt suuren osan elämästäni
niin, että tiedän että olen vähemmistönä. Kai siihenkin voi kuulua. Mutta ei
niin kamalan tärkeätä. Tyydyn vain muutaman henkilön yhteisöön. Sukua uudella
maallani on lapseni ja vaimoni suku.
En tiedä olisko
sitä kuulumista ollut enemmän jos ei olisi lähdetty siirtolaisiksi. Ainakin
kielen puolesta en olisi ollut ulkomaalainen.
Keräsin illan
mittaan muutamia kuvia. Pistän niitä eri foorumeihin kun semmoinen sopii
asiaan, tai on muuten hiljiasta. Katsoin kuvia. Ei ne niin kovin nokkelia
ollut.
Pari tuntia
kului. Olin taas napannut yhden kuvan jostain. Se oikeestaan sopi ketjuun
jossa tutut keskustelivat sitä. Koetta on kulunut 6 tuntia. Olen luistanut
kokeesta kerran. Jaa, ehkä pistin pari tykkäystä pariin paikkaan, en laske
niitä.
Olemme katsoneet
pari tuntia streaming ohjelmia. Telkkari on auki. Kuuntelen MSNBC ohjelmaa
tämän tästä. Katosn silloin tällöin Youtube musiikkia vartin verran. Palaan TV:seen.
En juuri tee sosiallaisessa mediassa mitään klo 21 jälkeen.
Joskus 2000-2010 olisi varmaan harmittanut, jos kaikki
viestit netiin jäivät ilman kommenttia. Mutta se nyt on sellaista, että hyvä
jos kukaan huomaa mitään. Poliittisia juttuja voi kierrätellä (meemejä ym),
mutta noin tunti uutisen jälkeen kaikki netissä roikkuvat ovat sen jo nähneet.
Muita ei kiinnosta.
Musiikkivideoiden jakelu harvoin saa ketään
kiinnostumaan. Musiikin tarjonta on mennyt kummalliseksi Spotifyn
aika-kaudella.
Jatkan kuitenkin netissä. Joskus Facebookissa edelleen
henkilökohtaiset tarinat tuovat jonkunlaista hupia kansalle.
Suomeksi tuli eteen tämmöinen uutispala: ”Ukraina on
ilmeisesti onnistunut läpimurrossa etelärintamalla, koska nyt yhteen kohtaan
keskitetään laajasti eri aselajien voimaa. Saapa nähdä, onnistuuko kiilan
lyöminen rannikolle asti. Seurantakartoissa pidetään kahden vuorokauden
viivettä, ettei Venäjä saisi niistä apua, mutta lähipäivinä saanemme tietää
enemmän.”
AAMU
Wordle suoritettu. Tuli neljässä rivissä. Käyn pyörällä
lyhyen lenkin ennen kuin on 80F ulkona. Sitten kauppaan ja postiin siellä.
Kirjalaatikko menossa tutulle. Katsotaan miten kannattavaa on lähettä printed
matter. Juu, meni kasa aika vanhoja kirjoja ja "media rate" noin yhden kirjan hinta kaupassa, ei edes sitä jos kovakantinen.
Kaikki menemiset suoritettu klo 10 mennessä. Tämmöistä se eläkkeellä heinäkuussa preerialla on.
Keskipäivällä löysin asian joka kiinnosti. En jostain ihmeen syystä ollut koskaan kuullut tästä ennen missään. Tämän tapaiset asiat yleensä kiinnostavat. Koska artikkeli on suomeksi voin sen vain linkkinä "jakaa" yhteen paikkaan. Facebookin suomalaisten kesken asia kenties kiinnostaisi. Mutta en jaksa tutkia onko asia ennen ollut siellä esillä.
Kun kirjoittelen koneella, olen alkanut käyttää omalaatuista noin seitsemän sormen menetelmää. Vain vasemmalla kirjoitan kaikilla sormilla.
Googlen omistama Blogspot avaa ikkunan johon voi suoraan naputella ajatuksiaan, ei tarvitse Wordin kautta kuljettaa tekstejään. se myös tallentaa tekstin, eli jos netti katkeaa, "draft" jää sinne.
Kirjoitan jonkin verran dysleksisesti. Jos vaikka kännykkään ytitän kahdella peukalolla niin kaikki sanat tulevat sinne mutta kirjaimet väärässä järjestyksessä. Se siis on hitain tapa osallistua nettiin, yhdellä peukalolla.