Pistin otsikon englanniksi, sillä oikea poliittinen blogini on englanniksi. Mutta luin hiljattain kirjan viimisestä parista vuodesta:
Jonathan Martin ja Alexander Burns ovat jututtaneet satoja poliitikkoja molemmista puolueista kirjaansa. Kirjan kattama aika Trumpin viimisestä vuodesta ja vaalista Bidenin alkuvuoteen on jotenkin outo, sillä päätapahtuma Trumpin hävittyä politiikassa on vasta tänä vuonna tapahtuva vaali. Kuitenkin kirja kuvaa hyvin tuskaista hommaa saada mitään läpi kongressissa ja presidentin allekirjoitettavaksi. Mainistematta jää kolme Trumpin nimittämää tuomaria, joilla on kovastikin vaikutusta mihinkään vaalilakiin jota Bidenin kaudella esitettäisiin.
Luin kirjan loppukappaleet ensin. Siinä kuvataan Bidenin johtajuus heikoksi, vaikka alkukauden pandemian toimet ja sen ajan rahoitus saavat kiitosta. Build Back Better ohjelma oli niin valtava, että sen romahtaminen kahden oman senaattorin takia oli myös valtava tappio. Nyt ollaan odottamassa edes jotain, mutta vauhti lopsahti kaikissa demokraattien tavoitteissa. Kun siltoja rakennetaan, vuoden päästä äänestäjät eivät muista että Biden rahoitti rakenushankkeet. Mitään vaalilakia ei saada ennen tärkeää vaalia. Noita asioita puidaan kirjassa monta kappaletta, ja jos mainitut politiikot eivät ole televisio-ohjelmista tuttuja, lukija ei jaksa kaikkea muistaa. Pitää kuitenkin huomioida että kongressin meno on tavallista ja että republikaanit eivät ole tukeneet demokraatteja 2009 jälkeen jolloin Obaman kausi alkoi. Muutama harva keskustalainen (Collins, Murkowski) saattoi tulla mukaan ja elvytyspaketissa laman jälkeen yhteismieltä oli hetken. Tällä kertaa ei edes pandemian ajan rahallinen tuki omalle osavaltiolle kannustanut tukeen. Omista poliitikoista Biden sai aina kuulla Manchinin vaatimuksen ”bipartisan” hankkeesta, republikaaneja tarvittiin aina muutama tueksi hänelle. Bidenin taidot sovittelijana melkein tuottivat tuloksen, mutta hän ei voi mitään kahdelle jääräpäälle senaatissa.
Tammikuun kuudennen Capitolin kaappaus kuvataan kaikista näkökulmista. Sympatia Trumpille katosi, mutta oikeisto hätäili lähinnä omien virkojensa puolesta. Yhteismieltä ei tullut, viikkojen päästä McCarthy ja McConnell alkoivat perua sanojaan, kuten moni republikaani. McConnell oli poikkeus, eikä puhu Trumpille eikä kuvauta itseään ex-pressan kaverina. Ja Trump tosiaan menetti kannttajiaan kongressissa, usea ilmoitti lähtevänsä eläkkeelle.
Kirjan alussa on seikkaperäinen selostus Trumpin loppuvaiheesta, noin sata sivua. Pandemia ja vaalin häviö olivat ainoat asiat mielessä. Sisäpiirin juttua on laajasti. Kirjassa mainitaan Trumpin aikeet puolueen johtajana vuosi vaalin jälkeen. Hänen kostot omille esivaalissa ovat parhaillaan menossa, joten niistä ei ole kirjassa selontekoa. Pitkä luettelo Trumpin vihollisista republikaaneissa mainitaan, joten sille joukolle nyt kostetaan. McConnell on Trumpille nyt Old Crow.
Mitään kovin repäisevää uutta ei julkaista tässä, mutta melko vapaasti ollaan Trumpista tässä vaiheessa omat mielipiteet sanottu. Kaikkien politiikkojen kohdalla ei ole suoria lainauksia, vaan lähipiiriä haastattelemalla on saatu suurin osa selville. Bidenin ja Harrisin suhde ei ole aina positiivinen, ja heidän lähipiirejä on asiasta kuulusteltu.
