Peter Frankopanin kirja on jo viitisen vuotta vanha, mutta kirjan teemat ovat edelleen ajankohtaisia. Siinä käsitellään idän ja lännen kanssakäymistä kahden vuosituhannen ajalta. Silkkitie oli varsin hunkala kulkea aikakauden alussa. Sen varrella olevat erämaan kansat saivat tottua idästä ja lännestä tuleviin matkustajiin ja hankkimaan siitä oman elantonsa. Varsinkin Kiinassa haluttiin ostaa heiltä juuri hevosia matkantekoon vaikeissa olosuhteissa.
Kirja alkaa Kreikan ja Rooman kaudella ja lyhyesti kuvataan Aleksanteri Suuren ja muiden saavutukset oman kulttuurin ja kaupan levittämisessä itään. Aleksanteri asetti väkeään valtaan kautta alueen. Alueet Kaspian merestä Intiaan ja sen pohjoispuolella olevaan vuoristoon tulivat kaikki Välimeren alueen kansojan kumppaniksi ja osa niiden valtaan. Europpa pohjoisessa kiinnosti Roomaa jonkin verran, mutta tämä idän ja lännen välinen alue oli tuottavampi siihen aikaan. Intiasta rahdattiin tavaraa Punaisen meren alueelle, josta tavara siirtyi vankkureilla Egyptiin ja siitä kaikkialle Rooman valta-alueelle. Juuri silkki ja sen lisäksi mausteet kiinnostivat roomalaisia. Kolikkoja painettiin ja niitä löydetään kautta alueen. Roomaa ei kiinnostanut mikään lännessä, siellähän oli suuri valtameri jonka yli ei kukaan mennyt ensimmäisen vuosituhannen aikana. Kun sitten Columbus seilasi valtameren yli, kauppa ja Euroopan kiinnostus siirtyi sinne. Olihan tavaraa kelpompi rahdata purjelaivalla kuin vankkurilla pitkän reitin Kiinasta. Kun idän tekninen osaaminen kehittyi, ulkomailta tuotu tavara alkoi sisältää painavampaa tavaraa kuten jalostettua metallia ja keramiikkaa.
Kirja on niin paksu teos, että on vaikea lyhyesti kuvata sen koko sisältö. Asiasta kerrotaan aina 1900-luvulle ja Frankopan tulkitsee nykyistä suhdettamme Kiinaan ja itään. Maailmansodat ja Korean sota kerrotaan lyhyesti. Kolonialismi oli lopullaan, mutta alueet ja niiden politiikka koettiin tärkeänä ohjailla. Japania lähestyttiin 1500-luvulta lähtien samalla kun se purjelaivailu tuli kuvaan. Japani itse rupesi valloittamaan lähinaapuria Koreaa 1600-luvulla. Kirja ei ole mikään sotakirja, joten se listaa vain ne tekijät jokaisessa tapauksessa, jotka tekivät yhden valtion voimakkaammaksi kuin naapuri.
Kappaleissa kulttuuria kuvataan uskonnon kautta, ja kielistäkin on mainitaa kautta tarinan. Uskontoa käytettiin juuri valloituksiin. Islamilla ja kristinuskolla oli vahvin vaikutus, mutta muitakin uskontoja silkkitie levitti. Bysantin valtakunta asetti kristinuskon vahvasti paikoilleen idässä kun läntinen Rooma romahti. Siitä lähtien kulttuuria levisi pohjoiseen. Orjuudesta on kirjassa yksi kappale. Vääräuskoisia oli lupa panna orjiksi ja kaupata heitä. Viikingit tulevat kirjassa esille noin sivulla sata ja kymmenennellä vuosisadalla. Orjia kulejetettiin laivoissa ja veneissä Euroopasta ja Afrikasta, ja he olivat kauppatavaraa siinä missä muu. Reitit olivat samat jolla kauppatavaraa kulejetettiin. Orjat päätyivät Roomaan, Välimeren maihin ja Lähi-itään. Kirjassa puhutaan Rooman tarpeesta satoihin tuhansiin orjiin vuodessa.
Kirjassa käydään läpi keski-ajat, ristiretket ja muut tutut Euroopan vaiheet, mutta silkkitietä ja Välimeren aluetta painottaen. Kaupanteko vaihteli vuosisadasta toiseen. Italia piti yhteydet itään ja Kiinaan, mutta tunnetuimmasta matkaajasta Marco Polosta kirjassa on vain muutama maininta. Yhdessä kartassa on reitti nykyisen Afganistanin läpi Gobi-autiomaalle ja edelleen Pekingiin. Mitään tarkempaa kuvausta matkasta tuona aikana eikä muulloinkaan kirjasta ei löydy. Varusteista ja kauppatavarasta on mainintoja. Polo vaikutti 1200-luvulla, jolloin myös mongolit saapuivat valloittamaan suuren osaa maailmasta. Matkustelu itään ja länteen tapahtui vuorten pohjoispuolelta. Kun oli rauhallisempi aika, karavaaneilla saattoi olla 800 kamelia. Mongolit vallitsivat koko aluetta. Heitä seurasi länteen rutto.
Kirjan kappaleissa mainitaan Kiina, ja sen kulttuurista on erillisiä selostuksia. Mongolien ottaessa Kiinan haltuunsa oltiin menossa Yan dynastiassa. Vasta 1300-luvulla Kiina pystyi ajamaan mongolit takasisin aavikolle. Ming dynastiassa pääkaupunkia rakennettiin Pekingiin ja Kiinan muuri sai lopullisen muotonsa. Maa oli varakas. Asukkaita alkoi olla yli 150 miljoonaa. Kun portugalilaiset saapuivat laivoineen Macaoon etelässä, vilkkaampi kauppa alkoi. Valuuttana suosittiin hopeaa. Kiinassa kullan ja hopean arvo vaihteli verrattuna muuhun maailmaan. Sitten 1400-luvulla törmättiin uuteen ongelmaan: metallia ei riittänyt kolikoihin maailmankauapassa. Kun Columbus seilasi länteen ja siellä ruvettiin haalimaan rikkauksia, juuri kultaa ja hopeaa haluttiin. Kirjassa on kokomainen kapale hopeasta, jota nyt kaupattiin kautta maailman. Koska tyynenemeren purjehtinta ei ollut alkanut, hopea päätyi kauppatavarana Kiinaan Euroopan kautta. Paperirahaa oli kokeiltu aika ajoin, mutta 1300-luvulta lähtien siihen ei luotettu.
Noin puolessa välissä kirjaa lopulta kauppa pohjoiseen tulee esille. Siinä mainitaan lähinnä manner-Eurooppa, mutta Itämerikin liittyi lopulta kauppaan. Siellä oli nyt niin suuria asutuskeskuksia, että silkkitien tuotteet lopulta virtasivat laivalla sinne. Kappale kuitenkin painottaa Englantia 1500-luvulla ja sen roolia maailmankaupassa. Seuraavat kappaleet kertaavat Englannin ja sen naapureiden Euroopassa kamppailua kolonialismin aikaudella, jatkaen Napoleoniin. Britit olivat taas mukana liittämässä lähi-itää, Afganistanin aluetta, omaan valta-verkkoon.
Frankopanin kirjoitustyyli on sellaista, että hän muutamin lausein selvittää kulttuurin, teknologian ja talouden osuuden jokaisessa maiden välisessä kilpailussa ja konfliktissa. Kirjan sisällysluettelo on melko tarkka, joten jos siitä jotain on oppinut, voi kirjaa selaamalla löytää ennen lukemansa kohdan. Kaipa se päätyy omallekin hyllylleni muutamaksi vuodeksi hakuteokseksi. Koko kirjan ideahan on jokaisessa tilanteessa painottaa yhteyksiä itään. Mainitsemassani 1500-luvun osuudessa kerrotaan Euroopan uskonkiistoista, joiden aikana Englanti pisti kaupan etusijalle ja solmi kauppasiteet muslimimaahan Turkkiin. Frankopan kirjoitti toisen kirjan, The New Silk Roads: The New Asia and the Remaking of the World Order. Siinä kuvataan nykyaikaa. Kiina, Turkki ja Venäjä ovat tukinnan alla. Lukijat eivät pidä sitä aivan yhtä hyvin onnistuneena.
