Rokkia ja iskelmiä

 

Yritän muistella kymmenen vuotta sitten poikani kanssa tekemääni Suomi-matkaa. Tuli mieleen kun jossain keskusteltiin Yö-yhtyeestä.

Poikani oli ollut kielileirillä Minnesotassa monet kesät ja oli kokeillut vaihto-oppilaana oloa pari kuukautta Jämsässä. Matka katkesi hänen koti-ikävän takia. Menimme tapaamaan isäntäperhettä Jämsässä ja pääsimme Ouluun asti sinä kesänä. Itse olin Turussa järejestelemässä tätini asuntoa. Täti oli jo vanhaikodissa ja olin ainoa perijä. Lähetin pojan Jämsään pari päivää etukäteen, sillä hän osasi tarpeeksi suomea pärjätäkseen arkipäivän asioissa. Isäntäperheen Päivi oli tullut jo itselleni tutuksi puhelimessa.

Itse tulin sitten Jämsään sopivasti perjantaina. Poikani isäntäperhe omisti hotellin ja alueen jossa Himos-festivaali pidetään joka kesä. En ollut edellisillä lomilla 90-luvulla juuri ehtinyt kuulla kuin yhden bändin lavalla. 70-luvulla näin Juice Leskisen ja muita suomeksi laulaneita yhtyeitä. En ollut kaikista asioista Suomessa kovin kinnostunut, mutta juuri Juice sai itseni kiinnostumaan tuosta musiikista, ja sitten heti perään aika pian löysin Eppu Normaalin. Olin kyllä kuunnellut suomalaista musiikkia koko 70-luvun, mutta etunenässä Wigwamit ja Tasavallan Presidentit. Hiljattain huomasin, että englanti on edelleen itselleni noin 50 vuoden jälkeen vieras kieli! Opin englannin yhdessä kesässä 12-vuotiaana, ja 15-vuotiaana olin amerikkalaisten tasolla ainakin kirjoittaessa. Mutta siis kun kuulen jonkun laulun suomeksi, saan sanoista heti selvää, ja rupean selvittämään mistä laulussa on kysymys. Englanniksi lauletusta musiikista kuulen ensiksi melodian ja huomaan kaikki nokkelat mutkat sävelmässä ja soittajien niksit. Ihan viimiseksi rupean mielessäni seuraamaan laulun sanoja.

Poikani tuntemat suomalaiset olisivat Eppu Normaali, koska soittelin sitä autossa, ja J Karjalainen sekä Tehosekoitin ym sen ajan 80- 90-luvun bändit. Niitä laulettiin Salolammen kielileirillä Minnesotassa.

Himoksessa kuulimme Apulantaa, jonka kappaleet jokseenkin tunsin, ja yleisö selvästi tiesi sanat, kun se lauloi mukana. Taisi olla juuri juahnnus kun peinessä tihkusateessa lavalle astui Yö. Yö oli näiden varakkaiden isäntiemme suosikkeja, ja esiintyi usein mös iskelmäfestivaalilla. Rakkaudestakin laultaaan, mutta sekin on niin vaikeaa.

Alkuperäinen studioversio:

En osaa koskaan oikein selostaa tätä suomalaista laulun sanoitusta ulkomaalaisille. Meillähän on perinteenä nämä tangot, joissa ei koskaan riemuita. Ja asioista vain haaveillaan: jospa kerran sinne satumaahan käydä vois, niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois. Tästä perinteestä jonkin verran ammenetaan myös rock-kappaleisiin. Yö oli tuossa mestari. Yön alkuperäinen sanoittaja ja laulaja oli Jussi Hakulinen. Lintuharrastaja-kaverini Karri oli Hakulisen luokalla koulussa Porissa. Jussi vetääntyi yhtyeestä sävellettyään Joutsenlaulun ja pari muuta klassikkoa. Laulu alkaa surumielisellä viululla. Tekijä kertaa elämänsä aikana tapahtuneita asioita, kaikki on vain siellä menneisyydessä, vuosisadan rakkauksia myöten. Toinen Yön vakiohittejä on Laulu rakaudelle. Olli Lindholm sävelsi sen 80-luvulla ja lauloi Yön konserteissa aina 2019 asti, jolloin hän kuoli 54-vuotiaana. Tämän jälkeen Tampereella pidettiin vielä konsertti, jossa esiintyivät Wikipedian mukaan ”Jussi Hakulinen, Asko ”Daffy” Terävä, Jukka ”Frogley” Mänty-Sorvari ja Jukka ”Jay” Lewis. Lisäksi lavalla nähtiin Yön viimeiseen kokoonpanoon kuuluneet soittajat.”

Lindolmin Rakkauslaulu kertoo tavallisista miehen ongelmista Suomessa. Kertaussäkeistö mainitsee

”laulu rakkaudelle, tosi koville hemmoille, tytöille

jotka uskaltavat tunnustaa, kuinka paljon merkitsee, kun on joku jota rakastaa.”

Yö:n CD-levyjä ja digitaalisia vesioita on edelleen netissä, esim Spotify:ssä, jos sellaista harrastaa. Itse olen jostain hankkinut kahden levyn kokoelman Yön valoisa puoli.

Jämsän festivaalissa esiintyi myös poikani suosikki Tehosekoitin, jonka laulua Maailma on sun laulettiin Minnesotan kesäleirillä kaikki ne kesät jotka lapsemme kävivät siellä. Ihmeeksemme laulaja oli lavalla humalassa. Vaikka kappaleen sanat ovat jonkin verran valoisammat, siinäkin saa sen kuvan, että elämästä nautitaan vain hetikttäin: 

” Nosta kasvot ylös sateeseen, Katso lintujen lentoa, Ne ei kylvä, Ei ne satoa korjaa, Mut niil on tarpeeks kaikkea. Kiivetään kukkulalle, Sieltä näkee ohi kaupungin, Silloin, muistat mistä tullut oot, Ja minne palaat takaisin.”

Tyttäreni oli myös puoli vuotta Suomessa, ja muistaakseni hän kuunteli vain iloisempaa pop-musiikkia. Annoin hänelle PMMP duon parin levyn kokoelman lahjaksi yhden reissun tuliaisina. Tytöistä Paula Vesala jatkoi edelleen sanoittajana vuodesta 2015 eteenpäin, Mirasta en ole niinkään kuullut. Mutta hienoa että Suomessa on näitä vahvoja naisiakin esiintymässä, ettei kaikki jää näitten Yön kaltaisten miesten ja metallia soittavien tuskaisten miesten jörötykseen.

Mutta tässä kuitenkin se iskelmä.

No niin, se popista. Jäädään tähän.