Saturday, February 06, 2010

HISTORIAA: SUOMI JA EUROOPPA

Olen pari kuukautta selannut erinäsiä historian kirjoja. Kartastot ovat valaisevia, niistä näkee ainakin 2000 vuoden takaa pohjoistenkin kansojen siirrokset ja elinolot. Suomessa asutusta oli jo kivikaudella, silloin kun maa oli osin veden alla siellä.

Vuodet 300-1000 ovat keskiaikaa, ja Paavin asia alkoi vakintua frankkien kuninkaan johdosta. Kristinusko oli enemmänkin väline jolla valloittaa pakanuuden kansoja. Itse paavin paikkaakin siirrettiin poliittisin perustein.

Vuosina 1000-1500 Suomen aluekin tuli mukaan Euroopan politiikkaan. Kuninkuudessa ja Kalmarin unionissa oli selvänä Tanskan ja Ruotsin temppuilu vallan tavoittelussa. Siteitä manner-Eurooppaan tehtiin. Jopa Suomessa muutama väärin sitoutunut herra mestattiin, kuten Tukholmassa.

Aikoinaan Ruotsi ajautui pitkiksi ajoiksi Ranskan kumppaniksi. Eri kausina Ranskalla oli tavoitteita valloittaa Eurooppaa. Puola sai kokea tuon, samaten Saksan eri alueet. Ranska oli looginen kumppani, ja Ruotsin osa oli pitää kasvava Venäjä aloillaan. Se ei ollut ennen vuotta 1700 kovin kehittynyt, mutta Pietari Suuri aukaisi portin Baltian merelle. Tämä huomattiin.

Moninmutkaisin on tilanne siinä vaiheessa kun Ruotsin politiikka alkoi muuttua, 1700 luvun kuluessa. Hatut ja myssyt lietsoivat sotaa ja rauhaa, ja takapiruina oli aina Ranska ja Venäjä. Ne lahjoittivat vaaleihin rahaa. Kuningas oli osan vuosisadata heikoilla. Vallankumouksen hankkeita oli monella puolella 1700 luvun lopussa. Kuningas kuitenkin säilyi Ruotsissa, ja Tsaarikin sai yhden hattujen ehdokkaan valtaistuimelle.

Napoleonin sodissa Venäjä pelasi ovelasti maa kerrallaan politiikkaa. Napoleoniin oltiin koko ajan kontaktissa. Kun Napoleonin teki rauhansopimuksen, Venäjä kai katsoi Suomen silloin kuuluvan itselleen*. Suomen sota. Venäjä oli jo kertaalleen miehittänyt koko Suomen sitäkin ennen.

Ruotsin suurvallan aika oli jo ohi 1800 luvun alussa. Se kuitenkin piti rajoistaan kiinni, ja ehti kerran vielä valloittaa Norjankin. Suomessa oli armeijoita ja omaisuutta. Suomalaiset olivat kahta kansaa, talonpojat kuninkaalle uskollisia ja oppineet olivat oman linjan miehiä. He näkivät ettei ole suurta eroa kuka omistaa maan. Sodan tultua taistelut olivat varsin erilaisia. Toisissa tosissaan puolustettiin maata, toisissa säilytettiin kuninkaan armeijaa tuholta. Suomenlinnan puolustuksesta on monia tutkielmia. Se luovutettiin. Venäjän käsissä se sittemmin toimi melko hyvin. Siis itse linnoituksessa ei ollut vikaa. Turhaan odotettiin laivaston apua.

Siis tsaariin ja Napoleoniin ei ollut luottaminen, ja Ruotsi oli menettänyt monet muut liittolaisensa. Kenties ruotsalaisista ei niin edes tykätty. Napoleon kyllä ehti vielä hyökätä Venäjällekin, mutta se oli vaikea alue pitää kurissa, retki oli tulokseton ja miehiä menetettiin. Mutta liittolaiset olivat siihen aikaan tuollaisia. Oltiin keisareita ja kuninkaita ja sukulaisia.


Tosiasia on että Ruotsin ja Suomen aluetta ei koskaan tultu Ranskasta tai Englannista puolustamaan tai valloittamaan tai paljon edes avustamaan. Ne olivat kaukana, ja tulivat paikalle vain laivastolla. Venäjä ja Ruotsi ovat ainoat jotka alueella ovat koskaan touhunneet sotatantereilla, ennen toista maailmansotaa. Mannerheim sai Saksasta apua 1918, mutta 12000 saksalaista olivat hänen alaisina.

*wiki:Sodan syynä oli Venäjän ja Ranskan 7. heinäkuuta 1807 Tilsitissä solmima rauha. Ranska antoi Venäjälle suostumuksensa Suomen valtaukseen, mikä teki Venäjästä Ranskan liittolaisen.