Reality Naputusta

PÄIVÄ 1
Tänään liikun teepaidassa, jossa on tasku, farkuissa ja sukissa, harmaissa. Olen kyllä liikkunut niissä tohveleissakin tänään, muun muassa postilaatikolle. Laitin sinne kirjekuoren, joka menee (nettiyhteisö) Etusivun jäsenelle. Nostin postilaatikon, American mailbox puisen tolpan päässä, punaisen viirin ylös postimiehelle merkiksi. Jos meille ei satu olemaan postia, hän tsekkaa laatikon ja ottaa kirjeeni lähetettäväksi.

Luin aamulla Jukka Ukkolan reality pakinan, jossa hän meni jopa vessaan. Muttei kertonut mitä siellä toimitti. Harjasin juuri hampaat Crestin Sensistivity merkillä, hammastahnalla. Syljen sen pesualtaaseen ja huuhdon sen kädellä pyyhkien reunat ouhtaaksi. Pesin kädet.

Kävin katsomassa veden lämmitintämme. Se sylkäisee varaventtiillin kautta vettä alumiiniämpäriin, jossa on nyt 3-4cm. Vettä tulee oikeastaan vain siloin kun joku ottaa suihkun tai pestään pyykkiä, tai molempia samalla.

Tsekkaan poikani lentokoneen aikatulua netistä. Se on ollut tunnin maassa Lontoossa, lähtemättä aikataulun mukaan. Kun soitan ATT:lle modeemin kautta, koneesta kuuluu hiljainen modeemiääni, khrrrrkkh. ”Sorry, there is no real-time flight information available
for the flight you selected.”

Fligtarrivals.com sen sijaan löysi lentomme:
London Gatwick Jun 29 02:18 PM St. Louis MO Jun 29 05:05 PM

JOKU TOINEN PÄIVÄ

Olin tunnin pari parvekkeellamme, porch you know, tein pikkasen korjauksia, aika paljon kosmeettisia. Aika paljon kyllästämätön puu lahoaa viidessä vuodessa.

Käytin sirkkeliä, vasaraa, hohtimia, maalisutia. Sain maalia paitaan. Ei ollenkaan tapojeni mukaisesti tein loppuhomman ilman paitaa kun olin sen ensin huuhdellut maalista.

Nyt kuulostaa suihku olevan vapaana, tai ainakin vesi lakkasi. Naisethan voivat olla suihkun jälkeen minuuttikaupalla kylpyhuoneessa!

JOKU KOLMAS PÄIVÄ

Nyt sitten on edessä Maanantai-reality. Tarttis jotain tehrä. Kyllä mä sen kokeen saan alkuun, mutta loppuosa keksiviikkona tarttee muutosta...

Istun tylsässä laboratoriossa L kirjaimen mallisessa kopperossa. Jos nousen seisomaan, näen ikkunasta ankean teollisuusmaiseman, paitsi että ikkunan edessä on laatikoita.

Huoneessa on aina humina, kun vetokaapit käyvät. Viihteenä vain pieni radio.

TAAS JOKU MUU PÄIVÄ

On tällaista aika turhaa näpertämistä loput 1,5 päivää tällä viikolla. Tarttee haastatella paikanhakijaa puoli tuntia tossa aamulla. Mulla on onneksi vierastuoli L mallisessa kopperossani labran kulmassa. Siinä on pieni tuuletin, jonka siirränkin lattialle. Noin.

Tulee sen verran kuuma, että päiväkävelyt ei niin innosta. Jotkut hullut hölkkää 95 asteessakin ulkona.

Labrakaveri menee tästä Tukholmaan (eri mantereelle!) konserttiin. Stonesit tulevat Helsinkiinkin, oliko 16. päivä, mutta viime talvena ei tänne meille! Ollaan niin takapajula. Chicago oli lähin.

SITTEN TAAS TÄLLAINEN PÄIVÄ
Istun täällä pyjamassa, luen nettiuutiset. Olen juonut kupin teetä herätäkseni. Toisen kupin kanssa syön murot.

Syön edelleen aamiaisen yksin viikolla ja kiireessä, vaimo on lasten kotona ollessa syönyt aamiaisen niiden kanssa. Viikonlopulla pitää odottaa että kaikki yhdessä.

Lapset ovat leirillä nyt toisen viikon, ja torstaina lähdemme ajamamaan Minnesotaan.

Olen sitten lomalla 2 viikkoa, ajelemme Kanadassa, Winnipegistä länteen.

JOKU ERI KERTA TAI VUOSI

Ei 70 luvun lopusta pärjännyt kuulematta DS biisiä Sultans of Swing, sitä soitettiin radiossa aika paljon. Nuoremmille tiedoksi että tämä "radio" oli sellainen vehje josta soitettiin musiikkia kun ei ollut KASETTIA mukana autossa.

Korvalappustereoita en oikein harrastanut paljon. Jollakin matkalla ostin sellaisen, halvan, kuullakseni pitkillä junaosuuksilla jotain. Oliko 84 tai 92, jompi kumpi. Sony Walkman lienee 70 luvun lopulta...

Muistan kuulleeni Weird Alin renkutuksen Smells Like Nirvana jo ennen oikeata Nirvanaa saksalaisesta radiosta Berliinissä. Sitten näin Nirvanankin videon.

V. 79 olin suurella ..se oli 2 viikkoa kai..Euroopan matkallani ykisn. Olimme sama ryhmä vaunussa Pariisista Tukholmaan. Kaunis laihan puoleinen suomalainen nainen oli tilapäisessä ryhmässämme. Kova naisten iskiä Rick ei onnistunut sen naisen kanssa, naisella oli poikaystävä matkan molemmassa päässä, yks ranskalainen ja toinen ruotsalainen.

Ruotsista Saksaan palatessai siinä junassa oli turkkilainen noin 15 v poika ruotslaisten kavereittensa kanssa matkalla etelään. Hänellä oli varusteina passi ja hammasharja ja aikeena ruveta gigoloksi, sanoi. Muilla oli pullo punkkua ja nuoret sammuivat ekaan luokkaan tyhjille penkeille. Lipuntarkastuksessa ne häädettiin taas meidän vaunuun aamulla.

AIKA HILJATTAIN

Tein duunia. Se on semmoinen hankala 12 tuntia kestävä kemiallinen prosessi. Kahdeksan tuntia tehty. Ettei sitten perjantaina tartte lounaan jälkeen kuin vähän raporttia kriipustaa. Se siis ei käy itse siellä yöllä, 4 tuntia puuttuu.

Bussipysäkillä duunin lähistöllä BIG SIZE styroksijuoma kansineen. Se on ollut samassa paikkaa kaksi päivää. Se jäätyy yöllä. Roskakoreja ei ole.

Kauppakeskuksen parkkihallissa. Pienen herraskaisauton, nainen luulisin, vieressä pussi jonne on tyhjennetty lounaan jämät ja paperit. Se on siististi laitettu kiinni paperipussiin ja auton kuskin paikan viereen. Missä on rouva itse? Lähimpään roskikseen on 50m ja se on matkalla ovelle.

Menen katsomaan sitä Supergrassiä. Kirjakaupassa ei ole. Katson onko alennuskupongilla mitään kirjaa. Ei ole, vaativat sitä ja tätä, ei ole ALL BOOKS 20% OFF kuponki kuten viime kerralla. En osta mitään, kupin kahvia.

Menen Best Buyhin. Siellä kaahaa muskeliauto parkkipaikalla. Pysäköin. Supergrassiltä 2008 levy. En ota. Tulee tutun singer-songwriterin live Teksasista, Austinista. Soitan sitä. Likaa hempeitä lauluja, erolauluja, haikeeta. Ulkona on pimeä, en jaksa tällaista. Apulanta soimaan. Ei siinä tartte joka sanaa kuunnella, kunhan rytisee. Menen loput matkaa kotiin.

Mitä teen ostamallani CD:llä. Myynkö, kopioinko? Helpoin ratkaisu laittaa hyllylle. Mutta kun siinä oli vaan kaksi uutta biisiä, muut oli studioversiona jo.

Ei pitäisi ostaa levyjä enää, en pidä kuin 10% ostamistani edes 5 vuotta. Kun tämäkin juttu alkaa olla vanha ja arvoa ei ole, miten niistä pääsee eroon.

Kenties toi mp3 juttu olis edullisempi. Mutta millä mä niitä kaikkia säilytän. Poltetut CD:t ei tunnu olevan pysyviä. Siis on mulla iPod ja iTunes, mutta en luota systeemiin ja kaikenmaailman back up asemiin.

Niin, se oli siis Richard Thompson CD josta tarttee päästä eroon.

TÄNÄÄN
Soitan pojalle. En tiedä missä se on. Kysyn mitä se haluaa huomisen lounaaksi Subwayltä. Kirjoitan lapulle voileivän, 12 inch SUB sandwich, kahden safkat. Meitä on 5 menossa.

Vaimo tulee puhelimeen ja kertoo omat valintansa. Tässä pisteessä tiedän missä he ovat. Menen keittiöön ja katson niitä kurkkimassa autotalliin. "Molemmat autot on tallissa. Missä se on?"
Sanon, takaa, että täällä. En mennyt vielä.