Osa 1 : Koulussa
Olemme teinihipoissa Kulosaaren ruotsalaisessa koulussa. Istun lavan reunalla.Jussi Raittinen laahustaa tohveleissa lavalla, kamoja laitetaan esille. Rumpua paukutetaan. Joku sanoo, että ei ole OK, oli kuin pyllyyn läpsyttäisi. Jussi sanoo muutaman sanan lavan reunalla oleville. Keikka onnistuu, saksofonissa on Koivistoinen. Toisena bändinä muistan Roosters, mutta siinä ei ollut sen paremmin Wigwam miehiä enää. Ihan OK laulaja. Istun jumppasalin takareunalla, en uskalla tanssia, kaikki on vieraita ihmisiä. Olen vain sen vuoden Suomessa. Jimi Hendix ja Cream ovat kovia nimiä, vähemmän vielä USAssa.
Osa 2
Ruisrock, musiikillinen herätys.
Eletään vuotta 1970 ja jos se nyt tuli oikein, olin 16 ikäinen. Edellisenä vuonna ilmestyi Wigwamin single Must Be the Devil. Se teki melkein samantapaisen vaikutuksen kuin joku vuosi sitten Light My Fire. Luulosairaan olen hankkinut sen jälkeen. Tänä kesänä mielisinkut olivat John Mayallin the Bear, Stonesien Jumping Jack Flash ja Doorsien Hello I Love You. Osaisikin mennä tytön luo ja lausua jotain tyhmää ja sitten tuo hello I love you. Menin Ruisrockiin joka päivä bussilla ja olin melkein puoleen yöhön. Oliko se toinen vai eka päivä kun istuin vaaleatukkaisen tytön vierellä nurmella ja aloin jutella. Joku tytön kavereista oli kamalan ihastunut Niemenin, puolalaibändin, basistiin. Tein jopa treffit tytön kanssa seuraavaksi päiväksi. Hän ei ilmestynyt. Näin hänet sitten myöhemmin, mutta en halunnut jutella.
En tehnyt mitään treffejä minkään tytön kanssa ainakaan vuoteen. (Yks vähän lihava tyttö koulussa, ihan kiva kai, vähän seurasi minua sen kouluvuoden. Minulla oli kuulemma ihana kihara pitkä tukka.)
Ruisrockissa esiintyi Wigwam, soittivat jotain Band biisejä urkujen ja pianon takana. En oikeen muista tuosta musiikista mitään, muistot ovat kuvia. Luulen ostaneeni singlen Luulosairas sinä vuonna, mutta albumin ostin vasta jenkkipainoksena LP:stä. Samasta festivaalista muistan Made in Swedenin, soittivat instrumentaaliversion A Day in the Life biisistä. Se taisi olla kun istuin sen tytön kanssa. Sitten illalla oli hienoa kun Family soitti ja kansa juhli. Kansa hiljeni päivällä kun Konsta Jylhä soitti, hartaana oloa.
Jossain välissä Jussi soitti, taisi olla Badding solistina. Jussi jutteli mukavia yleisölle, toivoi sään kestävän. Tommi Mansfield änkesi lavalle kitara kädessä kun bändit vaihtoivat kamoja. Luulimme joksikin häiriköksi.
Mainittavan arvoinen oli energinen Burning Red Ivanhoe Tanskasta, ja Family, joista olen progepalstassa kertonut enemmän
Joku niistä päivistä äitini, tätini ja mummoni kävivät urkkimassa. Eivät nähneet minua, mutta sutturan näköiset meikatut tytöt ilveilivät heille aidan läpi, "eiks me olla kauheita". Sain seuraavana aamuna neuvoja poistua festareilta jos "sakilaiset" alkavat kahinoida. Yöllä oli ajettu telttoja nurin moottoripyörällä.
Kaksi viikkoa sen jälkeen menin USAhan takaisin kouluuni. Tylsä vuosi. Mutta onnistuin kasvattamaan pitkän tukan ilman että koulun rehtori puuttui asiaan.
Kesällä ei varaa mennä Suomeen, ei edes töitä. Seuraavana syksynä aloitin yliopiston. Eka oikea konsertti oli Jethro Tull.
Osa 3
Kesällä 1975 olen Suomessa kaksi kuukautta. Kierrän yhden festivaalin Jyväsylässä. Virtanen ajaa lavan viereen henkilöautolla, jonka perävaunussa kamat on. Moog heittää muutaman vitsin. Lindholm leikkii Dylania vaatteillaan Rock and Roll Bandissä. Menen tapaamaan floridalaista tuttavaani Ouluun. Koko maa on kohta Dr. Feelgood kuumeessa, Virtanen varsinkin.
Juicen eka bändi heittää jäähyväiskeikan, Hurriganes vetää rutiinisetin. Virtanen pelleilee taas. Yrittävät heittää kitaraa lavan katolle. Täs on mun sukupolvi. Näen myös Hurriganesit (kuvassa Cisse). Olen tuttavien luona yötä.
Aamupäivällä kaverini oululaiset tuttavat ovat vähän humalassa. Osa tuttavan tuttavista kömpii ulos teltasta. Yhdellä tytöllä on merkkejä kaulassa edellisen yön touhuista. Autoradiossa soi Virve Rostin käännösbiisi the Night Chicago died. Disco taitaa olla tulossa, ei minua kiinnosta.
Toisen tuttavan avulla pääsen Pori Jazziin. Vaikuttavia ovat Piirpauke ja viime hetkellä buukattu Johnny Littlejohn, bluesmies. Häntä säestävät Pohjola ja Parkkonen.
Osa 4
Tapaan suomalaisen 60-luvun bändin basistin pikkuveljen Wisconsinissa. Pyörimme noin vuoden musiikiharrastuksissa. Opin paljon Suomen musiikkielämästä. Olen siihen asti lehtiä lukenut. Pikkuvelikin soittaa kitaraa. Minä kehnosti.
Vuosina 1975-1982 käyn ahkerasti konserteissa ja klubeissa. Dylanin ja Stonesit ehdin nähdä mammuttikeikoilla.
Osa 5
Jottei nyt väitettäisi että kuuntelen vain Wigwamia, Zappaa ja progea, tässä lista suosikeistani, suurin osa 70-luvulta. Esittäjiltä olen valinnut yleensä yhden kappaleen. Joidenkin kohdalla se on cover-versio, mikä ei tarkoita sitä, ettei heidän omatkin biisit kelpaisi.
Animals-Its My Life
Allman Brothers-Revival
Astronauts-If I had a Hammer
Blues Magoos-Aint Got Nothing Yet
Jeff Beck-Beck’s Bolero
Beatles-Please Please Me
Chuck Berry-Come On
Arthur Brown-Fire
Bonzo Dog-Piggy Bank Love
Black Flag-TV party
Jimmy Cliff-The Harder They Come
Dire Straits-Sultans Of Swing
Dick Dale-Miserlou
Fairport Convention-Walk A Mile
Eek A Mouse-Ganja Smuggling
Equals-Baby Come Back
Eric Clapton-Layla
Cheap Trick-Mandocello
Crickets-As Sweet As You Are
Cream-World of Pain
Chicken Shack-Some Other Time
English Beat-Mirror in the Bathroom/Twist and Crawl
Elvis Costello-Peace Love Understanding
Dead Kennedys-Holiday in Cambodia
Dylan-Like a Rolling Stone
Doors-Light My Fire
Devo-Whip It
Dr. Feelgoood-Roxette
ELO-Roll Over Beethoven
Fleetwood Mac-Show Biz Blues
Family-Weaver’s answer
Flying Lizards-Money
George Harrison-Cracker Box Palace
Gunclub-She's Like Heroin
Arlo Guthrie-Alice’s Restaurant
Genesis-Battle of Epping Forest
Strawbs-Winter’s Song
Horslips-Bim I stigh agol(gaelic)
Hurriganes-Get On
Grateful Dead-Touch of Gray
Hendrix-All along the watch tower
Elton John-Funeral for friend/Love Lies Bleeding
Jefferson airplane-Embryonic Journey
J Tull-Nothing is easy
Leo Kottke-Pamela Brown
Kraan-Holiday am Martterhorn
Kraftwerk-Showroom Dummies
Kinks-Waterloo Sunset
John Lennon-Instant Karma / Cold Turkey
Nick Lowe-So it goes
Laika and the Cosmonauts-Avengers Theme
Metallica-The Unforgiven
Taj Mahal-Johnny Too Bad
Paul McCartney-Maybe I'm Amazed
The Move-Do Ya
John Mayall-Room To Move/All Your Love/On Top Of The World Mountain-Travelling in the Dark Lou Reed-Sweet Jane The Nice-5 Bridges Alan Price-O Lucky Man Pink Floyd-Atom Heart Mother Police-Roxette Pentangle-So Clear Bonnie Raitt-You Got It Ringo Starr-It Don't Come Easy Richard Thompson-Nobody's Wedding Ramones-Rock and Roll High School Rolling Stones-Jumping Jack Flash Jonathan Richman-Roadrunner Iggy Pop-The Passenger Tom Petty-Gotta Move On Romeo Void-Fear to Fear Suburban Lawns-Janitor Stranglers-Always The Sun Sugarcubes-Regina Searchers-Don't Cha Know Dusty Springfield-I only Want To Be With You Traveling Wilburys-Tweeter and the Monkey Man Troggs-Wild Thing Trash, or Wild Trash-Illusion(Apple single) Toten Hosen-Scwartzwald Klinic Tasavallan Presidentti-Celebration of the Saved Nine Talking Heads-Don't You Worry About The Government Joanie Sommers-Johnny Get Angry Van Der Graaf Generator-Refugees Värttinä-Marilaulu Van Halen- Ain't Talking About Love Ventures-Walk Don’t Run /or/ Diamond Head Wall of Voodoo-Mexican Radio Who-I Can See For Miles Waitresses-I Know What Boys Like Wigwam-Tramdriver Neil Young- Like a Hurricane/This Note's For You Da Yoopers-Second Week of Deer Camp Zappa-Peaches en Regalia
Osa 6
Berkeley, Kalifornia. Punk on tullut, siinä on nuorille taas energiaa ja menoa. Kirjoitan jutun Soundille. He eivät maksa vähäistä palkkiota. Soittelen tunnin Berkeleyn radioasemalla suomalaisia levyjä. Ne tykkäävät eniten Säpinää biisistä ja parista muusta Maukan jutusta. Annan niille sen singlen, soittavat joka päivä. "Maukka Perussakka" tuttavani Rick sen aina lausuu. Joskus 1979 olen nähnyt Eppu Normaalin Turussa, Puolalanpuistossa. Esiintyivät keikkabussin edessä suurinpiirtein maassa, ilman lavaa.
Kirjoitan Soundiin artikkelin San Franciscon Yöt 1981. En saa palkkiota.
Osa 7
Tanska 1981 Olen tavannut tyttöystäväni Tanskassa ja olemme matkalla junalla Suomeen. Meillä on Kööpenhaminassa noin 5 tuntia aikaa, ennekuin aikaisin juna lähtee. Menemme muutamaan kapakkaan, juon kaksi olutta. Toisessa kapakassa bändi soittaa koulunsa päättäneille tanskalaisille, niillä on uudet ylioppilaslakit. On jotain discokamaa, mutta sitten ne soittavat Reggae OK, jota en ole vielä kuullut. Me vähän tanssimme. Nukumme asemalla matkatavara- vaa'an päällä muutaman tunnin, mikään ei ole auki. Tapaamme jotain tuttavia Suomessa, ei juuri musiikkia mahdu ohjelmaan Suomessa. Tanskassa paluumatkalla ehdimme pariksi päiväksi Roskildeen. Näen MA Nummisen. Näen myös tanskalaisen parin nurtsilla sukupuoliaktissa. Koko joukko tsiikaamme, ja Numminen kirjoittaa siitä kirjaansa.
Näemme lavalla Ian Druryn ja Pelle Miljoonan. Pelle soittaa aamulla, jolloin vain krapulaisia suomalaisia on katsomassa. Eräällä muusikolla on hame.
Olen lopettanut opintoni, teen tilapäistyötä.
Osa 8
Kansas City, joulukuu 99.Olen menossa Jim Pembrokea haastattelemaan. Juttu järjestyi ihan sattumalta juuri täksi päiväksi. Olen matkalla vaimon ja kahden pienen lapsen kanssa. Joudumme keksimään heille muutaman tunnin ohjelmaa. Lähellä on kauppakeskus, jonne voin jättää auton parkkitaloon. Kauppakeskuksessa on samat kaupat ja ravintolat kuin täällä aina. Istahdan ja selaan tavaroitani. Pahvikansiossa on artikkeleita Wigwam sivuilta ja kaksi artikkelia Musasta vuodelta 1974. Silloin kun oltiin NIIN edistyksellisiä. Minulla on uusi kännykkä, olen pitänyt sitä päällä, vaikken soittele. Ympärillä oleva väentungos joulun jälkeisenä maanantaina ja koko kauppakeskuksen hieman ahdas järjestely tuo mieleen lähinnä Turun tai Helsingin, näin keskikaupungilla. Esikaupunkien kauppakeskukset ovat erilaisia. Täällä siis Jim asuu. Toisissa asioissa ei ole suurta eroa Helsinkiin. Ulkona on aika kylmä tuuli. Rakennusrykelmän yhteydessä on luistelurata, lunta ei näy. Perhe jää tänne ja lähden sovittuna aikana etsimään osoitetta.Katselen karttaa, ajan ristiin rastiin. En ehdi kuunnella Wigwam kasettiani. Olen kuunnellut Jimin soololevyjä paremmin kuin olen ennen huomannut kuunnella. Mutta nyt täytyy löytyä tuo katu ja haen oikeaa numeroa . Olen väärällä puolella. Menen kaksi korttelia toiseen suuntaan. Löydän talon, tapaan Jimin. Jimillä on aika lyhyt harmaa tukka, päältä jo kaljuuntuva, parransänkeä. Mutta muuten ihan vireä. Puheääni on melko hiljainen, eikä sitä ollenkaan yhdistäisi lauluääneen. Siinä on sekä amerikkalaista että englantilaista korostusta. Juttelemme myös jonkun sanan suomeksi välillä, siinä ei ole korostusta.
Olen kyllä valmistautunut haastatteluun ja kelaan läpi bändin eri vaiheita. Rockilla ei ole enää elämässäni niin kamalan tärkeä rooli kuin alle 30 vuotiaana. Mutta yritän kaivaa jotain uutta ja positiivista esille bändin vaiheista. Sain sen vaikutuksen että Wigwam treenasi uusia biisejä kovasti ja meni studioon ja levy tuli ulos. Sen jälkeen Jim ei niitä erikoisemmin halunnut ainakaan levyltä kuunnella. Eräät biisit ovat unohdettuja, ja niitä ei edes kuunnella suosiolla. Teemme tätä niinkuin palveluna Wigwam faneille. Jim ei tietenkään pääse koskaan Wigwamista irti. Tuntuu kuitenkin, että täällä hän on siitä melko vapaa, oma itsensä. Paikalliset taidepiirit tuntevat parin ja Jim keikkailee klubeiisa satunnaisesti.
Teen haastattelun englanniksi, eikä Cady siten tunne olevansa ulkopuolinen. Sanoo käyneensä Suomessa kaksi kertaa. Loppupuolella haastattelua keksin kysyä Jimin muusikon urasta Suomessa. Bändihän tekee satunnasia keikoja kesäisin. Nyt on niin pitkään kulunut vilkkaista vuosista, että Wigwam on paljon kovempi nimi kuin Pembroke.
Pari tuntia kyselen ja nauhoitan. Menemme alakertaan Jimin studioon. Siellä on sähköpiano, miksauspöytä ja akustinen kitara. Otamme muutamia kuvia, Jim soittaa pianolla jotain, josta alkaa hahmottua Nuclear Nightclubin melodia. Jim heittää muutaman sanan laulua mukaan. Lopettelen ja käsken pariskunnan pitämään huolta toisistaan, kunnen muutakaan keksi.
Osa 9
Wigwamin lisäksi olen taas innostunut Zappankin musiikista. Hankin kymmeniä levyjä, joko kopioiden tai ostamalla. Kirjoitamme Turussa asuvan Juhanin kanssa artikkelin Zappan muutamista keikoista Suomessa. Tapaan Juhanin kesällä 2002 Turussa.
Samalla matkalla lopulta näen Pembroke-Rechardt mallisen Wigwamin. Katkelma
raportista:
Wigwam-fanit, melko nuoria, istuvat kahdessa etummaisessa pöydässä vasemmalla. Oikealle tulee pianonsa taakse Jim ja muutkin ovat näköjään paikalla. Tiskijukka on lopettanut Cherin ja muiden diskohittien (olisiko ollut Movetronia, ja paikalla on diskopallo!) soiton ja spiikkaa esityksen, “Wigwäm”.
Puolisen minuuttia Jimin mikistä ei lähde kuin muminaa ja Rekun kitara on kuin Veltto Virtaselle säädetty soinniltaan. Soundia paikkaillaan ja nyt saa sanojakin kuulla. Eka biisi, se puuroisesti alkanut on eräs suosikeistani, Bitesize, jossa Kotilainen soittaa kitaramaisen melodian. Jimin pianoa ei kuulu koko setin aikana, jossei seiso aivan sen edessä. Alkuosassa paikalle ilmestynyt kylähullu tarttuu biisin lopussa Jimin mikrofoniin kiinni ja mylvii sekaisia sanoja. Jim antaa järjestysmiesten hoitaa miehen sivulle.
Rekun soitto on aika paljon komppikitaraa. Joko kokonaisia sointuja, tai melodioita niistä poimien. Pientä sooloilua on monessa biisissä, mutta eka pitempi soolo on vasta Titans Wheel-biisissä."
Siitä on nyt vuosi, ja sillä välillä olen ehtinyt vain Leo Kottken ja Mike Gordonin duo keikalle. Musiikki jää paljon autossa kuunteluun
Muistellen BÄNDEJÄ joita ei enää ole, tai aika eläkkeellä:
Siis ehdin kuulla:
Family
Dead Kennedys
Ramones
Gentle Giant
Genesis with Peter Gabriel
Ventures..could be still around
The Ray Beats
Cheap Trick....50c bar gig before first record
Grateful Dead
Romeo Void
Sonny Terry and Brownie McGhee
Hounddog Taylor
John Lee Hooker
Luther Allison
Victor Borge...äidin kanssa mentiin!
Zappa 1975
Rockpile
C Gatemouth Brown
Burning Spear
Mac Davis...at state fair accidentally
Ian Dury 1980
Go Gos
Missing Persons
Boomtown Rats
Oregon
Copyright Esa Järvi 2003
