TIETEEN TEKO JA TUNTEET

Olen tutkinut kemiallisia ongelmia laboratoriossa yli 30 vuotta. Siinä on tavannut ja työskennellyt kaikenlaisen porukan kanssa.

Ekassa teollisuushommassa olin jotenkin sellaisessa harhaluulossa että vain tiede ja tulokset merkitsevät. Tietenkin olin opiskellessakin ollut joskus ristiriidassa ideoineni jonkun muun tutkijan kanssa. Kuitenkin pomot, professorit olivat sattumalta ihan hyviä tyyppejä.

Teollisuushommassa yritimme keksiä uusia lääkkeitä noin 13 vuotta. Homma oli turhauttavaa, koska hyvin harva uusi patentoitu aine, josta saisi kunniaa ja isoja bonuksia, päätyy edes kovin monimutkaisiin eläinkokeisiin. Arvaisin että 10 000 uutta "ehdokasta" valmistetaan että yksi pääsee ihmiskokeisiin.

Kun tuon sitten selvitti itselleen, pystyi asennoitumaan paremmin, sillä uurasti vain sen verran kuin piti. Me olimme kaikki muurahaisia jotka kannoimme kortemme kekoon.

Mutta ajan mittaan jotkut projektit alkoivat onnistua pitemmälle. Erään tiimini lääkettä kokeiltiin jopa pariin ihmiseen.

Noissa tilanteissa huomasi ettei tutkimutyö olekaan objektiivista tiedettä. Pomon lellipojan keksimä aine saattoi mennä kokeiluissa pidemmälle kuin ensimmäiset tulokset vihajilivat, ei se ollut sen parempi. Resursseja vain kului.

Olen ollut toisella firmalla kymmenen vuotta. Ensin tein projekteja joihin riitti kaksi synteettistä kemistiä ja yksi analyttiinen tueksi. Ne olivat hienoja projekteja. Teimme vuoden pari projektissa ja homma oli valmis.

Nykyään olen ollut suuremmissa tiimeissä. Käydään monenlaisia team building kursseja erikseen, mutta silti se ei toimi itse projektien tiimeissä. Huomaa liian helposti kuinka pikkupomot vetelevät naruista. Voivat listätä projektiin väkeä tai ottaa pois jossei tottele. Kemistejä kilpailutetaan, kahta ratkaisua ajetaan samaan aikaan. Olisin ihan hyvin voinut kokeilla itse niitä kahta ratkaisua omin käsin ja päättää lopussa kumman otan. Nyt on mun ja ”hänen” ratkaisu.

Tuollaisessa junailussa ladataan aivan liikaa tunneperäisiä juttuja tieteellisiin projekteihin. Itse en kovin suutu tai kiivatu töissä, mutta ne jutut sitten kuitenkin pyörivät mielesä jos on kokenut että jotain vääryyttä osakseen sai. Sisäisiä paineita ja kaunoja. En kuitenkaan kanna kaunoja projektin jälkeen, olen vain varuillani tiettyjä henkilöitä kohtaan.

Akateeminen tutkimus ei itseäni kiinnosta. Olisin ehkä motivoitu opettamaan vain. Tutkimus on vielä salakavalampaa tappelua apurahoista, buddysysteemiä ym.